Ei kai taas Ahvenanmaata? Kyllä vain, koska muutakaan ei ole ollut aikoihin tarjolla, mitä meikäläisen reissaamiseen tulee. En ole mikään kotimaan matkailija, mutta Ahvenanmaalla ollaankin kotimaassa ulkåmailla: oma lainsäädäntö, omat postimerkit ja oma lippu. Kielikin vaihtuu suomesta ruotsiin. Ja fiilis – Ahvenanmaa on rennonletkeä. Korona-ahdistus katoaa ja mieli kirkastuu.
Meidän kahden naisen kesälomareissumme alkoi Turusta, jonne huristimme Helsingistä aamuhämärissä, sillä laiva kohti Maarianhaminaa lähtee kello 8.20. Se tarkoittaa starttia pääkaupungista varttia yli viisi. Mutta ei hätiä mitiä, sillä laivassa, M/S Galaxylla, odotti A-luokan hytti, jonne kömmimme unosille heti runsaan aamiaisen jälkeen. Pehkuissa pötkötellen reilun viiden tunnin mittainen matka sujui leppoisasti ja taatusti turvallisesti.
Toki turvavälejä pystyi varsin hyvin pitämään myös laivan julkisissa tiloissa – jos vain halusi. Ihan kaikki eivät halunneet eivätkä kaikki liioin noudattaneet maskisuositusta. Tätä on vaikea ymmärtää, koska luulisi jokaisen (jopa ruotsalaisten) ymmärtävän, että vastuullisesti matkustaminen on yhteinen etu. Mutta kukin taaplaa tyylillään, tässäkin asiassa.
Silti laivamatka kokonaisuudessaan oli miellyttävä kokemus. Bonuksena Turku-Maarianhamina-reitillä ovat upeat saaristomaisemat, joista saa nauttia non-stoppina Turun Ruissalon pitsihuviloista Maarianhaminan edustan kallioluotoihin asti. Ahvenanmaa kannattaa nostaa matkalistalle ihan tämänkin takia.
Hytin ja aamiaisen tarjosi Silja Line Suomi, mistä suuri kiitos!
Maarianhaminaan saavuttuamme suuntasimme auton nokan kohti Suomen läntisintä kuntaa, Eckerötä. Sinne on matkaa Maarianhaminasta vain reilut puolisen tuntia.
Varsinainen määränpäämme oli Käringsundin lomaresortti, josta olimme varanneet neljäksi yöksi kahden makuuhuoneen bungalovin. Vähän jännitti, vastaisiko paikka kohtalaisen kovaa hintaansa ja täyttyisivätkö odotukset. Kyllä täyttyivät ja osin ylittyivätkin.
Esittelen majapaikkamme ympäristöineen seuraavassa postauksessa, mutta alla olevassa kuvassa esimakua asuinoloistamme.
Käringsundin luontopolut
Suunnitelmissamme oli panna loman aikana jalkaa jalan eteen mahdollisimman ahkerasti. Autoa käyttäisimme vain pitemmillä etapeilla. Tämä myös toteutui.
Ensimmäiseksi tutustuimme Käringsundin luontopolkuihin. Maisemat olivat jo nyt niin hulppeat, että välillä piti nieleskellä kyyneleitä. Miten voi saaristo olla kaunis ja Mother Nature paras arkkitehti ikinä! Etelän ruuhkarannat rantatuolirivistöineen tuntuivat näihin näkymiin verrattuina moneen kertaan kuullulta vitsiltä. Minusta Ahvenanmaa peittoaakin monet kaukaisemmat lomakohteet mennen tullen – aina ei todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
Eckerön Posti- ja tullitalo
Myös Eckerön suurimmalle nähtävyydelle eli historialliselle Posti- ja tullitalolle pääsee Käringsundista kävellen. Sen kun jatkaa matkaa Metsästys- ja kalastusmuseon ohi seuraavalle luontopolulle. Se vie ensin Eckerön Linen nimikkosatamaan Berghamniin, josta voi halutessaan nousta Ruotsin Grisslehamniiin vievään laivaan. Matka sinne kestää pari tuntia ja paikka on kuulemma vallan hurmaava. Meiltä visiitti jäi toiseen kertaan: aikataulu ei antanut sille periksi ja koronamääräyksetkin olisivat tuottaneet liikaa päänvaivaa maasta toiseen siirryttäessä. Mutta vink vink – Ahvenanmaa tarjoaa tällaistakin lystiä.
