Vastakohtien Vancouver

Vancouver tarjosi meille parastaan, kun vierailimme siellä joulukuun alkupuolella. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä, mikä on harvinaista kaupungissa, jota kutsutaan Rain Cityksi. Ja koska ovi Kanadaan (53. maani muuten) tuli avattua näin suotuisissa merkeissä, niin pakkohan sinne on päästä uudestaan.

Uskotteko enteisiin? Minä uskon, ainakin matkojen kohdalla. Vancouver ei koskaan ollut matkalistallani, mutta kuin varkain se alkoi vallata ajatukseni johtuen siitä, että “törmäsin” siihen tämän tästä. Joku mainitsi, että kylläpä on kiva kaupunki. Toinen sanoi, että sieltä jos mistä kannattaa aloittaa Kanadan matkailu. Vancouver tuli vastaan myös lehdissä ja telkussa ja lopulta myös mitä yllättävimmässä paikassa, vuosi sitten Meksikon Puerto Vallartassa, jossa joka toinen turisti tuntui olevan sieltä kotoisin. Vancouver komeili siellä myös pubien ja ravintoloiden nimissä.

Viimeistään tässä vaiheessa tiesin, että sinne on lähdettävä. Ja kun kuulin, että vuoden 2018 taitoluistelun GP-finaali pidetään kaupungissa, homma oli sillä selvä. Kaveria ja siskoa ei tarvinnut ylipuhua – hekin olivat jo ymmärtäneet, että enteet olivat suotuisat. Joten matkaan Valo, laukkaan Hopea, kuten Sri Lankassa oli aikoinaan tapana runollisesti todeta (sisäpiirin vitsi, tsori), ja kuten on sen koommin todettu aina reissuun lähtiessä.

Viidessä päivässä, joista vain neljä oli kokonaista, emme hirveästi ehtineet, etenkin kun yksi päivä meni Squamishin vuorilla (http://www.maaritmaailma.com/sanokaa-squamish/) ja illat kisoissa – mutta ehdimme sittenkin. Saimme kaupungin mielestämme hyvin haltuumme; 2,5 miljoonan asukkaan Vancouver ei ole liian suuri, vaan sen ydin on kompaktin kokoinen ja siellä on helppo liikkua. Bussilla ja metrolla pääsee lähes joka paikkaan ja jalkaisinkin varsin pitkälle. Varsinaisia nähtävyyksiä ei ole hirveää määrää, joten pääpaino Vancouverissa on hengailulla ja fiilistelyllä. Minulle tuli mieleen Chicago: lasia ja terästä sekä kosolti pilvenpiirtäjiä vastapainona tummana päilyvä valtaisa vesi. Toisin kuin Chicagossa, Vancouverissa horisontissa siintävät lumihuippuiset vuoret, ja juuri ne tekevät kaupunkikuvasta kauniin ja omanlaisensa.

Tässä kahdeksan pointtia (ja yhdeksäs sekä samalla houkuttavin on äsken mainittu Squamish), joiden takia Vancouver kannattaa ottaa harkintaan matkasuunnitelmia punoessa:

1.Merimaisemat

Alkuun pieni maantiedon oppitunti: Vancouver sijaitsee Rannikkovuorten ja Georgiansalmen välissä vastapäätä Vancouverinsaarta, joka erottaa sen Tyynestä valtamerestä. Vancouverin kaupunki ei siis ole samannimisellä saarella, vaan salmen toisella puolella, mutta koska vettä tulvii vastaan joka suunnasta, turisti tuntee olevansa ja tavallaan onkin meren ympäröimänä.

No, menipäs sekavaksi, mutta ei sillä niin väliä: merimaisemat ovat taatut, pyöritti päätään mihin päin tahansa.

Ensimmäisenä aamuna merellinen Vancouver sai kaverin sulkemaan silmänsä ihastuksesta ihan pelkästään kelin takia. Luulimme kastuvamme kaatosateessa, koska Vancouver kantaa lempinimeä Rain City. Mutta kattia kanssa: saimme nauttia auringosta ja sinisestä taivaasta aina lähtöhetkeen asti.
Vesillä liikutaan kätevästi aquataxilla, menopaluupiljetti 6 Kanadan dollaria eli noin 4 euroa. Rahakkaammat hyppäävät vesitasoon, joka näytti olevan varsin tavallinen menopeli sekin.

