Majapaikalla on totisesti väliä, kun viettää viikon eristyksissä, niin kaukana kaikesta, että vesipullokin on ostettava hotellista. Zanzibar House syrjäisellä Matemwen paratiisirannalla oli lottovoitto: hurmaava, hupsu ja ah, niin italialainen! Mitäs siihen sanotte – Italian viikon sen kun jatkuvat, vaikka matkakohde oli Sansibar, Tansania, Itä-Afrikka.
Viime aikoina on ollut onnea. Niin Torinon kuin Portonkin kämpät olivat nappivalintoja ja Douronlaakson bed & breakfastkin kohtuukiva. Aina ei ole ollut yhtä auvoista, itse asiassa harvemmin. Granadan apartemento viime huhtikuussa oli kauhea läävä (loistavalla näköalalla) eikä silti lainkaan kauheimmasta päästä, kun kaikki kamalat paikat, joissa olen maailmalla asunut, lasketaan mukaan.
Pahin ehkä aikoinaan Kairossa. Vessanpytylle päästäkseen piti ensin kiivetä paskavuoren yli ja tukka samaisessa hostelissa pestiin vichylla, koska hanasta ei herahtanut tippaakaan vettä. Olen myös joutunut hotellin omistajan vainon ja raivon kohteeksi ekalla Santorinin reissulla sekä maannut korvatulpat korvissa uima-altaalla Las Vegasissa, koska hulppea “boutique hotellimme” sattui sijaitsemaan lentoreitin alla ja koneet ujelsivat yli melkein kosketusetäisyydellä.
Että kokemusta on, hyvästä ja pahasta ja etenkin jälkimmäisestä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että olen lähes aina majoittautunut mahdollisimman halvalla. Silti on ollut hyvä reissu ja hervottoman hauskaa. Mutta – toki rahalla saa yleensä majoituksesta irti enemmän.
Ihan kuin Italiassa
Zanzibar House todisti tämän. Maksoimme yöstä isossa ihanassa huoneessa isossa ihanalla parvekkeella ja merinäköalalla noin 160 euroa. Aika paljon meille, joilla budjetti on tavallisesti vain 100 euroa per yö, mutta aika vähän, kun ajattelee mitä sillä saimme. Zanzibar House oli kertakaikkisen ihastuttava hotelli: vain seitsemän huonetta, hyvällä maulla persoonallisesti sisustettuja, sansibarilaisittain hyvän kokoinen uima-allas, yksi elämäni parhaista rannoista, hyvää ruokaa ja ystävällinen henkilökunta.
Suurin ylläri oli italialainen isäntäpari, joka asui itse samassa rakennuksessa. Roomalainen mies oli tullut saarelle nuorukaisena raksahommiin, ihastunut maisemiin ja elämänmenoon (pole pole = slow down), päättänyt jäädä ja ryhtynyt pyörittämään hotellibisnestä. Nyt hän omistaa kolme majoituspaikkaa ja on hankkimassa neljättä. Lapset ja lastenlapsetkin asuvat osin Sansibarissa.
Eipä ihme, että Zanzibar House on italialaisten suosikki. Muutenkin Sansibar on italialaisten lomakohde numero uno (suorat halvat lennot Milanosta ja niin edespäin). Puhutuin kieli rantakohteissa on swahilin jälkeen italia, uskokaa tai älkää. Sitä taitavat sujuvasti myös paikalliset rantapojat ja -kaupustelijat.
Siellä me siis majailimme, yhden upean viikon, italianojen keskellä. Ja hyvä tavaton, että nautimme. Atmosfääristä, autiosta rannasta, jumalaisista maisemista ja aika lailla (mitä nyt välillä italian papatus surisi korvissa) rikkumattomasta rauhasta. Sekä pastasta, pizzassa ja muista Italian herkuista. Grazie sekä asante sana, kuten swahiliksi sanotaan. Muuta en juuri oppinut, koska kaikki puhuivat italiaa.
Naapurissa Romania
Mutta se tuli selväksi, että mahtava majapaikka tekee lomasta luksusta. Etenkin kun on kaukana kaikista palveluista ja koko elämä keskittyy hotelliin. Valintaa tehdessä kannattaa siis olla tarkka, vaikka onnen kauppaahan touhu viime kädessä on. Mekin olisimme ihan hyvin voineet valita viereisen Miramont-hotellin (sen toisen, joka sijaitsi juuri tässä kohdassa Matemwen pitkää rantaa).
