Stone Town – viimeinen kohde ennen koronaa

Olo oli haikea, kun Stone Town jäi taakse. Kahdesta syystä: 1) olisin voinut viettää kiehtovassa kaupungissa pitemmän aikaa, 2) plakkarissa ei ollut ainuttakaan uutta matkaa – tulevaisuus näytti tylsältä. Noo, kuten hyvin tiedätte, tämä osoittautui onnenpotkuksi, kun korona teki selvää kaikkien matkasuunnitelmista. Mutta ikävä Sansibariin riipii edelleen rintaa. Siihen sekoittuu myös huoli – miten taudista siellä selvitään?

Tuntuu kuin Sansibarista ja Stone Townista olisi tuhat vuotta. Sehän tapahtui aikaa ennen koronaa, toisessa maailmassa ja toisessa todellisuudessa. Tosiasiassa reissusta on reilut kaksi kuukautta. Miten maailma voikaan muuttua niin lyhyessä ajassa?

Mitähän Sansibariin kuuluu juuri nyt? Toivatko italialaiset turistit (suorat lennot Milanosta harva se päivä, haloo!) koronan sinne? Jos näin, kuinka saarella selvitään taudista? Terveydenhuolto on ihan toista luokkaa kuin meikäläisillä leveysasteilla. Sitä paitsi siellä eletään todella liki toista: koko suku saattaa nukkua yhdessä ja samassa huoneessa. Ja mitä tapahtuu saaren taloudelle, kun turistit ovat poissa? Ja tulevatko he edes takaisin?

En voi kuin onnitella itseäni, että ehdin vierailla Sansibarissa ennen koronaa. Timing is everything – totta tosiaan! Ja joulukuussa hölkötin pitkin pohjois-Italiassa Torinon katuja: millaistahan kauhua korona on kylvänyt niiden kivetyksille? Elämme outoja ja hurjia aikoja…

Moni syyttää tästä matkailijoita. “Suhaavat sinne tänne päättömästi ja tuovat taudit mukanaan.” Näin kommentoi joku kitkerästi Facebook-sivuillaan. Toinen vastasi, että hyvä kun saadaan matkailu ja lentopäästöt viimein kuriin. Kolmas kotkotti: Meidän perhe on jo pitkään matkustanut vain kotimaassa. Me haluamme jättää jälkipolville perinnöksi terveen maapallon.” Yleinen ajatus tuntui olevan, että nyt loppui reissaaminen ja hyvä niin = ihan oikein reissaajille.

Valitan, ei muuten loppunut, ainakaan omalla kohdallani. Aion tarttua matkasauvaan heti, kun tilanne sallii. Paloni nähdä koronan jälkeinen maailma on yhtä kova kuin paloni nähdä maailma sitä ennen.

Sitä odotellessa silmäys Sansibarin pääkaupungin, Stone Townin, sokkeloisille kaduille, sellaisina kuin ne näyttäytyivät 13-15.1.2020, hieman ennen koronaa. (Ja joo, tiedän kyllä, että katastrofi oli jo alkanut Kiinassa, mutta eihän se vielä muuta maailmaa koskenut, ja ilmeisen harva osasi odottaa, että koskaan koskisikaan.)

Show must go on, sanoi Freddie Mercurykin, joka syntyi Stone Townissa 1946. Hänen entinen kotitalonsa on fanien pyhiinvaelluskohde, mutta itse talossa ei ole mitään nähtävää. Sen yhteydessä toimiva museokin on kuulemma vaatimaton, joten kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin maksaa kiskurihinnan nähdäkseen muutama foton ja muistoesineen.
Väsymätön oppaamme Amour kuljetti meitä Stone Townin kaduilla. Kolmen tunnin kieppi maksoi 15 taalaa per naamari + tipit päälle.
Amour ei ymmärtänyt tätä katujen varsillakin komeilevaa hokemaa, vaan juoksutti meitä hiki hatussa eteenpäin. Ja hikeä pukkasi, sillä mittari näytti + 40 astetta.
Stone Town tunnettiin orjamarkkinoistaan vuoteen 1873 asti. Visiitti orjakauppamuseossa nosti palan kurkkuun.
Stone Townin talot ovat hurmaava sekoitus intialaista, arabialaista ja eurooppalaista arkkitehtuuria.

