Täällä vartioin minä!

IMG_7226

Odotin näkeväni Holboxissa vaaleanpunaisia flamingoja. Jouduin pettymään, mutta näin runsain määrin muita siivekkäitä sekä yhden alligaattorin. Kuinkahan moni turisti tipahtaa louskuleukojen kitaan Meksikon matkallaan?

En ole varsinaisesti lintuihminen, mutta tokihan minuakin houkutti nähdä Holboxin lintuja, ja jos nyt ihan totta puhutaan, pelikaanit saavat minut suorastaan innostumaan. Ja niitähän Meksikon rannoilla riittää ruuhkaksi asti.

Olin myös siinä luulossa, että Holboxin lähisaarilla asustelisi vaaleanpunaisia flamingoja, ja varmaan asustaakin, mutta meillä ei ollut onnea nähdä yhtäkään. Siinä mielessä puolen päivän mittainen 3 island -trip oli pieni pettymys.

1.Lintusaari

Flamingojen sijasta näimme retken ensimmäisellä etapilla Isla Pajaroksella valkoisia pelikaaneja (harvinaisia ilmeisesti) sekä koko joukon haikaroita ja muita kenokauloja. Hienoa nähtävää nekin, muttei yhtään pinkkiä…

Oikeastaan paikka oli varsin huvittava, sillä kaikki puut näyttivät olevan varattuja. Ihan kuin olisi katsellut lintujen omaa kerrostaloaluetta. Myös rannalla kävi kuhina, kun kaiken kokoiset sirkuttajat patsastelivat hiekalla tärkeän näköisinä esitellen parhaita avujaan.

IMG_7192

IMG_7190Paatti poikineen häiritsi lintujen rauhaa.

IMG_7191Vähäks me ollaan päheitä…

IMG_7178Parhaat näkymät aukesivat lintutornista.

IMG_7199Ornitologit Suomesta.

IMG_7180

IMG_7181

IMG_7189

IMG_7187

IMG_7185Love birds.

2.Merirosvojen lymypaikka

Lintusaaren jälkeen kiisimme vetten yli Yalahaun luonnonpuistoon. Mangrovepöheikön ja rämeen keskeltä löytyi mini-cenote eli maanalta pulppuava kirkasvetinen lähde, jonka viileään syliin oli ihana pulahtaa paahtavan kuumana päivänä. 400 vuotta sitten lähde toimi merirosvojen juoma- ja lymypaikkana.

Istuessamme jälleen virkistyneinä veneessä bongasimme koko tripin mielenkiintoisimman veijarin: ihkaelävän alligaattorin. Se paistatteli laiskanpulskeana päivää vedessä lilluvalla puunrungolla.

Meistä matkailijoista se ei piitannut pätkääkään, vaan päästi veneemme melkein kosketusetäisyydelle. Ehkä se halusi nähdä, josko joku onneton putoaisi silkasta innosta paatista, ja se pääsisi esittelemään puruvoimaansa.

IMG_0271Paikallinen Stadikka.

IMG_7222

IMG_7205

IMG_7228Bienvenudos! Kohta olis lounasaika.

3.Intohimon saari

Kolmas pysähdys oli Isla Pasionilla. Komeasta nimestään huolimatta saarella ei ollut mitään nähtävää, intohimosta puhumattakaan. Minun silmissäni Pasion ei ollut edes oikea saari, vaan vain pieni heinän täyttämä maakaistale. Vesikään ei ollut niin kristallinkirkasta kuin meille oli suureen ääneen kehuttu, vaan huomattavasti sameampaa (mutapohja) kuin Holboxissa.

Hohhoijaa, tulipa käytyä, tulipa uitua. Samoin teki muuten yksi koira, joka käveli Pasionille Holboxista laskuveden aikana. Eli kovin kauas pääsaarelta ei tällä reissulla päästy.

IMG_7242Kellujan on helppo hymyillä.

IMG_7235

IMG_7232

IMG_7255

Hintansa väärti?

Summa summarum: kannattiko saariretki tehdä? No joo, olivathan valkoiset pelikaanit kivoja, alligaattori komea ja  mini-cenotessa oli hauska pulahtaa. Mutta: pelikaaneja on mielinmäärin Holboxissakin (ja todennäköisesti alligaattoreitakin) ja todelliset cenotet – joista meillä oli kokemusta edelliseltä Meksikon reissulta – ovat ihan eri luokkaa kuin mini-cenote.

Vaan tulipa tehtyä, hintaan 390 pesoa  = noin 20 euroa.

IMG_7409

IMG_7139

IMG_7141

IMG_7100

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.