Malaga on oikeastaan ehkä parasta, mitä Espanjan Aurinkorannikolla on tarjottavanaan. Muut kohteet on niin nähty, niin kansoitettu, niin loppuun koluttu ja kulutettu. Toki Malagakin on tuttu, mutta vähemmän, ja sielläkin on väkeä, usein vielä enemmän, mutta valtaosa on paikallisia. Turistit tyytyvät päiväretkeen, vaikka kaupungissa viihtyy hyvin viikonkin.
Malaga on useimmille läpikulkupaikka. Tutuksi saattaa tulla vain lentokenttä, josta siirrytään retkottamaan aurinkotuoliin Costa del Solin muihin lomakohteisiin. Tai sitten siellä käydään päiväretkellä, tsekkaamassa nähtävyydet tai shoppailemassa. Harva jää yhtä yötä pitemmäksi aikaa.
Kyllä kannattaisi. Malaga on aito ja elävä espanjalaiskaupunki, kauniskin vielä. Se tarjoaa myös mahdollisuuden rantalomaan. Me vietimme siellä tammikuussa kokonaisen viikon, mikä oli juuri passeli aika ottaa Malaga haltuun. Edellisellä reissulla, viisi vuotta sitten, viivyin vain yön yli ja jatkoin sitten matkaa Granadaan. Sitä edeltävällä matkalla kohteena oli Sevilla, mutta vietimme sitä ennen Malagassa kolme päivää. Kaupunki jäi vähän polttelemaan.
Tämän vuoden ensimmäistä irtiottoa suunnitellessa se pomppasi heti mieleen: kohtuulyhyt lento, tammikuussakin todennäköisesti ainakin jossain määrin aurinkoa, ja mikäli sää ei suosisi, isossa kaupungissa riittäisi sisätiloissakin tekemistä.
Nappivalinta! Sää suosi ja Malaga tarjosi muutenkin parastaan. Tässä 10 hyvää syytä jäädä sinne seuraavalla kerralla, kun suunnistat Aurinkorannikolle.
1Viehättävä vanhakaupunki
Malagan vanhakaupungissa on kaikki, mitä Espanjan matkaaja halajaa: upeaa arkkitehtuuria, valtava määrä ravintoloita ja baareja, loistavat ostosmahdollisuudet, lukuisia museoita, appelsiinipuiden koristamia aukioita, komeita kirkkoja sekä pittoreskejä kujia. Vain ranta puuttuu, mutta sekin on lähellä. Vamonos!
Plaza de la Constitución on vanhankaupungin sydän. Se on suosittu treffipaikka ja sieltä starttaavat opastetut kävelykierrokset. Siellä myös istutaan ja ihmetellään, maailmanmenoa ja turistilaumoja.
Rakennusarkkitehtuurissa näkyy maurilaisia vaikutteita, kuten kaikkialla Andalusiassa.
Tekokukkia, mutta silti kauniita.
Vanhaakaupunkia halkovaa Marques de Larios -katua koristivat edelleen komeat joulukoristeet, joita vasta tammikuun puolivälissä alettiin korjata pois. Malagan jouluvalot ovat kuulemani mukaan Espanjan upeimmat, joiden sytyttämistä seurataan sankoin joukoin. Rippeetkit olivat aika hienot ja antoivat osviittaa siitä, miltä kaupunki näyttää juhlakautena.
2Vilkas rantapromenadi
Palmeral de Las Sorpresas on upea rantabulevardi, joka johtaa Malagan satamaan. Se on osin katettu valkoisella katoksella, joka edustaa modernia arkkitehtuuria parhaimmillaan. Luonnollisestikaan en älynnyt ottaa siitä kokonaiskuvaa. Niin kiire oli rynnätä eteenpäin, toisin sanoen lähimmälle terassille.
Kävelykadun varrelta löytyy niin ravintoloita, kahviloita, baareja (kaikki merinäköalalla) kuin kauppoja, kynsistudioita ja jalkahierontapisteitäkin. Se päättyy Muelle Unolle, jossa on sama meininki ilman katosta. Muello Uno puolestaan vie Malagan majakalle, jonka toiselta puolelta alkaa La Malaguetan ranta.
Tantta pisti tanssien, kun Meksikon pojat soittivat.
