Seuraavaksi parin viikon takaisella Sveitsin turneella vuorossa oli Geneve, minulle rakas kaupunki nuoruuden inter raileilta. Kaunis – ja ah, niin ihanasti ranskalainen! Oikein tyrmistyin, kun kaverilta kuulin, että sveitsiläiset itse pitävät Geneveä ikävänä, likaisena ja tylsänä paikkana.
Onkohan kaupunki kovasti muuttunut, mietin junamatkalla Zürichistä Geneveen. Ainakin junan ikkunasta vilahtelevat näkymät olivat ihan yhtä upeat kuin muistoissani, etenkin kun alettiin lähestyä Lausannea. Vihreitä viiniviljelyksiä, auringossa kylpeviä kyliä ja kirkkaan sininen järven pinta taustallaan komeat kukkulat.
Kesäisissä tunnelmissa
Kun saavuimme Geneveen, mittari näytti +20 astetta ja Zürichin syksy tuntui vaihtuneen kesäksi. Juhlistimme upeaa päivää ostamalla rautatieaseman kaupasta kylmän kuohupullon, jonka kera parkkeerasimme toviksi Geneve-järven rannalle.
Edessämme lorisi kaupungin symboli, Jet d´Eau –suihkulähde, joka suihkuttaa 500 litraa vettä 140 metrin korkeuteen nopeuden ollessa peräti 200 kilometriä tunnissa. Sitä ihastellessamme suunnittelimme päivän ohjelmaa: ensiksi järvelle tiiraamaan rikkaiden taloja, sitten puistokierros, jonka jälkeen vanhaan kaupunkiin.
Geneven kauniit rannat
Päädyimme puolentoista tunnin mittaiseen Belles rives genevoises –risteilyyn. Saimme 19,50 CHF maksavat liput puolella hinnalla, koska junalippumme oikeuttivat alennukseen. Sveitsissä kannattaakin aina vilauttaa lippukassoilla asioidessa aiemmin ostettuja liikenteeseen liittyviä piljettejä tai kaupunkikortteja, sillä parhaimmillaan muut kyydit voivat olla jopa ilmaisia.
Matkaan lähtiessämme taivas alkoi vetäytyä pilveen, mutta näkymät Geneve-järveltä käsin olivat siitä huolimatta hulppeat. Palatseja, puutarhoita ja lisää palatseja. Kävi varsin selväksi, että Genevessä on aina eletty leveästi.
Mont Blancia, Alppien korkeinta huippua Ranskan ja Italian rajalla, emme ikävä kyllä nähneet, mutta se onkin mahdollista vain äärimmäisen selkeällä ilmalla.
Sateen lotistessa
Kun palasimme rantaan, hyppäsimme minijunaan, joka ”kiidätti” meidät puistokierrokselle. Tämä puoli tuntia kestävä kierros maksoi 8,50 CHF (ei alennusta junalipulla). Nyt näimme palatsit ja paviljongit lähietäisyydeltä. Nämä paikat olivat minulle tuttuja entuudestaan, sillä köyhänä interreilaajana Geneven puistoissa tuli useasti syötyä eväitä ja pötkähdettyä pitkäkseen.
Kierroksen edetessä kohti loppuaan alkoi sataa. Lotina yltyi ylittäessämme Geneve-järveä paikallisliikennepaatilla (yellow boat), mikä ei maksanut meille mitään, kiitos jälleen junalippujemme. Ukkonenkin jyrisi, mutta siitä huolimatta säntäsimme kohti St. Pierren katedraalia, joka kohoaa vanhan kaupungin ylle.
Sen huipulta on mahdollisuus ihailla Geneveä kokonaisuudessaan, mutta tämä jäi meiltä tekemättä sateen takia. Myös suunnittelemamme vanhankaupungin kävelykierros typistyi tyngäksi. Kuviakaan ei viitsinyt ottaa, koska oli niin harmaata.