Darajanin torilla on kaupan kaikkea mahdollista suloisessa sekamelskassa. Meteli on korvia huumaava. Ja me valkonaamat erotumme hyvin joukosta (terveellinen kokemus itse kullekin).
Stone Town tuoksuu mausteilta, neilikalta, kardemummalta ja currylta.

Stone Town on kuulu messinkikoristeisista puuovistaan. Järeimmät koristukset pysäyttivät aikoinaan sisään pyrkivät norsut – tai näin meille ainakin kerrottiin.
Kaduilla kukkii myös huumori. Meitä tämä Spice Palace Hotelin kyltti nauratti niin, että painelimme sisään ja lounastimme (arvatkaa mitä?) hotellin kattoterassiravintolassa. Stone Town on kuulu myös kattoterasseistaan: niitä on lähes joka talossa ja aika moni toimii nykyisin ravintolana.
Näköala yli Stone Townin tarjoaa niin vanhoja historiallisia rakennuksia kuin peltikattoja.
Hip hei, hyvän ruuan jälkeen on aina parempi mieli.
Pussaavat seeprat jäivät ostamatta, mikä on harmittanut jälkikäteen.

Emme myöskään rahdanneet koti-Suomeen yhtään sansibarilaista arkkua, jotka Amazing Racea katsovat muistanevat hyvin salalokeroistaan ja valepohjistaan.
Sen sijaan sänkyäni koristaa kaksi näiden naisten tekemää tyynynpäällistä.
Kaikki tiet vievät Stone Townissa House of Wondersiin. Ihmeiden talo on kaupungin suurin ja korkein rakennus, joka toimi aikoinaan Sansibarin sulttaanin palatsina. Se oli myös kaupungin ensimmäinen talo, jossa oli sähkö ja koko itä-Afrikan ensimmäinen hissitalo. Viimeiset vuodet se on ollut remontissa, joka valmistuu sitten, kun valmistuu.

Stone Town on myös erinomainen ravintolakaupunki. Yksi parhaista ruokapaikoista on Forodhani Gardensin iltatori. Siellä on tarjolla herkkuja joka lähtöön. Alkoholia ei kuitenkaan ole kaupan, ollaanhan muslimikaupungissa.
Kuka ei kuulu joukkoon?
Ihan kivat näkymät kyllä, mutta sanoisinpa, että paljon melua tyhjästä..

Huomattavasti hienompi iltanäkymä aukesi hotelliltamme, Tembo Houselta, toisin sanoen sen rannasta. Pilvistä tuolloinkin, mutta sentään vähän auringon kajoa pilvien lomasta.
Tembo House oli muutenkin mainio majapaikka: siisti, tyylikäs ja hyvä sijainti.
Hyvää yötä ja kauniita unia!

Minä uneksin yhä matkoista. Päällimmäisenä mielessä on Tokio, jonne olisi tarkoitus lähteä viettämään ystävän synttäreitä (pyöreät vuodet vaativat pitkiä matkoja). Olisi myös kiva lennähtää Amsterdamiin tapaamaan vanhaa (ei vuosiltaan) työkaveria piiitkästä aikaa. Lisäksi olisi ihanaa verestää nuoruuden muistoja Skotlannin nummilla, tehdä isku Etelä-Irlantiin sekä eteläiseen Kaliforniaan (because I left my heart) ja kokea vihdoin ja viimein Etelä-Afrikka, jossa maailman paras tyttö (rakas kummityttöni) on syntynyt.
Eli matkaan Valo, laukkaan Hopea, kunhan korona suo.

