niceMATKAAJA

Jouluinen Torino yllätti Italia-skeptikon iloisesti ja kohta kuulette miten ihmeessä näin pääsi käymään. Toki mukaan mahtui muutama vähemmän kivakin ylläri, mutta kaiken kaikkiaan reissu oli ihan huippu – ja voin suositella Torinoa muillekin. Minusta se peittoaa Milanon mennen tullen ja itse asiassa kaikki muutkin näkemäni Italian kaupungit, lukuun ottamatta Taorminaa ja Venetsiaa.

Torino valikoitui matkakohteekseemme pelkästään taitoluistelullisista syistä = siellä järjestettiin vuoden 2019 Grand Prix -sarjan finaali. Ja koskapa meillä taitoluistelufaneilla on ollut tapana ravata luistelun perässä milloin minnekin päin maailmaa, varasimme liput, lennot ja asunnon hymyssä suin – olkoonkin, ettei kukaan meistä ole vannoutunut Italian ystävä.

Odotuksia itse Torinon suhteen ei ollut eikä juuri luisteluareenankaan, vaikka tiesimme, että kisat käytäisiin Palavelan olympiahallissa, mikä kuulostaa hienolta. Luistelumatkoilla on kuitenkin tullut moneen kertaan todettua, että suomalaisia jäähalleja ei voita mikään ja että suomalaiset kisaorganisaattorit ovat lyömättömiä, mitä kilpailujen sujuvuuteen ja järjestelyihin tulee. Meillä osataan ja muualla yritetään. Eli hyvä Suomi ja tervetuloa ottamaan meistä mallia!

Mutta takaisin Torinoon ja sen tuomiin yllätyksiin, joista vain yksi liittyy kisoihin.

1.Maailman kaunein joulukuusi

Torino ei ehkä ole varsinaisesti joulukaupunki, mutta se on joulun aikaan kauniisti ja värikkäästi koristeltu. Joka kadulla on omat teemavalonsa, taivaankappaleista tonttulakkeihin. Ja piazza San Carlolla, joka lienee kaupungin sydän, komeilee minun mielestäni maailman kaunein joulukuusi (so far). Samaisella aukiolla on myös massiivinen adventtikalenteri, josta aukeaa päivittäin luukku aina joulupäivään asti.

Kun jatkaa matkaa seuraavalle aukiolle, löytää jonkin sortin joulutorin. Tai ainakin sisko löysi. Hänen shoppaillessaan istuimme kaverin kanssa San Carlolla terassilla joulukuun alun auringon paisteesta sekä kylmistä juomista nauttien. Ave Torino!

2.Häivähdys Pariisia

Olen kuullut Torinoa kutsuttavan Italian Pariisiksi ja nyt ymmärrän miksi. Sitä halkova Po-joki lukuisine koristeellisine siltoineen ja lyhtyvaloineen tuo elävästi mieleen Seinen ja hetkittäin voisi hyvin kuvitella olevansa Ranskan pääkaupungissa. Ohlalala!

Joen vartta pitkin on hauska kuljeskella jalkaisin tai pyöräillen. Sisko tiesi tosin kertoa, että osa torinolaisista vuokrapyöristä on niin raskaita polkea, etteivät urheilijatkaan jaksa taittaa niillä pitkiä matkoja. Eli kannattanee ensin tarkistaa fillarin soveltuvuus omaan käyttöön ennen kuin vuokraa sen menopelikseen. Me luotimme monoihin.

Joenvarsi on myös Torinon yöelämän keskus, sillä sieltä löytyy useita yöklubeja ja discoja. Me totesimme tämän taksin ikkunasta kiitäessämme kisojen jälkeen kohti lomakotia. Älkää silti luulko, että olisimme jääneet bileistä paitsi – päin vastoin, parhaat pippalot pidettiin meidän luukussamme. Tästä kotvan kuluttua enemmän (tai ainakin vähän, sillä kuten kaikki kaikki matkustavaiset hyvin tietävät, what happens in Torino (or else where), stays in Torino.

3.Alppimaisemat

Koska ilma oli koko reissun ajan upea (kuten aina luistelumatkoilla, ihan sama mikä kohde), näimme Alpit koko ajan. Tosin saapuessamme Torinoon keskiviikkoiltana oli pilkkopimeää, joten hahmotimme, missä maisemissa olimme, vasta seuraavana aamuna, lentokenttähotellin – jossa vietimme ensimmäisen yön – ankean aamiaishuoneen ikkunan läpi. Vau, huokasimme kuorossa.