Satama-alueelta Posti- ja tullitalolle on enää vartin kävelymatka, ensin päätietä, sitten oikealle opasteiden mukaan. Mahtipontista keltaista pytinkiä ei voi missata. Se on itsensä Carl Ludvig Engelin käsialaa. Rakennus valmistui Suomen autonomian aikana vuonna 1828, ja se on parhaiten säilyneitä Engelin luomuksia Suomessa.
Nykyään Posti- ja tullitalo toimii näyttelytilana. Me ihastelimme ahvenanmaalaista tekstiilitaidetta, ilmaiseksi. Kulttuuripläjäyksen päälle joimme naistenviikon nimpparikahvit (Maarit ja Johanna) viehättävässä Kafe Kaleschissa. Baakelsivalikoima ei ollut suuren suuri (tasan kaksi laatua), mutta taatusti itse tehtyä ja uunituoretta.
Getavuoren huikea vaellusreitti
Getaberget eli Getavuori sijaitsee pääsaaren pohjoisreunalla. Vuori voi kuulostaa vähän liioittelulta ja ehkä onkin sitä, mutta kyllä käppyrämäntyjen peittämät kukkulat nousevat yli 100 metrin korkeuteen. Se tarkoittaa mahtavia näkymiä, etenkin jos lähtee patikoimaan Grottstigenin luolapolkua. Reitti on 4,7 kilometriä pitkä, paikoin vaikea, jyrkkä ja vaativa.
Patikan tehtyämme tsekkasimme kännykän liikuntasovelluksesta askeleet – ihan kunnioitettava määrä. Samalla huomasimme, että sovellusten (kummallakin eri) mukaan olimme kulkeneet lähes seitsemän kilometriä. Osaakos joku selittää tämän? Reitin pituudeksi kun on annettu tuo alle viisi kilometriä. Poikkesimmeko polulta? Vai onko reitistä kaksi versiota, lyhyempi ja pitempi? Ahvenanmaa-tietäjät, mitä tuumaatte?
Niin tai näin, tunsimme totisesti kävelleemme – ja korkean paikan kammosta kärsivä kaveri suorastaan ylitti itsensä. Reitti kiemurtaa välillä äkkijyrkillä mereen viettävillä kielekkeillä, jotka voivat tuntua pelottavilta. Kaverin menoa vaikeuttivat vielä epähuomiossa jalkaan päätyneet huonot kengät, joissa ei ollut kunnollista pitoa. Siksi jyrkimmät kohdat piti taittaa avojaloin.
Olkaa siis tarkkoina jalkineiden kanssa, hyvälläkin kelillä. Mikäli sataa tai kalliot ovat märkiä aiemman sateen jäljiltä, varautukaa siihen, että polulla on liukasta.
Tietoa kaikista Ahvenanmaan vaellusreiteistä löydät täältä.
HavsViddenin myrskyiset vedet
HavsViddeniä pidetään Ahvenanmaan hienoimpana hotellina, jossa voi asua maisemaan sulautuvissa kalliohuviloissa. Se sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä Getavuoresta, joten yhdistimme visiitin siellä samaan reissuun. Jälleen kerran häikäistyimme maisemista: myrskyävästä merestä, punaisista kallioista ja villistä luonnosta.
Myös luksusvillat hivelivät silmää – ollapa niin rikas, että olisi varaa vuokrata sellainen. Toisaalta HavsViddenissä ollaan eristyksissä, kaukana kaikesta, jos nyt niin voi sanoa saariryppäässä, jossa minnekään ei ole 50 kilometriä pitempi matka. Mutta tarkoitan vain, että lähellä ei ole mitään palveluja. Tosin hotellissa on ravintola, kylpylä sekä pieni kauppa.
Kylpeminen tuntuikin olevan hotellivieraiden pääasiallinen harrastus. Ainakin kaikki vaeltelivat ympäriinsä kylpytakeissa. Ahvenanmaa ei siis välttämättä vaadi juurikaan vaatteita…
Degersandin upea uimaranta
Ahvenanmaan paras uimaranta Degersand löytyy aivan Eckerön etelälaidalta. Moni vertaa sitä Yyteriin eikä suotta: pienempi kyllä, mutta samaa villiä lumoa. Matala ranta hienoine hiekkapohjineen sopii hyvin myös lapsille. Mikäli ei halua hiekkaa pöksyihinsä, biitsin vieressä on rykelmä ihania silokallioita, jotka on kuin luotu kesäiselle picnicille.
