niceMATKAAJA

Paluu suurten muistojen saarelle, Santorinille, yli 20 vuoden jälkeen jännitti. Säväyttäisikö se enää samalla tavalla? Vai olisiko se massaturismin pilaama? Kyllä säväytti, olkoonkin, että turisteja oli syyskuussakin pilvin pimein – Santorini oli yhä ITKETTÄVÄN KAUNIS.

Tosiasiassa tämä kolmas kerta vasta toden sanoi. Siinä mielessä, että aiemmilla kerroilla asuin Kamarissa, joka on ihan tavallinen rantalomakohde, joka voisi olla missä tahansa Kreikassa. Aikoinaan siellä tosin oli hyvin hiljaista, vain muutama kälyinen hotelli, ravintola ja kauppa, kun nykyisin se on täyden palvelun lomakeskus pullollaan hotelleja, ravitsemusliikkeitä ja puoteja. Tällä kertaa asuin Imeroviglin kylässä, kalderan eli tulivuoren romahduksen muodostaman laguunin reunalla, niin järisyttävien maisemien keskellä, että tuntui kuin olisin tipahtanut keskelle satua.

Ja juuri tätä on Santorini parhaimmillaan: aivan toista kuin perus-Kreikka ja aivan toista kuin mikään muu paikka koko maailmassa. Entinen Atlantis, tarujen saari, henkeäsalpaava kangastus Egeanmeressä. Tätä unelmaa olin elätellyt edellisistä reissuista saakka; en olisi palannut Santorinille, jollen olisi saanut nauttia saaren paraatipuolesta aamusta iltaan, omalta parvekkeeltani (joka sattumoisin taisi olla yksi saaren parhaista näköalapaikoista).

Mutta oli siellä muutakin hyvää kuin hotelli – ja muitakin päteviä syitä, joiden takia Santori kannattaa katsastaa ainakin kerran elämässään (vaikka sitten Kamarista tai muista rantakohteista käsin):

1.Aurinko armas

Santorini on lähes takuuvarma mitä siniseen taivaaseen ja aurinkoon tulee. Syyskuun puolivälissä mittari näytti 28-32 astetta. Syksy on onkin paras aika matkustaa Santorinille: on kuuma, muttei liian kuuma ja merivesi on yhä ihanan lämmintä. Kevätkin on hienoa aikaa, mutta säältään epävakaisempaa. Joulu-tammikuussa sataa eniten ja lämpötila laskee 10 asteen tuntumaan.

Varhain aamulla oli usein utuista, mutta se teki horisontissa siintävän Anafin saaren entistä tarunhohtoisemmaksi. Sitä tuli toljotettua ja siitä tuli haaveiltua jo aiemmilla reissuilla Kamarin rannalla.

Aurinko pullahti mereen iltakahdeksalta. Paiste alkoi samoihin aikoihin aamulla.

2. Fantastinen Fira

Rakastuin Santorinin pääkaupunkiin Firaan ensisilmäykseltä: valkoista ja sinistä äkkijyrkällä pudotuksella. Kapeita mukulakivikujia, niin sokkeloisia, että aina onnistui kulkemaan harhaan. Parasta tietysti kalderan reunalta aukeavat käsittämättömän hulppeat näkymät. Eikä Fira tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Sen ydin oli ihan samanlainen kuin ennenkin, mutta sen ympäriltä se oli paisunut moninkertaiseksi. Keskusaukiolla, jonne körötti aikoinaan vain jokunen bussi, oli nyt oikea bussiasema sekä pilvin pimein pikaruokaloita, joukossa jopa McDonalds. Starbucks vielä puuttui, tai ainakaan en sitä onnekseni bongannut.

Fira oli 80-90-luvulla hillitön bilepaikka. Kuuminta hottia oli Town Club, mutta sitä se oli yhäkin. Enää en uskaltautunut sisään, mutta kurkkasin kyllä ja totesin, että paikka  oli iltaisin yhtä turvoksissa kuin takavuosina, jolloin minä ja kaveri tanssimme baaritiskillä.

Ja tässä toinen memory lane: Franco´sin näköalabaarin portaat, joita tuli kavuttua ylös alas ahkerasti. 80-luvulla Newsweek International -lehti nimesi sen maailman parhaaksi baariksi ihan maisemallisista syistä. Franco´s on kautta aikain tunnettu myös siitä, että siellä soitetaan vain klassista musiikkia. Ihana paikka, ennen ja nykyisinkin.

Näissä tuoleissa tuli lojuttua urakalla jo vuosia sitten. Täällä vietettiin myös kaverin kaksikymppisiä. En muista silloista hintatasoa, mutta nyt viinilasillinen maksoi 8 euroa ja pullo olutta 7 euroa. Santorini-lisä, kuten niin monessa Firan näköalapaikoista.

Mutta kyllähän sitä kaivoi kuvettaan ihan mielellään, kun sai lepuuttaa silmiään tässä näkymässä. Ei ollut aika kullannut muistoja.

Firan kujilla voi myös shoppailla. Kauppoja on joka lähtöön turistikrääsälöistä merkkiputiikkeihin. Lisäksi kultaliikkeitä on messevä määrä.

3.Valkoiset kylät

Firostefani on Firan jatke ja luksuslomailijoiden suosikki. Yhtä valkoinen, yhtä kaunis ja yhtä muhkeat maisemat.