Lisää herkkua oli luvassa Monte dei Cappuccinin kukkulalta käsin. Kipusimme sinne perjantaiaamupäivällä ja urakka oli vaivan väärti, eikä edes kovin kummoinen, joskin vähän koetteli pohkeita. Samaisella kukkulalla komeilee myös vuoden 2006 talviolympialaisten “tulimalja” (vai miksi sitä nyt oikein kutsutaan?): tuli on jo aikaa sitten sammunut, mutta olympiahenki elää urheilukaupungissa vahvana.

4.Hienoin museoelämys ikinä

Sain juuri ennen matkaa mahtavan museovinkin toiselta bloggaajalta: Museo Nazionale del Cinema eli elokuvamuseo Mole Antonellianan sisuksissa. Oli kuulemma vielä paljon hienompi kuin Torinon egyptiläinen museo, joka on sekin varsin hieno – toiseksi paras maailmassa Kairon jälkeen johtuen siitä, että siellä on maailman toiseksi suurin Egyptin historiallisten aarteiden kokoelma.

Olen käynyt takavuosina Kairon egyptiläisessä ja silloin se oli kaikkea muuta kuin hieno: sarkofagia ja muumiota plus muita mittaamattoman arvokkaita muinaisesineitä makasi museon tiloissa sikin sokin, osa niin paksun pölykerroksen alla, että hyvä kun otti selkoa, mistä oli kyse. Siksipä en lotkauttanut korvaani Torinon museon hienoudelle eikä se ollut missään vaiheessa must-listallamme.

Elokuvamuseo sen sijaan kuulosti leffafriikistä superkiinnostavalta ja kaveritkin innostuivat. Joten sinne siis!

Käynti oli suorastaan henkeä salpaava. Ikinä en ole seikkaillut yhtä upeassa museossa! Useita kerroksia spiraalimaisessa tornissa kattava kierros tarjosi interaktiivisen aikamatkan elokuvan alkuhetkistä tähän päivään sekä visuaalista ilotulista. Bonarina päälle nousu näköalahissillä Mole Antonellianan huipulle, josta on huikeat näköalat Torinon yli. Alpit näkyvät kirkkaana päivänä loistavasti täältäkin, eli jos museo ei nyt jostain syystä sytytä, kannattaa ainakin tehdä hissimatka.

Museo + hissi maksaa aikuiselta 15 euroa ja pelkkä hissi 8 euroa. Hissille on usein, etenkin viikonloppuisin, jonoa. Mekin jonotimme 20 minuuttia, mikä on kuulemma vähän.

5.Holvistot

Torino on holvistojen valtakunta, sillä monet sen kaduista on katettu holvikäytävillä, jotka suojaavat talvella sateelta ja kesällä paahteelta. Vastaavia käytäviä on Milanossakin, mutta minun ymmärrykseni mukaan minimaalisesti verrattuna Torinoon. Kaveri osasi kertoa, että holvistoa on siellä peräti 18 kilometrin verran. Eli koko Torinon reissun olisi hyvin voinut viipyillä niiden alla.

Meitä holvistot ihastuttivat, vaikka emme sateen suojaa tarvinneetkaan. Arkkitehtuuri Torinon keskustassa on muutenkin komeaa. Pääosin Sardinian kuningaskunnan aikana 1720-1861 rakennettu keskusta on kuin barokkiarkkitehtuurin ulkoilmamuseo.

Asiasta viidenteen, tiesittekö, että Torino oli yhdistyneen Italian ensimmäinen pääkaupunki vuosina 1861-65? Minä en tiennyt, mutta opin tämän paikan päällä. Lisäksi sain tietää, että Torino on entinen miljoonakaupunki. Siitä kehkeytyi sellainen 1960-luvulla, jolloin autoteollisuus eli kukoistuskauttaan. Torino tunnetaan yhäkin Fiatin autotehtaista, mutta tehdasrakennukset toimivat nykyisin ostos- ja kulttuurikeskuksina sekä ravintolamaailmoina. Asukkaita Torinossa on enää noin 900 000, joten paljon on muuttunut ajan saatossa.