Hilpeä Suomi-turre heitti toivomuslähteeseen kolikon, jotta pääsisi pian takaisin.
Malagan katedraali tunnetaan nimellä La Manquita, yksikätinen nainen. Lempinimi johtuu siitä, että toinen torneista puuttuu. Ei kyllä aavistustakaan, miksi näin on päässyt käymään.
Kaukaisuudessa häämöttävät Alcazaba– ja Gibralfaro-linnakkeet. Niiden muureilta aukeavat huikeat näköalat yli Malagan. Perille pääsee paitsi jalkavoimalla, myös hissillä. Me jätimme linnakkeet väliin, koska niillä tuli käytyä ihkaensimmäisellä Costa del Solin reissulla, jolloin teimme Malagaan sen perinteisen päiväretken.
3La Malaguetan ranta
Toisena lomapäivänä mittari näytti 20 astetta, joten pakkasimme rantavermeet kassiin ja suunnistimme La Malaguetan rannalle. Emmekä suinkaan olleet ainoat turismot, jotka paistattelivat päivää tammikuun auringossa vähissä vaatteissa. Osa rantapalveluistakin oli auki, joskin rantatuoleja vuokraavat paikalliset olivat pukeutuneet toppatakkeihin.
Me heitimme omat talviturkkimme Välimeren aaltoihin. Hyytävältähän pulahdus tuntui, mutta arvioisin silti, että vesi oli noin 18-asteista. Jotkut kauhoivat siellä pitkäänkin.
La Malaguetan rannan hiekka on tuotu paikalle Saharan autiomaasta.
Kyllä Pohjolan kalpeat asukit rannalla talvellakin tarkenevat.
4Loistava ravintolatarjonta
Malagaan kannattaa lähteä myös ihan vain syömään. Ravintoloita löytyy joka lähtöön, myös etnisiä, joita sai takavuosina hakemalla hakea. Me söimme itsemme turvoksiin eikä viikkoon mahtunut kuin yksi huono ravintolakokemus (sekin Mijaksessa, jossa camarero kaatoi viinin niskaani, minkä jälkeen hän ryhtyi käpälöimään pyyhkeen kera).
Ja kyllä, ravintolassa syöminen on Espanjassa edelleen edullista Suomen hintoihin verrattuna johtuen pitkälti siitä, että viinilasillinen maksaa tyypillisesti 3-5 euroa ja putelin kelpo kamaa saa parilla kympillä. Kalleimmillaan pulitimme kahden ruokalajin ateriasta + viinipullosta 35 euroa per henkilö. Fine dining -paikoissa hinnat ovat tietysti ihan eri luokkaa, mutta meillä ei ollut hinkua – eikä sen puoleen varaakaan – niihin.
Chiringuitot ovat rantaravintoloita, joissa syödään jalat hiekassa vasta pyydettyjä mereneläviä, jotka grillataan avotulella isoissa vartaissa. Aivan tajuttoman hyvää!
Casa Lola, lempitapastelupaikkamme, aivan kotikulmillamme. Parhaimpaan illallisaikaan, klo 20-22, aina jonoa, mutta ehdottomasti jonottamisen väärti. Osa asiakkaista syö talvellakin ulkona. Lämppärit auttavat pysymään lämpimänä, mutta me istuimme mieluummin sisällä.
Patatas bravas ja miniburgerit. Ja välillä vähän jotain muuta eli meksikolaisia makuja.
El Pimpi on Malagan legendaarisin ravintola, jonka seinät on koristeltu siellä vierailleiden julkkisten kuvilla. Julkimot ovat myös raapustaneet nimensä sisätilojen tammitynnyreihin. Nimensä paikka on saanut herrahenkilöltä, joka autteli laivalla saapuvia matkustavaisia ja paattien miehistöä Malagan satamassa. Ravintola on aina ääriään myöten täynnä, mutta onnistuimme silti kolmena iltana kiilaamaan itsemme alakerran baaritiskille ja nauttimaan lasillisen äänekkäässä ja hyvin sekalaisessa seurakunnassa.
Lounas El Caleñossa (chiringuito tämäkin, mutta tavallista fiinimpi) Pedregalejon rannalla kruunasi viimeisen lomapäivän. Kuin myös lasilliset El Palon rannalla Välimeren tyrskyjä tuijottaen.
