niceMATKAAJA

Toissa lauantaina nousin ylös ennen sian pieremää (klo 4:30) ehtiäkseni Finnairin aamulennolle Zürichiin. Saavuin sinne puoli kymmenen kieppeillä, ja pari tuntia sen jälkeen istuin jo junassa, määränpäänä Zermatt, yksi maailman parhaana pidetyistä hiihtokeskuksista, haaveenani nähdä Matterhorn, alppihuipuista komein, korkein (tai ainakin melkein) ja kuuluisin.

En joutunut pettymään. 4478 m korkea Matterhorn kurkisti sen rinteillä leijuvien pilvenvonkaleiden välistä, ja näky oli niin uljas, että silmissä siristi. Annoin kameran laulaa, vaikka vastavalo oli niin voimakas, että pelkäsin, ettei yksikään kuva onnistuisi. No, ehkä ei nyt ihan täydellisiä fotoja tullut, mutta sainpas jättiläisen ikuistetuksi, ja tässä teille siitä todiste.

Rail trip Zürich-Visp-Zermatt

Mutta aloitetaan alusta, eli junamatkasta Zürichista Vispiin ja sieltä Zermattiin. Ihan mahtavat maisemat alusta asti ja määränpäätä lähestyessä muuttuivat aina vain mahtavammiksi.

Olin yhtä hurmosta ja ihastusta.

Loppumatka maisemajunalla Vispistä Zermattiin oli parasta ikinä: ihan kuin olisin tehnyt matkaa akvaariossa. Isojen ikkunoiden ansiosta vuoret olivat melkein käsin kosketeltavissa. Ja taivaastakin näki vilauksen, kiitos kattoikkunoiden, joita oli kakkosluokassakin, vaikkei yhtä suuria kuin paremman väen vaunussa, ykkösluokassa.

Matkalla oli myös hauskaa, kun vaihdoimme kuulumisia matkaoppaana toimivan Sveitsissä asuvan kaverin kanssa, jonka olin nähnyt viimeksi kesällä. Nauroimme ja melkein lauloimmekin silkasta jälleennäkemisen riemusta, ja kolmen tunnin mittainen reissu Etelä-Sveitsiin lähelle Italian rajaa taittui hujauksessa.

Kukkivia piparkakkutaloja

Entäs sitten perillä: oi ihana, Zermatt! Tuntui kuin olisin astunut postikorttiin. Kukkaistutuksilla koristeltuja piparkakkutaloja, kapoisia katuja, tunnelmallisia ravintoloita ja pieniä vaellusromppeita, toppatakkeja ja tietysti turistikrääsää (kuten lammaskäsilaukkuja ja bernhardilaisreppuja) pursuavia puoteja, iloisesti hymyileviä ihmisiä (muitakin kuin me) ja kaikkialla ympärillä taivasta hipovat vuoret.

Ei ole todellista, toistelin kaula kenossa useamman kerran.

Matkaopas Marja Lyytinen löysi mieleisensä käsveskan…

Pysähdyimme hetkeksi pääkadun varrella olevalle terassille ja huuhdoimme kuivat kurkkumme kylmällä oluella. Vastapäätä istuva rouva pullisteli kullasta ja timanteista, jotka taisivat olla ihan aitoa tavaraa. Zermatt on raharikkaiden, myös kansainvälisten julkkujen, suosikki, jossa tälläydytään täysillä, jos siihen on vähänkin aihetta. Mutta eipä meitä köyhiäkään kukaan pitkin nenänvarttaan katsonut, kun tilasimme pienet putelit olutta hintaan 7 CHF (= 6 egeä).

Tämä on Sveitsissä erittäin edullinen hinta, etenkin Zermattissa, jossa hintoihin voi ilmestyä alppilisä. Toisaalta samaisessa Molino-ravintolassa pullo oman alueen eli Valais´n laakson viiniä maksoi vain 20 CHF, ja se on halvin viinipullon hinta, jonka bongasin koko Sveitsin matkan aikana. Yleensä hinnat alkoivat 48 CHF:stä.

Matterhorn Express: tie taivaisiin

Janon sammutettuamme talsimme näköalapaikalle, josta Matterhornin näkee parhaiten, jos sää on selkeä. Ja sehän oli: taivas helotti kirkkaansinisenä ja aurinko loimotti lämpimästi.Maisemat joka suuntaan olivat henkeäsalpaavat.

En yhtään liiottele, kun sanon, että Zermatt on yksi upeimmista paikoista, jossa olen koskaan käynyt.

Minulle selvisi sekin, että Toblerone-suklaa on saanut muotonsa Matterhornin mukaan; muistan tämän jyrsiessäni seuraavaksi kyseistä patukkaa (jota syön tosi harvoin, koska se ei ole koskaan lukeutunut suosikkeihini).

