Suomi-kuvaa kirkastamassa Tallinnassa

Ennen mentiin tammikuussa Thaimaahan, tänä vuonna Tallinnaan. Ei yhtään huonompi vaihtoehto: pitkä viikonloppu tarjosi Euroopan parasta taitoluistelua, hyvää ruokaa sekä kauniita katumaisemia, kuten aina Tallinnassa. Ripauksen luksusta matkatekoon toi Tallink Starin business lounge, jossa ylitimme meren mennen tullen (yhteistyössä Tallink Suomen kanssa). Aivan mahtava reissu – ei olisi voinut tätä vuotta paremmin aloittaa. Tosin yöllisen palohälytyksen olisi voinut jättää väliin.

Tallinnan valikoituminen vuoden ensimmäiseksi matkakohteeksi ei ollut koronan sanelema juttu (maailmahan on auki, jos vain uskaltaa lähteä ja jaksaa täyttää tarvittavia lomakkeita, tunkea tikkua nenään ja istua testituloksia odotellessa kiltisti hotellissa), vaan syy siihen olivat taitoluistelun EM-kilpailut. Meikäläinen on ennenkin ravannut maailmalla kyseisen urheilulajin perässä, joten oli itsestään selvää, että lähtisimme kannustamaan suosikkejamme naapuriin.

Matka alkoi valtaisan pettymyksen kourissa, kun suomalainen jäätanssipari Juulia Turkkila – Matthias Versluis joutui vetäytymään mittelöistä positiivisen koronatestin vuoksi. Sitä nieleskeltiin hetki. Sitten käänsimme reissuvaihteen päälle: ilo irti ja korkkarit (joita kellään ei ollut mukana) kattoon!

Leppoisasti luksusluokassa

Viimeistään kun saimme lasit kuplajuomaa eteemme Tallink Starin business loungessa, hymy karehti jo koko jengin huulilla. Olimme oikeasti matkalla, jonka toteutumista piti jännittää viimeiseen asti. Omikronperkelehän olisi voinut sulkea kisakatsomon ovet – tai joku meistä olisi voinut saada tartunnan. Kyllä kelpasi kippistellä, että istuimme paatissa.

Business lounge teki matkustamisesta leppoisaa ja turvallista. Väkeä siellä oli vain kourallinen ja muihin matkustajiin törmäsimme ainoastaan tax free -myymälöissä. Turvavälin pitäminen ei ollut kaupoissakaan vaikeaa, koska laiva oli lähes tyhjä. Itse asiassa ostoksetkin olisi voinut halutessaan tehdä business loungesta käsin, joskin sen tax free valikoima on rajallinen.

Sen sijaan juomissa (jotka kuuluvat lipun hintaan) piisaa väkivahvoista virvokkeisiin. Eikä ruokapöydän antimissakaan ole valittamista. Tosin jos kala ja katkaravut eivät maistu, kutistuu valikoima hyvin suppeaksi. Mutta meille maistui paremmin kuin hyvin – santsasimme joukolla.

Onko hintansa väärti?

Suosittelen tätä matkustusmuotoa lämpimästi: oma rauha, mukavat puitteet (myös työntekoon), hyvät tarjoilut, nopea wifi sekä ystävällinen henkilökunta. Kaverille ja siskolle kokemus business loungesta oli ensimmäinen ja olivat samaa mieltä. Sisko myös laskeskeli, että businesslipun hinta (65 euroa + peruslipun hinta) palaisi aika helposti laivan buffassa syödessä ja kulauttaessa muutaman drinkin siihen päälle.

Näin korona-aikaan turvallisuuskin painoi vaa´assa – emme missään nimessä halunneet ottaa minkään moista riskiä, että alkaisimme oireilla määränpäässä ja kisat kaatuisivat osaltamme siihen. Siksikin business.

Vielä viimeiseksi sananen matkustusmuodollisuuksista tammikuussa: menomatkalla kukaan ei kysynyt koronapassia eikä sen puoleen oikeaa passiakaan, paluumatkalla molemmat piti kaivaa esiin vain Helsingin päässä. Vaikka vastaanottokomiteassa oli useita virkailijoita, homma meni silti jonottamiseksi. Eli kesti tovi päästä ulos terminaalista.

Mainio majapaikka

Asuimme vanhankaupungin laidalla Posti-kadulla Bookingin kautta vuokraamassamme kahden makuuhuoneen huoneistossa, Tallinn City Apartmentsissa. Annoimme kämpälle yksissä tuumin 8 pistettä: parempiakin on nähty ja paljon paljon huonompia. Hinta kolmelta yöltä 330 euroa.