6.Mahtava majapaikka

Meitä onnisti, kun varasimme Bookingilta jo heinäkuussa Inappartamento Vanchiglia Suitesin. Aivan huippumesta huippuhalvalla = 360 euroa/3 yötä. Kaksi jättisuurta makkaria, joissa molemmissa yösija kolmelle. Toisessa oma kylppäri. Toinen kylppäri toisaalla. Iso keittiö kohtuuhyvällä varustuksella (leivänpaahdin, mikro ja astianpesukone puuttuivat). Tyylikästä ja kaunista, joskin ehtaa Ikeaa. Parveke. Mainio sijainti kaupungin sydämessä hyvien yhteyksien päässä oikeastaan kaikesta.

Ainut varsinainen miinus oli kadulta kantautuva liikenteen melu. Korvatulpilla oli yöllä käyttöä.

7.Ravintoloiden aukio-oloajat

Olimme kuulleet, että ravintolat sulkevat Torinossa ovensa heti lounaan jälkeen, yleensä klo 14-15, ja avautuvat jälleen vasta illallisaikaan. Se oli meille huono uutinen, koska luistelureissussa päivän pääateria on lounas, joka nautitaan mielellään mahdollisimman myöhään iltapäivällä. Näin siksi, että illallinen venyy yömyöhään ja tarjoilut kisapaikoilla ovat aina olleet surkeat (ja olivat Torinossa vielä tavallisista surkeammat).

Emme silti ihan uskoneet, että kaikki ravintolat olisivat iltapäivisin kiinni. Vaan olivat, lähestulkoon jokainen. Myös kaupat, supermarketitkin, sulkivat ovensa. Niinpä meille meinasi käydä yhtenä päivänä ohraisesti: emme ehtineet lounaalle ravintolaan, mutta emme saaneet ruokaa kaupastakaan ennen puolta viittä. Sitten piti vielä valmistaa ruoka, syödä se lennossa ja kiirehtiä kisoihin.

Pitäkää tämä mielessänne, jos joskus päädytte Torinoon. Siellä syödään suomalaiseen tyyliin aikaisin, niin ikään illalla. Ja kello 14-16 koko kaupunki on aika lailla kiinni.

8.Maailman pisin jono jäähalliin

Sitten vielä muutama huomio kisoista:

-Palavela-olympiahalli oli korkeintaan Helsingin jäähallin kokoinen. Yläkatsoimoissa istuttiin ilman selkänojaa, mistä johtuen istuminen oli yhtä tuskaa.

-Hallissa oli muutama snack baari, joista sai kahvia, voileipää ja virvokkeita sekä olutta. Ei viiniä eikä muita alkoholijuomia. Jonot joka pisteeseen olivat järjettömän pitkät. Näin huonoja tarjoiluja ei ole ollut missään kisahallissa ennen ja – huomio – aina ne ovat olleet huonot (paitsi Suomessa).

-Hallissa, ainakin yläkatsomossa, oli järkyttävän kuuma (erikoinen ilmiö jäähallissa). Tuntui kuin olisi ollut saunassa. Tuntui, että happi loppuisi.

-Halliin sisälle pääsi vain yhdestä portista. Samaisella portilla tsekattiin liput ja tarkastettiin laukut. Voitte kuvitella, että homma oli hidasta. Hitaus kaikessa karmivuudessaan paljastui lauantaiaamupäivänä, jolloin kisa alkoi miesten vapaaohjelmalla. Sen kirkkain tähti oli olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanmestari Yusuru Hanyu Japanista.

Häntä jumaloivia japanilaisia faneja oli paikalla tuhatmäärin ja jono kisapaikalle oli puolen kilometrin mittainen. No kuinkas siinä sitten kävi? Jono jumittui yhteen sisäänkäyntiin ja puolet jonottajista pääsi halliin vasta kisojen alettua, me muiden mukana. Japanilaisten onneksi Yusuru luisteli vasta viimeisten joukossa, mutta kylläpä raivostutti menettää osa kilvasta, etenkin kun liput maksoivat maltaita. Sanonko mitä mieltä olen italialaisten kisajärjestelyistä: vieläkin #%^Ö$:ttaa!

Loppusanat

Tämäkin lysti loppui aikanaan, varsin iloisiin ja värikkäisiin tunnelmiin. Palkitsimme itsemme juhlajuomalla ja voitelimme väsyneet pärstämme elvyttävillä naamioilla. Ette uskokaan, miten kirkaskasvoisena tervehdin teitä seuraavaksi Sansibarin rannoilta, joilla astelen tuota pikaa, itse asiassa parin viikon päästä. Sitä ennen pitäisi vielä muuttaa, apua!

Anyway, näkemiin tältä erää ja ihanaa joulua kaikille! Buon Natale e felice anno nuovo, kuten ne taisivat Torinossa sanoa.