Eikös se niin ole, että mikään ei ilahduta ankeina aikoina yhtä lailla kuin KIVAT ELÄINKUVAT? Niitä siis, tällä kertaa Sansibarista. Se ei ole safarikohde, mutta näimme silti YHDEN TODELLA SUUREN ja paljon pieniä. Vähän nauratti, kun reissuun lähtiessä joku hymiöi…
Olo oli haikea, kun Stone Town jäi taakse. Kahdesta syystä: 1) olisin voinut viettää kiehtovassa kaupungissa pitemmän aikaa, 2) plakkarissa ei ollut ainuttakaan uutta matkaa – tulevaisuus näytti tylsältä. Noo, kuten hyvin tiedätte, tämä osoittautui onnenpotkuksi, kun korona teki selvää…
Tiedä sitä, mutta ainakin valkoisin. Enpä olisi uskonut, että vaarana vaanisi lumisokeus, kun Sansibariin läksin (haha!). Matemwe hurmasi myös vähäväkisyydellään. Uskaltaisinkin väittää, että tämän lähemmäs autiota hiekkarantaa ei turistikohteessa ole mahdollista päästä. Ja sehän on biitsierakkona viihtyvällä meitsimandoliinilla aina kiikarissa,…
Majapaikalla on totisesti väliä, kun viettää viikon eristyksissä, niin kaukana kaikesta, että vesipullokin on ostettava hotellista. Zanzibar House syrjäisellä Matemwen paratiisirannalla oli lottovoitto: hurmaava, hupsu ja ah, niin italialainen! Mitäs siihen sanotte – Italian viikon sen kun jatkuvat, vaikka matkakohde…