Rannan vieressä on leirintäalue lomamökkeineen sekä erittäin hyvin varustettu ja hyväksi kehuttu ravintola. Me haukkasimme kevyen lounaan (hyvä sekin) rantabaarissa. Siellä istuessa tuntui kuin olisi paistatellut päivää jossakin Karibian lomakohteeessa.
Degersandiin pääsee paitsi autolla, myös pyöräillen. Fillarointia ajatellen matka Käringsundista on juuri sopiva ja maasto helppokulkuista. Ahvenanmaa on muutenkin fillaristin paratiisi. Pyöräteitä on runsaasti ja liikenteen sekaankin uskaltautuu, koska teillä on harvoin ruuhkaista. Saarelta toiselle pääsee siirtymään losseilla, joilla on kuulemma lähes aina tilaa pyörille, joskin fiksu varaa ja varmistaa paikkansa jo etukäteen.
Komeat kirkot
Matkalla Eckeröön tai sieltä takaisin Maarianhaminaan kannattaa pysähtyä oikomaan jalkojaan kahdella kirkolla. Eckerön keskiaikaisen kirkon paanukatto on erityisen upea, kuten Engelin suunnittelema saarnastuolikin. Hautuumaa on tunnelmallinen ja tarjoaa viehättävän levähdyspaikan muillekin kuin vainajille.
Hammarlandin kirkko muistuttaa satulinnaa ja on myös kaunis sisältä. Ja jos oikein hyvin käy, kuten meille kävi, kanttori tarjoaa vierailijalle pienen konsertin. Mykistyimme täysin, kun kirkon täyttivät yhtäkkiä Lasse Mårtensonin iki-ihanan Myrskyluodon Maijan sävelet. Tippa nousi väkisinkin linssiin ja mieli herkistyi: mikä huikea päätös huikealle lomalle.
Oi Ahvenanmaa, onnistuit yllättämään jälleen.
Haikeat hyvästit
Kobba Klintarin kallioluoto lienee Ahvenanmaan kuvatuimpia paikkoja. Sen majakka, vanha luotsitupa ja valkoinen pooki toivottavat Ahvenanmaalle saapuvat matkustajat tervetulleiksi ja hyvästelevät sieltä poistuvat. Niin meidätkin, kun perjantai-iltapäivänä nousimme takaisin Turkuun vievän M/S Baltic Princessin kyytiin. Mieli oli samanaikaisesti haikea ja kiitollinen: saimme nähdä ja kokea paljon, mutta paljon jäi myös seuraavaan kertaan.
Seuraava kerta taatusti tulee. Mitä enemmän näen Ahvenanmaata, sitä enemmän mieli halajaa.
Mikäli Ahvenanmaa siintää sinunkin haaveissasi, pääset varaamaan laivamatkan tästä linkistä.
Ollaan pian lähdässä Ahvenanmaalle vähän yli viikoksi pyörien kanssa ja paljon oli tekstissä paikkoja, joita itsekin olemme reissullemme suunnitelleet. Myös tuo Getavuoren vaellusreitti on tarkoitus kiertää. Täytyy itsekin mitata gps:llä mihin pituuteen itse päädytään. Aika usein meillä gps näyttää pidempää matkaa kuin kyltissä lukee, mutta ei ero noin suuri ole.
Joo, jännä juttu noiden kilsojen kanssa. Jos olisi sokkona pitänyt arvioida kulkemaamme matkaa, olisin kyllä päätynyt lähemmäs seitsemään kuin viiteen kilsaan, ihan jo ajankin perusteella. Mutta you never know, reitti oli paikoin haastavaa ja siksi hidaskulkuista ja piti vielä kaveria autella pahimpien paikkojen yli. Voi olla, että tuntui sen vuoksi todellista pitemmältä, mutta toisaalta sovelluslaskurien pitäisi olla aika luotettavia. Hyvää matkaa sulle!
Ahvenanmaasta on tosiaan saanut lukea lähes jokaisesta blogista tänä kesänä 😀 Mutta ei se mitään, se on niin huikea ja monipuolinen paikka!
Luonto- ja patikkapoluista oli kiva lukea!
