Kuinka olenkaan kaivannut loskan lotistessa sinua, Phu Quoc, pieni paratiisisaari Vietnamissa! Saisinpa juuri nyt tuntea valkoisen hiekkasi varpaitteni alla, tai kellahtaa palmun varjostamaan aurinkotuoliin ihastelemaan auringonsäteiden leikkiä smaragdinvihreällä ulapalla. Vaan minun on tyytyminen matkustamaan muistossani (joka sekin on ihanaa) ja tässä teillekin niistä jokunen.
1.Hotel Blue Lagoon
Mainio majapaikkamme. Neljä tähteä ja hyvästä syystä: viehättävä bungalow-kylä isoine uima-allasalueineen, oma ranta sekä viihtyisä, hyvin hoidettu ympäristö. Lisäksi loistava sijainti Duong Dongin kaupungin laidassa Long Beachin alkupäässä.
Bungalowin vaihtokin onnistui kitkatta. Ei ensimmäisessäkään mitään varsinaista vikaa ollut, mutta halusimme aivan meren tuntumaan. Miten ihanaa olikaan aloittaa aamu pulahtamalla aaltoihin, suoraan sängystä.
Harvoin olen asunut näin loistokkaasti. Phu Quok, muistelen sinua lämmöllä ihan tämänkin takia.
http://www.sasco-bluelagoon-resort.com/WebPage/TrangChu.aspx
2.Long Beach
Phu Quok saa täydet pisteet myös rannoistaan. Kotirantamme Long Beach on nimittäin yksi upeimmista biitseistä, jota olen koskaan tallonut. Kilometri kaupalla pehmeää hiekkaa, eikä pelkoa siitä, että pitäisi maata sannalla lintta lintassa toisen turistin kanssa, ellei jostain syystä itse niin halua.
Antaa kuvien puhua.
3.Rottaville ja Ocean Bar & Grill
Kaksi ravintolaa ansaitsee erityismaininnan: Le Deauville (jonka me ristimme Rottavilleksi, arvatkaa vain mistä hyvästä syystä – ja ei, kyse ei ollut siitä, että olisimme saaneet rottaa ruuaksi) sekä Ocean Bar & Grill. Ensiksi mainittu on rannalla, ja siellä voi illastaa tähtien valossa meren huminaa kuunnellen. Huomio rakastavaiset: todella romanttista (paitsi ne rotat)!
Ruokakin oli hyvää, kuten kaikkialla Vietnamissa, paikallisia herkkuja ranskalaisella twistillä. Ja uskokaa tai älkää, Rottavillessä tuli juoduksi myös punaviiniä, jota en koskaan juo aurinkolomilla enkä ainakaan Aasiassa. Vaan Vietnam on oiva viinimaa, kuten jo aiemmassa postauksessa tuli kerrottua, ja Rottavillessä tarjottiin niin hyvää punkkua, että oli pakko ottaa toinenkin lasi.
Pääkadun varrella olevassa Ocean Bar & Grillissä pantiin vielä paremmaksi; ravintolan yhteydessä oli viinikauppa, jossa oli myynnissä oikein laatuviinejä. Samoja juomia sai maistella myös ravintolassa, joka on yksi suloisimmista, jossa olen koskaan asioinut. Pieni, mutta tyylikäs rennolla tavalla.
Seinällä oleva vintage-juliste teki minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että en levännyt ennen kuin löysin saman kuvan Nizzan antiikkimarkkinoilta muutamaa vuotta myöhemmin. Nyt juliste roikkuu ruokapöytäni yläpuolella ja katsoessani sitä muistan aina ihanat hetket Ocean Bar & Grillissä. Oi, Phu Quok, tässähän on kohta tippa linssissä…
http://discoverphuquoc.com/eatingout.html
http://www.phuquocisland.com/restaurants/le-deauville
Valitan, yhtää kuvaa Ocean Bar & Grillistä ei ole, joten saatte tyytyä paikallisten lounastaukoon jossakin Long Beachin rantaravintoloissa. Näköjään nälkäisenä odottavat pötyä pöytään.
4.Coconut Tree Prison
Yhtenä päivänä teimme suuren (= 9 tuntia tien päällä) Phu Quok -saarikierroksen minivanilla vietnamilaisten matkailijoiden kera. Kiersimme kaikki vähänkin näkemisen arvoiset paikat ja vierailimme kaikissa vähänkin haisevissa “herkkukaupoissa”.
Viimeksi mainitut saivat paikalliset hurmioon, ja he ostivat kasseittain kuivattuja katkaravun kuoria, hyytelöityjä merihevosia, meduusan päitä ja merisiilen mätiä. Myös autossa haisi näiden ostojen jälkeen, koska mässytys alkoi välittömästi. Me tungimme kitusiimme Menthos-pastilleja tuntien itsemme kovin tylsiksi.
Lopulta päädyimme vankilaan, tarkemmin sanottuna Coconut Tree Prisoniin. Vietnamin sodan aikana 40 000 ihmistä menetti siellä henkensä. Ennen kuolemaansa vankeja kidutettiin tiikerin häkeissä, jotka ovat yhä näytillä. Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä matkaseuralaistemme kanssa, ymmärsimme, että jotkut teloitetuista olivat olleet heidän sukuaan.
Kaikki tämä kamaluus plus järjetön kuumuus sai päämme pyörälle. Lyyhistyimme ulos makuuasentoon ja uneksimme hotellimme uima-altaasta ja jääkylmistä gin toniceista allasbaarissa.
5.Phu Quok Dogs
Kävimme myös koiratarhassa, Coi Nguonin pyhätössä, jossa kasvatetaan Phu Quok Dogseja, puhdasrotuisia, sinikielisiä koiria. Ei syötäväksi, vaan vahtihommiin ja ihan muuten vain.
Totesimme, että kylläpä oli hienoja hurttia kauniissa paikassa. Saman näköisiä koiria tosin jolkotteli vastaan rannoilla ja kylän raiteilla. Eli en nyt menisi vannomaan tuon puhdasrotuisuuden puolesta…
http://www.phuquocisland.com/attractions
6.Sao Beach
Vielä Long Beachiä ihanampi ranta. Valkoista korallihiekkaa kuin suoraan postikortista. Mutta… rantapusikko kuin kaatopaikka. Aivan järjettömästi roskia, hetekoista vessapaperirulliin. Tämä on todellisuutta muuallakin Vietnamissa (tai ainakin oli joitakin vuosia sitten); köyhässä maassa ei kierrätetä, vaan jätteet paiskataan luontoon.
Ei auttanut muu kuin pitää katseensa meressä ja unohtaa selän takana kohoava roskavuori. Mutta muistan sen yhäkin. Phu Quok, tämä oli ainut asia, josta en tykännyt sinussa.
7.Robinson Island ja muut meriretket
Teimme myös muutaman snorklausretken, mutta saldo jäi heikoksi. Ensimmäisellä kerralla näimme tasan yhden meduusan ja yhden lentokalan (senkin veneestä käsin), koska merenkäynti oli niin kovaa, että näkyvyys oli surkea ja snorklaaminen työlästä.
Toisessakaan kerrassa ei ollut hurraamista, koska nähtävää ei yksinkertaisesti ollut. Kaveri kokeili snorklaamisen sijasta syvänmerenkalastusta ja sai saaliikseen kolme sinttiä.
Kolmannella kerralla suunnistimme Robinson Islandille, aidolle autiolaarelle, jossa vietimme muutaman tunnin Selviytyjien tapaan. Teimme leirin, kuivasimme matkalla kastuneita romppeita ja keitimme riisiä. Ei vaideskaan, söimme oikein maistuvaisia eväitä.
Emme liioin käyneet kilpaa koskemattomuudesta, ja hyvä niin, sillä jos kyseessä olisi ollut snorklaamistehtävä, voi olla, ettemme olisi suoriutuneet siitä voittajina, sillä meri oli vaihteeksi niin vaahtoinen, ettei sukelluksissa nähnyt eteensä.
Summa summarum: Phu Quok ei ole kaksinen snorklaamispaikka, vaikka on muuten ihana.
Ihana lukea näitä sinun matkakertomuksia ja haaveilla joskus pääsevänsä itsekin kaukomaille, kiitos!
Nojatuolimatkailu on sekin ihanaa ja harrastan sitä itsekin, juurikin nyt, kun ilma on harmaa ja pää flunssasta pöpperöinen. Ollapa jossakin auringossa, lämpimässä, sinisen meren rannalla! Mitä olisikaan elämä ilman haaveita, suuria ja pieniä… Ja joskus haaveet käyvät myös toteen, joten odota vain, Tarja… 🙂