Lopuksi vähän makeaa. Taivaallisen hyvää porkkana- ja suklaakakkua La Bella Julietassa sekä lähes luonnollisen kokoisia marmeladihedelmiä ja paistettuja munia Captain Candyssä.
5Hyvät päiväretket
Malagasta pääsee lähes mihin vain lähelle tai kauas, bussilla tai junalla. Me hurutimme ensin junalla Fuengirolaan, josta hyppäsimme Mijaksen vuoristokylään vievään bussiin. Tämä valkoinen pueblo 400 metrin korkeudessa noin 10 kilometrin päässä Costa del Solin rantaviivasta oli meille kummallekin entuudestaan tuttu, mutta halusimme verestää muistoja.
Kaunistahan Mijaksessa edelleen oli. Ja näköalat Välimerelle rannikon yli mahtavat. Tunnelma tammikuussa oli aika lailla toisenlainen kuin kesäkuukausina, jolloin kylä pullistelee turisteista. Nyt matkailijoita oli siihen verrattuna vain kourallinen, joskin sen verran paljon, että ravintoloiden aurinkoisilla terasseilla riitti lounasaikaan ruuhkaa. Mutta kadut olivat aika lailla autioita, etenkin kun suunnisti pääreiteilta vähän kauemmas.
Oikein nautinnollinen sunnuntaipäivä, jonka kruunasi paluumatka bussilla Torremolinokseen. Matka on pitempi kuin Fuengirolaan, mutta valitsimme sen, koska halusimme nähdä uudet maisemat. Ja aivan huikeita olivatkin auringon laskiessa! Suosittelen tätä bussireittiä lämpimästi. Torresta pomppasimme Malagan junaan ja olimme perillä pimeän jo laskeuduttua.
Kukko kiekuu!
Kyllä kelpasi. Paistatella päivää ja nautiskella raikkaasta vuoristoilmasta. Ja antaa katseen kiertää hulppeissa näkymissä.
Sininen hetki andalusialaiseen tapaan.
Ihanat kaakeloidut portaat johdattavat Mijaksen kujille.
Muchas gracias, oli kivaa.
6Kattava setti katutaidetta
Malaga on täynnä taidemuseoita Picassosta Carmen Thysseniin ja Centre Pompidoun vaihteleviin näyttelyihin. Me emme käyneet yhdessäkään, vaan tyydyimme ihastelemaan katutaidetta, auringonpaisteessa. Sisätiloihin ei tehnyt mieli, koska niistä saa tarpeekseen Suomen talvessa.
Tässä teille muutama muraali, jotka pysäyttivät meidät hetkeksi.
Dos señoritas. Tai oikeastaan tres, kun kitaristikin lasketaan.
7Loputonta linnunlaulua
Malagassa linnut eivät viserrä eivätkä liverrä, vaan ne kirkuvat. Asialla ovat jonkin sortin undulaatit, jotka säksättävät palmujen lehvistöstä kurkku suorana. Vihreän värinsä vuoksi ne sulautuvat puihin niin hyvin, että niitä on vaikea paljain silmin erottaa. Välillä ne kuitenkin lennähtävät puistikoiden nurmialueille, jolloin vikkeläkinttuinen valokuvaaja ehtii sännätä niiden perään ja laukaista kameransa. Käsittämätöntä, että näin pienistä päästäisistä pääsee niin kova ääni.
Välillä voi onneksi lepuuttaa korviaan Paseo del Parque -puistobulevardin suihkulähteen solinassa. Ja silmiään ihastuttavissa mosaiikeissa.
8Kuntoraitti vailla vertaa
Viimeisenä lomapäivänä keskityimme kuntoiluun. Kävelimme Malagan vanhastakaupungista Pedregalejon kaupunginosan kautta El Palon entiseen kalastajakylään. Matkaa sinne kahdeksan kilsaa.
Ja olipahan muuten matka! Ensin porhalsimme pitkin Malaguetan rantapromenadia ja kun biitsi jäi taakse, jatkoimme matkaa rantakatua pitkin Pedregalejoon. Välillä pysähtelimme kirmaamaan hiekassa ja nostamaan rautaa matkan varrella olevassa kertakaikkisen mahtavassa ulkokuntosalissa. Sitten tussahdimmekin entisaikojen rapistuneeseen kylpylään, jossa istahdimme yksille neuvoa antaville.