14 thoughts on “Stone Town – viimeinen kohde ennen koronaa

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Matkailua on helppoa ja muodikasta kritisoida. Ja tottahan se on, kyllä se kasvihuonepäästöjä aiheuttaa. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen ja kohdevalinnoilla on suuri merkitys. Matkailu saa aikaan myös paljon hyvää. En ole Sansibarilla käynyt, mutta voisin kuvitella turismin tekevän siellä hyvää taloudelle ja tarjoavan elinkeinon monelle paikalliselle. Tällaisena luontofanina näen myös valitettavana tosiasiana, että turismi on esimerkiksi Borneolla ainoa tapa pysäyttää sademetsän tuhoaminen palmuöljyviljelmien tieltä.

    1. maarit Post author

      Aivan, matkailusta on tehty syntipukki aika moneen juttuun. Enkä itsekään kiellä, etteikö siitä paljon ympäristöhaittaa ja muutakin koituisi, mutta toisaalta myös paljon hyvää. Ja juuri tällä hetkellä pienet paikalliset bisnekset – ne, joita pyrin mahdollisuuksien mukaan kohteessa kuin kohteessa suosimaan isojen kansainvälisten ketjujen sijasta – menevät rytinällä nurin ja hätä toimeentulosta on valtavan suuri. Tätähän todistamme parhaillaan täällä Suomessakin, jossa sentään asiat ovat alun perin ihan toisella mallilla kuin monessa muussa maassa, vaikkapa nyt Tansaniassa. Kohdevalinnoilla on jatkossa entistä suurempi merkitys, tai ainakin pitäisi olla, sekä sillä, kenelle rahamme maailmalla kannamme. Päästöihinkin voimme vaikuttaa matkaamalla kohteessa jalan tai julkisilla, mutta lentämättä suomalaisen on aika mahdotonta päästä minnekään ellei aikaa ole käytettävissä rajattomasti.

  2. Tiina Johanna / Kookospalmun alla

    Vautsi, olipas mielenkiintoinen uusi kohdetuttavuus tämä. Tai no, toki Queen fanina olen Stone Townin tiennyt, mutta pakko myöntää, etten ole koskaan sen enempää paikkaan perehtynyt. Paitsi nyt! 🙂 Houkuttelisi päästä kiertelemään aluetta kyllä ja varmasti muutama ostoskin saattaisi noista puodeista/myyjiltä mukaan tarttua.

    Ihmiset tykkäävät purkaa omaa turhautumistaan kritisoimalla muiden tekemisiä ja sanomisia, oli aihepiiri mikä tahansa. Tällä hetkellä kaikki ristiretkeilevät tuomitsemalla toisiaan siitä, kuinka tässä kaikkien nyt kuuluisi ajatella ja toimia koronan keskellä. Mielestäni kukaan ei ole oikeutettu sanomaan toiselle, kuinka tuntea, mutta sekin on vain minun mielipiteeni. 🙂 Ja kuten Mikkokin tuossa aiemmassa kommentissa sanoi, niin matkailu tuo myös hyviä asioita mukanaan ja sen tarkoitus on myös opettaa meitä matkailijoita ymmärtämään muita kulttuureja, jotta voisimme ymmärtää maailmaa paremmin. Toki olen myös sitä mieltä, että nyt luontoäiti ottaa omaansa takaisin, vaikka se ei ehkä ketään lohduta tässä tilanteessa. Matkailua tulee tapahtumaan jatkossakin ja niin pitääkin, toki on hyvä käydä läpi sitä, että pystyisikö joitakin matkailumuotoja toteuttamaan ekologisemmin yms tämän herättelyn myötä. Mutta ei muuta kuin reissuun heti kun kykenet, niin minäkin aion! <3

