Jos haluat nähdä pienen palan Meksikoa virolaisilla mausteilla, sano Tallinna ja hyppää fillarin selkään ja kiidä muraalilta toiselle. Ne ovat värikkäästä katutaiteestaan kuulun Meksikon lahja ensi vuonna 100-vuotissynttäreitään juhlivalle Virolle. Vuokrapyörät sen sijaan ovat ehtaa eestiläistä alkuperää, mutta ihan yhtä rämillä rotiskoilla huristellaan myös Meksikossa, joten tässäkin mielessä kokemus on aika autenttinen.
Alkuun varoituksen sana: Tallinna ei ole mikään pyöräilijän paratiisi, vaan fillarointi tekee siellä vasta tuloaan. Pyörätiet ovat harvassa, joten pyöräilijän on pompoteltava joko jalkakäytävällä tai aggressiivisen liikenteen seassa.Tarkoitan pompottelua kirjaimellisesti, sillä kadut ovat pääsääntöisesti huonokuntoisia ja kuoppaisia. Ja kospapa vuokrapyörätkin ovat huteria, meno on täyttä tärinää.
Mutta kunhan hommaan tottuu, siitä pystyy jopa nauttimaan – ihan samalla tavalla kuin nautin pyöräilystä parisen vuotta sitten Holboxin saarella Meksikossa. Siellä muraaleja eli seinämaalauksia oli joka käänteessä, mutta niitä löytyy Tallinnastakin 25 paikasta. Joten ei muuta kuin menoksi.
Ensin on luonnollisesti vuokrattava menopeli. Me – suomalainen toimittajaryhmä – saimme allemme City Biken pyörät, ja aloitimme näin ollen pyöräretkemme vanhastakaupungista. Rämistelimme sieltä mukalakivikatuja pitkin Rottermannin (ah niin hurmaavan!) kaupunginosan halki kohti Kadriorgia. Sieltä trippi jatkui sataman kautta Paterein vankila-alueelle ja Lennusadamaan, josta kurvasimme boheemin ja trendikkään Kalamajan uudelle Baalti Jaama -torille. Ja lopuksi, lounastauon jälkeen, jatkoimme vielä Viron taideteollisuus- ja desing-museoon.
Kaikkiaan noin 8-9 kilometriä, arvioi City Biken oppaamme Toomas Lelovin rundin pituutta. Ilman häntä olisimme olleet jo alkumatkasta eksyksissä. Toomasin mukaan vastaava reissu onnistuisi kyllä Google Mapsinkin avulla, mutta uskallan epäillä tätä ainakin omalla kohdallani. Ehkä olisin löytänyt yhden tai peräti kaksi muraalia, mutta sitten olisin lannistunut ja jämähtänyt baariin loppupäiväksi. Ja se olisi ollut sääli, sillä muraalit kannatti ehdottomasti katsastaa. Ne kertovat kiinnostavaa tarinaa Viron historiasta ja kulttuurista.
Niiden lisäksi näimme kaupungin aivan uudesta vinkkelistä. En ollut tajunnutkaan, millaisen määrän rähjäromantiikkaa tihkuvia ränsistyneitä puutaloja Tallinna kätkee sisäänsä, ja miten moni entinen tehdasrakennus on nykyisin jotain aivan muuta. Rakennustyömaita on paljon, ja paikallistenkin on kuulemma vaikea pysyä alati muuttuvan kaupunkikuvan perässä.
Tässä taide-elämyksiä matkan varrelta.
Villisialla pääsee Virossa.
Tämä teos koristaa Viron televisiotalon seinää.
Pakoon suurta ja mahtavaa neuvostovaltaa.
Ai missäkö kypärä? Virossa kypärän käyttö on pakollista vain alle 16-vuotiailla. Muiden päistä ei ole niin väliä. Pyörän saa alleen kolmeksi tunniksi 7 eurolla.
Täällä vartioin minä.
Eräänlaista katutaidetta tämäkin à la Tallinna.
Paterein vankila-alueella oli aivan omanlaisensa muraalit (joilla ei ole mitään tekemistä meksikolaisen katutaiteen kanssa).
Rakennustyömaan takaa kurkisti hehkeä blondi ja komea sarvipää.
Balti Jaama -torilla oli näin värikäs (ihan kuin “kotona” Meksikossa) vastaanotto. Muraalien lisäksi torilta löytyy niin krääsäkauppiaita kuin desing-putiikkeja sekä runsaasti street food – ravintoloita ja jos jonkin sortin kioskeja. Torille pääsee kätevästi ratikoilla 1 ja 2, ja se on oiva kohde, jos aikaa Tallinnassa on vain muutama tunti ja haluaa nähdä jotain muuta kuin sataan kertaan kolutun vanhankaupungin.
Tarjolla oli myös virolaista graffittitaidetta.
Sekä korskea kotka. Sen myötä sanoimme hyvästit muraaleille ja siirryimme (poljimme takaisin vanhaankaupunkiin) nauttimaan hillitymmästä taiteesta taideteollisuus- ja design-museoon.
Museossa oli esillä Boris Maemetsin muotikuvia vuosilta 1959-75. Oi, mitä printtejä ja oi, mitkä housut! Sisäänpääsy 4 euroa, Tallinn Cardilla ilmaista.
Näytillä oli myös värikkäitä seinävaatteita, jotka sopivat mielestäni mainiosti muraalien jatkoksi.
Emmekä jääneet ilman designia kotimatkallakaan Tallinnasta Helsinkiin. Olihan allamme uutukainen Megastar, jonka sisustus on ihan toista luokkaa kuin Tallinnan paateilla perinteisesti. Vai mitä sanotte alla olevista valaisimista ja muista kalusteista?
Kiitos ja näkemiin! Tämän reissun tarjosivat Tallink Silja, Visit Tallinn ja Helsinki Design Week. Mielipiteet ovat, kuten aina, ikiomiani.
www.visittallinn.ee/fin/matkailija/loyda-tallinna/jutut-vinkit/mextonia-festival
PS. Lisää muraaleja löydät tästä postauksesta:
Tulipa taas ideoita seuraavaan Tallinan matkaa varten?.
Nuo citypyörät näyttivät kyllä aika alkeellisilta versus Helsingin city-pyöriin. Loistavin keksintö ikinä. Ja ovat vielä hyviä pyöriä. Pääsiskö näkemään noita muraaleja vaikka ratikalla?
Joo, Helsingin citypyörät ovat ihan toista luokkaa kuin nämä tallinnalaiset. Mutta kuten sanottu, kyllä näilläkin eteenpäin pääsi, kunhan ensin tottui ajamaan niitä. Suurin ongelma ehkä tuo pyöräteiden puute sekä se, että tiet ovat paikoitellen todella huonokuntoisia. Tämä tekee pyöräilystä aika haastavaa. Eli kannattaa tarkkaan miettiä, mihin lähtee pyörän kanssa seikkailemaan. Ja kyllä muraaleja näkee muutenkin, esimerkiksi kävellen Kalamajan ja Telliskiven alueella. Ratikallakin varmaan pääsee osalle, ainakin Balti Jaaman torille, jossa on muutamia muraaleja ja sieltä on kivenheiton kävelymatka Telliskiveen. Tallinnan matkailutoimistosta (visittallinn.ee) kannattaa kysellä tarkemmin.