Thaimaa-extra

 

104_27Minulta kysytään monesti, mikä on Thaimaan paras lomakohde. Missä ovat parhaat rannat? Missä on maistuvin ruoka? Mistä löytyvät upeimmat maisemat ja parhaat ostospaikat? En osaa vastata näihin kysymyksiin, sillä vaikka olen käynyt Thaimaassa aika monta kertaa ja aika monessa osoitteessa, PALJON on yhä näkemättä.  Listasin kuitenkin koluamani lomarannat ja yritin muistella, mitä kaikkea olen kohteissa kokenut.

 Phuket, täydellinen turistirysä

Thaimaan suurimmasta saaresta on helppo aloittaa, niin minäkin tein, vuonna yksi ja kaksi. Vilkas ja hälyisä, baarikärpästen suosima Patong Beach ei ehkä ollut aution rannan metsästäjälle paras paikka, mutta ensikertalaisella ei ollut varsinaisesti valittamista.  Naapurirannat Karon ja Kata tarjosivat rauhaa ja hiljaisuutta (vuonna yksi ja kaksi), ruoka oli järjettömän hyvää ja järjettömän halpaa (vuonna yksi ja kaksi) ja aurinko paistoi sataprosenttisella varmuudella. Retkikohteet olivat upeat, etenkin Khao Sokin kansallispuisto, johon tutustuin meloen. Ihan uudenlainen kokemus, joka ei jäänyt ainutkertaiseksi.

Sekin, että myyntikojut pursusivat krääsää ja tingeltangelia, herätti Thaimaa-untuvikossa mielihyvää.  Eri asia sitten, oliko räikeänvärisillä räteillä ja feikkikengillä käyttöä kotimaassa…

Eivät kaikki retketkään ihan huippua olleet. Jokaisen Phuketin-kävijän must-kohde, James Bond Island, oli niin tupaten täynnä turisteja, että sekaan oli vaikea mahtua. Myös Phi Phi –saarilla oli tungosta johtuen pitkälti siitä, että niiden vesillä kuvattiin Leonardo di Caprion tähdittämää The Beach –filmiä, ja kaikki tahtoivat nähdä edes vilauksen juuri siitä biitsistä. Minäkin kiikaroin valkoista rantaviivaa pitkähäntäveneestä: ei näyttänyt kovin kummoiselta, mutta paljastui paratiisiksi myöhemmin valkokankaalla.

IMG_20131220_0004 IMG_20131220_0005 IMG_20131220_0006

 Koh Samui, suoraan matkailumainoksesta

Koh Samui vei sydämeni jo lentokentällä. Niin soma ja pieni saari (vaikka jo vuonna 1999 täyteen pakattu). Ja entäs kun päästiin hotellille Chaweng Beachille! Viisi kilometriä simpukoiden koristamaa hiekkaa, huojuvia palmuja, rantaravintoloita sekä riippumattoja ja reppureissaajien keitaina toimivia bambumajoja. Etenkin viimeksi mainitut ihastuttivat minua; olisin mieluummin asustanut niissä kuin hotellihuoneessa.

Mutta ei sekään ihan huono vaihtoehto ollut. Minun ja matkatoverini lisäksi hotellissamme majaili vain kaksi suomalaista, samalla lennolla Phuketista tullut iäkäs maanviljelijäpariskunta. Varsin leppoisia ihmisiä, mutta täysin kielitaidottomia. “Aina on pärjätty elekielellä”, vakuutti rouva. Asennetta, tuumin minä, josta sopisi ottaa opiksi eikä vedota siihen, että kyllähän me muuten matkustettaisiin, mutta kun ei osata kieliä.

Päivät kuluivat Samuilla leppoisasti, pääasiassa makuuasennossa rantahiekalla tai aalloissa polskien. Saarikierros vuokra-autolla kuskin kera tuli myös tehtyä. Nähtävyyksien, kuten saarta vartioivan 12 metriä korkean Big Buddha -patsaan, lisäksi kuski esitteli meille liikennevalot. Olivat tuolloin saarella ainoat laatuaan, ihkauudet, ja niitä tultiin ihastelemaan kauempaakin. Kukaan ei valoja kuitenkaan noudattanut, vaan saarella ajettiin, kuten aina ennenkin, oman pään ja mielen mukaan.

Teimme myös venematkan Nang Yanin ja Koh Taon saarille. Ensin mainittu oli pienoisparatiisi: vitivalkoinen hiekkasärkkä, jonka vedet kuhisivat kaloja. Siitä sai alkunsa snorklausharrastus, joka elää yhä vahvana.

