En ole koskaan pitänyt Espanjaa Suurten Ravintolaelämysten maana (paitsi pahassa), mutta Barcelona sai minut toisiin aatoksiin. Lounastimme kolmena päivänä niin loisteliaasti, että vesi herahtaa vieläkin kielelle. Mikä parasta, nämä meidän mielestämme Barcelonan parhaat ravintolat tarjosivat tyystin erilaisia makumatkoja.
Barcelonan parhaat ravintolat 1: Monvinic
Varasimme pöydän Moniviniciin jo Suomessa, siitä hyvästä syystä, että arvelimme sen olevan lounasaikaankin täynnä, koska Food & Wine –lehti rankkasi sen taannoin yhdeksi maailman parhaista viinibaareista. Olin kurkkinut menuta netistä etukäteen ja todennut sen erittäinkin eriskummalliseksi: TODELLA kokeilevaa fuusioruokaa äklöilläkin herkuilla. Odotukset olivat siis kaksijakoiset; voikohan täällä syödä mitään, mietin sisään astuessani.
Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ja johdatettiin modernin baarin läpi ultramoderniin ravintolasaliin. Paljon keltaista ja muita 70-luvun suosikkisävyjä ryyditettynä lasilla ja kromilla. Ei välttämättä silmiä hivelevän kaunista, mutta taatusti mielenkiintoista.
Viinitarjoilija säntäsi heti kimppuumme ja suositti alkumaljoiksi cavaa. Emme kyselleet merkkiä emmekä hintaa, vaan luotimme häneen. Emmekä turhaan. Vaikka cava on aina hyvää, tämä cava oli huippuhyvää.
Sitten meitä lähestyi ruokatarjoilija, joka selvitti meille, että alkuun oli tarjolla kolmen sortin matkoja: pohjoinen, eksoottinen tai sisämaan matka. Me Pohjolan tyttäret valitsimme pohjoisen menuun, joka sisälsi rapucarpacciota, pähkinäistä riistapateeta ja punajuurilehikäisiä sekä kauden kasviksia. Sitä ennen pöytään kannettiin keittiömestarin tervehdys, latva-artisokkasoppaa ja fritattuja sardiineja. Maistoin uskaliaasti kaikkea ja tykkäsin suurimmasta osasta.
Pääruuaksi söimme vasta pyydettyä snapperia ja seafood-canneloneja. Erinomaisia valintoja nämäkin, ja ah, miten kauniisti ruoka oli taiteiltu lautaselle.
Palan painikkeeksi hörpimme valkoviiniä, jota viinitarjoilija meille suositti. Viinitietoinen kaveri olisi valinnut sähköiseltä (!) viinilistalta kokonaan toisen viinin, mutta viinitarjoilija totesi tiukasti, ettei se sopinut lainkaan ruokiimme. Mene ja tiedä, oliko hän oikeassa, mutta ainakin hänen suosittelemansa viini kruunasi ruokaelämyksen. Kaverikin myönsi, että tarjoilijaa kannatti kuunnella (ja totella).
Jälkkäriä emme enää jaksaneet syödä, mutta poistuimme ravintolasta suut makeina. Keittiömestari muisti meitä jälleen kohteliaisuudella, tällä kertaa pienillä jälkiruokaherkuilla.
Koko lysti maksoi per lärvi noin 70 euroa. Laskusta jäivät puuttumaan cavat, ja me, ilkeät pohjoisen ihmiset, emme huomauttaneet tästä puutteesta, vaan hyväksyimme laskun loppusumman hymysuin. Lisäsimme siihen tosin kahdenkympin tipit, joten emme poteneet huonoa omaatuntoa.
Muchas gracias, olipas mahtavan kiintoisa kokemus!
Viinin valitseminen ei ole helppoa…
Nuuskis ja kurlaus.
Viimeinkin me muutkin pääsimme maistamaan.
Keittiömestarin tervehdys.
Osa Nordic Journeyta.
Pääruoka.
One for the road?
Kiitos!