    1. maarit Post author

      Tosiaankin kiinnostava kohde, jossa ehti paljon kolmessakin päivässä, mutta olisi viihtynyt pitempäänkin. Pikku palanen Stone Townia on onneksi nähtävillä kotini seinillä tälläkin hetkellä, sillä vaikka pussaavat seeprat jäivät ostamatta, haaviin tarttui toinen seepra- sekä norsutaulu. Ja niihin käyttämäni rahat menivät taatusti taitelijalle itselleen. Tuosta tällä hetkellä huutavasta tuomiopasuunasta vielä: kertoo paljon siitä, mitä kriisi tekee ihmisille – omat pelot puretaan muihin haukkumalla, kritisoimalla ja julistamalla, että minä tiedän paremmin. Toisaalta näkyvissä on paljon hyvääkin, autetaan naapuria, mietitään kaikkia hyödyttäviä ratkaisuja ja ollaan toistemme tukena ja turvana. Tähän hyvään tahtoisin uskoa, mutta välillä kieltämättä vaikeaa, kun syyttävä sormi osoittaa omaan otsaan, johon on ilmeisesti kirjoitettu tulikirjaimin “maailmanmatkaaja, kaiken pahan alku, syntisistä suurin”.

  3. Teija / Lähdetään Taas

    Näyttää viehättävältä! Ja ihana tuo seeprataulu!
    Eiköhän tämä maailma taas pääse raiteilleen ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Sitä odotellessa voi muistella menneitä matkoja ja jossain kohtaa tulee taas aika, kun voi suunnitella tuleviakin matkoja 🙂

    1. maarit Post author

      Just ni! Kaikki päättyy aikanaan, poikkeustilannekin. Eikä se maailma mihinkään sillä välin karkaa.

  4. Emilia/Merkintöjä maailmasta

    Kiva postaus ja kattavat vinkit Stone Towniin ☺ Jotenkin oli hetken fiilis kuin siellä olisi kävellyt.
    Kävin siellä vajaa 5 vuotta sitten, mutta aikaa ei ollut silloin ihan hirveästi tuolla itse kaupungissa. Iltamarketin muistan hyvin😊
    Korona pysäyttää nyt ajattelemaan kaikenlaista, mutta myös minä haaveilen uusista matkoista. E-Afrikkaa suosittelen lämpimästi.

    1. maarit Post author

      Kiitos Emilia, pieni virtuaalipiipahdus paikassa kuin paikassa – ja etenkin tutussa – on näinä päivinä enemmän kuin paikallaan 😊. Unelma Etelä-Afrikasta elää vahvempana kuin koskaan. Onneksi mulla on pieni pala sitä jatkuvasti elämässäni kummityttöni myötä.

    1. maarit Post author

      Jep, välillä jää ostorintamalla jotain hampaankoloon. Vaan onpahan hyvä syy palata takaisin 🤣.

  5. Paula - Viinilaakson viemää

    Ihania elämäntäyteisiä kuvia! Ja matkakertomus myös. On ihan totta, että nyt sitä jo itsekin ajattelee, että elämä ennen ja jälkeen koronan. Toivotaan, että se “jälkeen” alkaa pian eikä maailma ole muuttunut liikaa. Näitä kuvia katsellessa tulee jotenkin sellainen kaipuu, että kumpa kaikki olisi taas niin kuin ennen ja voisi hymyssä suin taas lähteä jonnekin reissuun. Olen myös huolissani useasta pienestä paikasta, jotka eivät ehkä pysty selviämään tästä tilanteesta kovin hyvin.

    1. maarit Post author

      Niinpä. Kunpa tänä yönä täällä Suomessa kelloja siirrettäisiin yhden tunnin sijasta puoli vuotta eteenpäin…

  6. Anna

    Niinpä niin…. Mitä vaan voi tapahtua. Tämä on paska tilanne, mutta olen nyt vaan päättänyt hyväksyä kaiken stoalaisen tyynesti. Mitäpä sen mn rimpuilu auttaisi. Maapallo pyörii ja me pyöritään siinä mukana…

    Ollaan oltu Marokon matkan jälkeen ensin 14 vrk vapaaehtoisessa karanteenissa ja jatketaan sitä aika pitkälti edelleen (tultiin siis 10.3. Suomeen). Ei ole tarvetta mennä mihinkään. Ollaan ja möllötetään. Sohva & some . Siinäpä ne tärkeimmät nyt…

    1. maarit Post author

      Joo, eihän tässä muu auta kuin sopeutua uuteen tilanteeseen. Oma koti kullan kallis, onneksi, ja kevättä rinnassa anyway. The only way is forward, mitä ikinä siellä onkin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.