Puolikas pizzaa
Oli pakko antaa periksi ja siirtyä sisätiloihin. Nälkäkin alkoi olla kova. Geneven hinnoilla meillä oli varaa vain yhteen pizzaan, jonka söimme puoliksi (25 CHF). Mikään ei ollut siis muuttunut inter rail -ajoista, jolloin hampurilaisateria McDonaldsissa edusti hienouden huippua.
Syötyämme totesimme päivän jo vaihtuneen iltaan. Ei auttanut kuin kävellä takaisin rautatieasemalle ja lähteä paluumatkalle. Hieman harmitti, että satoi – ja että oli sunnuntai. Arkipäivänä sadetta olisi voinut pidellä kaupoissa, eikä Geneve olisi vaikuttanut niin kuolleelta.
Mutta että tylsä, ikävä ja likainen? Ei minun silmissäni, vaan kaunis ja ylellinen. Myönnettäköön kyllä, että sunnuntaina lähes kaikki kaupungit ovat vähän tylsiä, ja sateella tuntuu paikkaan katsomatta aina vähän ikävältä. Eli ajoittakaa Geneven vierailunne arkeen; ilma on korkeamman käsissä.
Jos matkustatte junalla, varautukaa maksamaan tripistä Zürichistä Geneveen ja takaisin 168 CHF. Meikäläinen matkusti halvalla, eli Coopin 49 CHF:n hintaisella päivälipulla, jonka Sveitsissä asuva kaveri oli ostanut tarjouksesta.
Musta joutsen
Kerrottakoon lopuksi, mikä minusta nuorena interreilaajana oli Genevessä kaikkein parasta. No, musta joutsen tietysti! En ihan tarkkaan muista, minkä puiston lammella mustan joutsenen näin, mutta näin kyllä, sillä seuraavalla reilillä toin matkatoverinkin sitä ihailemaan. Sittemmin olen lukenut, että mustajoutsen (Cygnus atratus) on Australiasta ja Uudessa-Seelannista kotoisin oleva vesilintu, jota tavataan Euroopassa tarhoissa ja tarhakarkulaisena.
Tällä kertaa oli tyydyttävä valkoisiin joutseniin. Ja niitä uiskenteli Geneve-järvellä kymmenittäin.
Oi niitä aikoja: nuori interreilaaja Genevessä vuonna yksi ja kaksi.
Uusinta uutta
Mustan joutsenen sijasta törmäsimme uuteen ihmeellisyyteen. Ainakaan minä en ollut ennen nähnyt sateenvarjon varren kaltaista vipua, johon voi kiinnittää kännykkänsä ottamaan selfietä kaukoetäisyydeltä. Vipukuvia ottavaa kansaa tuli vastaan monta kertaa – yleensä merkkivaatteisiin pukeutuneita ja luksuslaukkuja kantavia arabeja.
Onkohan kyse vasta tuloillaan olevasta muotivillityksestä, vai olenko vain pudonnut kärryiltä, kuten yleensä, kun uusimmista teknisistä vimpaimista on kyse?
Hauska lukea paikasta, kun matka saattaa viedä Geneven kautta Ranskaan keväämmällä. Ja ainakin elokuvissa kaupunki on minunkin mielestäni aina näyttänyt hienolta. Selfiekepin haluan heti!
Ei muuta ku keväällä Geneveen ostoksille; varmaan noita vipuja jossakin luksusliikkeessä siellä myydään!
Tuontapaisia teleskooppikeppejä, joihin kännykkä kiinnitetään, näin kuukausi sitten useampia Sevillassa. Veikkaampa, että ens kesänä niitä onkin jo aika monella. Kiitos muuten Sevillan vinkeistä…mahtava kaupunki.
No niin, nyt saatiin kännykkäkepille oikea nimi: TELESKOOPPIKEPPI. Kiitos, Tapsa! Mielenkiinnolla odotan, alkaako moisia näkyä Helsingin katukuvassa.