Barcelonan parhaat ravintolat 2: La Paradeta
Seuraavan päivän lounas oli aivan erilainen, hyppäys kokonaan toiseen maailmaan. Tämä maailma, eli self service seafood –ravintola La Paradeta, löytyi naapuristamme El Bornin kaupunginosasta. Olimme todenneet jo edellisenä iltana sen ohittaessamme, että sinne oli hervoton jono, ja osasimme varautua tähän myös lounasaikaan. Selvisimme kuitenkin 10 minuutin jonotuksella, ja sitten alkoikin varsinainen ruokashow.
Syötävät tilattiin heti sisään astuessa, ja koskapa tarjolla oli merenelävää joka lähtöön, pyysin apua tiskin takana huitovalta asiakaspalvelijalta. Kun hän kuuli, että meitä oli kolme ja että halusimme syödä rapuja, hän mätti vaakaan sekä salaattikatkoja että lähes hummerin kokoisia jättirapuja. ”Kaksi jättiläistä riittänee itse kullekin”, hän arveli, mutta kehotti tilaamaan lisää, jos emme tulisi kylläiseksi. Lisukkeeksi hän suositti talon salaattia, rapeakuorista leipää ja aliolia. Sen jälkeen hän löi käteeni numerolla varustetun paperilapun; kokki karjaisisi, kun ruoka oli valmista ja noutaisimme sen numerolippua vastaan köökin tiskiltä.
Seuraavaksi siirryttiin baariin tilaamaan juotavaa, kivennäisvettä ja valkoviiniä, ikiaikaista suosikkiamme helmeilevää Pescadoria. Samalla maksettiin lasku, parikymppiä per nuppi (siis oikeesti!).
Sen jälkeen edessä oli vapaan pöydän etsintä. Perimmäisestä nurkasta löytyikin neljän hengen pöytä, jonka valloitimme kaikkine kauppakasseinemme (tulimme suoraan ostoksilta ja kasseja oli melkoinen läjä). Melkein heti kuului kokin karjahdus ”numero 24”, ja pöytä alkoi täyttyä veden kielelle nostattavista herkuista.
En voi muuta sanoa kuin että taivaallista. Sotkuista, kuten aina rapuja syödessä, mutta kertakaikkisen hyvää ja ihanaa. Niin hyvää, että oli pakko tilata lisää. Myös viiniä.
Olimme nirvanassa, kun viimein ängimme ravintolasta ulos. Lämmin kiitos barcelonalaiselle Helenalle, joka kertoi meille tästä huokeasta, mutta huippuhyvästä kansanpaikasta!
Kippis ja kulaus ja rapuja päälle!
Hauskaa ja hyvää oli.
Barcelonan parhaat ravintolat 3: El Bitxo
Helena vinkkasi meille myös El Bitxosta, gourmet-tapas-paikasta Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä. Niinpä suuntasimme sinne sunnuntaina, viimeisenä lomapäivänämme, ennen lähtöä kohti lentokenttää.
Myös tämä oli nappivalinta. Kello yhdeltä pikkuriikkinen ravintola oli vielä tyhjä, sillä Espanjassa lounasta syödään tavallisesti vasta kolmen pintaan, mutta se sopi meille hyvin. Saimmepa syötyä pikaisesti.
Saimme myös erinomaista palvelua, erinomaisella englannin kielellä. Se tuntui ihanalta, sillä hablattuani kolme päivää espanjaa, aloin olla niin väsynyt, etten saanut suustani enää yhtään järkevää sanaa.
Viehättävä tarjoilijatar suositteli meille monenmoisia tapaksia, jotka veivät kielen mennessään. En olisi ikinä osannut kuvitella, että kahvimarinoitu lohi ja wasabikastike sopisivat loistavasti yhteen, tai että avokadosta ja vuohenjuustosta taiottu kakkunen maistuisi kertakaikkisen taivaalliselta.
Olimme taas kerran yhtä autuasta – joskin kolmen kisapäivän jälkeen aika väsynyttä – hymyä. Mikä upea tapa päättää upea matka!
Herkkua on siinä monenlaista…
Voi että!
Niin, vesi herahtaa yhä kielelle. Ja mikä parasta, suu vääntyy väkisinkin hymyyn.