Yksi ilta Milanossa

img_8284

Yksi ilta Milanossa riittää mainiosti. Päänähtävyydet kiertää parissa tunnissa ja samassa ajassa ehtii tehdä rutkasti ikkunaostoksia. Muuhun Milanossa ei ole varaa, ainakaan kaltaisellani tyhjätaskulla.

Käväisin Milanossa työn puolesta, koirien takia. Tarkemmin sanottuna kyse oli myöhemmin TV5-kanavalla nähtävästä Dogs: The Untold Story -tv-sarjasta, jota on kuvattu myös Italiassa. Aiheesta olisi tarkoitus väsätä artikkelia Apu-lehteen. Mutta hurtista enemmän seuraavassa postauksessa. Tässä luvussa keskitytään Milanoon.

Reissuun mahtui yksi vapaailta, ja sen käytin vilistämällä Teatro La Scalalta, Milanon legendaariselta oopperatalolta loisteliaaseen Galleria Vittorio Emmanuelle II – kauppagalleriaan ja sieltä Duomolle eli Milanon tuomiokirkolle. Olin nähnyt kaikki kolme jo edellisellä Milanon matkalla, kuusi vuotta sitten, mutta koska olin silloinkin liikkeellä työn merkeissä, ehdin vain vilkaista niitä. Näin ollen halusin katsastaa ne uudestaan.

img_8257La Scala on oopperafriikille must. Esityksen aikana saattaa kuulua vihellystä tai herjauksia, katsomon puolelta. Näin asiasta innostuneimmat ilmaisevat mielipiteensä.

20160909_184324-1Pakollinen La Scala -selfie.

img_8250Piazza della Scala on tärkeä treffipaikka. Minäkin tapasin tuttuja, Chilestä ja Kolumbiasta, vaikken ollut sopinut kenenkään kanssa tärskyistä. Eikä tarvinnut kuin hetki itsekseen penkillä ihmetellä.

img_8261Galleria Vittorio Emmanuelle on saanut nimensä yhidstyneen Italian ensimmäisen kunkun mukaan. Korskea, latinalaisen ristin mallinen kauppagalleria avattiin jo vuonna 1877.

img_8265Lattia on marmoria.

img_8268Ja katto lasia, korkeutta parhaimmillaan 47 metriä.

img_8301Duomon kruunaa 135 taivasta kohti kurottuvaa pinaakkelia. Goottilaisen pyhäkön rakentaminen kesti viisi vuosisataa.

img_8307Piazza del Duomolla on ainainen kuhina.

Jos olisin tiennyt, että via Buenos Aires on minibudjetilla matkaavalle paljon kiinnostavampi kauppakatu kuin luksusliikkeitä pullisteva Galleria Vittorio Emmanuelle, olisin suunnannut sinne. Vaan tämä selvisi minulle vasta seuraavana aamuna, kiitos brasilialaisen kollegan, joka kertoi tehneensä edukkaita ostoksia Buenos Airesin ketjuliikkeissä = Zarassa, Bershkassa, Stratovariuksessa, Hempassa ja Maukassa ja niin edelleen. Eli kannattaa porskuttaa sinne, jos lomakassassa on vähemmän kuin tsiljoona euroa.

Meikäläisen oli tyytyminen ikkunaostoksiin, jotka alkoivat jo La Scalalle virtaavalta via Manzonilta. Kokonainen tavaratalollinen Armania!  Metri kaupalla Guccia, Prada ja Louis Vuittonia! Ja tuhatsata aivan tuntematonta superbärndiä. Nahkaa, pitsiä ja blingblingiä. Ja liikkeiden sisuksissa rikkaita kuikeloita, jotka hörppivät samppanjaa.

img_8281Tolppakorot ja leipälaukut tekevät uhkaavasti paluuta.

img_8297Leopardipilkku ei ole koskaan poissa muodista.

img_8311

img_8320

img_8317Tässä olisi ollut menomonoja meikäkäisen makuun. Mutta hinta ei sopinut kukkarolle.

Taksikuskini Giovanni tiesi kertoa – oikein hyvällä englannin kielellä, koska oli juuri ollut Dublinissa kolmen viikon kielikurssilla (!) – että sisään putiikkeihin pääsee vain näyttämällä riittävän äveriäältä tai näyttämällä paksua lompakkoa. Köyhät potkitaan heti ovelta kadulle.

“Pahinta on muotiviikon aikana. Silloin koko Milano on täynnä kummajaisia. Et uskokaan, miten outoa väkeä silloin kaduilla vaeltaa”, hän valisti.

Uskon kyllä. Näin aika outoa väkeä nytkin. Itse asiassa jo matkalla Milanoon. Bongasin Frankfurtin lentokentällä tyylikkään pukumiehen, joka odotti pääsyä Milanon lennolle. Herran ulkonäkö oli kaikin puolin tip top, mutta hänellä ei ollut kenkiä. Hän asteli bisnesluokkaan avojaloin, ihan pokkana.

Viereeni koneessa istahti hippityttö. Hän istui koko lennon ajan risti-istunnassa kirjettä kaunokirjoutuksella kirjoittaen. Myöhemmin samana iltana, löydettyäni viimein tunnin etsiskelyn jälkeen hotellin lähimaastosta ruokakaupan, törmäsin samaan naiseen kaupan kassalla. Hän tunnisti minut tekemällä aurinkotervehdyksen.

img_8247Mitä tykkäätte näistä asukokonaisuuksista?

img_8295Entä sipakasta sortsi-lookista?

img_8331Vai tekisikö mieli hiihdellä kukkatossuissa?

img_8248Tai yhdistää hapsut, hileet ja lättähattu?

Ja sitten tietysti Giovanni itse. Ei ole ihan tuikitavallista, että italialainen taksikuski ylipäänsä osaa englantia, puhumattakaan, että hän on käynyt petraamassa kielitaitoaan Irlannissa. Miksi juuri siellä, kysäisin. “No, kun siellä on parhaat pubit. Milanossa ei ole pubeja. Milano on muutenkin hirveä. Etenkin liikenne on kamalaa. Tahtoisin muuttaa pois täältä. Helsinki kuulostaa hyvältä.” (Että älkää ihmetelkö, jos kuljen vastedes pelkästään taksilla…)

Ei Milano minunkaan mielikaupungikseni nouse. En saanut siitä kicksejä ensimmäisellä käynnillä, enkä saanut kicksejä nytkään. Parasta oli jäätelö. Ja näinhän toki paljon kaunista. Ja valtavasti kauniita luurangonlaihoja mallineitoja. Missään en ole tuntenut oloani yhtä paksuksi. Siinä yksi perustelu lisää sille, miksi Milano ei ole minun paikkani.

img_8245Milano on ratikkakaupunkeja, mikä lämmittää aina mieltäni.

img_3351Italialaiset ovat jätskin teossa mestareita. Ihan joka kulmasta jädebaareja ei silti Milanossa löydä.

img_8330Perhonen lensi jälleen kerran matkassani. Tällä kertaa sisustusliikkeen seinällä.

img_8335Ja hei, kylmä olut maistui ihanalle hikisen kaupunkikierroksen jälkeen, hintaan 10 euroa, hotellin baarissa.

 

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.