Sanotaan, että kuva ei valehtele, mutta Yelapasta otettu kuva kyllä. Yllä oleva foto kertoo, että Meksikon Puerto Vallartasta puolen tunnin venetaksimatkan päässä oleva ranta on lähes tyhjä, rikkumattoman rauhan tyyssija. Totuus heti päivän toisen venetaksin sekä lukuisten retkipaattien saapuessa (puolenpäivän aikaan) on aivan toinen: biitsi on täyteen ahdettu vettä myöten. Yelapa on silti visiitin väärti, ehdottomasti, ja monien mielestä paras Vallartan lähirannoista. Mutta lähtekää liikkeelle aikaisin, ensimmäisellä venetaksilla. Näin saatte hetken nauttia autiosta hiekkarannasta.
Me emme tienneet tätä, kun lähdimme matkaan, mutta ihan sattumoisin ostimme tiketit (320 pesoa) kello 10 lähtevään, päivän ensimmäiseen vesitaksiin. Ruoria pyöritti capitano Ernesto, tuttujen kesken Ernie, ja heti kättelyssä selvisi, että olimme hänen armoillaan. Hän tuuttaisi meidät kaverinsa rantatuoleihin, mikä velvoittaisi meitä syömään ja juomaan kaverin ravintolassa. Hän myös opastaisi meitä Yelapan kalastajakylässä, jossa olimme kuvitelleet kulkevamme omin nokin.
Mutta väliäkös tuolla, pääsisimme helpolla.
Ernie (valkopaitainen) ja apupojat & kokka kohti Yelapaa.
Jo itse merimatka Yelapaan oli elämys: silmä lepäsi vihreissä vuorissa, pikkuruisissa poukamissa niiden välissä sekä auringon täplittämissä aalloissa. Näimme myös valkoisen beibivalaan, tai siis muut näkivät, minä epäonninen katsoin toiseen suuntaan.
Yelapa itsekin näytti hyvältä. Kalastajakylä hehkui kirkkaissa väreissä ja sen viereinen ranta oli kuin postikortista. Tiedättehän: valkoista hiekkaa, jota hyväilee turkoosi meri – eikä juuri yhtäkään ihmistä. Luvassa olisi mahtava auringonottopäivä.
Paiskasimme rantavermeemme meitä odottaville pojille, jotka veivät ne meitä odottaviin, Ernien kaverin, rantatuoleihin. Ja koska olimme Yelapassa ensimmäisinä, saimme parhaat tuolit ihan veden vierestä, joista myöhemmin paikalle saapuvat voivat vain haaveilla.
Siellä ne odottavat, tyhjät rantatuolit ja vielä autio ranta ensimmäistä venetaksillista turisteja.
Sitten kalastajakylään. Kierros siellä oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Yelapa on rähjäinen ja tarkemmin tarkasteltuna ruma, mutta silti pittoreski ja hurmaava. Ja HYVIN pieni. Sen kulkee läpi vartissa. Eikä siellä oikeastaan ole mitään, pari kuppilaa, joissa pysähdyimme yhdessä. Tämän baarin omisti luonnollisestikin Ernien kaveri, ja Ernie sai siellä ilmaisen tequilaryypyn. Itse asiassa Ernie taisi ottaa kolme ryyppyä, mutta mikäpä minä olin niitä laskemaan.
Bienvenidos a Yelapa!
Laiturin toisella puolella näyttää tältä.
Ja toisella tältä.
Ja tältä näyttää, kun yksi kuvaa selfiekepillä ja toinen pelkällä kännykällä.
Muraaleja Yelapa style.
Mosaiikkitaidetta Yelapa style.
Lapsityövoimaa Yelapa style.
Tequila-tauko Ernien kaverin kuppilassa. Olsaakin sai, ihan joka merkkiä.
Pyykkipäivä. Vähän eri värimaailma kuin meikäläisen narulla, jossa ei siis juuri roiku värejä.
Takapihan rähjäromantiikkaa.
