Suunnitteletko matkaa aina aurinkoiseen Espanjaan? Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa, nimittäin sadevettä. Tarkista myös lämpömittari. Se näytti pääsiäisviikolla Granadassa ylimmillään 16 ja alimmillaan 7 astetta (plussan puolella sentään). Katukuva vilisi talvitakkeja – ja nyt seuraakin leikkimielinen kilpailu: miten monta toppista bongaat tästä postauksesta? Oikein vastanneiden kesken arvotaan reissussa rähjääntynyt kaulahuivini, joka kestää hyvin vielä yhden aurinkomatkan.
Täytyy myöntää, että otti kepeästi pattiin, kun aloin tutkia säätiedotusta vajaata viikkoa ennen matkaan lähtöä. Etenkin, kun se muuttui koko ajan huonommaksi: pilvistä, sateista ja koleaa. Ukkosta ja rakeita.
Samanaikaisesti Suomeen luvattiin aurinkoista kesäkeliä. Olisiko parempi unohtaa koko trippi ja jäädä suosiolla kotiin?
Ei nyt sentään. On sitä ennenkin pidetty sadetta maailmalla, viimeksi viime kesänä Krakovassa (siitä lisää täältä) ja pari vuotta sitten Las Palmasissa (tarinaa siitä täältä) ja sitä ennen ties missä. Miamissakin oli kerran niin hyytävän kylmä, että liskot jäätyivät puihin ja ropisivat turistien niskaan. Ja entäs kun Marokossa satoi kymmenen päivää kaatamalla putkeen? Telkkarin säämieskin alkoi esiintyä ruudussa kumisaappaissa sadeviittaan kääriytyneenä. Joten mitä nyt parista pisarasta…
Pääasiassa pilveä
Emme loppujen lopuksi kastuneet litimäriksi, sillä pahimmat sateet ajoittuivat yöhön tai me ajoitimme itsemme niiden ajaksi sisätiloihin. Välillä pilvien lomasta välkähti aurinko, mutta vain kotvan verran. Pääasiassa taivas puski vuoro vedoin ohutta ja paksua yläpilveä ja sää oli kohtalaisen kylmä. Lyhythihaiset teepparit palasivat koskemattomina kotimaahan. Nahkarotsi oli päällä joskus ravintoloissakin, koska myös niiden sisuksissa oli kiitettävän viileää. Ovet sojottivat auki, koska oltiin etelässä, jossa auki oleva ovi on sen merkki, että asiakkaat ovat tervetulleita.
Aika lailla vilutti siis. Ajoittain ihan hytisytti. Nenä vuosi ja kurkku oli karhea. Mutta…
Surkea sää ei pilannut matkaamme, vaan meillä oli hauskaa. Tässä siitä esimakua. Muistakaa laskea toppatakkeja. Ja muistakaa pakata sateenvarjo ja lämmintä vaatetta mukaan, minne ikinä seuraavaksi suunnistattekin. Varmaa aurinkoa ei ole.
Kappas, sataa kaatamalla! Ei muuta kuin varjo auki ja menoksi. Tarkkasilmäisimmät tunnistavat sontsan jo viime kesän Krakovan matkalta. Kuva on lomakotimme Apartamentos Santa Anan ovelta Albaicinin vanhassa maurikaupunginosassa.Osa matkailijoista oli varustautunut säänmukaisesti, osa ei.Tätä hemmoa ei viluttanut, vaikka keekoili nakusillaan tai pitäisikö sanoa, että oli riisunut ihonsakin pois. Häntä ja muita kaltaisiaan saattoi ihailla Albaicinissa Exposicion Inquisicion -näyttelyssä, jossa esiteltiin ammoisten aikojen kidutusvälineitä. Mikä mainio mieltä elähdyttävä paikka pidellä sadetta!Toppatakki on Espanjan matkaajan uusi uimapuku!Tämä komistus piti itsensä lämpimänä panemalla jalalla koreasti kaupungin ydinkeskustassa Plaza Nuevalla. Katsojakin lämpeni ellei peräti kuumennut rytmikästä menoa katsellessa.Mirador de San Cristobalilta aukeavat