Imerovigliin on Firasta kolmen kilsan matka. Sekin on raharikkaiden (kuten meidän, hah!) suosiossa pienten boutique-hotelliensa ja ympäri saarta avautuvien maisemiensa ansiosta. Santorini on vain 75 neliökilometrin kokoinen, joten sopivalta paikalta se on mahdollista hahmottaa lähes kokonaisuudessaan.

Kil-kal! Kirkonkellot soivat Santorinilla koko ajan, sillä pienimmässäkin kyläpahasessa on sen seitsemän kirkkoa. Tässä mielessä Santorini on lähes pyhä paikka.

Oia on Santorinin ellei koko Kreikan suosituin turistikohde. Se on kesäkuukausina niin täynnä matkailijoita, että sekaan on vaikea mahtua. Syyskuussakin sen kujilla riitti populaa, mutta näköalaravintoloihin ei ollut enää tunkua. Oiaan pääsee Firasta bussilla (1,80 €) tai kävellen. Matkaa jalan kertyy 12 kilometriä, eikä isoja nousuja ja laskuja sisältävä reitti oli ihan helppo, mutta se on ehdottomasti tekemisen väärti. Itselleni tämä patikka oli koko matkan kohokohta, ja kuten varmaan arvannette, omistan sille tuonnempana oman postauksensa komeiden kuvien kera. Santorini kannatti kokea kolmannen kerran pelkästään sen takia.

4.Rennonletkeät rannat

Santorini ei ole Kreikan paras rantalomakohde, sillä rannat ovat pääsääntöisesti pikkukiveä, mutta toki niilläkin kelpaa köllötellä. Poikkeuksia ovat punahiekkainen Red Beach sekä Monolithoksen laavahiekkaranta Kamarista eteenpäin. Jälkimmäistä mainostetaan perherantana, koska biitsi syvenee erittäin loivasti ja merenpohjakin on jaloille ystävällistä hienoa hiekkaa. Monolithokseen pääsee Firasta bussilla (1,80 €). Kaksi rantatuolia ja varjo maksaa 7 euroa.

Ainakaan syyskuussa Monolithoksessa ei ollut liikaa väkeä. Mutta eipä siellä ollut  paljon muutakaan, rannan lisäksi pari hassua tavernaa sekä supermarketti. Rannalla on suihkut, mutta ei vessaa.

Uima-allas on ehdoton, jos asustaa kalderan reunalla, Firassa, Firostefanissa, Imeroviglissä tai Oiassa. Kuvassa oma ihana, lähes privaattipoolimme, Meroviglia Studios -hotellissa. Siinä tuli pulikoitua antaumuksella, mutta oli silti kiva hypätä välillä Välimeren aaltoihin.

5.Yllättävän hyvä ruoka

Tzatziki on Kreikan herkuista aina varma valinta. Kuten tietysti myös kreikkalainen salaatti.

En ole mikään kreikkalaisen ruuan suurfani, mutta tällä kertaa Santorini yllätti iloisesti. Söimme yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (rutikuivaa souvalakia Monolithoksessa) erittäin hyvin (kiitos Trip Advisorin suositusten) ja löysimme lukuisia uusia makuelämyksiä, kuten kuvan rapeat uunituoreet tomaattilehikäiset ja mausteinen juustodippi (oiva vaihtoehto tzatzikille).

Firassa suosittelen kokeilemaan Dionysosta, josta kuva, sekä Nikolaosta. Molemmat kohtuuhintaisia perustavernoita. Dionysos on iso ja NIkolaos pieni, josta johtuen sinne on illallisaikaan jonoa. Kannattaa kuitenkin odottaa pöydän vapautumista. Isäntä saattaa olla yrmeä tai sitten hän saattaa rakastua sinuun…

Myöskään viineissä ei ollut valittamista. Santorinilla onkin tätä nykyä 13 viinitilaa, ja enemmistö maistelemistamme valkuista ja roseista olivat varsin hyviä. Toista oli mennä vuosina, kun suurin osa viineistä maistui pihkalle (ja nyt en puhu retsinasta) ja madeiralle, huh!

Joten kippis ja kulaus! Santorini sai tämänkertaisenkin matkatoverin hurmostilaan.

6.Hurja hääbisnes

Santorini on yksi maailman romanttisimmista paikoista, jossa voi myös sanoa mielitietylleen tahdon. Tämä onkin varsin suosittua huvia: vuosittain yli 500 ulkomaista hääparia lupaa rakastaa toisiaan myötä- ja vastamäessä Santorinin sinivalkoisissa maisemissa. Valtaosa heistä on aasialaisia. Kiinalaiset tosin vain kuvauttavat itsensä häävetimissään ja avioituvat sitten myöhemmin kotimaassaan.

Suosituin hääkuvauspiste on Imeroviglissä yhdellä Santorinin korkeimmista huipuista – ja aivan meidän parvekkeemme alla. Enpä ole ikinä nähnyt yhtä montaa hääparia yhden viikon aikana.

Tässä levitellään japanilaisen morsmaikun huntua. Uunituore rouva kylpee hiessä, mikä onneksi ei näy kuvissa.

Ja pakkohan se oli kuvauttaa itsensäkin valkoisissaan, sillä kuuluisalla paikalla. Vain sulhanen puuttui, mutta löytyi kyllä useampiakin ehdokkaita loman aikana. Niistä ja muusta sitten myöhemmin. Stay tuned – ja käy huviksesi tykkäämässä blogin Facebook-sivusta:

www.facebook.com/maaritmaailma/