niceMATKAAJA

Viettäisin joulua joka vuosi ulkomailla, jos joulumatkailu ei olisi niin kirotun kallista. Ottipa alleen seuramatkan tai reittilennon, kaikki maksaa kaksinkertaisesti. Tästä huolimatta olen lähtenyt joulua pakoon useita kertoja. Jossain määrin joulu on seurannut minua jokaiseen matkakohteeseen; täytyisi suunnata autiolle saarelle, jos meinaisi kokonaan säästyä jouluisilta ilmiöltä.  

Yläilmoissa

Ihkaensimmäinen kaukomatkani alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä aattoaamuna. Määränpää oli Penang Malesiassa, joten kärvistelin koko aaton tiiviisti pakatulla lomalennolla. Tarjolla oli tuhti annos porkkanalootaa ja possua, ja monilla matkalaisilla oli päässään tonttulakki. Lahjojakin jaettiin. Minusta se tuntui – ja tuntuu yhä – älyttömältä. Miksi ihmeessä raahata mukanaan ylimääräistä tavaraa, jonka täytyy mahtua matkalaukkuun myös paluulennolla? Vaan sittemmin olen kuullut, että koneissa kulkee jopa joulukuusia…

Joulupäivä meni matkatessa Penangissa Langkawiin. Tämäkin bussilla sekä veneellä tehtävä matka oli pitkä ja vaivalloinen, mutta siihen aikaan ei ollut muuta keinoa päästä lomasaarelle. Hotellejakin Langkawilla oli vain kolme. Niiden takapihoilla juoksentelivat apinat. Ne mulkoilivat meitä jouluturisteja epäluuloisesti: mitä p***ttä te valkonaamat täällä teette. Olisivatpa tietäneet, että me olimme vasta alkua. Langkawin muuttuminen neitseellisestä pikkuparatiisista suurten matkailijalaumojen suosikkikohteeksi oli juuri alkanut.

Katkarapuja ja karjalanpaistia

Yhden joulun vietin Teneriffalla, koska olin yhden talven siellä töissä lomaosakemyyjänä. Älkää, pliis, kysykö tästä enempää. Se on ihan oma tarinansa ja varsin surullista kuultavaa. Anyway, joulu saapui Kanariallekin, ja jouluturistit sen mukana. Ottaessani aattona aurinkoa Puerto de la Cruzin uima-allasalueella kuuntelin edellisiltana paikan päälle saapuneen suomalaisseurueen puheita. Olivat tuoneet mukanansa laatikot ja muut herkut, jotta ”joulu tuntuisi edes vähän joululta”. Nyt käytiin kinaa siitä, kuka lähtisi käristämään kinkkua. Heti perään hehkuttivat, että ”on se vaan ihanaa viettää joulua kaukana Suomesta”.

Itse vietin erilaisen joulun. Aattoaterian nautin ravintolassa, työkaverien kanssa. Muistan syöneeni gambas pil-pil ja tintanneeni tintoa. Joulupäivänä minut oli kutsuttu suomalaisten ystävien luo päivälliselle. Matkalla heidän luoksensa taitoin joulutähtipensaasta oksan, jonka ojensin emännälle, ystävien kylään tulleelle äidille. Hän oli valmistanut kaukalollisen karjalanpaistia. Muchas gracias (tai sitten jotain ihan muuta)!  

Ai miksikö alla on kuva kissoista? Muutakaan painokelpoista materiaalia ei ole tallella.

Hiiohei ja rommia pullo

Joululoma Dominikaanisessa tasavallassa alkoi ikävästi. Atlantin aallot paiskasivat minut, kokeneen uimarin, päistikkää pohjaan. Nenästä vuosi litrakaupalla verta, ja vasen käsi meni mäsäksi. Paikallinen dottora yritti oikoa kättä sikäläisen mobilatin avulla, mutta eihän siitä mitään tullut. Kuntoon käsi saatiin vasta kotimaassa. Onneksi ymmärsin itse turruttaa kipua rommilla, jota sain pullollisen joululahjaksi vihreään palmunlehvään kiedottuna.

Muuten joulu Dominikaanisessa tasavallassa ei ollut kovinkaan eksoottinen. Suomalaisten suosimassa baarissa höyrysivät glögipannut ja kovaäänisistä kaikui Arja Koriseva. Siis, ihan oikeasti – apua! Ravintoloiden joulumenut puolestaan suosivat brittiruokaa: kalkkunankyrsää ja perunamuussia. Jälkkäriksi tarjottiin niin kuivaa joulukakkua, että se lensi kalojen ruuaksi.

Mutta toisaalta: jalkojen alla oli valkoista hiekkaa ja ilma hiveli ihoa.

Ihanin joulu ikinä

Joulu Koh Lantalla oli pitkälti sellainen kuin joulun minusta kuuluisi olla. Mikään ei stressannut eikä mihinkään ollut kiire. Ensin pötkötin rannalla, sitten hierojan käsittelyssä ja sitten lomakodin terassilla. Tupa oli koristettu orkideoilla, ja kynttilät lepattivat muovisissa vesipulloissa, joiden pohjalle oli laitettu hiekkaa ja joiden suu oli leikattu piparkakkumallisiksi. Ei kovinkaan paloturvallista, etenkin kun majapaikka oli rakennettu bambusta, mutta siitäkös viis. Joulumusiikista vastasi Elvis, jonka ääni väräjöi naapurimajan mankasta. Kyllä siinä kelpasi lipittää pimenevässä illassa Suomesta asti rinkassa roudattua samppanjaa.

Aaton kruunasi t(h)aivaallinen ateria rantaravintolassa. Hieman vaikea oli tosin löytää Long Beachiltä sellaista ruokapaikkaa, joka ei olisi tarjonnut vain jouluaaton ”set menuta”. Vielä vaikeampi oli löytää joulupäivän aamuna ravintolaa, jonka henkilökunta olisi ollut hereillä. Mekong-viski oli maistunut lantalaisille ravintolatyöntekijöille aattoiltana niin hyvin, että heitä retkotti sammuneena pitkin rantoja, osalla tonttulakki silmillä.  

Päivä Pekingissä

Kerran olin aattona Kiinassa. Johtuen siitä, että China Airin halpalento Helsingistä Bangkokiin sisälsi päivän mittaisen välilaskun Pekingissä. Ilma oli kirpeä pakkasesta, ihan kuin lähtiessä Suomesta. Ensimmäiseksi ryntäsin Kiellettyyn kaupunkiin, jotta tulisi nähtyä edes yksi Pekingin nähtävyyksistä. Suurenmoista oli, kuten kaikki Pekingissä, paino sanalla suuri. Rientomarssia tehdyn sight seeing -kierroksen jälkeen vatsa kurisi siihen malliin, että oli päästävä joululounaalle.

Kyydin keskustan ostoskaduille antoi taksikuski, joka puhui sujuvaa suomea. Hän asui puolet vuodesta Porvoossa, jossa hänellä oli perhettä. Hauska sattuma, kuten sekin, että valitsemassamme ruokapaikassa listat oli kirjoitettu vain kiinankielellä. Sormi osui kahteen kohtaan: toinen annos oli oikein hyvää (kanaa, luullakseni), mutta toinen oli silkkaa chiliä. Se jäi syömättä, vaikka chilinsietokykyni on huippuluokkaa. Kun tonttuasuun pukeutunut tarjoilija näki meikäläisen kakovan kurkkuaan, hän naureskeli hihaansa ja kiidätti pöytään lisää (joulu)olutta.