Rouhea Rotermann City

Rotermann City on ehdottomasti visiitin väärti. Se on lähellä Tallinnan satamaa, ja sieltä löytyy oikeastaan kaikki, mitä päivän kaupunkimatkalta halajaa: urbaani tehdasmiljöö maustettuna trendikkäillä ravintoloilla ja muodikkailla kaupoilla. Suosittelen – vanhakaupunki on jo NIIN nähty.

Pahoittelen piiitkää hiljaisuutta, mutta olen ollut työni takia niin kiireinen, etten ole ehtinyt raapustaa mitään blogiin. Eipä ole toisaalta ollut mitään sanottavaakaan, koska en ole sitten Meksikon ollut missään. Arvatkaa vaan, miten ahdistaa! Ja masentaa. Olo on ollut alavireinen koko kevään.

Tämä paikallaan olo johtuu pitkälti koiran hampaista. Ne piti hoidattaa ja lasku oli 500 euroa. Raharikkaille se ei ole summa eikä mikään, mutta meitsille kyse on isosta rahasta = viikon ulkomaan matkan hinnasta. Eli tänä keväänä reissu jäi väliin – mutta onpahan hurtalla hienot leegot.

Onneksi pääsin viime perjantaina sentään Tallinnaan. Päivän matka piristi kummasti. Onhan Tallinna aina ihana ja tarjoaa aina jotain uutta. Palasin kotiin mieli kevyempänä ja hymynpoikanen huulilla.

Oli totisesti hieno trippi, hyvällä ilmalla (eläköön helle, joka alkoi parahultaisesti!), hyvässä seurassa. Söimme ja joimme hyvin. Teimme hyviä ostoksia. Olimme hyvällä tuulella jopa rupuisella m/s Finlandialla: aurinko paistoi ja tuuli tuiversi. Rinnassa läikähti ihana vapauden tunne. Siis oikeasti – aina ei tarvitse lähteä kauas päästäkseen reissumoodiin.

Punatiilinen tehdasidylli

Kohteenamme oli Rotermann City, lähes satama-alueen kupeessa oleva entinen tehdasalue, josta on sukeutunut trendikäs ja rouhea kaupunginosa monine ravintoloineen ja kauppoineen. Sieltä löytyvät esimerkiksi Berska ja Pull & Bear, joita ei toistaiseksi ole Suomessa. Siellä on myös liuta toinen toistaan kutsuvampia kuppiloita, joissa voi naukata esimerkiksi kuplivaa cavaa ja maistella mielenkiintoisia tapaksia – ja kuvitella olevansa vähän kauempana Euroopassa.

Silmä lepää punatiilisessä tehdasidyllissä. Osa taloista on arvatenkin hulppeita asuntoja, osa tyylikkäitä liikehuoneistoja. Ei ehkä maailman kauneinta arkkitehtuuria, mutta minun makuuni kyllä.

Vanhaa ja uutta sulassa sovussa.

Ravintola Reede kutsui meitä heti puoleensa. Osaatteko arvata mistä hyvästä syystä?

Pakko pysähtyä poseeraamaan.

Pienoinen pettymys

Lounaalle suunnistimme vanhankaupungin laidalle. Valittavana oli kolme kovasti suositeltua paikkaa: aasialaista fuusioruokaa tarjoava Tai Boh, Rae Meierei, jonka listalla pääosassa on juusto, sekä takavuosina punkkariluolana tunnettu, mutta nykyisin pohjoismaisen ruuan pyhättö Pegasus. Kaksi ensimmäistä avasivat ovensa vasta kello 15, joten paikaksi valikoitui Pegasus. Se oli saapuessamme täpötäynnä, mutta vartin odottelun jälkeen meille järjestyi pöytä.

Olimme hieman pettyneitä. Palvelu oli ystävällistä, mutta hidasta. Ruoka oli hyvää, mutta ei yhtään enempää. Olen syönyt Tallinnassa PALJON paremmin. Harmitti, ettemme jääneet lounaalle Rotermanniin, koska siellä ravintola Reedessä nauttimamme tapakset päihittivät Pegasuksen tarjoilut mennen tullen. Mutta tulipa käytyä.

Ulkoapäin Tai Boh näyttää hurmaavalta Huvikummulta. Sääli, ettemme pääseet kurkistamaan sitä sisältä.

Pegasus on pelkistetympi.

Alkuruuaksi lohta. Kaunis annos, mutta maku ei säväyttänyt.

Pääruuaksi grillattua maksaa jos jonkin sortin lisukkeiden kera. Ihan ookoo. Talon leipä sen sijaan oli mielipuolisen hyvää.

Tämän verran maksoi yhdeltä hengeltä, kahden viinilasin kera. Pegasuksessa lasku tuodaan neuvostoaikaisen (ulkonäöstä päätellen) kirjan välissä kuittiin kirjoitetun korulauseen kera. Nätti ele, muttei ihan paikannut onnahtelevaa palvelua.

Viinakaupan kautta kotiin

Lounaan jälkeen hengailimme hetken vanhankaupungin kujilla, jonka jälkeen suunnistimme takaisin Rotermanniin. Nautimme lasilliset aurinkoisella terassilla, jälleen erittäin viehättävässä miljöössä. Sitten olikin aika kiittää takaisin satamaan. Tietysti Super Alkon kautta, sillä kyllähän suomalainen aina muutaman viiniputelin jaksaa kantaa mukanansa. Hinnat ovat yhä jonkin verran halvemmat kuin koti-Alkossa, mutta ravintoloissa hintataso alkaa olla sama kuin Helsingissä. Kalliimpikin, jos istahtaa paraatipaikalle turistirysiin. Joku oli kuulemma maksanut yhdeksän euroa oluttuopista, mitä voi pitää varsinaisena ryöväyksenä.

Onneksi etsivä löytää aina jonkin halpapaikan. Muutenhan meikäläisellä ei olisi enää varaa lainkaan matkustaa.

Näissä vanhankapungin ravintoloissa voi joutua maksamaan ruuasta ja juomasta huippuhinnan. Kannattaa tsekata lista tarkasti etukäteen. Me tirkistelimme turistiterasseja vanhasta apteekista käsin. Ja kyllä, Tallinnan apteekeissa on yhä paljon halvempaa kuin Suomessa.

Kukkatorin kautta kohti Rotermannia. Hinnat ovat täälläkin ihan Suomen tasoa.

Kiitos ja näkemiin! Tallinna ja Rotermann City tarjosivat ikimuistoisen kesäpäivän.

PS. Seuraavakin reissu on tarkoitus tehdä halvalla. Kohde on Krakova, jonne olisi tarkoitus lähteä heinäkuussa. Enää ei ahdista yhtä kovasti kuin vielä vähän aikaa sitten: jotain kivaa on jälleen luvassa. Sitä ennen käyn lounastamassa kreivi Henrik Creutzin kanssa Malmgårdin kartanossa. Tästä tapahtumasta lisää seuraavassa postauksessa.

2 thoughts on “Rouhea Rotermann City

  1. Raija

    Tallinna on kyllä niin kiva! Olen samaa mieltä siitä että se tarjoaa aina jotain uutta. Minulla on harvoin varaa matkustaa kauemmas mutta Tallinnassa käyn usein. Uudella Megastar laivalla on kiva sinne mennä.

    1. maarit Post author

      Onneksi on Tallinna! Pienikin reissu piristää, riittää että maisema vaihtuu, niin pääsee irti arjesta. Ja kyllä, Megastar on ehdottomasti Tallinnan laivojen kuningatar, sillä matkustaa ihan mielikseen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *