niceMATKAAJA

Ripuli tai räkätauti on reissussa paska juttu, mutta pahimmillaankin vain hidaste. Meikäläinen rämpi New Yorkissa influenssassa, joka äityi keuhkokuumeeksi. Tämän sain tietää vasta kotimaassa, onneksi. Jos olisin mennyt lääkäriin paikan päällä, minut olisi todennäköisesti passitettu sairaalahoitoon – ja matka olisi ollut täydellisesti pilalla.

27.12.2016 New York City, Little Italy

Dear diary,

Istun epämääräisessä pizzeriassa Little Italyssa ja minusta tuntuu kuin kuume nousisi ihoani pitkin. Ainakin paleltaa vietävästi. Ja päässä tuntuu omituiselta. Minua on myös yskittänyt pitkin päivää. Ettei vain olisi lenssu iskemässä?

En halua uskoa tätä todeksi. Meillä on ollut jo ihan riittävästi epäonnea. Kaveri sai vatsataudin lentokoneruuasta (tai jostain), ja jouluaatto meni pipariksi. Ehdimme parhaimpiimme sonnustautuneina ravintolaan, ja ehdimme myös tilata alku- ja pääruuat. Sitten kaverin otsalle nousi kylmä hiki eikä syömisestä tullut mitään.

Maksettuamme laskun, 70 dollaria per naamari, poistuimme puolijuoksua kohti hotellia (onneksi lähellä). Nälkä kurni suolistossa koko jouluyön. Aamulla kaveri oli kunnossa. Luojan lygätsy, mutta ei tässä flunssaa enää lisäriesaksi kaivata. Paree keskittyä pizzaan. Se on kihisevän kuumaa; jos vaikka veisi vilun pois…

Ihan kuin Suomessa. Jouluaatto oli hiljainen myös Brooklynissa, jossa asuimme.

28.12.2016 New York, Brooklyn

Rakkahin päiväkirja,

Ei talttunut tauti nukkumalla, vaan kuume nousi niin korkeaksi, että hampaat kalisivat. Onneksi matkavarustuksissani on AINA kuumetta laskevaa lääkettä. Itse asiassa mukanani kulkee aina pieni lääkelaukku, josta löytyvät tropit KAIKKIIN perussairauksiin. Kokemusta nimittäin on: turistiripuli, so done with that turkkilaista sairaalaa myöten, nuhakuume, milloin ryystetty räkää missäkin päin maailmaa, ja niin edelleen.

Olen sairastanut ulkomailla todella paljon; itseasiassa olen harvoin tehnyt matkaa vailla mitään vaivaa. Pahin paikka oli Dominikaanisessa tasavallassa, jossa mursin kyynärpääni, kun ristiaallokko paiskasi minut pää edellä merenpohjaan. Roikotin rikkinäistä kättä perässäni kaksi viikkoa, sillä siihen aikaan saarella ei ollut tarjolla asiallista lääkärinhoitoa. Mutta siitäkin selvittiin. 

Näin ollen en TODELLAKAAN anna sellaisen pikkujutun kuin kuumeen lannistaa, vaan puen päälleni paksuimmat vaatteeni ja lähden suunnitelmien mukaiselle Brooklyn-kierrokselle. Ilma on ikävä kyllä pirullisen kylmä. Tuuli ujeltaa Brooklyn Heights Promenadella niin, että pää on irrota, mutta näkymät Manhattanille ovat upeat, joskin tänään kovin harmaat. Vielä kovemmaksi viima yltyy, kun puskemme kohti Brooklyn Bridgeä. Sillan kupeessa olevassa Brooklyn Ice Cream Factoryssa piti vetää jäätelöt, mutta antaapa olla. Paleltaa muutenkin.

Jatkamme jalkapatikkaa Dumboon (Down Under the Manhattan Bridge Overpass),jonka vanhoista tehdasrakennuksista on kuoriutunut taidegallerioita, ateljeita ja sisustusmyymälöitä. Trendikkäästä ilmapiiristä huolimatta minua kylmää sisuksiani myöten. Mielessä jyskyttää mantran tavoin: Tämä ei ollut hyvä idea. Miksen jäänyt hotelliin potemaan?

