Ranskan Rivieran helmet

Auringossa kimmeltävä Välimeri. Aaltojen hiomia pikkukivirantoja. Kukkivia puutarhoja ja vehreitä vuorten huippuja. Luksusvilloja ja ökyjahteja. Pittoreskeja pikkukujia ja pastellivärejä. Tätä kaikkea ja paljon paljon muutakin on Ranskan Riviera.

Kannattaako tässä enää blogipostausta tehdäkään, kun Ranskan reissusta on jo kolme kuukautta? Kertonee siitä, että kiirettä on pidellyt työrintamalla eikä kynään ole huvittanut tarttua vähäisenä vapaa-aikana. Itse asiassa koko bloggaaminen on viime aikoina tympinyt: miksi nähdä (välillä tolkuttomasti) vaivaa tallettaakseen lomamuistot – ketä meikäläisen seikkailut maailmalla ihan oikeasti kiinnostavat? No hei, korkeintaan kourallista läheisiäni ja varsin harva heistäkään kirjoituksiani lukee.

Toisaalta: luen itse paljon muiden muistoja ja olen saanut niistä monenmoisia, jopa kullanarvoisia vinkkejä. Joten… ehkäpä joku nappaa tästäkin jotain matkaan.

Niin tai näin, tässä tulee: Ranskan Rivieran helmet, s´il vous plaît.

Villefranche-sur-Mer

Pieni suloinen kalastajakylä vehreiden kukkuloiden syleilyssä upean lahden rannalla. Valikoitui Ranskan Rivieran pääkohteeksemme Saint Pierre des Pêcheursin kirkon vuoksi. Siis aivan oikein – emmekä ole lainkaan uskonnollisia ihmisiä. Mutta tämä 1500-luvulla rakennettu kappeli on ihan omaa luokkaansa: Jean Cocteaun nerokkaasti koristelema pyhättö, jossa perinteisellä kirkkotaiteella ei ole mitään sijaa.

Ja arvatkaas mistä moisen erikoisuuden bongasin? Tietäjät tietävät jo: Emily in Paris -netflix-sarjasta tietysti! Emilykin piipahti riemulomalla Rivieralla ja päätyi bilettämisen lomassa ihastelemaan Cocteaun mestarillista kädenjälkeä. Merci beaucoup. Päätin siltä istumalta, että tämän kirkon halusin nähdä livenä. Myin idean kaverille ja aloimme buukkailla majoitusta.

Siinä siis pääasiallisin syy matkustaa Ranskan Rivieralle. Muitakin oli, monia.

Ja kyllä, Saint Pierren kappeli oli lumoava. Kuten Villefrance-sur-Mer muutenkin. Katsokaa kuvia. Erinomaisesta sekä kohtalaisen edullisesta loma-asunnostamme löydät erillisen postauksen täältä.

Nizza

Vain 8 kilometrin matkan päässä Villefranchesta, mikä puolsi jälkimmäistä majapaikkana. Voisimme piipahtaa Nizzassa milloin vain, etenkin kun bussipysäkki oli vastapäätä loma-asuintaloamme. Kävellenkin pääsi, koska matka ei ollut tuon pitempi.

Nizza oli meille molemmille entuudestaan tuttu; itse vietin siellä nuorena reilaajana paljonkin aikaa, mutta sittemmin siellä oli tullut käytyä vain työmatkoilla. Mutta eipä kaupunki ollut paljoa ajan saatossa muuttunut. Edelleen kaunis, loistokas ja upea, suuri Ranskan Rivieran mittapuulla ja koronakeväänäkin hälyisä ja turistien valtaama. Kaksi visiittiä riitti hyvin.

Eze

Ehdoton retkikohde, koska Nizzasta 10 kilometrin matkan päässä oleva vuoristokylää oli meille kovasti kehuttu. Ja hyvästä syystä: vaikka päivä oli kylmä ja sateinen ja 500 metrin korkeudessa oleva Eze sumun verhoama, henki salpautui ihastuksesta heti ensiaskelilla. Tosin parhaat maisemat avautuivat vasta sumuvaipan laskeutuessa alemmas, mutta oma hohtonsa oli tarpoa ikiaikaisilla mukulakivikaduilla kirjaimellisesti pilvessä.