2. Granville Island

Yksi Vancouverin ehdottomista herkuista – kirjaimellisesti – on Granville Island, jonne tullaan ennen kaikkea syömään. Sen sydän on Public Market, jonka ruokakojut nostavat veden kielelle. Tarjolla kaikkea mitä kulinaristi voi halata. Granville Islandilla on myös erinomainen viinikauppa sekä paikallisten käsityöläisten ja taiteilijoiden putiikkeja ja tietysti turistikauppoja. Viimeksi mainitut eivät ole lainkaan hullumpia – me melkein riehaannuimme yhdessä ja ostimme sen lähes tyhjäksi. Lisäksi saarella on useita ravintoloita.

Tämä leivostiski oli yksi ehdottomia suosikkejani Public Marketissa. Sitruunatarteletti vei kielen mennessään ja myös kaverin vaahterasiirappijuustokakku maistui taivaalliselle.
Vancouver tunnetaan hyvistä ravintoloistaan, joita löytyy joka hintaluokassa. Granville Islandin EatFish on halvimmista päästä, mutta ihan loistava. Nimensä mukaisesti ruokalistalla on vain mereneläviä.

3. Keskustan kadut ja kaupat

Vancouverin keskusta koostuu oikeastaan useammasta alueesta: Robsonista, Yaletownista, Gastownista ja sen laidalle liimautuneesta Chinatownista, vaikka jokainen näistä on oma kaupunginosansa. Parhaita ostoskatuja ovat Robson Street, Granville Street ja Burrard Street. Niiden varsilta ja sivukaduilta löytyy niin luksusputiikkeja kuin ketjuliikkeitä. Jenkkikaupat ovat hyvin edustettuina, mutta edullista last season -laatukamaa tarjoavia rack-kauppoja ei Vancouverissa ole. CF Pacific Center -ostoskeskus Georgia Streetillä jäi meillä ajanpuutteen takia – ja koska olimme jo shoppailleet urakalla San Franciscossa – katsastamatta, mutta sen katon alla on 100 liikettä, joten se tyydyttänee innokkaimmankin shoppailijan ostohalut.

Yaletown puolestaan on täynnä etnisiä ravintoloita. Me söimme pho-keittoa vietnamilaisessa paikassa, jonka nimeä en tullut panneeksi muistiin. Erinomaista, mitä nyt meinasin tukehtua nuudeleihin, kun tungin liian suuren klimpin kurkkuuni, mutta tokenin nopeasti, kun sain kulauksen vahvistavaa punaviiniä.

Gastown taas edustaa vanhaa Vancouveria. Itse asiassa koko kaupunki on rakentunut sen ympärille 1870-luvusta lähtien. Rakennukset ovat matalia ja punatiilisiä ja tunnelma viktoriaaninen. Ketjukauppoja on turha hakea, mutta trendikkäitä pikkupuljuja on runsaasti. Myös Gastownissa voi syödä hyvin, niin mekin teimme, mutta saimme aivan hyytävän huonoa palvelua (ensi kertaa koko reissun aikana muuten). Tämän vuoksi en kirjannut tämänkään ravintolan nimeä ylös, mutta vihjaan, että se oli iso italialainen ja tarjoilijamme koppava setämies.

Chinatownista näimme vain vilauksen, mutta se riitti hyvin. En ole koskaan missään nähnyt yhtä paljoa narkkareita: kaksi korttelillista pelkästään huumeveikkoja! Ei tehnyt hirveästi mieli jäädä pois bussista ja tutustua alueeseen lähemmin.