huikeat näkymät yli Granadan Sierra Nevadan vuoristoon asti. Tällä kertaa sää oli pilvinen, mutta maisema siitä huolimatta suurenmoinen.Sitten taas takkia niskaan ja menoksi, Albaicinin valkoisille kujille.Herra Jeesus, vastaanhan tuli itse Jeesus ja oi kuinka vähissä vaatteissa! Pääsiäiskulkueet ovat tärkeä osa Semana Santaa eli pääsiäisviikkoa. Tuolloin Kristusta ja Neitsyt Mariaa sekä muita pyhiä kannetaan kirkosta toiseen, päivän teeman mukaan vähemmän tai enemmän iloisissa merkeissä.Albaicinin näköalapaikoilta aukeavat parhaat näkymät maailmankuululle ja Espanjan suosituimmalle nähtävyydelle Alhambran linnalle.Siinä linnoitus koko komeudessaan, olkaapa hyvät. Lähes täsmälleen samat näkymät aukesivat lomakotimme kattoterassilta. Lisää Alhambrasta ja Santa Anasta seuraavassa postauksessa.Iltaisinkin taivas oli raskas pilvistä ja ilma luonnollisesti entistä viileämpi. Mutta hämärtyvä Albaicin hurmaavan kaunis.Häh? Luulitteko tosissanne, että kurja sää saisi niceMatkaajat vääntämään itkua?Nousu kohti Alhambran linnaa tarjosi harvinaista herkkua: sää selkisi ja aurinko pilkisti pilviverhon takaa.Tässä ilmaa halkoo kenkäpari. Kaveri osasi kertoa, että kyse olisi jonkinsortin salakielestä, esimerkiksi huumediilerin viestistä. Pitääkö paikkansa? Osaako joku kenkien kieltä?Granadaa halkoo Rio Darro -joki, jonka toisella puolella kohoavat Albaicinin kukkulat ja toisella puolella Alhambra. Kiinnitä huomiota katumuotiin: toppaa, pomppaa ja pitkiä lahkeita. Ensi kesän kuuminta hottia!Kaveri kävi ropautamassa killingin lämpimikseen kitaraansa rämpyttävälle katusoittajalle. Sää ei lannistanut musikanttiakaan.Sävy sävyyn: kukat ja varjo.Hups, sieltä pilvet taas tulevat.Mutta mikäs meillä lämpimässä tabernassa lasit täynnä tintoa!
…
Seuraavassa postauksessa lisää Granadasta: mitä näimme ja mitä koimme, minne mennä ja miksi – ja mennäkö ylipäänsä Granadaan. Vihjaan jo tässä sen verran, että kaupunki oli kiinnostava, mutta samalla kummallinen. Huono sää ei ollut ainut yllätys.
Arvaan, että et sano seuraavassakaan postauksessa, ettei Granadaan kannattaisi mennä? Kaupunki on niin monipuolinen. Viihdyimme itse siellä viime keväänä kaksi viikkoa, joista jälkimmäinen päättyi pääsiäissunnuntaihin. Tosi harmi tuo sää. Lomareissussa sillä on niin valtavan suuri merkitys, kun ei ole mukavaa hukata lomasta yhtäkään päivää sateeseen saati sitten viikkoa.
Nähtäväksi jää, mitä seuraavassa postauksessa sanotaan ;), mutta kuten jo tässä postauksessa todettua, meillä oli hauska reissu, jota kurja keli ei pilannut. Toki joitakin asioita piti miettiä juurikin sään kannalta ja sisällä tuli istuttua enemmän kuin oli aikomus. Mutta teimme ja näimme kaiken, mikä oli tarkoituskin. Aikaa meillä oli vain kuusi päivää, joita eka ja vika olivat samalla matkapäiviä, joihin sisältyi bussimatka Malagasta Granadaan ja päin vastoin. Tämä aika riitti meille kuitenkin oikein hyvin enkä usko, että paremmallakaan säällä olisimme välttämättä toivoneet lisäaikaa. Tai sitten se aika olisi käytetty lähikohteisiin tutustumiseen, joka olisi varmasti ollut mielenkiintoista. Hieno matka joka tapauksessa!
