Päätin ryhtyä Sami Kuroseksi ja kutsua kansaa houkutusten saarelle. Mutta toisin kuin Temppareissa parisuhde saattaa hyvinkin kestää tämän matkan ja sinkut voivat selvitä reissusta heiluttamatta varattua peittoa. Ainakin jos pysyvät metsäpoluilla ja tyytyvät humaltumaan mahtavista maisemista. Silmän ilosta ei todellakaan ole puutetta, sillä saaristoluonto tarjoaa parastaan. Tässä teille (jälleen kerran) åå så väldigt vackert Ahvenanmaa!
Kaupallinen yhteistyö Silja Line Suomi & Visit Åland
Ehditkö jo luulla, että niceMatkaaja on kuollut ja kuopattu? Ei nyt sentään, vaikka henkitoreissaan on pitkään koristu. Mutta ehkä koronasuosta vielä noustaan ja ryhdytään jälleen ahkerammin bloggaamaan. Eihän se muuta vaadi kuin että olisi jotain, josta kirjoittaa. Menneitä en jaksa muistella enkä spekuloida tulevaa – enkä liioin selostaa, että kivat sulle, mutta mulla ei ole mitään raportoitavaa.
Vaan nytpäs onkin. Piipahdin meinaan pikapikaa Ahvenanmaalla. Jo ties kuinka monettako kertaa. Mutta minkäs teet, kun olet ihastunut, etten sanoisi rakastunut, ja tahdot syventää suhdetta. Toisaalta pitkän hiljaiselon jälkeen olisin luultavasti ollut innoissani, vaikkei reissu olisi tarjonnut mitään uutta. Pääasia oli päästä pois, hetkeksi jonnekin toisaalle – melkein ulkåmaille (oma lippu, kieli ja niin edelleen).
Kyseinen pressitrippi alkoi aamuhämärissä Turun motarin nurkilta, josta tilausbussi koppasi minut kyytiin. Turussa siirryimme laivaan, tarkemmin sanottuna Silja Linen Galaxyyn. Tuhdin aamiaisen jälkeen pomppasin petiin. Oma hytti on ihan parasta lyhyelläkin matkalla, etenkin, jos yöunet ovat jääneet vähiin. Ei muuta kuin krååh-pyyh.
Jalkaa jalan eteen Bomarsundissa
Määränpäässä ei aikailtu, vaan heti kohta hotelliin kirjautumisen jälkeen matkasimme kohti Bomarsundin historiallista vaellusreittiä. Reitti on reilut neljä kilometriä pitkä. Sateen vuoksi kävelimme siitä vain osan, mutta sekin riitti mykistämään. Samalla kuulimme, että Bomarsundin linnoitus rakennettiin vuosina 1832-1854. Ahvenanmaa kuului tuolloin veli venäläisille ja linnoitus oli tarkoitettu palvelemaan saarella olevia venäläisjoukkoja. Se kuitenkin tuhottiin perusteellisesti engelsmannien ja ranskalaisten (…ja se Oolannin sota oli kauhea, huraa, huraa, huraa…) hyökkäyksessä.
Enää tuolta ajalta on jäljellä vain raunioita, mutta ne kuuluvat Ahvenanmaan huomattavimpiin historiallisiin muistomerkkeihin. Ja mikä matkaajan kannalta tärkeintä, ne tarjoavat hienot kulissit hulppealle patikalle suurenmoisissa puitteissa. Suosittelen lämpimästi, vaikka keli olisi kylmä.
Kuva: Rebecka Eriksson/Visit Åland
Kuva: Rebecka Eriksson/Visit Åland
Nåtön luontopolulla
Toisena reissupäivänä ryhmä rämä hyppäsi pyörien selkään (vanha tuttu RoNo-pyörävuokraamo hoiti menopelit hotellin eteen) ja lähti polkemaan kohti Nåtön luontopolkua. Päivä tarjosi jälleen sadetta ja sumua, mutta se ei tahtia haitannut. Maisematkaan eivät kovasti kärsineet.