Joo, tuntuu, että kaikki ovat olleet tänä kesänä Ahvenanmaalla! Suorat risteilyt Helsingistä sinne varmaan lisäsivät matkustajavirtaa aika lailla, ja sitten on monia meitä, jotka ovat aiemmin vain piipahdelleet siellä ja päättivät nyt toisena koronakesänä ottaa ilon irti siitä vähän pitemmän reissun merkeissä. Majapaikat olivat täysiä ja luontopoluillakin oli jengiä joskus vähän liiankin kanssa. Toisaalta oli turvallinen olo – enpähän ole eksynyt!
Ahvenanmaa on tosiaankin kuin ulkåmailla! Minä olen käynyt siellä vain kahdesti ja molemmat vain päivän visiittejä, joten näkemistä riittää. Tuolla Eckerön suunnalla haluaisin ainakin käydä!
Päivän visiitilläkin ehtii paljon, mutta aika usein se tulee vietettyä Maarianhaminassa. Siksi kannattaa viipyä ainakin yön yli, jotta ehtii vähän muuallekin. Kaikki on onneksi lähellä, mutta ilman autoa paikasta toiseen ihan tuosta vain taida päästä. Toki bussiliikennettäkin on, mutta ymmärtääkseni aika harvakseltaan. Ainakin hyvin kannattaa silloin matkat aikatauluttaa. Eckerötä suosittelen lämpimästi.
Tuntuu että kaikki on olleet tänä kesänä Ahvenanmaalla, paitsi minä! Oli kova hinku saaristoon, mutta en saanut sitä mahtumaan kesän aikatauluihin, kun oli niin paljon kaikkea muutakin. Nyt tuntuu jo vähän myöhäiseltä, siellä olis ollu ihanaa kuumina hellepäivinä. Sun kuvissa on ihania punaisia venevajoja, rantoja, kirkkoja ja luontoa. Ja niin kuin kirjotit, Karibia-fiiliksen voi löytää yllättävän läheltä. Ehkä mäkin ensi vuonna?
Toivottavasti! Myös syksy ja kevät ovat kivaa aikaa Ahvenanmaalla, kunhan pukeutuu kelin mukaan. Itselläni on kokemusta myös huonommista säistä, mutta eipä tuo sade paljoa tahtia haitannut. Mutta toki kesä on aina kesä ja auringon lämmössä kaikki aina ihanampaa.
Upeita, kesäisiä kuvia ja kerrontaa Ahvenanmaasta. Se on hieno paikka. Asuin Turussa yli kymmenen vuotta, mutta ei tullut Ahvenanmaalla sinä aikana käytyä. Ehkäpä Turun saaristo tyynnytti sen tarpeen.
Ennen Turun aikaa käytiin pyöräilemässä ja se oli hieno reissu. Ahvenanmaa on kuin tehty pyörämatkailuun. Upeaa luntoa, ei liiallisia ylämäkiä ja hyvät pyörätiet (ainakin silloin n. parikymmentä vuotta sitten)
Pyörämatkailijoita onkin hyvästä syystä Ahvenanmaalla paljon. Uusia pyöräteitä tehdään koko ajan, etapit ovat mukavan lyhkäisiä ja maisemat vailla vertaa. Itsellänikin on ollut ilo tehdä muutama fillaritrippi aiemmilla reissuilla ja ne ovat olleet huippujuttuja, vaikka toisella kerralla sateli. Tällä kertaa aika ei antanut periksi fillaroinnille, kun oli niin paljon muita suunnitelmia. Ja patikoidenkin pääsee moneen ihanaan paikkaan.
Kolme kertaa olen jo tänä kesänä käynyt Ahvenanmaalla ja vielä on kesää jäljellä 🙂
Eckerössä Bodeganin ruoka on kyllä niiin hyvää!
Havsvidden on mukava paikka, mutta joku kauppa lähistöllä olisi kiva olla.
Sinäpäs olet ollu ahkerana! Ja tosiaan, vielä ON kesää jäljellä. Mitä kaikkea tässä vielä ehtiikään?
Ah, Eckerö! Ah Havsvidden! Mutta etenkin Eckerö – onkohan niin, että lapsuusajan matkat muodostavat sittenkin lähtemättömän muistijäljen ihmiseen. Vietin Eckerössä osan kesää 9-vuotiaana ja olen sittemmin palannut sinne useasti niin auto- kuin purjehduslomilla. Joku vuosi sitten sain selville sen täysihoitolan nimenkin, jossa asuimme kun olin lapsi, on kuulemma edelleen olemassa ja toimii muutaman tähden hotellina. Nyt on vähän suunnitelmissa, että pitäisi palata sinne, ainakin yhdeksi yöksi ja hakea lapsuusajan fiilistä sen edustalla olevalla isolla matalalla uimarannalla 🙂
Havsviddenin ravintola on ok, tai oli joitakin vuosia sitten, ja ilmeisesti huvilatkin, veljeni perheen mukaan, mutta hotellihuoneet vähän pieniä, ainakin kohdallemme osunut.