Asuin Andaluciassa kuusi vuotta ja monesti koti-Suomen tutut tuntuivat ajattelevan, että Espanjassa on aina lämmintä ja aurinkoista. Ei todellakaan ole, ja talvisaikaan siitä oli Aurinkorannikko kaukana, kun satoi kaatamalla viikot läpeensä ja lämpöä saattoi olla pahimmillaan 10 asteen pintaan. Kevät tuli yllättävän hitaasti, eikä ennen kesäkuuta voinut oikein laskea kelien varaan. Joka tapauksessa, hauskaa teillä näytti ainakin olevan ja sehän on tärkeintä 😊
Aivan, ilmoista viis (tai ainakin melkein), hauskaa oli joka tapauksessa! Tuo etelä-Euroopan maihin – tropiikista puhumattakaan – liittyvä ainaisen auringon kupla tuntuu istuvan mielissä tosi tiukasti, ja joillekin yksikin sadepisara lomalla merkitsee maailmanloppua. Rantakohteissa huonolla kelillä onkin suuri merkitys, koska muita aktiviteettejä kuin biitsillä lojuminen ei välttämättä ole. Muistan itsekin 17-vuotiaana lukiotyttönä purskahtaneeni itkuun (haha!), kun hartaasti odotetun aurinkoloman ensimmäisenä päivänä satoi kaatamalla ja oli pakko istua varsin ankeassa hotellihuoneessa. Ilman kirkastuessa mielikin kirkastui. Nykyisin säätila ei juuri hetkauta meitsin mieltä, alan olla sitä mieltä, että sade, viima ja tuuli tuovat matkalle oman mausteensa. Niin tälläkin kertaa.
Sade ja muut luonnonilmiöt ovat vain sellaisia, joilta ei aina voi reissuilla välttyä. Hyvä, että silti osaa ottaa matkasta ilon irti!
Nuo kengät tosiaan ikävä kyllä kertovat katukaupasta ja juurikin huumeiden diilauspisteestä. Suomestakin noita kenkäpareja aina välillä löytyy roikkumasta sähkölinjoilta ja ennen vain kuvittelin niiden olevan jotain hauskaa huumorinheittoa.
Kiitos, Iina, kenkätiedosta! Kaveri oli siis oikeassa, vaikka häntä vähän epäilin. Osaanpahan jatkossa itsekin tarkkailla kenkiä eri silmällä – minäkin olen kuvitellut, että kyse on vain harmittomasta hauskanpidosta. Matkailu todellakin avartaa, satoi tai paistoi.
Hahaha, ihana asenne ja hauska postaus! Sää onkin yleensä asennekysymys, vaikka tokihan hymyä on vaikea repiä silloin kun aurinkolomalla sataa. Onneksi aina voi mennä sisätiloihin juomaan viiniä jos ei muuta keksi.:)
Juuri niin! Viini on pelastanut mut monta kertaa, tälläkin reissulla useampaan otteeseen. Kummasti näyttää ilmaki kirkkaammalta parin lasillisen jälkeen…
Me olimme Aurinkorannikolla pari vuotta sitten helmikuussa, ja silloin jo tiesimme etukäteen, ettei matka tulisi olemaan auringonpaistetta ja rantaelämää, minkä vuoksi olimmekin varustautuneet lämpimillä vaatteilla ja sadetakeilla. Kun asiaan oli valmistautunut etukäteen, elämä rannikolla oli ihanaa: rannoilla sai leikkiä ihan rauhassa, ja sateen sattuessa karkasimme äkkiä ravintolaan tai autolla johonkin uuteen paikkaan. Silloin osasimme myös majoituksia etsiessä kiinnittää huomiota siihen, että majapaikassa on kunnollinen lämmitys – mikään ei latista matkatunnelmaa samalla tavalla kuin kylmä ja kostea hotellihuone.
Aivan, sade voi tuoda matkaan oman mausteensa ja sesongin ulkopuolella moni paikkaa näyttäytyy aivan erilaisena kuin turistien täyttämänä. Viime kädessä sää on pukeutumiskysymys. Mekin olimme varautuneet huonoon keliin, joten varustus oli sen mukainen. Hanskat tosin jätin uskaliaasti kotiin ja kaipailin niitä hetkittäin iltasella. Mutta onneksi takissa oli taskut. Lähinnä hämmästelin – enkä ekaa kertaa – shortsiturismoja, jotka kulkivat jalat paljaina ja kananlihalla. Eivätkö raukat olleet edes vilkaisseet sääennustetta reissuun lähtiessään? Vai olivatko sitä mieltä, että kun kerran ollaan Espanjassa, lämpimät vaatteet ovat kiellettyjä? Kummin kammin, sääliksi kävi.
Meitäkin nauratti, ainakin jälkeenpäin, kun joitakin vuosia sitten lähdimme syksyllä viikoksi Costa del Solille, Aurinkorannikolle, ja iso osa viikosta satoi tai oli ainakin pilvistä!