IMG_20131220_0002  IMG_20131220_0001 IMG_20131220_0003

 Krabi, yö autiolla saarella

Maanpäällinen paratiisi, otsikoin Krabista vuonna 2002 tekemäni matkajutun. Ao Nangin kyläpahanen, joka ei vielä kärvistellyt massaturismin puristuksessa, oli minusta ihana paikka. Rannalla oli tilaa, ja lähirannolla, vuorikiipelijöiden ja elämäntapahippien suosimalla Tonsailla ja ruotsalaisten omimalla Raileylla, sekä lähisaarilla, Chickenillä ja Podalla, vielä enemmän.

Krabi osoittautui myös snorklaajan paratiisiksi. Uskokaa tai älkää, näin snorklatessa ison miehen mittaisen ja kahden painoisen leopardihain. Se on yhä yksi hienoimmista kokemuksistani veden alla. En älynnyt edes pelästyä, ja turhaa se olisi ollut, sillä leopardihait ovat ihmisystävällisiä planktonin syöjiä.

Krabissa vietin myös yön autiolla saarella, Bamboo Islandilla. Tai no, asustihan siellä metsänvartija. Ja jokunen kalastaja (mutta toisella puolen saarta). Ja jos ihan totta puhutaan, iltapäivään asti saari kuhisi turisteista, jotka olivat tulleet sinne päiväretkelle. Niin tai näin, yö teltassa järkyttävän kirkkaan tähtitaivaan alla oli elämys, jota muistelen loppuelämäni. Nälkä tosin kurni suonissa, sillä en tollo tajunnut ottaa mukaan tarpeeksi evästä.

Mieleenpainuva oli myös melontaretki kansallispuistoalueella Bor Thorissa: luolia ja luolapiirroksia sademetsän äärettömässä vihreydessä. Hiljaistakin olisi ollut, ellei paikallisopas olisi kirkunut, kikattanut ja mekastanut taukoamatta koko reissun ajan.

IMG_20131220_0007 IMG_20131220_0010 IMG_20131220_0009

 Khao Lak, sukellus Suureen Siniseen

En ole ollut koskaan lomalla yhtä aktiivinen kuin Khao Lakissa – rauhan ja joidenkin mielestä jopa tylsyyden tyyssijassa – johtuen siitä, että puolet lomastani kului sukelluskoulussa. Se tarkoitti päivittäistä pänttäämistä, varusteisiin tutustumista ja sukellusharjoituksia ensin uima-altaassa ja sitten avomeressä.

Viimeisenä kurssipäivänä aherrus palkittiin: pääsimme sukeltamaan Similanin saarille, joita pidetään yhtenä Aasian parhaimmista sukelluspaikoista. Vedenalaiset maisemat vaihtelivat äkkijyrkistä riutan seinämistä keltaisena huojuviin pehmytkorallipeltoihin, ja vastaan ui kaikenkokoisia kaloja kaikissa sateenkaaren väreissä.

Menin tästä niin sekaisin, että ilmoittauduin saman tien jatkokurssille (lisää pänttäämistä!). Se toi minut takaisin Similanille. Tällä kertaa vietin saarilla myös yön, kaatosateessa, tulvivassa teltassa. Ennen vetistä nukkumaanmenoa tein elämäni ensimmäisen ja viimeisen yösukelluksen. Se oli vitsikäs kokemus, sillä meri oli mustanaan muita sukeltajia, jotka hosuivat, sohivat ja potkivat toisiaan. Tajusin konkreettisesti, että ihminen on pahin peto, jonka Suuressa Sinisessä voi kohdata.

Kun sukelluskoulu oli käyty, asettauduin rannalle makuuasentoon. Ja Khao Lakin ranta, se on mielestäni yksi maailman parhaista! Valkoisena hohtavaa rantaviivaa pitkin voi kuvitella jolkottavansa aina Burmaan saakka. Rannalla on – tai ainakin oli, ennen tsunamia – loistavia ravintoloita. Vieläkin suu napsaa, kun muistelen kuun valossa nautittuja juuri pyydettyjä meren antimia. Toisaalta tuntui vähän tylsältä syödä jättikatkoja ja snappereita, kun oli juuri nähnyt ne meren alla livenä, mutta minkäs ihminen ahnaalle luonnolleen mahtaa…

IMG_20131227_0001 IMG_20131220_0018 IMG_20131227_0002

 Koh Lanta, unelma bambumajasta

Koh Lantalla asuin ensi kertaa bambumajassa, josta olin unelmoinut vuosia. Tarkemmin sanottuna kyse oli Long Beachilla sijaitsevasta paaluilla jököttävästä mökistä, jossa oli ylellisyytenä eurooppalainen wc sekä kattotuuletin. Suihkusta tuli vettä vain pari tippaa, mikä tuntui aluksi eksoottiselta, mutta loman loppuvaiheessa raivostuttavalta. Muuten majapaikka hipoi mielestäni täydellisyyttä, etenkin kun matkaa majasta Ahdin syleilyyn oli noin viisi metriä.