Keskustan ikonisin maamerkki on Canada Place – niminen rakennelma, jonka katto on muotoiltu laivan purjeiksi, mikä sopiikin maisemaan varsin hyvin. Kyseisen katon alla järjestetään monenmoisia tapahtumia messuista konsertteihin. Canada Place on myös Alaskan risteilijöiden parkkipaikka, eli jos olet lähdössä kruisailemaan, matkasi alkaa täältä. Ihan läheltä löytyy myös erinomainen turistitoimisto sekä sight seeing -bussin (hop on, hop off!) lähtöpysäkki. Me huristelimme bussilla ns. vihreän kierroksen, joka kesti kaksi tuntia ja maksoi 49 taalaa (n. 35 euroa). Oikein hyvä rundi, jonka jälkeen tunsimme olevamme tukevasti kartalla.
Vancouver tunnetaan myös nimellä City of Glass.
Parhaat näköalat kaupungin ylle aukeavat Vancouver Lookout -näköalatornista. Sillä on korkeutta 130 metriä ja huipulle pääsee lasihissillä. Me emme päässeet, koska aika loppui kesken.
Vanhaa ja uutta sulassa sovussa. Ihan kuten Chicagossa, joskin pienemmässä mittakaavassa. Tuo matala rakennus punaisilla viireillä on Vancouverin taidemuseo, jossa on paitsi mielenkiintoisia näyttelyitä, myös erittäin hyvä ja iso museokauppa, jossa on kaupan kaikkea mahdollista liittyen aiempiin tapahtumiin. Ilmeisesti Marimekkokin oli ollut näyttävästi museossa esillä, koska olisimme voineet täyttää laukkumme tuttua kukkakuosia kantavalla tavaralla.
Gastownin suosituin nähtävyys on Cambien Streetin ja Water Streetin risteyksessä könöttävä höyrykello, jollaisia on maailmassa vain viisi sen lisäksi. Kello sihauttaa ilmoille höyryä vartin välein samalla kimeästi viheltäen.
Vancouver 7.12.2018 klo 15.35.

4. Stanley Park

Stanley Park on Pohjois-Amerikan suurimpia puistoja ja Vancouverin suosituin turistinähtävyys. Hyvästä syystä, sillä Stanley Park kätkee sisäänsä kukkivia puutarhoita, järviä ja lampia, monenmoisia taide-elämyksiä sekä kilometrikaupalla metsää ja puustoa.

Siellä voi lenkkeillä ja pyöräillä tai paistattaa päivää (jos sattuu paistamaan niin kuin meidän reissullamme) ja vaipua omiin ajatuksiinsa. Siellä myös tapahtuu koko ajan vuodenajasta mukaan; esimerkiksi joulun aikaan osa siitä muuttuu lasten joulumaaksi.

Vuonna 2014 Tripadvisor valitsi Stanley Parkin maailman parhaaksi puistoksi. Moneen otteeseen yhdeksi maailman mukavimmista asuinpaikoista valittu Vancouver sai uuden sulan hattuunsa.

Tuo mukavuus riippuu tietysti siitä, miten asuu. Näennäisestä varaudesta ja hyvinvoinnista huolimatta aika moni asuu kadulla – eivätkä pelkästään aiemmin mainitsemani huumehörhöt. Vancouver kamppailee sosiaalisten ongelmien kanssa muiden suurkaupunkien tapaan, ja mikäli oikein ymmärsin, asunnottomien määrä on jyrkässä kasvussa. Että ei niin kamalan mukavaa.

Näin idylliseltä näyttää Stanley Parkin kupeessa olevan jahtiklubin kerhorakennus. Veneilyhän on luonnollisesti merellisen kaupungin ykkösharrastuksia.
Vancouver Stanley Parkista käsin. Aika hulppea silhuetti. Ilmankos matkailija on naama muikeana. Ja tuo märkä tuossa on merenpohjaa, jonka laskuvesi on paljastanut.
Stanley Parkin vetonaula on Toteemipuisto, jossa näytillä on yhdeksän toteemipaalua.
Stanley Park on myös eläinten koti. Me tosin bongasimme vain tämän oravan, mutta olisimme voineet nähdä myös majavia, pesukarhuja, hylkeitä tai kojootteja sekä tietysti jos jonkinsortin lintuja.
Prospect Pointin näköalapaikalta aukeavat huikaisevat näkymät Lions Gate Bridge -sillan ja meren yli North Shoren vuorille. Joulukuussa 2006 näkymät olivat kokonaan toiset, kun hirmumyrsky kuritti Vancouveria. Pahiten kärsi Stanley Park, jossa tuuli tuhosi 10 000 puuta. Prospect Point ja Lions Gate Bridge jouduttiin sulkemaan kuukausiksi. 12 vuotta myöhemmin tuhoa oli lähes mahdotonta uskoa todeksi: niin tyynen rauhalliselta ja kuulaan kauniilta näytti maisema.