No, ravintolat olivat silti hyviä ja päiväretkellä vaikka Alhambrassa oli ehkä hiukan tavanomaista väljempää sateen takia – ja märän retken jälkeen taas kaakao ja churrot maistuvat niin hyvältä. Eihän niitä helteellä edes viitsisi syödä 🙂
Juuri niin, mekin nautimme churroja ja kaakaota suurella ilolla! Mukavasti lämmitti ja saimme uutta energiaa. Helteellä ei tosiaankaan tekisi tätä herkkua mieli. Jokaisella asialla on siis puolensa eikä lomaa kannata koskaan pilata itkemällä sään perään. Se on mitä on, ja jos hyvin käy, muuttuu muuksi, mutta vaikka taivas pysyisi pilvisenä, niin reissusta voi silti ottaa ilon irti!
Parasta vain suosiolla ottaa sateenvarjo mukaan. Minä tavallisesti joudun ostamaan joka kaupungista uuden kun en ikinä opi. Granada on kiva kaupunki sateessakin.
Aivan, sateenvarjo on matkailijalle ihan MUST, oli kohde mikä hyvänsä. Ja varjon altakin Granada näyttäytyi kauniina ja kiintoisana. Myös hieman kummallisena. Tästä enemmän seuraavassa postauksessa, jahka ehdin kirjoittaa.
Säälle ei voi mitään, mutta tottakai se harmittaa, jos kohteessa tulee enemmän vettä taivaalta kuin suihkusta. Kävin maaliskuussa Vilnassa ja mulle sattui myös huonot säät sinne. Lauantaina satoi lähes koko ajan ja sunnuntainakin osan päivästä. Olin osannut varautua siihen, mutta tylsää se silti oli. Tuo kenkäjuttu oli mulle uutta. Olen nähnyt noita kenkiä omassa kotikaupungissa ja miettinyt että mikä juttu tuo on. Se on vähemmän mukava uutinen, että tarkoittavat huumeiden diilauspaikkaa.
Joo, kaatosaade on kyllä reissussa huono homma, kyllähän se tunnelman latistaa, jos jatkuu jatkumistaan – vaikka olisi siihen miten hyvin varautunut. Huumorikin loppuu jossain vaiheessa. Itselläni kurjin lomasää on ollut monta monituista vuotta sitten Marokossa. Kahden viikon reissusta 10 päivää satoi kuin Esterin peffasta. Hotellissakin oli niin kosteaa, ettei mikään kuivunut ja lakanatkin tuntuivat nahkeilta. Tästä reissusta on kyllä revitty jälkikäteen riemua enemmän kuin mistään, mutta h-hetkellä ei paljoa naurattanut. Oltiin tultu ennen kaikkea aurinko- ja rantalomalle, mutta rannalle päästiin vasta vikoina lomapäivinä. Toisaalta nähtiin sitten kaikenlaista muuta, mikä olisi hyvällä säällä jäänyt näkemättä.
Aika useasti ollaan Espanjassa (ja Potugalissa) kastuttu sateessa. Palella ei enää, sillä osataan ottaa pitkät kalsarit, takki ja hanskat mukaan 😀 Alicantessa oltiin nyt kuukausi sitten ja pari päivää satoi aivan kaatamalla.
Mä en enää sateenvarjoa jaksa kantaa mukana. Mulla on hupullinen, melko pitkä ja vedenkestävä takki, joka suojaa minkä suojaa. Jalkineet on ne tärkeimmät. Kunhan varpaat pysyy kuivina, jaksaa kyllä tallustella.
Nuo kengät. Mun oletukseni on tieynlainen jengiraja. Huumeisiin tuskin suoraan liittyvät, sillä näitä näkyy Suomessakin ja pitää olla melko tyhmä huumekauppias, jos ylimääräistä huomioita haluaa. Ei se poliisikaan nyt ihan uuno ole, edes Espanjassa. Jenkeissä just tuollaisilla kenkämerkeillä kerrotaan jengeistä, ja 60-70-luvulla tapa levisi myös Suomeen. Toki ne voi olla ihan vaan huvittelua myös.
Sadetakki on kyllä ihan paras! Itsellänikin sellainen on, mutta ei ollut tällä kertaa mukana. Ja kuivat jalkineet on tosiaan kaiken a ja o. Meillä oli onneksi lomakämpässä lämpimät patterit, joten saimme kengät sun muut hyvin kuivatettua. Aina ei ole ollut yhtä hyvin. Viime kesänä Krakovassa mikään ei kuivunut, koska muuten kivassa majoituksessa ei saanut pattereita päälle millään. Ja sitten kuljettiin varpaat märkinä. Kiitos myös kenkätiedosta – tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö! Täytyy alkaa tarkkailla kenkiä myös täällä koti-Suomessa.