Long Beach itsessään oli kapea ja laihanlainen, mutta rantaviivaa pitkin oli kiva käyskellä. Rantabaareissa oli rento meno; usein oluet nautittiin makuultaan. Snorklaamaan pääsi Koh Rokin ja Koh Manin saarilla. Vedessä pyöri jos jonkin sortin eväkästä, Koh Manin edustalla myös meduusoita. Ne liimautuivat kiinni käsivarsiin ja kinttuihin – ja jopa huuliin. Seurauksena iho vuosi visvaa ja suu turposi rakkuloille.

Snorklaaminen loppui siihen, mutta sukeltamaan oli päästävä. Hin Mouang ja Hin Daeng  – jotka ovat kuuluja jättimäisistä tonnikaloistaan, valashaistaan ja rauskuistaan – jäivät näkemättä, sillä joulun aikaan huippusukelluskohteille oli niin kova tunku, että osa sukeltajista jäi rannalle ruikuttamaan, minä muiden mukana. Jouduin tyytymään Koh Hahan, mutta olihan sekin elämys: leijona-, skorpioni- ja enkelikaloja, valtavia simpukoita, kilpikonnia ja upeita koralleja.

Omanlaisensa elämys oli myös mantereelle suuntautunut luontoretki. Ensiksi meloin pitkin Khlong Thom –jokea. Reitti oli välillä niin ryteikköinen, että puustoa oli pilkottava viidakkoveitsellä. Niskaan tipahteli hämähäkkejä ja sammakoita ja vedessä lipui käärmeitä. Loppumatka taittui jalkaisin. Kuusi kilometriä kostean kuumassa sademetsässä AIVAN VÄÄRÄNLAISET jalkineet jalassa oli yhtä tuskaa. Kun tivasin oppaalta, että tämäkö oli esitteessä luvattua ”kevyttä kävelyä”, hän myhäili hymyillen, että justiinsa, juuri siitä oli kysymys.

IMG_20131220_0015 IMG_20131220_0014IMG_20131227_0003

 Koh Chang, merellisiä elämyksiä

Ensinäkymä Klong Praon rannasta Thaimaan toiseksi suurimmalla saarella Koh Changilla lupasi hyvää. Niin hyvää, että hyppäsin matkatoverini kanssa pois lava-auton kyydistä ja taivalsimme summa mutikassa kohti rannalla olevaa bambumajakylää. Yksi mökeistä oli vapaa, ja siitä tuli kotimme seuraavaksi viikoksi.

Heti ensimmäisenä yönä ymmärsimme, että sänky oli niin kova, että se sai selän mustelmille, ja että ”kylän” koirat haukkuivat niin kovaa, että louskutus kuului korvatulppien läpi. Muutamaa yötä myöhemmin saimme riesaksemme venäläisen ryyppyremmin. Porukka pani palasiksi rantaravintolan, jonka jälkeen osa jengistä roudattiin käsiraudoissa poliisikamarille. Myös meihin suhtauduttiin jatkossa epäluuloisesti – inhottavia ulkomaan eläviä kaikki tyynni.

Ihan kaikki muukaan ei mennyt Changilla nappiin. Ensimmäinen suunnittelemistamme sukellusreissuista peruuntui, tuntemattomasta syystä. Toisella kerralla taas huomasimme olevamme helppoheikin matkassa: veden alla ei ollut mitään nähtävää, paitsi huojuvaa meriheinää, ja veneen moottorista loppui paluumatkalla bensa. Varakanisteria ei luonnollisestikaan ollut, joten odottelemme aikamme merellä lilluen, että saisimme bensaa toiselta veneilijältä.

Purjehdusretki katamaraanilla sen sijaan oli elämäni huippuhetkiä. Makasin veneen verkossa ja aallot loiskuivat allani. Tuntui kuin olisin lentänyt. Myös snorklausreissu Thai Fun –paatin kyydissä läheisille Koh Wain ja Koh Khamin saarille oli hieno homma. Pieniä paratiisisaaria, joihin olisi voinut parkkeerata pitemmäksikin aikaa.

063_25 058_20 052_14

 

Yhteenveto:

Paras paikka: Krabi

Paras ranta: Khao Lak

Paras ruoka: yhtä hyvää kaikkialla!

Parhaat ostosmahdollisuudet: Phuket

Parhaat retket: Phuket, laajin valikoima

Paras bilepaikka: Koh Samui ja Phuket

Minne mieluiten uudestaan? Krabiin. Tai Khao Lakiin. Tai Samuille. Tai…

Lue lisää:

http://fi.tourismthailand.org/

 

 

2 thoughts on “Thaimaa-extra

  1. Pingback: Japan

    1. maarit Post author

      Thanks for thanks! How did you managed to read a Finnish-written blog? By using a translating service? Just curious…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.