Aamu Brooklynissa alkaa ranskalaisessa kahvilassa latten ja kaakaon äärellä. Hipstereillä on aina pipo päässä.

Kauniit brown stone -talot ovat Brooklynin tavaramerkki. Näistä tönöistä sattuu olemaan uskomaton näköala Manhattanin pilvenpiirtäjille.

Päivä oli harmaa, mutta näkymät siitä huolimatta hurjat ja hulppeat.

Brooklyn Bridgen alle kätkeytyy yksi New Yorkin kuuluisimmista ja kalleimmista kuppiloista. River Cafessa lounas irtoaa satasella ja tippirahaa (tarjoilija, hovimestari, autopoika jne.) kannattaa varata saman verran. Ruoka on kuulemma jumalaista ja näköalat New Yorkin parhaat.

Sillan kupeessa sijaitsevat myös kaupungin kuumimmat pizzapaikat, joihin jono on joka päivä, kaikkina kellonaikoina, monen metrin mittainen.

Välillä piti levähtää ja lämmitellä sisustusliikkeessä. Olikin kiva ja tyylikäs puoti, ja iloiseksi yllätykseksemme paljastui, että puljua johtaa suomalainen muotisuunnittelija Johanna Uurasjärvi.

Saman päivän ilta, New York, Dyker Heights Christmas Lights

Olen parannellut oloani levolla, punkulla ja buranalla. On ihan pakko jaksaa lähteä katsomaan kaupungin parhaita jouluvaloja Dyker Heightsiin, jonne on meiltä tunnin metro/kävelymatka. Metrossa suljen silmäni ja nuokun ikkunalasia vasten. Voisinko jäädä tänne koko illaksi?

Jouluvalot (kts. edellinen postaus Jouluvalot vailla vertaa) nähdessäni piristyn pakostakin. Moinen bling bling ei voi olla todellista! Buranakin alkaa vaikuttaa ja pahin kuumehorkka hellittää. Jaksan ostaa matkalla yhdet kengät. Ja joululahjan kummitytölle. Hah, New York ei ole täysin tappanut minua…

Ruoka kiinalaisessa nuudelibaarissa on hyvää ja kuumaa, mutta minulle ei maistu. Kuume on vienyt ruokahaluni täysin. Olen elänyt koko päivän pelkällä karkilla.

Selviän kotimatkastakin, mutta hotelliin päästyä olen ihan  dead. On pakko tehdä raskas päätös: makaan koko huomisen päivän punkassa. Ottakoon kaveri pressikorttini ja tehköön ilmaisen museokierroksen. Hänellä on onneksi – kuten aina International Influenza Tourilla matkustaessaan – plan B valmiina.

Metrotaidetta. Omalla kotipysäkillämme Jay Streetillä.

Mukavan näköistä muillakin asemilla, vai mitä sanotte?

29.12.2016 New York, Dazzler Brooklyn Hotel

Perkuleen päivyri,

Minulla on kylmä ja kuuma. Vuorovedoin. Yskä on yltynyt kammottavaksi ja röhiessä sattuu kylkiin ja keuhkoihin. Päätä särkee niin, että se meinaa haljeta. Huomenna menen lääkäriin, jos olo ei ole parempi. Onhan minulla – tietysti! – turvanani matkavakuutus, mutta kynnys käyttää sitä on yllättävän korkea.

Luen ajankulukseni Mondon New York -opasta. Opin paljon uutta muun muassa hasidijuutalaisista, joita on New Yorkissa enemmän kuin missään muualla maailmassa. Minua hasidit kiinnostavat, koska nuorena neitosena asuin hetken Jerusalemissa, jossa tein tuttavuutta heidän kanssaan ensi kerran. Mutta se on kokonaan toinen tarina. Nyt sairastan – ja oikein kunnolla – hartaasti odotetulla reissulla Isossa Ompussa. Arvatkaa vaan, miten paljon ottaa pattiin!