Tietääkseni popot langalla tarkoittaa sitä, että omistaja on siirtynyt toisiin maisemiin.
Amazonian sademetsä oli ehkä sateisin paikka ikinä, missä olen ollut. Ei sitä turhaan sademetsäksi kutsuta. Toinen, vähän yllätyksellisempi paikka oli se toinen Sierra Nevada eli siis Kaliforniassa. Tuntui, että koko Tyyni valtameri satoi sinne.
Kiitos kenkätiedosta, tämäpä muuttuu koko ajan kiinnostavammaksi! Kuten myös nämä sääraportit eri puolilta maailmaa. Varmaa aurinkoa ei todellakaan ole, kuten olen monta kertaa aiemminkin todennut – mitä epätodennäköisimmissä paikoissa voi sataa ihan kaatamalla. Itselläni sateisimmat kokemukset ovat Marokosta (10 vrk putkeen), Key Westistä Floridasta (niin kova, mutta nopea rankkasade, että vesi ulottui sen jälkeen puolireiteen) sekä Las Palmasista (viikko vettä, rakeita, ukkosta, pilviä parhaaseen talviloma-aikaan maaliskuussa).
Heh! Ihana postaus ja todella sai naureskella tekstin mukana! 🙂 Hieman sarkasmia ja huumoria kuuluu olla aina mukana, parasta antia. Sain itsekin kokea Espanjan sateet ja koleuden, kun maassa viime vuonna puoli vuotta asuimme. (Blogissa omia kokemuksia.. http://www.kookospalmunalla.fi). Kerran menimme Xativan linnaa katsomaan ja onneksemme saimme niin sumuiset ja koleat ilmat, etta maisemat piti katsoa muiden ihmisten kuvista ja blogeista ja keskittya itse vain fiilistelyyn ja retkeilyn huumaan sumun keskella. Hauskaa oli silti, onneksi teillakin ja se on tarkeinta! 🙂
Juurikin näin, hauskanpito on tärkeintä säällä kuin säällä, olipa missä päin maailmaa hyvänsä. Juuri nyt lotisee loskaa Helsingissä – toukokuun 4. päivänä! – mutta sisällä kaverin kotona, jossa vietetään grillikauden avajaisia, on lämmintä ja mukavaa. Keli on viime kädessä asennekysymys 😁.
Ei saisi nauraa, mutta meillä on vuoden takaa täysin sama kokemus Granadasta, kun ystäväni tulivat Aurinkorannikolle kylään viikkoa ennen pääsiäistä: https://periaatteennainen.com/2018/03/29/kreisi-granada/ . Jumankekka oli kylmä. Itseä ei se sade niin haitannut, kun loman pääasiallinen tarkoitus oli juoda viiniä, mutta turistina olisi harmittanut.
Jaahas, Granadassa sade yllättää kevätturistin säännöllisesti! Onneksi meillekin viini maistui emmekä olleet tulleet aurinkoa ottamaan. Toki otti pattiin – haha, kuten sinuakin – että lomakodin kattoterassi jäi vähälle käytölle. Muutenkin kokemukset Granadasta samanlaiset: kreisi, juuri niin! Tästä lisää seuraavissa postauksista – mitä koimme, näimme ja mitä jäi käteen.
Arvaan, että et sano seuraavassakaan postauksessa, ettei Granadaan kannattaisi mennä? Kaupunki on niin monipuolinen. Viihdyimme itse siellä viime keväänä kaksi viikkoa, joista jälkimmäinen päättyi pääsiäissunnuntaihin. Tosi harmi tuo sää. Lomareissussa sillä on niin valtavan suuri merkitys, kun ei ole mukavaa hukata lomasta yhtäkään päivää sateeseen saati sitten viikkoa.
Nähtäväksi jää, mitä seuraavassa postauksessa sanotaan ;), mutta kuten jo tässä postauksessa todettua, meillä oli hauska reissu, jota kurja keli ei pilannut. Toki joitakin asioita piti miettiä juurikin sään kannalta ja sisällä tuli istuttua enemmän kuin oli aikomus. Mutta teimme ja näimme kaiken, mikä oli tarkoituskin. Aikaa meillä oli vain kuusi päivää, joita eka ja vika olivat samalla matkapäiviä, joihin sisältyi bussimatka Malagasta Granadaan ja päin vastoin. Tämä aika riitti meille kuitenkin oikein hyvin enkä usko, että paremmallakaan säällä olisimme välttämättä toivoneet lisäaikaa. Tai sitten se aika olisi käytetty lähikohteisiin tutustumiseen, joka olisi varmasti ollut mielenkiintoista. Hieno matka joka tapauksessa!