Matkantekoa siivitti tuuli, joka puhalsi myrskylukemissa. Tyrskyt nuolivat rantaa ja pärskivät välillä vaahtoa kadulle asti. Säätiedotus lupaili sadetta, mutta sitä ei tullut, koska kaveri osti sateenvarjon turvaksensa ensimmäisestä kaupasta matkaan lähtiessämme.
Pedregalejossa nautimme erinomaisen lounaan vähän hienommassa chiringuitossa (valkoiset liinat ja kaikki), jonka jälkeen jatkoimme El Paloon. Tunnelma muuttui entistä enemmän meksikolaiseksi. Matalia värikkäitä taloja, surffilautoja ja jättimäisiä kaktuksia. Vaelsimme rannalla, kunnes aurinko laski.
Kotiin palasimme bussilla numero 11, jolla pääsimme sujuvasti Malagan vanhankaupungin kulmille. Askelmittari näytti reilusti yli 20 000 askelta, mikä myös tuntui kintuissa.
Ensin tovi rämpimistä upottavassa rantahiekassa ja päälle pullistelua lihaskuntolaitteissa.
Näissä maisemissa kävisin treenaamassa harva se päivä. Eikä tämä ole vitsi.
Saattaisin opetella surffaamaankin, mikä on muuten aina ollut suuri haaveeni.
Ei pöllömmät maisemat panna jalkaa jalan eteen.
Perillä Pedregalejossa…
…jossa kokit odottelivat nälkäisiä grilli kuumana.
Aikamoinen vonkale, vai mitä sanotte? Kaktus meinaan.
Myrskyn tyrskiessä aurinkovarjojen alle ei ollut tunkua.
Tässä kierrätetään muovia.
Pyhä Neitsyt varjelee matkalaisten kulkua. Ja hyvät neuvot voi itse kukin (espanjaa taitava) tallettaa sydämeensä.
El Palon rannalta aukeaa Malagan silhuetti, auringonlaskun punertamassa usvassa.
Tälle penkille olisin voinut jäädä toiseksi viikoksi. Itse asiassa seuraavalla Costa del Solin reissulla saatan hyvinkin majoittautua El Paloon tai Pedregalejoon. Joka tapauksessa: voy a volver.
9Kuumia kylpyjä & kirsikankukkia (jo tammikuussa!)
Yhden illan vietimme hammamissa eli turkkilaisessa saunassa. Makasimme kuumilla kaakeleilla ja valelimme yllemme kuumaa vettä. Puhuimme kuiskaten, mutta pääasiassa olimme hiljaa ja kuuntelimme puolentoista tunnin ajan silmät suljettuina veden lorinaa. Olo oli ihanan vetelä, kun hipsimme kohti kotia. Erikoinen ja erilainen hammam-kokemus kuin aikaisemmat, jolloin olemme lilluneet lämpimissä altaissa. Ehdottomasti hintansa, 22 euroa, väärti.
Samaisella visiitillä ihastelimme myös kirsikankukkia, jotka olivat yllättäen puhjenneet täyteen loistoonsa, kun jouluvalot oli saatu korjattua niiden tieltä.
10Mi casa es su casa
Tai ei nyt sentään, koska haluan pitää lomakotini itselläni. Etenkin hyvän lomakodin, jollaiseksi Casa Palma osoittautui. Annan sille sijainnista aivan vanhankaupungin sydämessä (Calle Casa Palma 7) 10 pistettä. Muutenkin hyvä kämppä, mitä nyt viikonloppuna ravintoloista kuuluva möly hieman häiritsi. Mutta minä nukuin korvatulpat korvissa ihan hyvin.
Pienistä puutteista mainittakoon se, ettei keittiössä ollut astianpesukonetta. Astioitakin oli aika hintsusti: vain kolme viinilasia, joista rikoin yhden. Myös ruokapöytä oli hyvin pieni, vaikka tilaa olisi ollut isollekin pöydälle.
