Jos tahdot nähdä Gran Canarian lomalla muutakin kuin biitsin ja rivistön grillattuja turisteja, hyppää bussiin ja hurista Teroriin. Pelkästään ajomatka korkealle vuoristoon on hiuksia nostattava elämys. Teror itsessään tarjoaa suurenmoista silmänruokaa vanhan kanarialaisen arkkitehtuurin merkeissä. Se on myös saaren hengellinen kehto, jota varjelee Mäntymadonna.
Kun me saavuimme Teroriin, mittari näytti +11 astetta ja taivas lupaili sadetta. Siis vieläkin viileämpää kuin Las Palmasissa, mutta tämän tiesimme jo etukäteen. Olimmehan kavunneet bussilla aika korkealle ja olisi ollut ihme, jos tämä ei olisi tuntunut ilmatilassa. Mutta täytyy myöntää, että paleli. Toisaalta meitä oli palellut aika lailla koko lomaviikon, joten tähän alkoi jo tottua.
Emmekä olleet tulleet Teroriin ottamaan aurinkoa, vaan katsomaan taloja, joita kehutaan Gran Canarian kauneimmiksi. Osa on rakennettu 1500-luvulla, ja niitä koristavat puiset tai kiviset parvekkeet, jotka ovat arkkitehtonisia taideteoksia. Teror tarjoaa myös väriloistoa, sillä talot komeilevat kaikissa sateenkaaren väreissä.
Teror on Gran Canarian vihreä sydän. Tämä kuva antanee osviittaa siitä, minkä takia. Vihreys kielii myös siitä, että Terorissa on usein sateista.
Väreissä ei ole säästelty. Eikä koristuksissa. Teror on omaa luokkaansa näilläkin saroilla.
Kaupunkia hallitsee Nuestra Senora del Pinon eli kotoisasti Mäntymadonnan basilika. Sen sisuksissa nököttää puusta veistetty neitsyt Maria (tunnustettakoon: tämän luin opaskirjasta, emme tunteneet tarvetta nähdä pyhäinkuvaa omin silmin). Legendan mukaan vuonna 1481 paikalliset lammaspaimenet näkivät neitsyen männyn latvassa (siitä nimitys Mäntymadonna), ja vuonna 1914 paavi Pius XII julisti hänet saaren suojeluspyhimykseksi. Tämän myötä piskuisesta Terorista ja sen kirkosta tuli Gran Canarian uskonnollinen keskus.
Vilkkaimmillaan kaupunki on syyskuun 8. päivänä fiesta del pinon aikaan. Silloin pyhiinvaeltajat joka puolelta saarta saapuvat kunnioittamaan Mäntymadonnaa. Heidän vanavedessään tulevat turistit, jotka haluavat osallistua koko viikon kestävään juhlahumuun.
Sunnuntaisinkin on kuulemma eläväistä, koska silloin on toripäivä, joten ehkä Terorin retki kannattaa ajoittaa juuri pyhään. Tarjolla on kaiken maailman herkkuja, kuten nunnien valmistamia karkkeja. Lähes pyhiä nekin siis.
Siellä se pilkottaa kadun päässä, Mäntymadonnan pyhättö.
Näyttää suomalaiselta kuuselta, mutta lienee jonkinsortin mänty tuo kirkon kupeessa kasvava komistus.
Smile! Vierailumme on ikuistettu.
Meidän visiittimme aikana Teror oli hyvin hiljainen. Toki vastaan kampesi muitakin matkailijoita, mutta pääasiassa kadut olivat autioita. Ainoastaan kirkkoa ympäröivän aukion kahvilassa oli vilskettä ja vipinää. En tiedä, johtuiko tämä syntisen hyvistä kakkukimpaleista vai siitä, että kansan oli päästävä sisätiloihin lämmittelemään. Kaikki ikkunat olivat tosin auki, joten sisällä oli lähes yhtä kylmä kuin ulkona.
Juuri muuta ei Terorissa olekaan, paitsi jokunen turistikrääsää kauppaava myymälä sekä muutama ravintola. Trippi oli kuitenkin ehdottomasti tekemisen arvoinen. Talot olivat upeita, mutta parasta ehkä oli bussimatka. Tie kiemurteli niin hulppeissa maisemissa, että korkeanpaikan kammosta kärsivä kaveri joutui sulkemaan silmänsä. Minä nautin – ihan kuin vuoristoradassa!
Terassit huusivat tyhjyyttään, mutta lämpimämmällä kelillä lienevät täpötäynnä.
Eikä ollut porukkaa muutenkaan liiemmin liikkeellä. Mutta saipahan parempia kuvia.
Näin makeasti nauratti, kun muistelin bussimatkaa Lapasta. Ja vielä toinen samanmoinen siivu edessä, jos mielimme päästä takaisin.
Kiitos tästä vinkistä! Olemme lähdössä marraskuussa ensimmäistä kertaa Gran Canarialle ja haluamme nähdä paljon muutakin kuin aurinkorannat.
Toivotan jo nyt hyvää matkaa! Marraskuu onkin juuri oikea hetki paeta valohoitoon. Ja tosiaan, Gran Canarialla riittää paljon nähtävää. Bussilla pääsee kätevästi lähes joka paikkaan, ja tarjolla on myös järjestettyjä retkiä. Tiet ovat hyvässä kunnossa, joten vuokra-autollakin sopii huristella, mutta vuoristossa ajaminen voi karmia selkäpiitä…