Jos sinulla ei ole varaa Broadway-showhun, mene sen sijasta gospel-kirkkoon. Lauluesitykset ovat huippuluokkaa eikä saarnaaja jätä ketään kylmäksi. Me ylistimme yläkertaa Brooklynin Tabernacle-kirkossa ja kokemus nousi yhdeksi New Yorkin matkan parhaista. (No jaa, niitähän ei epäonnisella reissullamme paljoa ollut, mutta tämä nostattaa hymyn yhä korviin – ja katseen taivaisiin.)
En ole uskovainen, mutta halusin ehdottomasti mennä jumalanpalvelukseen Brooklynin Tabernacle -kirkkoon joulupäivän aamuna. En pettynyt. Meno oli kuin Broadway-showssa: mahtavia musiikkiesityksiä ja niin sujuvasanainen pastori, että olisi pärjännyt X Factorin juontajana. Seurakuntalaisetkaan eivät olleet tuppisuita, vaan he hymisivät, huusivat ja huojuivat saarnan aikana. Praise the Lord, kiljaisimme mekin muiden mukana ja saimme osaksemme hymyilevää hyväksyntää. Osasimme käyttäytyä ja olimme yhtä muiden kanssa.
Väkeä joulupäivän juhlamenoissa oli satoja, ellei peräsi tuhansia, valtaosa afroamerikkalaisia. Enemmistö kimalsi juhla-asuissa, sillä olihan kyseessä juhlista suurin, herra Jeesuksen syntymäpäivä. Itse Tabernacle-kirkkokin oli komea, kuin teatteri monine parvineen. Viikoittain kirkossa käy 10 000 seurakuntalaista.
Gospel-esitykset kuuluvat aina asiaan. Kuorolaisia on 270, ja heidät on palkittu kuudella Grammy-pystillä. Eivät siis ole mitään harrastelijoita, vaan alansa rautaisia ammattilaisia ja kärkikastia.
Myös kaltaisemme uskonnottomat ulkopuoliset ovat Tabernacle-kirkkoon tervetulleita. Ihon värilläkään ei ole väliä, joskin me valkonaamat loistimme kalpeana vähemmistönä. Meidät ensikertalaiset nostatettiin penkistä ylös, jonka jälkeen kokeneemmat kävijät tarttuivat meitä käsistä toivoen, että avaisimme sydämemme isälle, pojalle ja pyhälle hengelle.
Niin ei tainnut tällä kertaa käydä, mutta kokemus oli ainutlaatuinen. Voisin ottaa uusiksi vaikka joka joulu (ja miksei muinakin vuodenaikoina). Suosittelen lämpimästi, ihan pelkästään musiikin takia.
Herran haltuun! Matka ylimmältä parvelta näyttämölle = alttarille on pitkä, mutta äänentoistolaitteet ja videoscreenit huolehtivat siitä, ettei mikään mene sivu suun.
Pahoittelen kuvien kehnoa laatua, mutta ne piti ottaa kännykällä lennossa, sillä kirkonmenojen kuvaaminen ei ollut luonnollisestikaan sallittua.
Jumalanpalveluksen päätyttyä Tabernacle-kirkon aula täyttyi niin ulos purkautuvasta kuin sisään tulevasta väestä. Seuraava palvelus alkoi heti perään.
Halleluja! Aikaeron takia on vähän puusta pudonnut olo, mutta nyt myös seesteinen, kiitos parhaan koskaan kuulemani joulusaarnan.
Ja sitten menoksi. Brooklynin downtownista kohti Brooklyn Bridgeä, jonka ylittämisestä tarinaa pari postausta aiemmin.
Hieno paikka. Olen edelleen valaistunut!
Jep. Näitä once in the life time -kokemuksia, joiden ei toivoisi jäävän ainutkertaisiksi.