niceMATKAAJA

Vancouver tarjosi meille parastaan, kun vierailimme siellä joulukuun alkupuolella. Aurinkokin paistoi täydeltä terältä, mikä on harvinaista kaupungissa, jota kutsutaan Rain Cityksi. Ja koska ovi Kanadaan (53. maani muuten) tuli avattua näin suotuisissa merkeissä, niin pakkohan sinne on päästä uudestaan.

Uskotteko enteisiin? Minä uskon, ainakin matkojen kohdalla. Vancouver ei koskaan ollut matkalistallani, mutta kuin varkain se alkoi vallata ajatukseni johtuen siitä, että “törmäsin” siihen tämän tästä. Joku mainitsi, että kylläpä on kiva kaupunki. Toinen sanoi, että sieltä jos mistä kannattaa aloittaa Kanadan matkailu. Vancouver tuli vastaan myös lehdissä ja telkussa ja lopulta myös mitä yllättävimmässä paikassa, vuosi sitten Meksikon Puerto Vallartassa, jossa joka toinen turisti tuntui olevan sieltä kotoisin. Vancouver komeili siellä myös pubien ja ravintoloiden nimissä.

Viimeistään tässä vaiheessa tiesin, että sinne on lähdettävä. Ja kun kuulin, että vuoden 2018 taitoluistelun GP-finaali pidetään kaupungissa, homma oli sillä selvä. Kaveria ja siskoa ei tarvinnut ylipuhua – hekin olivat jo ymmärtäneet, että enteet olivat suotuisat. Joten matkaan Valo, laukkaan Hopea, kuten Sri Lankassa oli aikoinaan tapana runollisesti todeta (sisäpiirin vitsi, tsori), ja kuten on sen koommin todettu aina reissuun lähtiessä.

Viidessä päivässä, joista vain neljä oli kokonaista, emme hirveästi ehtineet, etenkin kun yksi päivä meni Squamishin vuorilla (http://www.maaritmaailma.com/sanokaa-squamish/) ja illat kisoissa – mutta ehdimme sittenkin. Saimme kaupungin mielestämme hyvin haltuumme; 2,5 miljoonan asukkaan Vancouver ei ole liian suuri, vaan sen ydin on kompaktin kokoinen ja siellä on helppo liikkua. Bussilla ja metrolla pääsee lähes joka paikkaan ja jalkaisinkin varsin pitkälle. Varsinaisia nähtävyyksiä ei ole hirveää määrää, joten pääpaino Vancouverissa on hengailulla ja fiilistelyllä. Minulle tuli mieleen Chicago: lasia ja terästä sekä kosolti pilvenpiirtäjiä vastapainona tummana päilyvä valtaisa vesi. Toisin kuin Chicagossa, Vancouverissa horisontissa siintävät lumihuippuiset vuoret, ja juuri ne tekevät kaupunkikuvasta kauniin ja omanlaisensa.

Tässä kahdeksan pointtia (ja yhdeksäs sekä samalla houkuttavin on äsken mainittu Squamish), joiden takia Vancouver kannattaa ottaa harkintaan matkasuunnitelmia punoessa:

1.Merimaisemat

Alkuun pieni maantiedon oppitunti: Vancouver sijaitsee Rannikkovuorten ja Georgiansalmen välissä vastapäätä Vancouverinsaarta, joka erottaa sen Tyynestä valtamerestä. Vancouverin kaupunki ei siis ole samannimisellä saarella, vaan salmen toisella puolella, mutta koska vettä tulvii vastaan joka suunnasta, turisti tuntee olevansa ja tavallaan onkin meren ympäröimänä.

No, menipäs sekavaksi, mutta ei sillä niin väliä: merimaisemat ovat taatut, pyöritti päätään mihin päin tahansa.

2. Granville Island

Yksi Vancouverin ehdottomista herkuista – kirjaimellisesti – on Granville Island, jonne tullaan ennen kaikkea syömään. Sen sydän on Public Market, jonka ruokakojut nostavat veden kielelle. Tarjolla kaikkea mitä kulinaristi voi halata. Granville Islandilla on myös erinomainen viinikauppa sekä paikallisten käsityöläisten ja taiteilijoiden putiikkeja ja tietysti turistikauppoja. Viimeksi mainitut eivät ole lainkaan hullumpia – me melkein riehaannuimme yhdessä ja ostimme sen lähes tyhjäksi. Lisäksi saarella on useita ravintoloita.