Plussat etenkin sijainnista ja siisteydestä. Keittiöstä löytyi kaikki tarvittava, paitsi tiskirätti, jolla olisi voinut pyyhkiä muitakin pintoja. Sängyt olivat hyvät ja tyynytkin (joiden suhteen olen tarkka ja kranttu) nukkumiskelpoiset. Öisin oli hiljaista, mitä nyt kaveri vienosti kuorsasi. Tilava vessa ja hyvä suihku. Matkalaukkusäilytys samassa kiinteistössä olevassa respassa.

Miinukset näköalasta tai pitäisikö sanoa näköalattomuudesta: olkkarin ikkunan takana oli seinä, makkarin ikkunoista mieltä ylentävä näkymä remonttityömaalle ja roskiksille. Toinen pitkä miinus siitä, ettei toisessa makkarissa ollut kuin kattovalo – ei siis lainkaan lukuvaloja, vaikka sänkyjä oli kaksi. Ja pisin miinus siitä, ettei asunnossa ollut minkäänlaisia turvaohjeita hätätilanteiden, kuten palohälytyksen, varalle.

Yöpuvuissa yön selkään

Sellainen meinaan tuli, puoli kahdelta yöllä alkoi ujellus, joka pakotti meidät pakenemaan yökkärit päällä pihalle. “Ottakaa passit ja puhelimet”, muistan huutaneeni. Ulos asunnosta ei kuitenkaan niin vain menty: hälytys oli käynnistänyt automaattisesti rapussa tehotuuletuksen, joka oli niin voimakas, että se painoi ulko-ovea kiinni. Ja koska olimme modernin sähkölukituksen takana, emme meinanneet saada ovea lainkaan auki. Se oli koko touhussa säikähdyttävin kokemus.

Loppujen lopuksi kyse oli siitä, että jossain ylemmän kerroksen asunnossa joku oli kokannut keskellä yötä. “Somebody was baking something”, selitti talossa olevan ravintolan väki. Siis leipoi pullaa? Vai kärvensi makkaraa? Tämä ei koskaan selvinnyt.

Hipsimme takaisin kämpille aikamoisessa adrenaliinituiskeessa. Pitikin sattua! Mutta onneksi ei pahempaa.

Ja siis kyllähän mekin hyvin myöhään ruokailimme, kun saavuimme kisoista vasta kymmenen jälkeen. Mutta kaikki oli päivällä ostettu kaupan valmistiskiltä. Eikä asunnossamme ollut edes uunia, ainoastaan mikro. Olisi tietysti voinut tunkea sinne kokonaisen kinkun ja tsekata riittäisivätkö tehot sen kypsentämiseen…

Toistaiseksi paras ulkomainen jäähalli

Sitten taitoluisteluasiaa, jonka yli voit hyvin skrollata, jos ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta siltä varalta, että jotain kiinnostaa, totean lyhyesti, että Tondiraban jäähalli on toistaiseksi paras ulkomainen jäähalli, jossa olen ikinä vieraillut. Se ei ole kovin paljoa se, koska kaikki aiemmat jäähallit ovat olleet järjestään huonoja. Suomalaisille jäähalleille ei ole löytynyt edes lähes tulkoon -haastajia.

Tondirabassa oli kuitenkin istuinnojalliset penkit (ei suinkaan itsestään selvyys) ja muutama baari (harvinaista) sekä yksi kahvila/ravintola (harvinaista). Kaikista näistä sai alkoholia (ei suinkaan itsestään selvyys). Juomavalikoima oli itse asiassa huippuhyvä (tässä jäävät suomalaiset snackbaarit kakkoseksi, koska saavat tarjoilla korkeintaan olutta). Kahvilasta sai myös pikaruoka-annoksia, jos jaksoi seistä jonossa puoli päivää. Kahvila nimittäin palveli myös kisojen henkilökuntaa, joille oli järjestetty sinne oma ruokabuffansa. Hirmuinen tunku! Ei tietoakaan turvaväleistä. Maskit sentään kaikilla naamalla, koska olivat hallissa pakollisia.

Lähistön tärpit

Tondiraban lähistöllä on kaksi isoa supermarkettia, joista ainakin toisessa on kahvila sekä georgialainen ravintola Fantaasia. Lähellä on myös iso puutarha/kasvi/sisustusmyymälä Hortes. Kuulemma kiva – meillä ei ollut aikaa tutustua siihen. Pienoisen kävelymatkan päässä on italialainen ravintola Ciao Ragazzi, jonne ei ollut ainakaan näin kisa-aikaan asiaa ilman pöytävarausta (tuli kokeiltua). Lisäksi lähistöltä löytyy Tallinnan parhaaksi kreikkalaiseksi ravintolaksi kehuttu Varkizana.

Hallille pääsi sujuvasti Boltilla. Emme mitään muuta matkantekovälinettä käyttäneetkään. Halpaa ja nopeaa lystiä. Suosittelen lataamaan Appsin ja kokeilemaan. Varoitus: Boltiin jää helposti koukkuun (haha!)