Mutta mitäs näistä. Tyynyt olivat pehmeät, sänky hyvä ja kaksi kaverusta mahtui siinä juuri pötköttämään. Sopu sijaa antaa, vai miten sitä nyt sanotaankaan… Pieni parveke oli kiva lisä, vaikkei sille tammikuussa varsinaista käyttöä ollutkaan. Kaikki toimi, kunhan opimme käyttämään induktioliettä.
Olimme oikein tyytyväisiä: 500 euroa viikosta booking.comin kautta ei ollut paha hinta.
Kauniit portaat johdattivat sisätiloihin. Kaapin virkaa toimitti avohyllykkö, joka samalla jakoi studioasunnon makuu- ja olohuoneeksi.
Soffelilla ei juuri tullut köllötettyä muuta kuin poseerausmielessä. Pienen ruokapöydän jatkoksi järjestyi ns. sohvapöytä, kun vietimme koti-iltaa hammamin uuvuttamina.
Casa Palman katolla on aurinkoterassi sekä pesula. Näkymät rajoittuvat naapuruston kattoihin ja savupiippuihin.
Bonuksena iloisia ilmeitä
Näin sitä Suomi-turre muuttuu Epsanjassa aivan eri ihmiseksi: suu ammottaa alituisessa virneessä ja jalka nousee vanhallakin vetreästi. Näillä eväin jaksaa taas arjen raadantaa, seuraavaa reissua kohti. Meillä se on jo kiikarissa ja kohteen nimi alkaa tälläkin kertaa lupaavasti M-kirjaimella. Tosin matka on vähän pitempi. Arvauksia vastaanotetaan.
Ihanat kuvat!
Gracias!
Harkitsimme pitkään Malagaa kohteeksi vuoden ensimmäiselle ulkomaanreissulle, mutta päädyimme lopulta Krakovaan. Ei näköjään Malagakaan olisi ollut yhtään hassumpi valinta, ja kyllä sinne joskus varmasti tulee lähdettyä. Viihtyisi varmasti hyvin pidemmänkin aikaa!
Krakovakin on kyllä ihan huippukohde, jossa itse vierailin joitakin vuosia sitten. Tosin vettä satoi kuin aisasta lähes koko reissun ajan, vaikka elettiin heinäkuuta. Mutta eipä sinne auringon perässä mentykään.
Villi heitto seuraavaksi kohteeksi Madeira 😀 mutta joo, Malaga on kyllä ohitettu suomalaisten keskuudessa aivan liian pitkään ja onkin ollut kiva huomata, että yhä useampi on löytänyt sen! Itekin on käynyt lähinnä vaan Malagan lentokentällä ja siitä jatkanut eteenpäin. Vaikuttaa kyllä kivalta kaupungilta!
Suosittelen lämpimästi! Viikko vierähti kuin siivillä, vaikka otimme rennosti, emme juosseet nähtävyyksien perässä, vaan keskityimme fiilistelemään ja nautiskelemaan malagalaisesta elämänmenosta. Loistava lomastartti uudelle reissuvuodelle.
Malaga on ehkä lempikaupunkimme Espanjassa. Hyvin kuvailtu syyt viettää siellä pidempikin aika, allekirjoitan täysin. Viisi vuotta sitten vietimme kuusi viikkoa Espanjassa ja siitä suurimman osan Malaga-Torremolinos -akselilla, lukuun ottamatta viikon episodia Granadassa, Torreviejassa ja Alicantessa (ja Ceutasta tultiin ensin Algecirasiin). Itse en ollut Malagassa aiemmin käynyt, mutta ihastuin kyllä.
Tuo huomio maurilaisvaikutteista Andalusian arkkitehtuurissa on hyvä, niitä tuli itsekin silloin tutkittua tarkalla silmällä. Ja meilläkin oli totuttelemista asuntojen induktioliesiin 🙂
Erikoisuutena mainittakoon, että Picasso Tapas Barissa, Plaza de la Mercedin varrella on seinällä lainaus Henrik Tikkaselta (!): Att dricka är inte att fly verkligheten, det är verkligheten.
Tuon Henrik Tikkasen lainauksen kun olisin tiennyt, olisin käynyt ikuistamassa kameralla! Ensi kerralla sitten…
Itsekin jäin tammikuisen Malagaankin suuntautuneen Espanjan kierroksemme jälkeen miettimään, että miksi ihmiset pakkautuvat Fuengirolaan ja jättävät Malagan päiväretken tasolle, kun kaupungissa on kuitenkin vaikka mitä (toisin kuin Fuengirolassa).