5. Huumori

Vancouver jäi minulle mieleen myös varsin hilpeänä paikkana. En tiedä, johtuiko se siitä, että joulu oli ovella, mutta kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella ja naurusssa suin. Huumorikin kukki ihan kybällä. Joka toinen oli sonnustautunut karmivan rumaan joulupaitaan ja tonttulakki korvasi yleisesti pipoa. Yksi heebo oli virittänyt partaansa jouluvalot, mikä sai siskon suun loksahtamaan auki ällistyksestä. Minä ja kaveri olimme nähneet vastaavan tapauksen kerran aiemminkin, Floridan Key Westissä. Mutta kyllä silmät pullistelivat päässämme tälläkin kertaa ja nauratti pirusti.

Nauru raikui myös West Endin kaupunginosassa English Bay Beachin liepeillä, jossa törmäsimme 14:sta kolmemetriseen äijään, jotka hekottivat suu korvissa. Eiväthän ne luonnollisestikaan eläviä olleet, vaan pronssista valettuja. Ukot ovat kiinalaisen taiteilijan Yue Minjunin käsialaa ja taideteos kantaa nimeä A-maze-ing Laughter. Sitä töllistellessä alkoi väkisinkin naurattaa ja lopulta mekin hörötimme täyttä kurkkua.

Nauru todellakin tarttuu. Ja pidentää ikää, mikä sopii hyvin sille, joka toivoo voivansa matkustaa maailmalla vielä vuosia.

Haha!
Hehe! “May this sculpture inspire laughter, playness and joy in all who experince it.”

6. Mainio majapaikkamme

Buukkasimme kämpän tuttuun tyyliin Booking.comista, jonka kautta majoituksen varaaminen on aina sujunut ongelmitta. Olemme myöskin saaneet, mitä olemme tilanneet ja niin tälläkin kertaa.

Näillä luistelumatkoilla asuinpaikka on tavallista tärkeämpi, koska siellä vietetään paljon aikaa. Kisat käydään iltaisin ja ne loppuvat sen verran myöhään, että sen jälkeen ei lähdetä enää yöjalkaan tai edes ravintolaan syömään. Iltaa istutaan kämpillä, mistä johtuen kämpän on syytä olla kiva.

Päädyimme Pauline´s Placeen osoitteessa Beach Avenue 910. Nappivalinta sekä sijainnin että itse asunnon suhteen. Ihan rannassa rauhallisella kadulla vastapäätä Granville Islandia vartin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta, olkkari avokeittiöllä ja valtava terassi (jolla tosin ei ollut näin talviaikaan käyttöä). Kaikki mahdolliset mukavuudet ja erittäin nopea ja toimiva wifi. Ainut miinus tulee kylmästä lattiasta – muutama matto olisi ollut kiva – mutta villasukat jalassa pärjäsi kyllä. Pauline itse oli meitä vastassa antaen asuinkulmista pikabriiffin. Olisimme voineet myös halutessamme tsekata itsemme ulos tavallista myöhemmin, mutta siihen ei ollut tarvetta.
Vahva suositus 3-4 henkilölle! Ei ihan halpa, muttei hirmuisen kalliskaan.
Suomen itsenäisyyspäivän aamuna oli kiva herätä valmiiseen aamiaispöytään. Siskon kontolla oli juhlapäivän ohjelmasta huolehtiminen ja hän hoiti hommansa esimerkillisesti. Vain Maamme-laulu puuttui.

7. Urheilu

Kanada on talviurheilun Mekka: siellä hiihdetään, lumilautaillaan ja lasketellaan, kelkkaillaan, läimitään lätkää ja hypitään kolmoisakseleita ja neloistulppeja. Niin myös Vancouverissa, joka isännöi vuoden 2010 talviolympialaisia ja viime vuonna taitoluistelun GP-finaalia.