Huonosta kelistä johtuen turistejakaan ei ollut ruuhkaksi asti, mutta voin vain kuvitella, millainen tunku ja kalkatus kaduilla käy huippusesongin aikaan aurinkoisella säällä. Eze on niitä paikkoja, jotka jokaisen Ranskan Rivieralla matkaavan on pakko nähdä – ja kesällä Ezeen saavutaan myös Välimeren risteilijöiltä, jotka parkkeeraavat päiväksi Villefranchen satamaan. Tämä kannattaa huomioida Ezen reissua suunnitellessa: paikallisten mukaan aikainen lintu palkitaan.

Menton

Sumu riippui myös Mentonin kaupungin yllä, kun saavuimme sinne toiseksi viimeisenä lomapäivänä. Todellinen helmi, kuten kaupungin lempinimi La perle de la France antaa ymmärtää. Nimitys johtuu siitä, että Mentonia pidetään Ranskan Rivieran kauneimpana kaupunkina. Lisäksi sitä kutsutaan Ranskan italialaisimmaksi kaupungiksi, koska saapasmaa on kivenheiton päässä ja Italian kulttuuri näkyy sekä etenkin kuuluu katukuvassa.

Me tykästyimme, ihastuimme ja hurmaannuimme Mentoniin täysillä. Huono sää ei tälläkään kertaa haitannut, vaan oikeastaan päin vastoin. Saimme kuljeskella kaupungin värikkäillä kaduilla kaikessa rauhassa eikä kuvia räiskiessä tarvinnut odotella hetkeä, jolloin muut turistit olisivat toisaalla.

Cap Ferrat & Villa Ephrussi de Rotschildt

Säästimme Villa Rotschildtin viimeiseksi, koska säätiedotus lupasi viimeiselle lomapäivällämme aurinkoista – vihdoinkin – ja tässä retkikohteessa säällä oli eniten merkitystä. Tai tiedä sitä; voipi olla, että Villa Rotschildtin ihanat puutarhat olisivat olleet vesisateessakin näkemisen arvoisia. Mutta varmasti paikasta sai auringon paistaessa enemmän irti.

Pöllähdimme Cap Ferratiin jälleen paikallisbussilla, joka on Ranskan Rivieran kätevin kulkupeli: se vie ja tuo lähes joka paikkaan (1,50 eurolla ihan sama, onko määränpää lähellä vai kaukana). Pysäkki oli Villa Rotschildtin portilla, josta olisi voinut istahtaa golfkärryn kyytiin, mutta me kävelimme lyhyen matkan ihastellen postikorttimaisemia Välimerelle.

Sitten annoimme silmän levätä Villa Rotschildtissa itsessään: kyseessä on pitsikoristeinen ruusunpunainen kartano, jonka paronitar Béatrice de Rotschildt rakennutti ja jota hän emännöi vuosina 1912-1934. Hän täytti talonsa antiikilla ja taiteella ja ympäröi sen yhdeksällä puutarhalla, joilla on jokaisella oma teemansa. Niiden läpi kulkiessa siirtyy hetkessä Ranskasta Japaniin, Japanista Espanjaan ja niin edelleen. Kartanon pihamaalla solisevat suihkulähteet, tietyin väliajoin klassisen musiikin säestyksellä.

Ihana paikka, jota ympäröi joka puolelta sinisenä hohtava Välimeri. Olimme yhtä mieltä siitä, että tämän paremmin emme olisi voineet Ranskan Rivieran matkaamme päättää. Kerrankos sitä saa leikkiä kaunista ja rohkeaa kertakaikkisen juhlavissa puitteissa!

Provencen Rose

Älkäämme unohtako tätäkään: jumalaisia Provencen alueen roseviinejä, joita löytyy ihan tavallisista ruokakaupoista hylly tolkulla. Tämä kuva on Mentonista ja saa edelleen suun napsaamaan. Kaikki tuliaispullot on aikaa sitten juotu, joten pitäisikö lähteä ihan juomanhakureissulle uudestaan?