Asuin Andaluciassa kuusi vuotta ja monesti koti-Suomen tutut tuntuivat ajattelevan, että Espanjassa on aina lämmintä ja aurinkoista. Ei todellakaan ole, ja talvisaikaan siitä oli Aurinkorannikko kaukana, kun satoi kaatamalla viikot läpeensä ja lämpöä saattoi olla pahimmillaan 10 asteen pintaan. Kevät tuli yllättävän hitaasti, eikä ennen kesäkuuta voinut oikein laskea kelien varaan. Joka tapauksessa, hauskaa teillä näytti ainakin olevan ja sehän on tärkeintä 😊
Aivan, ilmoista viis (tai ainakin melkein), hauskaa oli joka tapauksessa! Tuo etelä-Euroopan maihin – tropiikista puhumattakaan – liittyvä ainaisen auringon kupla tuntuu istuvan mielissä tosi tiukasti, ja joillekin yksikin sadepisara lomalla merkitsee maailmanloppua. Rantakohteissa huonolla kelillä onkin suuri merkitys, koska muita aktiviteettejä kuin biitsillä lojuminen ei välttämättä ole. Muistan itsekin 17-vuotiaana lukiotyttönä purskahtaneeni itkuun (haha!), kun hartaasti odotetun aurinkoloman ensimmäisenä päivänä satoi kaatamalla ja oli pakko istua varsin ankeassa hotellihuoneessa. Ilman kirkastuessa mielikin kirkastui. Nykyisin säätila ei juuri hetkauta meitsin mieltä, alan olla sitä mieltä, että sade, viima ja tuuli tuovat matkalle oman mausteensa. Niin tälläkin kertaa.
Sade ja muut luonnonilmiöt ovat vain sellaisia, joilta ei aina voi reissuilla välttyä. Hyvä, että silti osaa ottaa matkasta ilon irti!
Nuo kengät tosiaan ikävä kyllä kertovat katukaupasta ja juurikin huumeiden diilauspisteestä. Suomestakin noita kenkäpareja aina välillä löytyy roikkumasta sähkölinjoilta ja ennen vain kuvittelin niiden olevan jotain hauskaa huumorinheittoa.
Kiitos, Iina, kenkätiedosta! Kaveri oli siis oikeassa, vaikka häntä vähän epäilin. Osaanpahan jatkossa itsekin tarkkailla kenkiä eri silmällä – minäkin olen kuvitellut, että kyse on vain harmittomasta hauskanpidosta. Matkailu todellakin avartaa, satoi tai paistoi.
Hahaha, ihana asenne ja hauska postaus! Sää onkin yleensä asennekysymys, vaikka tokihan hymyä on vaikea repiä silloin kun aurinkolomalla sataa. Onneksi aina voi mennä sisätiloihin juomaan viiniä jos ei muuta keksi.:)
Juuri niin! Viini on pelastanut mut monta kertaa, tälläkin reissulla useampaan otteeseen. Kummasti näyttää ilmaki kirkkaammalta parin lasillisen jälkeen…
Me olimme Aurinkorannikolla pari vuotta sitten helmikuussa, ja silloin jo tiesimme etukäteen, ettei matka tulisi olemaan auringonpaistetta ja rantaelämää, minkä vuoksi olimmekin varustautuneet lämpimillä vaatteilla ja sadetakeilla. Kun asiaan oli valmistautunut etukäteen, elämä rannikolla oli ihanaa: rannoilla sai leikkiä ihan rauhassa, ja sateen sattuessa karkasimme äkkiä ravintolaan tai autolla johonkin uuteen paikkaan. Silloin osasimme myös majoituksia etsiessä kiinnittää huomiota siihen, että majapaikassa on kunnollinen lämmitys – mikään ei latista matkatunnelmaa samalla tavalla kuin kylmä ja kostea hotellihuone.