Nåtön luontopolku oli todellinen elämys. Omanlaisensa satumetsä, jossa kulkua siivitti lintujen liverrys – tosin välillä ihastuksesta huokailevan (lue: kovaan ääneen kailottavan) bloggaajaryhmän älämölö peitti sen allensa. Sitä säikähti kauriskin, joka pujahti syvemmälle metsikköön närkästyneenä rauhansa rikkoontumisesta, niin pikaisesti, ettei kamera ehtinyt perään.
Kuvattavaa riitti muutenkin. Erityisesti kyttäsimme kämmeköitä, jonkin sortin orkideoja, joista kaksi, seljakämmekkä ja miehenkämmekkä, aloittivat toukokuun alussa juuri kukintaansa. Muutamaa viikkoa myöhemmin luontopolkua ympäröivä lehtoniitty kukkii punakeltaisena merenä. Tästä oppaamme näytti todisteeksi kuvia. Eli juurikin nyt voisi olla täydellinen hetki nauttia kukkaloistosta.
Vahva suositus myös tälle reitille! Minä ainakin olin aivan lumoutunut. Kierroksia on kaksi, yhden tai kahden kilsan mittainen. Joten sopii myös sunnuntaikävelijöille. Maastokaan ei ole hankalaa.
Kuva: Rebecka Eriksson/Visit Åland
Sateen raikkaana kohti kotia
Pikapyrähdys päättyi aivan liian nopeasti, mutta virkisti silti ihanasti. Ihan kirjaimellisestikin, koska olin kahden päivän samoilun jälkeen sateen raikas. Hieman myös viluinen. Mutta ei hätää, uskon, että seuraavalla kerralla paistaa aurinko. Tässä kävi nimittäin niin, että ihastumiseni houkutusten saareen syveni niin vakavaksi, että seuraava reissu on jo buukattu. Heinäkuussa on tarkoitus oikein lomailla Ahvenanmaalla. Hyvä, että jaksan odottaa.
Saman voit tehdä itsekin. Nyt se on myös helpompaa kuin koskaan, sillä Silja Serenade alkaa tehdä päiväristeilyjä Helsingistä Maarianhaminaan 24.6 alkaen. Lysti jatkuu 30.7 asti. Ja Turusta pääsee saarelle näppärästi joka päivä.
Eli anti mennä varaamaan ja matkasuunnitelmia punomaan. Vaikka kaikki on meiltä matkustavaisilta viety, meillä on yhä Ahvenanmaa.
Tack & farväl förtjusande mö! Vi komma väl snart igen.
Nämä kuulostavat kummatkin kiinnostavilta kohteilta. Toivottavasti ehdimme kesäisen pyöräretkemne aikana käymään Nåtön luontopolulla Bomarsundin linnoituksen lisäksi.
Suosittelen, paikka on taatusti kesälläkin ihana, joskin orkideat ovat jo kukkineet. Myös Getan patikkareitti on huippu erikoisine kivimuodostelmineen. Niistä löydät juttua pari postausta aiemmin, Oi ihana Ahvenanmaa vol 2.
Kiinnostaviin kohteisiin olet päätynyt 🙂 Meillä on Ahvenanmaan reissu edessä parin viikon päästä, joten pistän postauksesi muistiin!
Ihanaa reissua teille! Hienon kohtaan ootte valinneet, mutta Ahvenanmaa taitaakin olla tän kesän suosikki. Ja senhän ymmärtää, koska harva hinkuu vielä ulkomaille hotellin uima-altaalle möllöttämään, rajoitukset kun rajoittaa ulkomaan matkailua ns. “avatuissa” paikoissakin edelleen kovasti.