3. Keskustan kadut ja kaupat

Vancouverin keskusta koostuu oikeastaan useammasta alueesta: Robsonista, Yaletownista, Gastownista ja sen laidalle liimautuneesta Chinatownista, vaikka jokainen näistä on oma kaupunginosansa. Parhaita ostoskatuja ovat Robson Street, Granville Street ja Burrard Street. Niiden varsilta ja sivukaduilta löytyy niin luksusputiikkeja kuin ketjuliikkeitä. Jenkkikaupat ovat hyvin edustettuina, mutta edullista last season -laatukamaa tarjoavia rack-kauppoja ei Vancouverissa ole. CF Pacific Center -ostoskeskus Georgia Streetillä jäi meillä ajanpuutteen takia – ja koska olimme jo shoppailleet urakalla San Franciscossa – katsastamatta, mutta sen katon alla on 100 liikettä, joten se tyydyttänee innokkaimmankin shoppailijan ostohalut.

Yaletown puolestaan on täynnä etnisiä ravintoloita. Me söimme pho-keittoa vietnamilaisessa paikassa, jonka nimeä en tullut panneeksi muistiin. Erinomaista, mitä nyt meinasin tukehtua nuudeleihin, kun tungin liian suuren klimpin kurkkuuni, mutta tokenin nopeasti, kun sain kulauksen vahvistavaa punaviiniä.

Gastown taas edustaa vanhaa Vancouveria. Itse asiassa koko kaupunki on rakentunut sen ympärille 1870-luvusta lähtien. Rakennukset ovat matalia ja punatiilisiä ja tunnelma viktoriaaninen. Ketjukauppoja on turha hakea, mutta trendikkäitä pikkupuljuja on runsaasti. Myös Gastownissa voi syödä hyvin, niin mekin teimme, mutta saimme aivan hyytävän huonoa palvelua (ensi kertaa koko reissun aikana muuten). Tämän vuoksi en kirjannut tämänkään ravintolan nimeä ylös, mutta vihjaan, että se oli iso italialainen ja tarjoilijamme koppava setämies.

Chinatownista näimme vain vilauksen, mutta se riitti hyvin. En ole koskaan missään nähnyt yhtä paljoa narkkareita: kaksi korttelillista pelkästään huumeveikkoja! Ei tehnyt hirveästi mieli jäädä pois bussista ja tutustua alueeseen lähemmin.

4. Stanley Park

Stanley Park on Pohjois-Amerikan suurimpia puistoja ja Vancouverin suosituin turistinähtävyys. Hyvästä syystä, sillä Stanley Park kätkee sisäänsä kukkivia puutarhoita, järviä ja lampia, monenmoisia taide-elämyksiä sekä kilometrikaupalla metsää ja puustoa.

Siellä voi lenkkeillä ja pyöräillä tai paistattaa päivää (jos sattuu paistamaan niin kuin meidän reissullamme) ja vaipua omiin ajatuksiinsa. Siellä myös tapahtuu koko ajan vuodenajasta mukaan; esimerkiksi joulun aikaan osa siitä muuttuu lasten joulumaaksi.

Vuonna 2014 Tripadvisor valitsi Stanley Parkin maailman parhaaksi puistoksi. Moneen otteeseen yhdeksi maailman mukavimmista asuinpaikoista valittu Vancouver sai uuden sulan hattuunsa.

Tuo mukavuus riippuu tietysti siitä, miten asuu. Näennäisestä varaudesta ja hyvinvoinnista huolimatta aika moni asuu kadulla – eivätkä pelkästään aiemmin mainitsemani huumehörhöt. Vancouver kamppailee sosiaalisten ongelmien kanssa muiden suurkaupunkien tapaan, ja mikäli oikein ymmärsin, asunnottomien määrä on jyrkässä kasvussa. Että ei niin kamalan mukavaa.

5. Huumori

Vancouver jäi minulle mieleen myös varsin hilpeänä paikkana. En tiedä, johtuiko se siitä, että joulu oli ovella, mutta kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella ja naurusssa suin. Huumorikin kukki ihan kybällä. Joka toinen oli sonnustautunut karmivan rumaan joulupaitaan ja tonttulakki korvasi yleisesti pipoa. Yksi heebo oli virittänyt partaansa jouluvalot, mikä sai siskon suun loksahtamaan auki ällistyksestä. Minä ja kaveri olimme nähneet vastaavan tapauksen kerran aiemminkin, Floridan Key Westissä. Mutta kyllä silmät pullistelivat päässämme tälläkin kertaa ja nauratti pirusti.