Aivan, sade voi tuoda matkaan oman mausteensa ja sesongin ulkopuolella moni paikkaa näyttäytyy aivan erilaisena kuin turistien täyttämänä. Viime kädessä sää on pukeutumiskysymys. Mekin olimme varautuneet huonoon keliin, joten varustus oli sen mukainen. Hanskat tosin jätin uskaliaasti kotiin ja kaipailin niitä hetkittäin iltasella. Mutta onneksi takissa oli taskut. Lähinnä hämmästelin – enkä ekaa kertaa – shortsiturismoja, jotka kulkivat jalat paljaina ja kananlihalla. Eivätkö raukat olleet edes vilkaisseet sääennustetta reissuun lähtiessään? Vai olivatko sitä mieltä, että kun kerran ollaan Espanjassa, lämpimät vaatteet ovat kiellettyjä? Kummin kammin, sääliksi kävi.
Meitäkin nauratti, ainakin jälkeenpäin, kun joitakin vuosia sitten lähdimme syksyllä viikoksi Costa del Solille, Aurinkorannikolle, ja iso osa viikosta satoi tai oli ainakin pilvistä!
No, ravintolat olivat silti hyviä ja päiväretkellä vaikka Alhambrassa oli ehkä hiukan tavanomaista väljempää sateen takia – ja märän retken jälkeen taas kaakao ja churrot maistuvat niin hyvältä. Eihän niitä helteellä edes viitsisi syödä 🙂
Juuri niin, mekin nautimme churroja ja kaakaota suurella ilolla! Mukavasti lämmitti ja saimme uutta energiaa. Helteellä ei tosiaankaan tekisi tätä herkkua mieli. Jokaisella asialla on siis puolensa eikä lomaa kannata koskaan pilata itkemällä sään perään. Se on mitä on, ja jos hyvin käy, muuttuu muuksi, mutta vaikka taivas pysyisi pilvisenä, niin reissusta voi silti ottaa ilon irti!
Parasta vain suosiolla ottaa sateenvarjo mukaan. Minä tavallisesti joudun ostamaan joka kaupungista uuden kun en ikinä opi. Granada on kiva kaupunki sateessakin.
Aivan, sateenvarjo on matkailijalle ihan MUST, oli kohde mikä hyvänsä. Ja varjon altakin Granada näyttäytyi kauniina ja kiintoisana. Myös hieman kummallisena. Tästä enemmän seuraavassa postauksessa, jahka ehdin kirjoittaa.
Säälle ei voi mitään, mutta tottakai se harmittaa, jos kohteessa tulee enemmän vettä taivaalta kuin suihkusta. Kävin maaliskuussa Vilnassa ja mulle sattui myös huonot säät sinne. Lauantaina satoi lähes koko ajan ja sunnuntainakin osan päivästä. Olin osannut varautua siihen, mutta tylsää se silti oli. Tuo kenkäjuttu oli mulle uutta. Olen nähnyt noita kenkiä omassa kotikaupungissa ja miettinyt että mikä juttu tuo on. Se on vähemmän mukava uutinen, että tarkoittavat huumeiden diilauspaikkaa.
Joo, kaatosaade on kyllä reissussa huono homma, kyllähän se tunnelman latistaa, jos jatkuu jatkumistaan – vaikka olisi siihen miten hyvin varautunut. Huumorikin loppuu jossain vaiheessa. Itselläni kurjin lomasää on ollut monta monituista vuotta sitten Marokossa. Kahden viikon reissusta 10 päivää satoi kuin Esterin peffasta. Hotellissakin oli niin kosteaa, ettei mikään kuivunut ja lakanatkin tuntuivat nahkeilta. Tästä reissusta on kyllä revitty jälkikäteen riemua enemmän kuin mistään, mutta h-hetkellä ei paljoa naurattanut. Oltiin tultu ennen kaikkea aurinko- ja rantalomalle, mutta rannalle päästiin vasta vikoina lomapäivinä. Toisaalta nähtiin sitten kaikenlaista muuta, mikä olisi hyvällä säällä jäänyt näkemättä.
Aika useasti ollaan Espanjassa (ja Potugalissa) kastuttu sateessa. Palella ei enää, sillä osataan ottaa pitkät kalsarit, takki ja hanskat mukaan 😀 Alicantessa oltiin nyt kuukausi sitten ja pari päivää satoi aivan kaatamalla.
Mä en enää sateenvarjoa jaksa kantaa mukana. Mulla on hupullinen, melko pitkä ja vedenkestävä takki, joka suojaa minkä suojaa. Jalkineet on ne tärkeimmät. Kunhan varpaat pysyy kuivina, jaksaa kyllä tallustella.