Ja se olisikin sitten ollut ihan toinen tarina: omistajat olivat romanialaisia, kuten melkein kaikki vieraatkin, ja tämä jengi oli aivan toista maata kuin lungisti, rennosti ja hissuksinsa lomailevat italialaiset. Viina virtasi ja balalaikka soi ja huumekauppaa käytiin hotellin portilla. Totesimme tämän, kun kävimme parina iltana syömässä Miramontin ravintolassa. Ruoka oli sielläkin erittäin hyvää, mutta siihen se sitten loppuikin. Onnittelimme joka kerta itseämme, että asuimme lintukodossa naapurissa.
Molemmat hotellit näyttivät Bookingin kuvissa oikein kivoilta. Mutta vain toinen oli. Kannattaa ehdottomasti plarata läpi asiakkaiden kommentit, myös ne huonot. Valokuvat usein valehtelevat.
Lepoa ja rauhaa
Mutta nyt tulee aitoa tavaraa, voitte luottaa siihen. Zanzibar House sai meiltä tasan 9 pojoa. Vahva suositus, jos hakusessa on lepoa ja rauhaa ja on valmis syömään ja juomaan pääsääntöisesti yhdessä ja samassa paikassa, joka ei tarjoa muita huveja kuin lähes aution rannan vailla mitään palveluja.
Autuus mulle, muttei kenties sulle. https://www.zanzibarhouse.it/ENG/Index.html
Sitten kuvakavalkadiin:
Osassa huoneista on palmu- eli oikeammin viidakkonäkymä. Ei huono sekään, etenkään varhain aamulla, kun kaikki viidakon linnut laulaa livertävät kilpaa. Hinta pari kyssää halvempi. Baarin liitutaulu kertoi päivän tärkeimmät hetket: milloin on laskuvesi, milloin nousuvesi ja milloin aurinko nousee ja laskee. Mitään muuta lomalaisen ei oikeastaan tarvinnutkaan tietää.
Jääkylmä Kilimanjaro-olut oli helteellä ehdoton janojuoma. Kaveristakin, joka ei normaalisti olsaa juo, kuoriutui olutsieppo. Lounaaksi nautimme hotellin a la carte -listalta, kahdesti, hummeria ja jättirapuja. Sairaan hyvää! Illalla tarjolla oli vain neljän ruokalajin set menu, hintaan 18 dollaria. Söimme sen neljästi ja aina oli erinomaista.
Myös Matemwen ranta nousee maailman parhaiden rantojen valiojoukkoon, kenties jopa ykköseksi. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Tämä oli vasta alkua. Sansibar vei sydämemme.
Miten tää näyttää ihan vanhalta suosikiltamme Villa Kivalta?! Onkohan nimi muuttunut. 😄
Ei, kyllä on eri hotelli. Tsekkasin kartalta ja Villa Kiva on 3 kilsaa pohjoisemmassa. Aika lailla saman näköinen paikka joka tapauksessa. Ja ilmeisesti sekin kiva nimensä mukaisesti 😊.
Onpas tosiaan ollut hassuja kokemuksia sinulla Kairossa. Itse aina katson aika tarkkaan läpi paikallisten tavat ja onko sillä vaikutusta hotelliin. Mukavuustason aika usein tarkistan myös.
Nuorelle interreilaajalle sattui ja tapahtui, ja majoitus oli aina halvin mahdollinen ja usein siksi yllätyksiä täynnä. Olen myös myöhemminkin tinkinyt mukavuudesta, koska toinen vaihtoehto olisi ollut olla lähtemättä matkaan. Mottoni on aika usein ollut, että hotellissahan vain nukutaan. Vanhemmiten mukavuus on alkanut painaa vaa´assa enemmän ja nykyinen pyrkimys on saada mahdollisimman kiva majoitus kohtuuhinnalla. Tässä olen aika usein onnistunutkin, juurikin asiakasarvioita plaraamalla ja niihin luottamalla. Ja tämä Zanzibar House oli juuri sitä, mitä arviot lupasivatkin, oikeastaan enemmänkin, koska se ylitti odotuksemme.