Nauru raikui myös West Endin kaupunginosassa English Bay Beachin liepeillä, jossa törmäsimme 14:sta kolmemetriseen äijään, jotka hekottivat suu korvissa. Eiväthän ne luonnollisestikaan eläviä olleet, vaan pronssista valettuja. Ukot ovat kiinalaisen taiteilijan Yue Minjunin käsialaa ja taideteos kantaa nimeä A-maze-ing Laughter. Sitä töllistellessä alkoi väkisinkin naurattaa ja lopulta mekin hörötimme täyttä kurkkua.

Nauru todellakin tarttuu. Ja pidentää ikää, mikä sopii hyvin sille, joka toivoo voivansa matkustaa maailmalla vielä vuosia.

6. Mainio majapaikkamme

Buukkasimme kämpän tuttuun tyyliin Booking.comista, jonka kautta majoituksen varaaminen on aina sujunut ongelmitta. Olemme myöskin saaneet, mitä olemme tilanneet ja niin tälläkin kertaa.

Näillä luistelumatkoilla asuinpaikka on tavallista tärkeämpi, koska siellä vietetään paljon aikaa. Kisat käydään iltaisin ja ne loppuvat sen verran myöhään, että sen jälkeen ei lähdetä enää yöjalkaan tai edes ravintolaan syömään. Iltaa istutaan kämpillä, mistä johtuen kämpän on syytä olla kiva.

7. Urheilu

Kanada on talviurheilun Mekka: siellä hiihdetään, lumilautaillaan ja lasketellaan, kelkkaillaan, läimitään lätkää ja hypitään kolmoisakseleita ja neloistulppeja. Niin myös Vancouverissa, joka isännöi vuoden 2010 talviolympialaisia ja viime vuonna taitoluistelun GP-finaalia.

Tapahtumapaikkana oli Doug Mitchell Thunderbird Sports Centre, jossa on pelattu myös olympiajääkiekkoa. Näin ollen odotukset olivat korkealla, mutta jäähalli oli meille järkytys. Olimme nähneet surkeita (tai niin kuvittelimme) jäähalleja Espanjassa (ymmärrettävää) ja Ranskassa (yllättävää), mutta Thunderbird-areena oli kaikkein surkein: vihoviimeisessä periferiassa kaukana ihan kaikesta (tunnin matka keskustasta), pieni ja pimeä ja toisessa päätykatsomossa istuttiin vastahöylätyillä pirttipöydän penkeillä. Onneksi me istuimme toisessa päädyssä, mutta eipä ollut hirveästi kehumista niissäkään penkeissä.

Hallissa oli tasan yksi “kahvila” = pikaruokaa ja hanaviiniä tarjoava tiskinpätkä. Sen jatkeeksi oli kyhätty pop up -pisteitä, joissa oli kaupan ilmeisesti jonkin paikallisen luisteluseuran leipomia pullia. Jälleen kerran tuli suomalaisia kisanäyttämöjä ja suomalaista osaamista ikävä: Helsingin gp-osakilpailu marraskuussa oli aivan toisesta maailmasta kisanäyttämöineen (Helsingin jäähalli) ja kisajärjestelyineen.

Ainoa paikalla oleva luisteluasuja kauppaava kauppias oli Virosta, ja häntäkin melkein itketti, kun hän muisteli Helsingin kisoja. Myös japanilaiset kisaturistit, joiden olalla keikkui Marimekkoa tai Helsingin MM-kisakassi, vaikuttivat hämmentyneiltä. Tätä ankeutta eivät raharikkaat aasialaiset olleet osanneet odottaa.

8. Lentokenttä

Sokerina pohjalla Vancouverin lentokenttä! Siis aivan ihana: viherkeitaita, vesiputouksia ja trooppisia kaloja. Tyylikäs, toimiva ja tehokas. Olisin voinut jäädä päiväksi.

Mutta ei auttanut kuin nousta Iceland Airin -koneeseen ja suunnata nokka kohti Reykjavikia. Ja sieltä Osloon, josta vihdoin Helsinkiin. Sujuva yhteys sinällään, mutta en anna Iceland Airille hirveästi pisteitä. Ahtaus oli viety ihan omalle tasolleen tavisluokassa ja joka ikisestä asiasta piti maksaa. Esimerkiksi kuulokkeet 6 euroa. Arvatkaa maksoinko.

Yhteenveto

Kiitos Vancouver, meillä oli tosi kivaa, mutta ehdin jo ajatella, että tuskin palaan – ellei erityistä syytä ilmaannu. Ilmaantui jo: unelmieni junareitti The Canadian – junalla (http://www.viarail.ca/en/explore-our-destinations/trains/rockies-and-pacific/toronto-vancouver-canadian) alkaa Torontosta päättyen Vancouveriin.