Kaikkien hyvien vinkkiesi lisäksi vielä vaikka linnoitus, jonka me valitsimme kaiken tarjolla olevien kohteiden joukosta meille tärkeimmäksi.
https://meriharakka.net/2023/02/01/malagan-parhaat/
Linnoitus on tosiaan hieno ja näköalat sieltä hulppeat. Jätimme sen tällä kertaa väliin, koska siellä oli tullut käytyä aiemmin, ja nähtävää ja koettavaa riitti niin paljon muutenkin. Itse en ole koskaan innostunut Fuengirolasta, vaikka sielläkin on tullut moneen otteeseen käytyä, lähinnä kyllä läpikulkumatkalla. Totesimme kaverin kanssa yhteen ääneen, että parhaiten Fugesta tunnemme linja-autoaseman, josta olemme monesti hypänneet bussin kyytiin ja huristelleet jonnekin toisaalle. Niin tälläkin kertaa, kun suuntasimme Mijakseen, jonne ei ole Malagasta suoraa yhteyttä.
Malaga on kiva kaupunki ja olet kyllä löytänyt sen parhaat puolet tähän kuvaukseen. Me olemme tutustuneet Malagaan majoittumatta siellä, kulkeneet rannat, museot, näköalapaikat ja ostospaikat ja varsinkin ferioiden ja pääsiäisviikkojen juhliminen on ollut näyttävää. Kyllä Malagan ja Fuengirolan välilläkin on ihan kätevää majoittua, halvempaakin kuin Malagassa ja helpostihan sieltä Malagaan pääsee. Ja meidän tapamme viettää lomaa on aina olla liikkeellä, omalla autolla tai paikallisjunilla. Ja tällaiseen esim. Torremolinos ja sen ja Fuengirolan välillä olevat paikat ovat olleet ihan käytännöllisiä. Lisäksi niiden etuna on se, että olemme löytäneet sieltä paljon ystäviä ja harrastuksia, ja sekin on ihan kiva juttu, kun useimmiten olemme siellä kuukauden tai pari. Malagassa olemme aivan erityisesti mieltyneet patikointiin Malagan vuorilla. Sinne vain on hankala päästä omatoimisesti, kun julkista liikennettä sinne ei ole, mutta meille omalla autolla se on aina paikka, jossa käydään. Yleensä yhden loman aikana useitakin kertoja. Aila
Tokihan kaikki kohteet Malagan ja Marbellan välillä ja miksei aina Gibralttarille saakka ovat käteviä paikkoja liikkumisen kannalta, koska junalla pääsee näppärästi ja nopeasti suuntaan jos toiseenkin. Myös bussiyhteydet lähistön kyliin ovat hyvät ja liikkuminen on vielä edullistakin. Itse olen majoittunut niin Torressa, Montemarissa sen kupeessa kuin Marbellassakin ja näillä reissuilla on piipahdeltu lähistöllä siellä sun täällä, myös Malagassa päiväseltään. Oikein mainioita matkoja kaikki, mutta jos pitää valita, niin valitsen itse Malagan, joka tarjoaa itsessään enemmän ja sieltä lähimatkailua – tai miksei kaukomatkailuakin – voi harrastaa yhtä lailla. Eri asia tietysti olisi, jos olisi tuttuja jossain tietyssä paikassa, silloin mentäisiin eri intressit edellä.
No kieltämättä vaikuttaa tosi kivalta! Espanja on meille vielä suht tuntematonta aluetta, täytyy lähteä pian korjaamaan asia, ehkä jo tänä vuonna. Liian turistiset kohteet ei yleensä niin nappaa, joten tuo kuulostaa hyvältä, että Malagassa on verrattaen enemmän paikallisia.
Tokihan Malagassa turistejakin on, kesäkuukausina valtavasti, mutta ollaan kuitenkin oikeassa kaupungissa, jota ei ole rakennettu turisteille, vaan paikallisille ja heidän ehdoillaan siellä pelataan. Tässä mielessä iso ero esimerkiksi suomalaisten suursuosikkiin Fuengirolaan.