Lopuksi vesiputouksille, joista Yelapa on myös kuulu. Ja olivathan ne, no joo, ihan komeat. Uimaankin pääsi, kirpakan kylmään veteen. Mutta kun on nähnyt Yosemiten kansallispuiston putoukset Kaliforniassa, nämä putoukset tuntuivat todella vaatimattomilta. Putouksilla on myös kahvila, josta saa myös olutta ja tietysti tequilaa. Ernie kulautti muutaman ja paheksui niitä (esimerkiksi meitä), jotka olivat kuivin suin.
Kylästä pääsee myös kävellen biitsille, jonne me palasimme veneellä. Näin sen takia, että kylää ja rantaa erottaa joki, ja vuorovesi oli niin korkealla, että joen yli olisi pitänyt uida. Jos ei olisi ollut reppua selässä, olisin tehnyt niin ilolla. Halutessaan voi joen voi ylittää myös ratsain. Biitsin takana, ravintola Fannyn kulmilla, on hevoshaka, josta voi vuokrata itselleen nelijalkaisen menopelin, jonka selässä voi sukeltaa myös sademetsän siimekseen.
Häämatkalaiset Amerikasta pulahtivat putoukseen. Me katselimme rannalta.
Showmies Ernie halusi neljännen tequilashotin jälkeen kuvaan keski-ikäisen suomalaisen kantturan kanssa.
Laskuveden aikana kalastajakylää ja biitsiä erottavan joen yli olisi voinut kepeästi kahlata.
Loppupäivä kului rantatuolissa pötköttäessä ja uiskennellessa. Yelapa on oiva uintipaikka, koska siellä aallot eivät ole isoja, kuten Vallartassa, vaan lauhkeita ja lempeitä. Ihan ensimmäiseksi söimme tosin kakkua, josta myöskin Yelapa on tunnetaan. Mistään muualta ei saa kuulemma juuri tällä reseptillä tehtyä torttua. Ja hyväähän se oli. Me valitsimme pähkinäkakun, mutta makuja olisi ollut tarjolla vaikka mitä. Ostimme tortun rouvalta, joka oli tietysti Ernien kaveri.
Söimme myös hyvän lounaan, joka tarjottiin rantatuoleihin. Edeskäypä piti koko ajan hyvää huolta, että meillä oli juotavaa. Jos ei ollut, hän kehotti hankkimaan.
Kaakkua Yelapa style. Oli muuten hyvää, kannattaa ehdottomasti maistaa.
Ranta alkaa ruuhkautua.
Veneet tuovat paitsi turisteja, myös vettä ja elintarvikkeita rantaravintoloihin.
Mahtuisinko minä varjon alle?
Yelapaan voi tutustua myös yläilmoista käsin.
Nautimme päivästä suuresti. Hieman houkututti jäädä Yelapaan yöksi (rannalla on bungaloweja, joista osa näytti hyvin heppoisilta, eli jos harkitsette moista, varautukaa hyttysiin ja muihin elukoihin) ja nähdä, miltä ranta näyttää, kun se jälleen autioituu retkipaattien lähtiessä illansuussa.
Tuolla niitä olkikattoisia bungaloweja. Näyttävät kivemmilta kuin ovat.
Rannalla voi myös telttailla.
Venetaksia odottaessamme törmäsimme kahteen suomalaisnaiseen. Nämä olivat Yelapassa jo kolmatta kertaa, koska se oli heistä kaikkein kaunein ranta ikinä. En tiedä, montako kaunista rantaa olivat nähneet, mutta olen yhtä mieltä, että Yelapa on oikein kaunis. Parhaimmillaan aamulla ja luultavasti illalla, mutta ihan ok siinä välissäkin, vaikka se on niin täynnä auringonpalvojia, ettei sekaan meinaa mahtua. Meininki on rento ja maisemat – jos sattuu näkemään niitä turismojen seasta – ihastuttavat.
Mutta että menisin sinne kolmesti? Ehkäpä, jos tarjolla ei olisi muita rantoja. Mutta koska on, ja me vierailimme vielä paljon paljon kauniimmalla – ehkä kaikkein kauneimmalla meidän näkemistämme – rannalla Sayulitassa, suosittelen tsekkaamaan ainakin kaksi biitsiä. Venetaksillakin pääsee kätevästi ja halvall useammalle.
Adios Yelapa! It was nice to meet you.
