Drinksut Las Palmasin ja koko Gran Canarian saaren ensimmäisessä sekä samalla hienoimmassa hotellissa, Santa Catalinassa, kruunasi riemulomamme Kanarialla. Historian havinaa ja menneen maailman lumoa tihkuva atmosfääri. Aivan kuin olisimme tipahtaneet 1900-luvun alkumetreille.
Näinhän se on, että jokainen reissu päättyy aikanaan, mutta meillä on tapana ottaa viimeisestä illasta kaikki irti. Niin tälläkin kertaa, kun suuntana oli historiallinen hotel Santa Catalina, Lapan luksushotellien ehdoton ykkönen. Hieman jännitti, pääsisimmekö sisään, kun matkalaukusta ei löytynyt yhtään fiinimpää asua ja ainoat mukana olevat kengät olivat lenkkarit ja varvastossut (joilla ei ollut sateessa mitään käyttöä). Vaan ei muuta kuin lähimpään kenkäkauppaan ja menoksi.
Turhaan stressasimme. Vuonna 1890 alun perin Las Palmasissa työskenteleviä brittejä varten rakennetussa hotellissa asuvat kauniit ja rohkeat astelivat vastaan varsin rennosti pukeutuneena ja sulauduimme – niin kuin meillä tapana on – joukkoon mainiosti. Matkan Doramasin vehreään puistoon, joka ympäröi hotellia keitaan lailla, taitoimme bussilla. Nimestään huolimatta hotellilla ei ole mitään tekemistä turistien tyyssijan, Santa Catalinan puiston, kanssa; se sijaitsee aivan toisaalla Las Canterasin rannan ja Las Palmasin sataman puolivälissä, omassa salaisessa maailmassaan.
Me olimme hotellin tyylikkäässä Carabela-baarissa kuin kotonamme. Hinnat olivat huomattavasti halvemmat kuin olimme uumoilleet, viinipikarillinen irtosi alle 10 eurolla – ja tästä ihanasta syystä kulautimme kurkkuumme kaksi lasillista. Kilistimme hienolle matkalle ja hyvälle lomalle – sekä kaikille niille kuninkaallisille ja maailmantähdille (tsekkaa vaikuttava nimilista alla olevasta linkistä), jotka olivat istuneet samoilla palleilla meitä ennen.
www.hotelsantacatalina.com/sites/default/files/historia-del-hotel-santa-catalina-en-ingles-1.pdf
Tervetuloa! Hotellin respa tarjosi esimakua siitä, mitä ovat kanarialaiset karnevaalit parhaimmillaan. Mahtipontisimmat fiestat järkätään helmi-maaliskuussa, ja komeimmat asut nähdään Las Palmasissa sekä Maspalomasissa.
“Englantilainen lääkäri ja sairaanhoitaja. Ja lähellä englantilaista kirkkoa.” Tärkeitä pointteja ennen muinoin – ja miksei monille nykyisinkin. Ei sovi unohtaa sitä, miten moni suomalainen viihtyy yhä – kohteeseen katsomatta – parhaiten Masan baarissa.
Niin oli putelit ja pullot baarissa kauniisti esillä. Ja valtava tonkka tintoa, kiitos!
Häh, mekö ei muka kuuluta luksuslomailijoiden joukkoon?
Iltavalaistuksessa viidellä tähdellä varustettu Santa Catalina kimalsi kuin kuutamoinen satulinna.
Ja sitten ihan vertailun vuoksi: näin ME asuimme, yhden tähden hotellissa ihan toisaalla isossa kaupungissa. Aikamoinen hyppäys maailmasta toiseen.
Kuusi yötä hotelli Bora Borassa maksoi rapiat 300 euroa kahdelta hengeltä. Sillä sai ahtaan ja ankean huoneen, kivikovat sängyt sekä ihan kelvollisen kylppärin. Siivoojakin kävi muutaman kerran viikossa. En silti suosittele Bora Boraa kelleen. Kadulta kaikui aamukuudesta mekkala, kun roska-autot aloittivat rundinsa ja töihin huristavat autot tööttäilynsä. Korvatulpat olivat ahkerassa käytössä.
Sijainti (Calle Anzofé) oli kuitenkin hyvä. 10 minsan matka rannalle ja lähellä kaikki tarvittava sekä yllättäen Lapan parhaat kenkäkaupat + kiinalaisten maahanmuuttajien katu, joka pursui China-krääsää tursuavia tukkukauppoja. Mutta adios, emme toivon mukaan näe enää ikinä!