Ja mitä itse kisoihin tulee, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ja tietäjät tietävät jo, mitä kisoissa tapahtui. Siksi päätän raporttini Tondiraban jäähallista tähän.

Ravintolatarjonta

Vaikka istuimme päivät pitkät jäähallissa, ehdimme myös piipahtaa jonkun kerran ravintolassa. Olihan meillä käytössämme tulo(torstai)ilta, perjantai- ja lauantaiaamupäivät sekä koko sunnuntai laivan lähtöön asti.

Testasimme seuraavat paikat:

1.Lore Bistroo Noblessenerissä. Koska sitä oli kovasti kehuttu. Koska siellä on hieno takka, jonka halusin nähdä omin silmin.

-Hyvää bistroruokaa suppealta listalta.

-Hieno miljöö vanhassa tehdashallissa. Upea takka todellakin!

-Tuskin kuitenkaan uudestaan.

2.Pohjala Tap Room ja panimo Noblessenerissä. Kaveri oli käynyt aiemmin ja tykännyt kovasti. Mekin tykkäsimme.

-Kiva miljöö, jossa paljon ihmisiä koronasta huolimatta. Ei kuitenkaan liiaksi. Hyvin säilyi turvaväli.

-Erinomainen juomavalikoima, viineissäkin, vaikka olutravintolassa ollaan. Tarjolla myös ruokaa.

-Jatkoon!

3.Kohvik Komeet Solaris-ostoskeskuksen katolla. Tuttu paikka itselleni ja kaverille aiemmilta reissuilta. Muistikuvissamme suussa sulavat baakkelsit. Kaveri myös muisteli paikan olevan trendikäs.

-Ei ollut, vaan aika lailla kulahtanut.

-Kakkuvalikoima hyvä ja sulivat kyllä suussa, mutta suklaamoussekakku oli siskolle pettymys. Hän kun ei ole lainkaan moussen ystävä eikä kakun ulkoasu antanut ymmärtää sen sisältävän moussea. Itse tilasin maailman pienimmän suklaaleivoksen: täyttä tryffeliä, vähän liikaakin. Kaverin porkkanajuustokakku sai kehut.

-Ei kiitos enää kolmatta kertaa, vaikka kahvilan terassilta onkin hienot näkymät.

4.Time to wine Rotermannissa (Rotermani 2). Uusi ihana tuttavuus minulle ja siskolle, kaverille tuttu juttu toisesta osoitteesta. Näitä on siis kaksi Tallinnassa.

-Upea “viinitorni”, joka sai suun napsaamaan, mutta toimi myös loistokkaana sisustuselementtinä. Viihtyisä ja elegantti baari.

-Viiniseinä/viinirobotti, josta saa maistella laatuviinejä viinikortilla kolmessa eri mitassa. Juomat laskutetaan lähtiessä. Toki tilata voi myös pulloittain. Tarjolla myös tapaksia.

-Ehdottomasti jatkoon!

5.Fantaasia Tondiraban jäähallin kupeessa (Tähesaju tee 1). Päädyimme tänne, koska muuallekaan emme päässeet kisatauolla lauantaina. EI HUONO!

-Tylsä supermarkettiravintolan miljöö kaikilla georgilaisilla jipoilla. Saimme pöydän lasten leikkinurkasta, koska muutakaan ei ollut vapaana.

-Hyvin hiiidas palvelu, mutta aivan erinomaiset dumplingsit (pelmenit) lihatäytteellä. Voisin syödä uudestaankin.

6.Controvento, Tallinnan vanhin italialainen ravintola missäpä muualla kuin vanhassakaupungissa. Kaverille tuttu, mutta siskolle ja minulle jälleen uusi tuttavuus. Kaikkien kehuma ja ihan hyvästä syystä.

-Kiva tunnelmallinen miljöö takkatulen ääressä.

-Hyvä palvelu ja erinomaiset pizzat.

-Jatkoon.

***

Kaikissa ravintoloissa Fantaasiaa lukuun ottamatta kysyttiin koronapassi ja henkilöllisyystodistus.

Tallinnan kauniit kadut

Tokihan nautiskelimme myös Tallinnasta itsestään, sen kauniista ja tällä kertaa varsin tyhjistä kaduista. Toisaalta aivan ainutlaatuisen ihanaa, mutta toisaalta surullista. Kirottu korona!

Näin upealta Tallinna tammikuun auringossa näytti. Ei ristin sielua juuri missään.

Lopuksi polskis!

Yksi matkamme kohokohdista tulee tässä: Kalevspa veekeskus, vapaasti suomennettuna Kalevin uimahalli. Vietimme siellä sunnuntaiaamupäivän. Kolmen tunnin piljetti 19 euroa (Offerilla 12 euroa x 2 hlöä). Kohtuu kallista huvia, mutta ihan sama, koska kaipuu päästä veteen oli kauhea. Kuten kaikki hyvin muistanemme, omikronhan sulki uimahallit tammikuuksi siellä sun täällä Suomessa ja tämä aika oli uimarille yhtä tuskaa.

