Viinimatkailu on muodikasta, ja minäkin olen harrastanut sitä hyvän tovin. En tosin sitä muotoa, jossa maistellaan ja syljetään, vaan sellaista, jossa vain maistellaan. Tässä muodossa ei läheskään aina päädytä viinitilalle, vaan ryystellä voi vaikka hotellihuoneessa.
Viinitonkka rinkassa
Viinimaissa hotellissa lipitellään paikallisia tuotteita, ja koska niitä saa kaupasta erinomaisen edullisesti, joskus voi maistella myös fiinempiä viinejä, niitä, joihin Alkon hinnoilla ei olisi koskaan varaa. Niissä maissa, joissa viinin päälle ei ymmärretä, juodaan kotimaan tuomisia. Puteleita voi roudata lentokentältä, tai sitten voi matkapakaasiinsa pakata kokonaisen viinitonkan. Kun sen kampeaa ulos pahvipakkauksesta, se mahtuu suht pieneen tilaan, ja koska muovipussi, johon viini on pakattu, on vankkaa tekoa, ei tarvitse pelätä sen hajoamista matkalaukussa.
Itse olen kulkenut viinitonkka selässäni pitkin Aasian maita. Totta kyllä, että se on tuonut rinkkaan kolme kiloa lisäpainoa, mutta mielelläänhän sitä moista aarretta kantaa, kun tietää, että kunhan pääsee määränpäähän, voi palkita itsensä ihanalla viinihetkellä. Kylmäksi juoman saa länttäämällä sen jäihin, ja sellaista paikkaa ei olekaan, mistä ei löytyisi jäitä tätä tarkoitusta varten. Uskokaa minua, minulla on tästä kokemusta ihan ääriolosuhteissa.
Ihanat viinilennot
Olen myös harrastanut sellaista viinimatkailua, että olen ostanut matkakohteesta niin monta viinipulloa kuin käsipakaasiin mahtuu. Ennen nesteidenkuljetuskieltoaikaa ketään ei kiinnostanut, paljonko käsimatkatavarat painoivat, joten minäkin olen astellut koneeseen niin painava trolley mukanani, etten ole jaksanut nostaa sitä matkatavarasäiliöön. Vaan ei hätää, koska ystävällinen lentoemo on auttanut, lainkaan kyselemättä, mitä ihmettä kapsäkissäni oikein on.
Täytyy olla kiitollinen siitä, että nämä viinilennot ovat sujuneet ilman turbulenssiä, sillä pudotessaan kahdeksan viinipulloa sisältävä laukku olisi ollut varsinainen pommi, joka olisi voinut saada aikaan suurta tuhoa.
Viinitilat ja viinibaarit
Osaan toki myös olla ihmisiksi ja maiskuttaa viiniä siellä, missä muutkin sitä maiskuttavat eli ravintolassa tai baarissa. Itse asiassa: olen aika hyvä tässä(kin)!
Viinitiloillakin olen vieraillut Espanjanssa ja Italiassa, ja olen käyttäytynyt tutustumiskierroksilla oikein sivistyneesti. Tosiasiassa minua ei ole lainkaan kiinnostanut viinien valmistusprosessi tai säilytysolot, vaan suuni on napsanut koko ajan kärsimättömästi: milloin päästään itse asiaan eli juomaan viiniä…
Kippis! Eiköhän oteta taas…
Ha haa…WineLady, hyvä nimi vaikka uudelle risteilyalukselle 🙂 Tarkemmin ku ajattelen, sie taidatki olla risteilevä WineLady..heh.
Joo, mainio nimi, kiitos siitä, mutta nuo risteilyt yritän kyllä jättää vähemmälle… Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kesä veisi Tallinnaan.
Kirjoitat todella hauskasti ja hyvin, olipa hyvä, että “vahingossa” löysin blogisi.Olen myös innokas “viininharrastaja” varsinkin matkoilla, ja alleviivaan täysin nuo ajatuksesi viininmaistelusta.Parin viikon päästä “maistelen” viiniä Wienissä.
Oi, kateeksi käy! Löysin itävaltalaiset viinit ihan vanhingossa juuri Wienissä ollessani siellä työmatkalla, ja olen harmitellut siitä asti, että Alkon valikoima rajoittuu yhteen tai kahteen. Mahtavaa matkaa!