Ja nyt tiedän senkin, että Matterhorn on maailman vaarallisimpia vuoria. Sen rinteillä on kuollut yli 500 kiipeilijää vuosina 1865-1995.

Me kipusimme vain pienen matkan Matterhorn-Express-köysiradan lähtöpaikalle. Vastaan tuli vaelluskenkäväkeä sekä juoksijoita. Myös maastopyöräilijöitä oli liikkeellä sankoin joukoin. Patikointi, vuorihölkkä ja fillarointi ovatkin Zermattin ykköshuveja – ennen talven tuloa.

Liikkeellä oli myös jokunen laskettelija, joten ilmeisesti lumillekin jo pääsi. Zermattissa lasketaan korkeimmalla Euroopassa ja hissit nousevat jopa 3 899 metriin. Kaikkiaan laskettelurinteitä on 313 kilometriä.

Autoilua Zermatt ei salli. Siellä on sallittua ajaa vain sähkötakseilla ja hevoskärryillä. Liikennesäännöt asettavat tiukat rajoitukset sähköautojen ulkomuodolle. Autojen on oltava 1,4 m leveitä, 2 m korkeita ja 4 m pitkiä, eivätkä ne saa muistuttaa tavallisia autoja.

Meitä olisi himottanut nousta Matterhorn-Expressillä kaikkein korkeimmalle tasanteelle, josta ymmärtääkseni näkee hyvällä ilmalla useita Euroopan 76:sta yli 4 kilometriä korkeasta huipusta. Tässäkin suhteessa Zermatt on ihan omaa luokkaansa.

Kyyti korkeuksiin olisi maksanut vaatimattomat 99 CHF (= n. 87 €), mutta jäi tekemättä, koska köysiratapalvelut olivat siltä päivältä jo päättyneet. Ehkä ihan hyvä kukkaron kannalta… Alimmalle pysähdyspaikalle olisi tosin päässyt 17 CHF:llä.

Alppihaaveita

Emme olleet kovin pettyneitä, sillä Zermatt itsessään oli niin ihana, että sinne olisi halunnut jäädä pitemmäksi aikaa. Olisipa meillä ollut rahaa jäädä johonkin ylelliseen alppihotelliin edes yhdeksi yöksi…

Tai olisimmepa voineet jatkaa matkaa Glacier Expressillä, maailman kuuluisimmalla panoramajunalla St. Moritziin, toiseen upeaan hiihtokeskukseen, sinne, jossa kuninkaallisetkin nähdään monesti suksilla. Kahdeksan tunnin matkalla alitetaan 91 tunnelia, ylitetään 291 siltaa ja nautitaan huikean kauniista maisemista. Reitti on 275 kilsaa pitkä.

Kallista lystiä

Vaan meillä oli edessämme paluumatka Zürichiin. Ei sekään ihan tylsältä tuntunut, koska olin käynyt kaupungissa viimeksi inter rail -aikoina (= sata vuotta sitten) ja saapuessani sinne aamulla ehdin nähdä siitä vain vilauksen.

Vispiin asti oli valoisaa, joten saimme nauttia ihanista näkymistä toiseenkin suuntaan, mutta sitten tuli pimeää ja loppumatka sujui Zermattista ostamiamme herkkuja syöden ja punkkua juoden.

Tämä on muuten ihan yleinen tapa sveitsiläisissä junissa: omien eväiden nauttiminen oli kyse ruuasta tai juomasta ei ole kiellettyä, vaikka junissa on ravintolavaunu + kiertävä ravintolakärry. Hinnat junassa ovat sen verran kovat, että aika moni näytti olevan varustautunut omilla tarjoiluilla. Halpaa ei ole ostaa evästä kaupoistakaan, mutta joka tapauksessa halvempaa.

Ja itse junakyyti, se vasta kallista on! Meno-paluu Zürich-Zermatt-Zürich maksaa 238 CHF eli melkein saman verran euroissa. Minä maksoin matkasta kuitenkin vain 49 CHF, kiitos kaverin, joka oli ostanut paikallisesta S-marketista eli Coopista minulle tarjouslipun, jolla sai matkustaa lähes rajattomasti yhden päivän aikana junissa, laivoissa ja postiautoissa.

Kuvassa myös myöhemmin ostamani  Zürich Card, jolla sai  48 CHF:n hintaan liikkua 72 h ajan kaikkialla Zürichin lähimaastossa. Erinomainen kortti tämäkin.

http://www.zermatt.ch/en/

http://www.swisstravelsystem.com/en/home.html

http://www.swisstravelsystem.com/en/highlights-en/road-rail-waterway/railway/glacier-express.html