niceMATKAAJA

Älkää tehkö kuten me ja matkustako Madridiin heinäkuussa, elokuusta puhumattakaan, ellette ehdottomasti halua lomailla höyrysaunassa. Keväällä ja syksyllä Madrid on ihana, yksi lempikaupungeistani.

Tiesimme toki etukäteen, millainen pätsi Madrid heinäkuussa pahimmillaan olisi, mutta muukaan ajankohta ei ollut pitkälle viikonloppureissulle mahdollinen, ja hinku päästä Madridiin oli niin suuri, että olimme valmiita paistumaan. Sen myös teimme; lämpömittari näytti varjossakin lähes 40 astetta. Hiki virtasi, taukoamatta, paitsi ilmastoiduissa sisätiloissa.

Kuumuudesta huolimatta meillä oli kivaa. Muistelimme menneitä: ensi kertaa Madridissa interreil-aikoina ja edellistä visiittiä kymmenen vuotta sitten. Sama kaveri oli matkassa molemmilla kerroilla, joten muistot olivat yhteisiä ja yhtä kultaisia.

Totesimme, että Madrid on yhä rock. Se ei ole varsinaisesti kaunis, vaikka siellä on paljon komeaa arkkitehtuuria, mutta se on aito ja alkuperäinen, erilaista Espanjaa kuin suosituimmat turistikohteet. Siinä on myös säpinää ja särmää. Sateenkaariväellä on oma kaupunginosansa (Chueca) ja baareissa raikaa punk ja kasaripoppi, ihan kuten vanhoina hyvinä reiliaikoina.

Siinäs kuulitte. Osuimme paikalle juuri Priden aikaan, mutta Chuecan metroasemalla sateenkaaren värit hohtavat jatkuvasti.

Isolla kaupungilla on myös surullinen puolensa. Roskaa on kaikkialla ja joissain paikoissa kokonaisia roskavuoria. Myös kerjäläisiä ja kodittomia on paljon, eivätkä nämä (ainakaan kaikki) ole mitään leppoisia pultsareita, vaan kettinkejä kalisuttavia narkkareita, joilta voi hyvin kuvitella saavansa turpiinsa.

Niin ikään taskuvarkaat vaanivat kadullakulkijoita – ja meikäläinen pääsi eroon olkalaukustaan. Siitä enemmän myöhemmin. Kerrottakoon kuitenkin, että kaikki todella tärkeä (passi, kukkaro, kännykkä ja kamera) oli onneksi toisessa veskassa.

Tämä näky melkein särki sydämeni ja sai kukkaron nyörini löystymään.

Vaikka aikaa oli vain kolme kokonaista päivää, ehdimme tehdä kaiken, mitä olimme suunnitelleet. Madrid on kompakti kaupunki, jossa liikkuminen on helppoa, jalan tai metrolla.

Me kiersimme gastrotorit, vaelsimme linna-alueella, shoppailimme El Rastron kirppiksellä ja pällistelimme suurten mestarien kädenjälkeä Pradon taidemuseossa (jepjep, minäkin laahustin museon käytävillä kaverin kintereillä, koska pressikortti oli mukana ja sillä pääsi nauttimaan – kuka nautti, kuka ei – taiteesta ilmaiseksi).

Lisäksi vietimme aikaa poliisilaitoksella, kahtena päivänä, äsken mainitun laukkuvarkauden takia.

Tässä hikiset ensitunnelmat. Madrid, mi amor, olkaa hyvät.

Sunnuntaitungos El Rastron kirppiksellä oli valtava.

Tuulettimen ääressä oli paras paikka, sillä hiki virtasi myös lounastauolla San Miguelin kauppahallissa ( = crime scene).

Varjossa auringon alla. Ja vaikkei kuvasta näy, Madridissa aurinkovarjot on varustettu vesisumuttimilla, jotka pirskottavat terassiväen niskaan virkistävää vettä.

Kuninkaanlinnan edessä olisi voinut kuvauttaa itsensä kehyksissä. Maksusta totta kai.

Donde Donde estamos? Missä me ollaan?

Jokivarren viheralueella aurinkoa paettiin puiden alle. Madrid ei ole pelkkää kivierämaata.

Minä olisin miellelläni pulahtanut pinnan alle.

Madrid tuoksui laventelille, ainakin paikoitellen.

Madridin pääkatu Gran Via. Nimensä veroinen.

Näillä huudeilla Plaza del Carmenilla (ruskeassa talossa) asuimme kymmenen vuotta sitten. Silloin sateenkaaren alla oli kuppila, jossa oli tarkoitus istahtaa tälläkin kerralla, mutta minkäs teit. Marssit seuraavaan baariin aukion toisella laidalla.

Kun kulkee pää kenossa, näkee paljon kaunista.

Ayudame! Auttakaa! Pradon taidemuseon jono oli kilometrin mittainen ja paahde hirmuinen.

Hyvin ilmastoidussa sisätilassa (Platea Madrid) oli hymy herkässä, vaikka välillä melkein vilutti.

AAH!!! Kippis ja kulaus.

El Retiron puiston siimeksessä.

Veneelläkin olisi päässyt.

Mitäs me hikinaamat?