Tapahtumapaikkana oli Doug Mitchell Thunderbird Sports Centre, jossa on pelattu myös olympiajääkiekkoa. Näin ollen odotukset olivat korkealla, mutta jäähalli oli meille järkytys. Olimme nähneet surkeita (tai niin kuvittelimme) jäähalleja Espanjassa (ymmärrettävää) ja Ranskassa (yllättävää), mutta Thunderbird-areena oli kaikkein surkein: vihoviimeisessä periferiassa kaukana ihan kaikesta (tunnin matka keskustasta), pieni ja pimeä ja toisessa päätykatsomossa istuttiin vastahöylätyillä pirttipöydän penkeillä. Onneksi me istuimme toisessa päädyssä, mutta eipä ollut hirveästi kehumista niissäkään penkeissä.

Hallissa oli tasan yksi “kahvila” = pikaruokaa ja hanaviiniä tarjoava tiskinpätkä. Sen jatkeeksi oli kyhätty pop up -pisteitä, joissa oli kaupan ilmeisesti jonkin paikallisen luisteluseuran leipomia pullia. Jälleen kerran tuli suomalaisia kisanäyttämöjä ja suomalaista osaamista ikävä: Helsingin gp-osakilpailu marraskuussa oli aivan toisesta maailmasta kisanäyttämöineen (Helsingin jäähalli) ja kisajärjestelyineen.

Ainoa paikalla oleva luisteluasuja kauppaava kauppias oli Virosta, ja häntäkin melkein itketti, kun hän muisteli Helsingin kisoja. Myös japanilaiset kisaturistit, joiden olalla keikkui Marimekkoa tai Helsingin MM-kisakassi, vaikuttivat hämmentyneiltä. Tätä ankeutta eivät raharikkaat aasialaiset olleet osanneet odottaa.

Jepjep, löysimme perille yliopistokaupunginosaan, jossa meille selvisi, että komealta kalskahtava Thunderbird olikin itse asiassa yliopistohalli, joka on lähinnä opiskelijoiden urheiluareena. Ja pääsimme kisojen jälkeen takaisin kämpillekin, vaikka koville otti. Taksia ei saanut mistään ja vain ensimmäisenä iltana oli järjestetty ylimääräisiä bussikuljetuksia.
Kisojen ehdoton kohokohta olivat pariluistelijat Vanessa James ja Morgan Cipres Ranskasta, jotka voittivat kultaa omassa sarjassaan. Muuten kisoista jäi vähän valju fiilis. Näimme toki huippuluistelua, mutta parempaakin on nähty. Uuden olympiadin alku näkyi liiankin selvästi.
Sitä paitsi yksi puuttui joukosta. Japanin supertähti, lähes jumalana palvottu Yuzuru Hanyu loukkaantui Moskovan osakilvassa ja joutui jättämään finaalin väliin. Myös osa japanilaisista faneista perui tulonsa. Sitkeimmät fanit viettivät kuitenkin Vancouverissa idolinsa syntymäpäivää – ei sillä niin väliä, ettei hän itse ollut paikalla.
Myös Japanin telkkari oli näkyvästi paikan päällä. Supersuosittu, hyperkuuluisa (näin meille kerrottiin) juontaja – tuo pukumies – seurasi kisoista vain muutaman tarkkaan valitun pätkän. Japani vei ykkössijan naisissa, joten matka Kanadaan ei ollut aivan turha, vaikka Yuzuru loisti poissaolollaan.
Mutta osaavat venäläisetkin fanittaa, vai mitä tuumaatte?
Ja me suomalaiset osaamme ottaa kuppia. Kippis kisoille ja kisakaupungille! Vancouver oli muuten hyvä, mutta kisapaikka paha.

8. Lentokenttä

Sokerina pohjalla Vancouverin lentokenttä! Siis aivan ihana: viherkeitaita, vesiputouksia ja trooppisia kaloja. Tyylikäs, toimiva ja tehokas. Olisin voinut jäädä päiväksi.