Nuo kengät. Mun oletukseni on tieynlainen jengiraja. Huumeisiin tuskin suoraan liittyvät, sillä näitä näkyy Suomessakin ja pitää olla melko tyhmä huumekauppias, jos ylimääräistä huomioita haluaa. Ei se poliisikaan nyt ihan uuno ole, edes Espanjassa. Jenkeissä just tuollaisilla kenkämerkeillä kerrotaan jengeistä, ja 60-70-luvulla tapa levisi myös Suomeen. Toki ne voi olla ihan vaan huvittelua myös.
Sadetakki on kyllä ihan paras! Itsellänikin sellainen on, mutta ei ollut tällä kertaa mukana. Ja kuivat jalkineet on tosiaan kaiken a ja o. Meillä oli onneksi lomakämpässä lämpimät patterit, joten saimme kengät sun muut hyvin kuivatettua. Aina ei ole ollut yhtä hyvin. Viime kesänä Krakovassa mikään ei kuivunut, koska muuten kivassa majoituksessa ei saanut pattereita päälle millään. Ja sitten kuljettiin varpaat märkinä. Kiitos myös kenkätiedosta – tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö! Täytyy alkaa tarkkailla kenkiä myös täällä koti-Suomessa.
Tietääkseni popot langalla tarkoittaa sitä, että omistaja on siirtynyt toisiin maisemiin.
Amazonian sademetsä oli ehkä sateisin paikka ikinä, missä olen ollut. Ei sitä turhaan sademetsäksi kutsuta. Toinen, vähän yllätyksellisempi paikka oli se toinen Sierra Nevada eli siis Kaliforniassa. Tuntui, että koko Tyyni valtameri satoi sinne.
Kiitos kenkätiedosta, tämäpä muuttuu koko ajan kiinnostavammaksi! Kuten myös nämä sääraportit eri puolilta maailmaa. Varmaa aurinkoa ei todellakaan ole, kuten olen monta kertaa aiemminkin todennut – mitä epätodennäköisimmissä paikoissa voi sataa ihan kaatamalla. Itselläni sateisimmat kokemukset ovat Marokosta (10 vrk putkeen), Key Westistä Floridasta (niin kova, mutta nopea rankkasade, että vesi ulottui sen jälkeen puolireiteen) sekä Las Palmasista (viikko vettä, rakeita, ukkosta, pilviä parhaaseen talviloma-aikaan maaliskuussa).
Heh! Ihana postaus ja todella sai naureskella tekstin mukana! 🙂 Hieman sarkasmia ja huumoria kuuluu olla aina mukana, parasta antia. Sain itsekin kokea Espanjan sateet ja koleuden, kun maassa viime vuonna puoli vuotta asuimme. (Blogissa omia kokemuksia.. http://www.kookospalmunalla.fi). Kerran menimme Xativan linnaa katsomaan ja onneksemme saimme niin sumuiset ja koleat ilmat, etta maisemat piti katsoa muiden ihmisten kuvista ja blogeista ja keskittya itse vain fiilistelyyn ja retkeilyn huumaan sumun keskella. Hauskaa oli silti, onneksi teillakin ja se on tarkeinta! 🙂
Juurikin näin, hauskanpito on tärkeintä säällä kuin säällä, olipa missä päin maailmaa hyvänsä. Juuri nyt lotisee loskaa Helsingissä – toukokuun 4. päivänä! – mutta sisällä kaverin kotona, jossa vietetään grillikauden avajaisia, on lämmintä ja mukavaa. Keli on viime kädessä asennekysymys 😁.
Ei saisi nauraa, mutta meillä on vuoden takaa täysin sama kokemus Granadasta, kun ystäväni tulivat Aurinkorannikolle kylään viikkoa ennen pääsiäistä: https://periaatteennainen.com/2018/03/29/kreisi-granada/ . Jumankekka oli kylmä. Itseä ei se sade niin haitannut, kun loman pääasiallinen tarkoitus oli juoda viiniä, mutta turistina olisi harmittanut.
Jaahas, Granadassa sade yllättää kevätturistin säännöllisesti! Onneksi meillekin viini maistui emmekä olleet tulleet aurinkoa ottamaan. Toki otti pattiin – haha, kuten sinuakin – että lomakodin kattoterassi jäi vähälle käytölle. Muutenkin kokemukset Granadasta samanlaiset: kreisi, juuri niin! Tästä lisää seuraavissa postauksista – mitä koimme, näimme ja mitä jäi käteen.