Kiva matka juu! Bomarsundin patikointireissulla ja etenkin tuolla Notvikin tornilla mietin, että hassua tavallaan, että olimme olleet Bomarsundissa monen monta kertaa, mutta aina jämähtäneet siihen päälinnoituksen alueelle, jossa nyt emme oikeastaan käyneetkään. Siitä sen näkee opastetun matkan ja omatoimisen matkan eron – omatoimisesti jos ei tule asiaan paneutuneeksi ei kovin pitkälle monestikaan päädy 🙂
Aivan totta! Siksi välillä on omatoimisesti matkaillessakin kiva lähteä opastetuille kierroksille. Ainakin itse olen saanut sellaisista paljon irti. Ja nähnyt ja kuullut kaikenlaista, mikä olisi muuten jäänyt kokonaan näkemättä ja kuulematta.
Ahvenanmaa tietysti houkuttelee aina. Itse asiassa selailin erilaisia vaihtoehtoja matkustaa sinne fillarin kanssa. Bomarsundissa olen käynyt, tietysti. Silloin sattui olemaan aika sateinen ja ikävä sää.
Fillari onkin Ahvenanmaalla ihan paras menopeli. Siljalla pyörä ainakin kulkee kätsästi mukana, autokannella, olikohan hinta jotain 10-20 euroa. Eli ei kovin kallistakaan. Ja nämä RoNon vuokrapyörät on olleet oikein hyviä: tarjolla on perinteistä mummoa sekä hybridiä.
Mukava kirjoitus, kiitos viettelyksestä saarelle 🙂 Ahvenanmaa on kaunis paikka. Olen maastoutunut siellä tosin vain kerran, muuten katsellut laivalta. Käytiin pyöräilemässä saarella joskus kaaauuuan sitten pronssikaudella. Hieno paikka pyöräillä, kun oli paljon pyöräteitä ja leirintäalueita tosi tiheään. Illalla oli hieno jarruttaa lähimmälle leirintäalueelle, pystyttää teltta, painua saunaan ja paistella räiskäleet.
Jep, pyörällä pääsee Ahvenanmaalla ihan kaikkialle ja niihinkin paikkoihin, joihin autolla voi olla hankalampi päästä. Itse olen lähdössä AHvenanmaalle heinäkuussa, tällä kertaa pikku lomalle. Ja ajatuksissa olisi juurikin fillarin vuokraus sekä toivoisin kovasti pääseväni liikkumaan myös kanootilla, joka on mun mielestä ihan kaikkein paras tapa nähdä ja kokea luontoa.
Paikan vaihdos piristää aina. Oli se sitten Suomessa tai muualla. Tämän vuoden koulujen talvilomalla olin ihan fiiliksissä parin päivän Tampereen reissusta.
Koronavuosi on tosiaankin opettanut, ettei tarvitse lähteä kauas, jotta saa virtaa ja energiaa. Olin itse joulun alla yhden yön reissulla Porvoossa ja tuntui ihan kuin oisin hetken ollut kokonaan toisessa maailmassa. Vaikka matkaa Helsingistä about 50 kilsaa.
Ahvenanmaalle olisi kyllä mukavaa päästä sillä en ole kunnolla siellä koskaan kierrellyt. Varsinkin se kaunis juhannuksen aika kiinnostaisi vaikka kyllähän tuo kevätkin näyttää tosi kauniilta. Ihanaa kun kasvit heräilevät kesään. Tästä taitaa taas se bloggaajan elämä alkaa. Valoa tunnelin päässä.
Toivottavasti! Nostan kyllä kaikille ammatikseen bloggaaville hattua, jos ovat selvinneet tästä korona-ajasta ehjin nahoin eli löytäneet jutun juurta ja vieläpä saaneet siitä elantonsa. Kaltaiselleni harrastelijabloggaajalle matkustustauko ei ole ollut niin dramaattinen, paitsi mitä nyt on hatuttanut, kun ei pääse mihinkään, mutta leipä on onneksi ollut kiinni toisaalla. Mutta kivahan se olisi tätä harrastuspuoltakin päästä elvyttämään.