Terveystoimittajana (ja lähes lääkärinä, tässä työssä meinaan oppii) olen tehnyt diagnoosin: minulla on mada fucking influenza. Duoddecim Terveyskirjaston mukaan kuume raivoaa 3-5 vrk. Nyt on kolmas vuorokausi menossa.

Plaraan tv-kanavia. Katson Kauniita ja rohkeita (voi mitä kauhistuttavia käänteitä onkaan luvassa etenkin Eric-papan elämään!), Amerikan huippumallia (ei loppunutkaan, vaan jatkuu uuden juontajan voimin) sekä Muodin huipulla junioria (kisaajina 14-17-vuotiaat). Ja uutisia: uudenvuoden turvajärjestelyt ovat megalomaaniset. Times Squarelle odotetaan kahta miljoonaa juhlijaa ja alue aidataan järeillä rekoilla, joiden läpi ei voi tunkea kuin ydinpommi.  Jokainen paikalle pyrkivä läpivalaistaan kahdesti. 

Kaiken kurjuuden keskelläkin tunnen kiitollisuutta siitä, että valitsimme (kerrankin) hyvän hotellin, Dazzler Brooklynin. Päädyimme Brooklynin downtowniin, koska saimme sieltä laadukkaan lukaalin samalla hinnalla kuin olisimme maksaneet läävästä Manhattanilla. Sijainti Brooklyn Bridgen ja Manhattan Bridgen kupeessa on erinomainen. Moneen Manhattanin osaan on lyhyempi matka kuin Manhattanilta itseltään.

Sängyt ovat parhaat, joissa olemme koskaan hotellissa nukkuneet, sisustus on moderni ja miellyttävä ja suihku puskee hyvällä volyymilla lämmintä vettä. Jääkaapissa on rivistö colaa + muita flunssajuomia. Palvelu ystävällistä ja nopeaa.

Ainut miinus tulee äänieristyksestä. Kuuntelimme yhtenä iltana viereisen huoneen seksiorgioita lähes livenä. Ensin nauratti, sitten nolotti ja lopulta suututti. Onneksi lempiväiset viipyivät hotellissa vain yhden yön. 

Oijoi ja voivoi! Potilasta ei paljoa naurata.

Tällaista maisemaa tölläsin hotellihuoneen ikkunasta. Näköpiirissä oli myös paloasema, jossa sattui ja tapahtui. Ja pillit huusivat. New York never sleeps.

Näin siistiltä huone näytti siivoojan jäljiltä.

30.12.2016 New York City, Bernard B. Jacobs Theatre, Broadway

Darling diary,

Praise the Lord! Kuume on poissa – tai ainakin oli muutaman tunnin verran. Sitten se taas nousi, kun lähdin Fulton Streetille – Brooklynin downtownin ostoskatu – shoppailemaan. Sitä ennen jonotin kylmässä tuulessa Broadway-lippuja Brooklynin Tkts-kioskilla tunnin ajan.

Mutta jiihaa, saimme piljetit haluamaamme, Tony-pystillä palkittuun, The Color Purpleen 125 taalan hinnalla. Alennusta tuli 30 prossaa. Ei kovin paljoa, mutta enempää Broadwayn kuumimpiin hitteihin on turha hinkua. Huonommin myyviin esityksiin lippu saattaa lohjeta puolella hinnalla.

Olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Jos Broadway-show olisi jäänyt lenssunperkeleen takia väliin, pettymys olisi ollut valtaisa. Olin vakuuttunut siitä, että jaksaisin buranatankkauksella istua teatterissa pari tuntia. Ja vaikka vointi huononisi tempauksen takia fyysisesti, piristyisin henkisesti – ja se alkoi tuntua tässä vaiheessa kaikkein tärkeimmältä.

Sen takia oli pakko päästä shoppailemaankin. Koville otti, mutta muutama hyvä ja edullinen ostos tuli tehtyä. Sen jälkeen pari tuntia lepoa ja sitten ykköset niskaan ja baanalle. 