Oi onnea, kun pääsi pulahtamaan altaaseen. Loiskimme, polskimme, lilluimme ja pyörimme villissä virrassa koko rahan edestä. Mikä kertakaikkisen mahtava tapa päättää ihana miniloma!

***

Lippuluukulla piti näyttää koronapassi ja henkilöllisyystodistus.

Suomi-turisti kiittää

Lopuksi kiitokset matkakavereille, luistelijoille ja Tallink Suomelle laivamatkoista. Olen monesti todennut ja totean nytkin, että aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain uutta ja suurta. Tuttukin kohde tarjoaa usein yllätyksiä, kun sitä tarkastelee avoimin silmin eikä jämähdä polkemaan samoja polkuja, jotka on poljettu tuhanteen kertaan.

En malta odottaa seuraavaa matkaa. Ehkä kuitenkin eri sotisovassa, vai mitä mieltä ootte?

8 thoughts on “Suomi-kuvaa kirkastamassa Tallinnassa

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Tallink Starin business lounge kuulostaa minunkin mielestäni hintansa arvoiselta ja voisi hyvinkin olla omakin valinta. Mitä ulkomailla olevissa jäähalleissa sitten yleensä on ollut vikana verrattuna suomalaisiin? En ole ulkomailla ikinä tainnut jäähallissa käydä, mutta Suomessa useinkin. Myös katselemassa taitoluistelua.

    1. maarit Post author

      Ei sit lukenu koko juttua…? Mutta kerrataanpa: ei juuri mitään palveluja = ruokaa ja juomaa väliajoilla. Ja jos onkin, niin valikoima kelvottoman huono. Ihan oikeista Jäähalliravintoloista, kuten Hartwall ja Metro Arenalla, voi vain haaveilla. Istuimetkin halleissa ovat mitä sattuu, selkänojat ovat harvinaista luksusta! Ja vaikka ollaan JÄÄhallissa,yläkatsomossa voi olla niin kuuma, että hiki virtaa ja happi loppuu. Ja tässä vain muutama maailmalla havaittu epäkohta 🤣.

  2. Maapalloilija

    Ihan kohtuuhintaiselta kuulostaa tuo bisneslounge, että voisin kyllä sitä harkita Suomenlahden ylityksessä. Postauksessa oli muutenkin paljon mielenkiintoisia Tallinna-vinkkejä. Itä-Euroopassa monet urheilufasiliteetit tuntuvat olevan sieltä Neuvostoliiton ajoilta, että ei mitään luksusta siltä saralta ole odotettavissa.

    1. maarit Post author

      Kyllä on surkeat fasiliteetit myös toisaallakin, mitä jäähalleihin tulee. Kokemusta on niin Espanjasta, Italiasta, Ranskasta kuin Vancouverista (suuria luistelumaita kaikki, paitsi Espanja). Suomalaisena on voinut ylpeänä röyhistää rintaansa: kyllä meillä osataan!

  3. Pirkko / Meriharakka

    Urheilukisat eivät pääsääntöisesti ole olleet meidän juttumme, mutta kun nyt oikein mietin, niin muutaman kerran on kyllä jännitetty purjehduskilpailujen lähtöjä! Niissä haasteena on lähtöviivan ylittäminen, jota ennen veneet purjehtivat sen takana ympyrää, purjeilla siis tietysti, ja lähtölaukauksen yhteydessä ylittävät lähtöviivan. Merellä ruuhkassa on vaikea pysyä oikealla alueella ja törmäämättä muihin veneisiin ja varaslähtöjä ja vaarallisia tilanteita sattuu helposti! Joskus olemme jopa itse osallistuneet seuran johonkin pienimuotoisiin kilpailuihin ja samaa tunnelmaa niissäkin on lähtöviivalla!
    Mutta sorry, asiasta aiheeseesi. Loungessa matkustaminen on tosiaan pienen sijoituksenkin arvoinen tuolla välillä, on siellä vaan sen verran rauhallisempaa. Hälytystä hotellissa emme onneksi ole joutuneet kokemaan – koputetaan nyt sitten puuta, ettei jouduttaisikaan!

    1. maarit Post author

      En siis ole ainut, joka ravaa maailmalla urheilun perässä… Tällä kertaa loungessa – lentäen matka taittuu pääsääntöisesti polvet suussa turistiluokassa. Mutta odotan silti hartaasti, että pääsen huhtikuussa hyppäämään koneeseen, tällä kertaa kohteena iki-ihana (tai niin monen vihaama, miten vain) Pariisi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.