Zermattin ja Geneven jälkeen keskityimme lähimatkailuun ja nousimme Zürichin rautatieasemalta lähijunaan, määränpäänä noin 900 metriä korkea Uetliberg-vuori, jonka huipulta aukeaa huima näköala yli koko Zürichin.
Junamatka Uetlibergin asemalle kesti vain vaatimattomat puoli tuntia, mikä tuntui edellisten päivien junassa istumiseen verrattuna ihan mitättömältä. Ilmankos jalka nousi rivakasti yläviistoon kohti näköalapaikkaa, jonne oli asemalta 10 minuutin kävelylenkki.
Kannatti kivuta
Ja oi, mitkä ihanat maisemat silmiemme eteen levittäytyivätkään! Jälleen kerran olin sanaton. Kyllä Sveitsi on kirotun kaunis maa, katseli sitä mistä suunnasta hyvänsä. Ja Uetliberg ihan kelpo vuori, vaikkei mikään alppihuippu olekaan.
Jotta näkisimme aivan kaiken, kipusimme vielä 72 metriä korkeaan näköalatorniin. En suosittele tätä korkeita paikkoja kammoaville, sillä jos katse eksyy matkalla maan pintaa kohti, päässä voi alkaa huipata.
Mutta kyllä kipuaminen kannattaa: näkymät ovat tornista käsin, jos mahdollista, vielä upeammat. Toisella puolella horisonttia siintää sininen Zürich-järvi ja toisella puolella kilometri kaupalla vihreitä niittyjä.
Kaukaisuudessa kumottavat vuoret; jossakin pilvivaipan seassa myös Alppien korkeat huiput, Jungfrau ja mitä niitä nyt olikaan.
Paluumatka patikoiden
Näköalatornin kupeessa on ravintola, jossa kannattaa käydä ainakin pissalla, mutta myös Uetlibergin rautatieasemalla on kaksi kuppilaa, joissa voi virkistäytyä. Suurin osa tulijoista nauttii vuorella kuitenkin omia eväitään, sillä Uetliberg on suosittu picnic-paikka. (Arvatkaa kaksi kertaa, oliko meillä hotellin aamiaiselta vohkimamme patongit ja kovaksi keitetyt kananmunat repussa?)
Päätimme nauttia evästä paluumatkalla, josta osan taittaisimme jalkaisin. Tunnin matka Triemlin rautatieasemalle, josta pääsisimme Zürichiin vievään junaan, ei kuulostanut kovin pahalta. Eikä ollut sitä, mutta paikoitellen laskeuduimme todella jyrkkiä alamäkiä, jotka olivat liukkaita edellisen päivän sateesta. Aavistin jo tässä vaiheessa, että pohkeet vinkuisivat illalla tuskasta, puhumattakaan seuraavasta aamusta. (Eikä muuten mennyt arvaus pieleen…)
Polulla oli hiljaista ja suurten puiden ansiosta varjoista, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä. Ilma tuntui ihanan raikkaalta, kuten vuorimaisemissa kulkiessa sopii olettaa. Teki mieli panna lauluksi: the hills are alive with the sound of music…
Vaarallisin eläin
Ihan mutkitta emme Triemliin löytäneet, vaikka vaellusreitit ovat Sveitsissä keltaisin kyltein hyvin merkitty. Siitä huolimatta kuljimme jossakin kohdassa harhaan ja neuvoa piti kysyä vastaantulijalta.
Kovin montaa patikoijaa emme kohdanneet, mutta maastopyöräilijöitä sitäkin enemmän. He kirjaimellisesti laskivat mäkeä, ja vauhti oli niin kova, että silmä ehti rekisteröidä metsän pimennosta viuhahtavista raivopäistä vain vilauksen.
Mielestäni maastopyöräilijä onkin vaarallisin eläin, jonka Sveitsin metsissä voi kohdata. Pitäkää tämä mielessänne ja suhtautukaa fillaristeista varoittaviin kyltteihin asianmukaisella vakavuudella = älkää erehtykö kulkemaan pyöräväelle tarkoitetuilla poluilla.
Jos haluatte kokea patikalla jotain ainutkertaista, valitkaa Uetlibergin tunnetuin vaellusreitti, Planetenweg. Sen varrella on aurinkokunnan planeettoja. Reitillä yksi metri vastaa miljoonaa kilometriä todellisessa mittakaavassa, mikä helpottaa aurinkokunnan kokojen ja etäisyyksien vertailua.
Ja mikä tärkeintä: jalkaan kunnon kengät, ei kaupunkimenoon tarkoitettuja tossuja, kuten minulla. Uetliberg kannattaa ehdottomasti kokea!
Mitä maksoi?
Tämän reissun toteutin Zürich Cardin avulla. Hankin sellaisen 48 CHF:n hintaan rautatieaseman turisti-infosta 72 tunniksi. Kortti käy junissa, ratikoissa, busseissa ja laivoissa ja sillä voi matkata myös lentokentälle tai sieltä pois. Sillä saa myös alennusta nähtävyyksillä ja joissain ravintoloissa ja liikkeissä. Kortin voi ostaa halvempaan hintaan myös 24 tunniksi.