Olen samaa mieltä lapsuusajan muistijäljistä. Omalla kohdallani eivät liity Ahvenanmaahan, jossa vierailin ekan kerran vasta parikymppisenä, vaan Vehkasalon saareen syvällä Savossa. Siellä tuli vietettyä vanhassa ränsistyneessä kartanossa kesiä ja kaiho rinnassa muistelen yhä näitä reissuja: aina paistoi aurinko, vesi oli uimalämmintä ja joka päivä oli hauskaa 🤣. Monesti olen ajatellut, että voi jos vielä joskus saisi palata näihin tunnelmiin, mutta ehkä parempi tyytyä muistoihin – harvoinhan paluu menneeseen sellaisena kuin se joskus oli tai kuvitteli sen olleen on mahdollista. Jaaha, taisin jo eksyä aiheestakin…
Ihana Ahvenanmaa! Siellä vilahti tuttujakin maisemia. 🙂
Minäkin pääsin käymään pikaisesti Ahvenanmaalla tänä kesänä, Kökarin saarella. Ja se käynti vahvisti vain sen, että Ahvenanmaalle pitää päästä kesällä oikein ajan kanssa. Ihanan näköisiä nuo teidän majoitukset!
Ajan kanssa juurikin niin! Meidän viiden päivän reissu hupeni hetkessä, vaikka kuviteltiin ehtivämme vaikka mitä. Jotain ehdittiinkin, mutta paljon jäi ensi kertaan. Yllättävän monipuolinen matkakohde, vaikkei ole suuruudella pilattu.
Kaikki ei halua hysterisoida ihmisiä mustanaamiolla ja ruotsalaiset ovat tässäkin asiassa suomalaisia fiksumpia.
Getabergetillä on tultu käveltyä ja oltua luolassakin. Olen myös nähnyt useita Ahvenanmaan kirkkoja, mutta valitettavasti yhtä lukuunottamatta ne ovat olleet kiinni.
Kun sää on sopiva, olisi nannaa kokeilla joku kerta Ahvenanmaan valloittamista fillarilla.
No jaa, en ole ihan samaa mieltä ruotsalaisten fiksuudesta, monissa asioissa kyllä, mutta mielestäni ei tässä. Mutta toki osa heistäkin matkustaa ja käyttäytyy vastuullisesti. Yhtä lailla kuin osa meistä suomalaisista viis veisaa koronasuosituksista ja mällää mielensä mukaan, niin kotona kuin muuallakin. Onneksi emme Ahvenanmaalla moisiin törmänneet, vaan homma tuntui pelittävän kaikkialla, missä kävimme ja korona jäi konkreettisesti rannalle ruikuttamaan. Fillarointi jäi meillä toiseen kertaan, mutta muutaman kerran olen sitä päiväretkien verran kokeillut ja suuresti siitä nauttinut. Pyöräilijä näkee niin paljon enemmän kuin autoilija.
Ihania merellisiä maisemia 😍 Olen viimeksi käynyt Ahvenanmaalla jollain kuutosluokan leirikoulumatkalla, joten alkaisi olla revanssin aika. Tässä tulikin hyviä vinkkejä!
Ehdottomasti revanssin paikka! Itsellänikin ehti kulua ekan ja seuraavan Ahvenanmaan matkan välillä parikymmentä vuotta, mutta sen jälkeen onkin tullut piipahdeltua siellä ahkerasti. Monipuolinen ihana lomakohde, muulloinkin kuin korona-aikana, jolloin ehkä tulee lähdettyä kotimaan kohteisiin pitkälti siitä syystä, kun ei ulkomaille pääse/uskalla/halua lähteä.
Ahvenannmaa selvästi trendaa! No mikäs siinä, postauksen perusteella voisin itsekin lähteä vaikka samantien. Niin soman visuaalista ja saman aikaan jotenkin jopa eksoottista. 🙂 Ps. Kivat majoitukset teillä!
Suosittelen! Kotiin palatessa tuntui tosiaan kuin olisi palannut ulkomailta, monta kokemusta rikkaampana. Näillä eväin kohti syksyä.