Olin oikeassa: selvisin illasta erinomaisesti ja mieliala nousi miinukselta plussan puolelle. The Color Purple oli niin hyvä, etten sanotuksi saa. Vetävä stoori, vetävät biisit ja huippuluokan laulajat. Parasta flunssalääkettä ikinä.

Komeat olivat jouluvalot Manhattanillakin.

Mainosvalot loistavat ympäri vuoden.

Emme olleet ainoat teatteriin menijät.

31.12.2016 New York City, Wollman Rink, Central Park

Parahin päiväkirja,

Yksi tähän reissuun liittyvistä unelmista oli, että pääsisin luistelemaan Wollman Rinkille Central Parkiin. En päässyt, koska käveleminenkin oli kuumeiselle riittävän haastavaa, mutta pääsin sentään näkemään kyseisen luistinradan. Hienolta näytti, vaikka olin kuvitellut kentän paljon suuremmaksi.

Metromatkaa Upper East Sidelle edelsi aamupäivä hotellissa. Se meni pakkauksen merkeissä. Uuvuin niin, että homma jäi kesken. Kaveriraukka joutui paiskomaan tavarat laukkuuni.

Ei ollut helppo reissu hänelläkään. Moni asia jäi tekemättä ja näkemättä ja yksinkin piti ympäri ämpäri rahjustaa. Lisäksi piti palvella potilasta, joka oli taatusti v-mäisimmästä päästä: äksy ja pahantuulinen. Sisuksiani kaiversi syyllisyys ja huono omatunto. MINUN VIKANI, että matka meni perseelleen, MINUN VIKANI, ettemme päässeet sinne emmekä tänne, MINUN VIKANI, että jouduimme syömään hotellihuoneessa leipää leivän perään ja kaikki kulinaristiset elämykset jäivät toiseen kertaan.

“Vaihda matkatoveria. Älä enää koskaan matkusta kanssani”, neuvoin kaveria, mutta salaa toivoin, ettei hän missään tapauksessa noudattaisi neuvoani.

Upper East Sidelta – jossa muuten viimeksi asuimme uskomattoman hotellidiilin ansiosta – etenimme Chelsea Marketiin. Sitä voi verrata eurooppalaisiin kauppahalleihin, olkoonkin, että Chelsea Market koostuu lähestulkoon pelkästään ravintoloista, torimeininkiä ei ole. Me naukkasimme lounaaksi pikaruokaa, mutta sekin oli hyvää. Sitten oli aika palata Brooklyniin ja aloittaa sairaan vinkkelistä matkan vaativin osa: paluumatka kohti Suomea Lontoon kautta.

Mutta hei, kotiin päästiin ja viimein lääkäriinkin. Ja seuraava viikko meni keuhkokuumeesta toipuessa. Että sellaisia kotiintuomisia, mutta kun niitä vertaa edellisen New Yorkin reissun tuliaisiin (syöpä), niin aika vähällä pääsin tällä kerralla.

New York, kirottu kaupunki, ei taida tykätä minusta.

Maailman hienoin luistelukenttä? Ainakin kehyksiltään, mutta kenttä itse oli pettymys: pieni ja tuikitavallinen. Olisin silti niin mielelläni pukenut luistimet jalkaan, mutta hyvä kun pysyin lenkkareissa pystyssä.

Same same vähän kauempaa.

Time to have hot dogs.

Happy New Year sairaat ja terveet!

Money talks. Tiffanyn jalokiviliike & Trump Tower. Herra presidentti oli vetäytynyt juhlapyhiksi Floridan lämpöön.

Ikkunaostoksilla. Upper East Siden hienostokortteleissa ei ole varaa muihin.

Chelsea Marketissa joulu kohtasi juutalaisten hanukkan, kuten kaikkialla New Yorkissa. Molempia juhlittiin rinta rinnan.

Bye bye New York! Ei mennyt kaikki kuten Strömssössä…

PS. Matkaamme mahtui KAKSI JA PUOLI TERVETTÄ PÄIVÄÄ. Niistä lisää seuraavalla kerralla.