Ei nyt lähitulevaisuudessa kuitenkaan. Kalenteriin on merkattu aivan muita kohteita: reilun viikon päästä Kylmäpihlajan majakka, syyskuussa Kreikan Parga ja joulukuussa Italian Torino. Onneksi Provencen roseita saa (ylihinnalla) Alkosta – lievittää pahinta Ranskan Rivieran -ikävää.

12 thoughts on “Ranskan Rivieran helmet

  1. Cilla Maria Travel

    Kävin huhtikuussa Nizzassa ja samalla tuli ajeltua bussilla tuota rannikkoseutua pitkin. Oli kyllä niin viehättäviä kyliä matkan varrella, että ehdottomasti haluan tuonne joskus takaisin. Myös tuo villa jäi näkemättä.

    1. maarit Post author

      Ja noita ihania kyliä riittää kyllä useammaksi reissuksi! Lukemattomasti hyviä syitä siis palata takaisin…

  2. Sari / matkalla lähelle tai kauas

    Tuo Ranskan riviera on kummitellut mielessä siitä asti, kun Milanossa näin mainoksen junalipun Rivierareitille. En muista enää mikä oli päätepiste mutta monta oli pysäkkiä välissä. Sellaisen reilimatkan voisi tehdä.
    Tuo Menton näytti ihan italialaiseltä kylältä.

    1. maarit Post author

      Rivieraa pitkin kulkeva junareitti onkin jumalaisen kaunis Marseillesta Mentoniin. Nizzaan asti pääsee pikajunalla, mutta sieltä eteenpäin körötellään kylä kylältä eteenpäin. Ja samalla nautitaan upeista maisemista. Ja toki Nizzasta eteenpäinkin voi mennä maitojunalla – näkymät on sinnekin suuntaan huikaisevat.

  3. Pirkko / Meriharakka

    Edellisestä vierailustamme tuolla seudulla on jo aikaa, mutta monet kohteista ovat tuttuja! Muinaisella työnantajallani oli isompi tutkimuskeskus Valbonnessa ja kun sinne mentäessä piti aina vuokrata joka tapauksessa auto, niin yleensä niillä reissuilla tuli sitten ajeltua vähän muuallakin. Listaan voisi ehkä vielä lisätä esimerkiksi Biotin ja Antibesin, Cannesin ja St. Tropezin ja …

    1. maarit Post author

      Jep, lista on oikeastaan aika loputon, koska kaikki merenrantakaupungit ja kylät ovat näkemisen arvoisia ja sitten on vielä lisäksi Meri-Alppien mahtavat maisemat ihanine vuoristokylineen.

    1. maarit Post author

      Kallistahan Ranskassa on, etenkin nyt kun hinnat ovat kaikkialla Euroopassa nousseet. Ruokakaupassa meni enemmän rahaa kuin Suomessa – vain viini oli meikäläisittäin halpaa. Julkisilla matkustaminen on myös varsin edullista, mutta siinä ne edulliset asiat taitavat ollakin. Onneksi maisemien katselu on ilmaista kuin myös auringossa istuskeleminen (ellei istu rannalla rantatuolissa). Hinnoista huolimatta huikean hieno matkakohde!

  4. Mari / Kodinvaihtaja

    Pakko kertoa tarina bloggaamisesta. Olin tässä pysähtyneenä Norjassa ja tutkailin levähdyspaikalla karttaa. Siinä oli pari suomalaista ja juteltuani heille, toinen kommentoi: ”mä taisin just lukea sun blogia”. Eli kyllä niitä luetaan!!!😍

    1. maarit Post author

      Olipas mainio yhteensattuma! Antaa tosiaan uskoa – ja toivoa – ettei tässä ihan vain itselleen kirjoita 🙂.

    1. maarit Post author

      Bretagneen tekisi munkin mieli – yksi niistä paikoista, joista olen haaveillut ikuisuuden enkä silti saanut aikaiseksi lähteä sinne. Johtunee pitkälti siitä, että itselläni on harvoin mahdollista matkustaa kesällä, jolloin sää olisi Bretagnea ajatellen suosiollisin. Keväisin ja syksyisin tekee aina mieli jonnekin lämpimään… talvesta puhumattakaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.