Mutta ei auttanut kuin nousta Iceland Airin -koneeseen ja suunnata nokka kohti Reykjavikia. Ja sieltä Osloon, josta vihdoin Helsinkiin. Sujuva yhteys sinällään, mutta en anna Iceland Airille hirveästi pisteitä. Ahtaus oli viety ihan omalle tasolleen tavisluokassa ja joka ikisestä asiasta piti maksaa. Esimerkiksi kuulokkeet 6 euroa. Arvatkaa maksoinko.

Ei ihan heti uskoisi, että tämä kuva on lentokentältä. Vancouver nousi salamana parhaat lentokentät -sarjassa listallani ykkössijalle.

Yhteenveto

Kiitos Vancouver, meillä oli tosi kivaa, mutta ehdin jo ajatella, että tuskin palaan – ellei erityistä syytä ilmaannu. Ilmaantui jo: unelmieni junareitti The Canadian – junalla (http://www.viarail.ca/en/explore-our-destinations/trains/rockies-and-pacific/toronto-vancouver-canadian) alkaa Torontosta päättyen Vancouveriin.

4 thoughts on “Vastakohtien Vancouver

  1. Jenni | Boarding Time

    Mielenkiintoista lukea talvisesta Vancouverista. Me vietimme kolme päivää kaupungissa viime elokuussa osana Seattle-Vancouver Island -reissua ja tykättiin kovasti. Silloinkaan ei muuten satanut yhtään vaan autinko helotti kirkkaalta taivaalta! Asuttiin Canada Placen Pan Pacificissa ja voi sitä hämmästyksen määrää kun ekana aamuna herättiin ja yöllä hotellihuoneen ikkunan alapuolelle oli parkkeerannut ihan jäätävän kokoinen risteilyalus. 😅
    Vancouverissa oli myös maailman toiseksi suurin anime-tapahtuma käynnissä juuri tuolloin ja kadut täynnä mitä omituisemman näköistä jengiä. Hauskaa!
    Kävittekö muuten Capilano Nature Parkissa? Riippusilloilla rotkojen yllä? Se oli huikean hieno paikka.

    1. maarit Post author

      Kiitos kommentista! Vancouver ei siis olekaan mikään Rain City – vai ollaanko me vain oltu superonnekkaita? Niin tai näin, mahtijuttu, sillä kaupunki olisi kyllä näyttäytynyt ihan eri valossa, jos olisi satanut kaatamalla. Ja omituista jengiä silloinkin! Nyt oli vain joulutontut ja petteripunakuonot liikenteessä.
      Emme käyneet Capilanossa, vaan Squamishissa, jossa myös kuljettiin riippusilloilla rotkojen yllä (kts. edellinen postaus). Aivan huikea paikka, koko reissun (meillä San Francisco-Vancouver) ehdoton kohokohta! Kanadaa kohtaan heräsi aikamoinen innostus; olen jo ennenkin haaveillut junamatkasta maan halki sekä prinssi Edwardin ja Muskokan saarista itärannikolla ja nämä haaveet saivat nyt uutta pontta. Voi apua, kun maailma on täynnä upeita paikkoja, joihin haluaisi matkustaa…

  2. JaanaJ

    Olin bussikiertomatkalla Kanadassa, Calgary-Banffin ja Jasperin kansallispuistot-Kamloops-Whistler-Vancouver. Mulle Vancouverin parasta antia oli Capilano ja Grouse Mountain. Kaupungit on aika samanlaisia, mutta luonto on se joka mua sykähdyttää.
    Suosittelen läntistä Kanadaa ja Kalliovuorten aluetta. Itäinen Kanada ei niinkään tehnyt vaikutusta.

    1. maarit Post author

      Kiitos, Jaana, vinkeistä! Olen aivan samaa mieltä, että luonto on Kanadassa juuri se juttu, jonka takia sinne kannattaa lähteä. Me vietimme päivän Squamishin vuorilla ja olimme aivan lumoutuneita. Ehdottomasti koko reissun kohokohta ja sääkin oli aivan huikea. Tämä kokemus sytytti palon nähdä lisää Kanadan vuoria ja muuta luontoa. Kalliovuorten alue kiinnostaisi kovasti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.