Puerto Vallarta vai Playa del Carmen?

Kumpi on parempi, Puerto Vallarta vai Playa del Carmen? Onko niissä muuta eroa kuin että toinen sijaitsee Meksikon länsirannikolla Tyynenmeren rannalla ja toinen idässä Karibianmeren rannalla? Tarjoaako ensin mainittu – tämän talven uutuuskohde – jotain erilaista kuin jälkimmäinen, ikiaikainen kestosuosikki? Meikäläinen vertaa mestoja ja antaa loppulauselmansa.

1.Kaupunki

Tämän kategorian Puerto Vallarta voittaa mennen tullen. Se on aito ja oikea meksikolainen kaupunki, olkoonkin että sielläkin on tuhatmäärin matkailijoita, etenkin amerikkalaisia ja kanadalaisia. Turismoja pääsee kuitenkin halutessaan syrjäkaduille pakoon, sillä Puerto Vallarta on iso, 200 000 asukkaan kaupunki. Se on myös värikäs, iloinen ja rento.

Toisella puolella välkkyy meri ja toisella puolella kohoavat Sierra Madren vuoret. Silmä lepää ja muutkin aistit nauttivat.

Joulupuu meksikolaiseen tapaan. Maleconin rantabulevardilla riittää kuhinaa aamusta iltaan. Pääasiassa siellä törmää muihin matkailijoihin.

Katuköökit tarjoavat illan tullen turisteille syötävää pikkurahalla.

Muraalit ovat osa Vallartan värikästä katukuvaa.

Playa del Carmen on sekin värikäs. Ja myös iloinen, suorastaan riehakas, ellei peräti infernaalinen. Joskus kauan sitten se oli pieni kalastajakylä, josta sittemmin on kasvanut täydellinen turistikupla. Turisteja on niin paljon, että sekaan on sesonkiaikana vaikea mahtua. Näin ollen turistihelvetti on ihan perusteltu sana.

Toki Playastakin löytää hiljaisempia alueita, mutta aitoa meksikolaista tunnelmaa saa hakemalla hakea. Viihdyimme siellä kuitenkin oikein hyvin, kun vietimme siellä kaksi viikkoa neljä vuotta sitten. Kaupungin toisella puolelta alkaa sakea viidakko ja toista puolta hyväilee meri. Meille Meksikon ensikertalaisille meri oli se tärkein juttu. Mutta täyden palvelun turistikeskus tarjosi paljon muutakin.

Kävelykatu Quinta, amerikaksi 5th avenue, pullistelee matkailijoista. Etenkin pilvisellä kelillä on tunkua.

Luurankoleidi kutsuu kansaa kaupantekoon.

Iltaisin Playa kuhisee vielä enemmän kuin päivänvalossa.

2.Rannat

Pisteet menevät Playalle, vaikka Playan ranta on pahimmillaan kuin muurahaispesä. Matkailijaa makaa matkailijan päällä. Parhaimmillaan – kun jaksaa panna jalkaa jalan eteen ja suunnistaa turistikuhinasta jompaankumpaan suuntaan – se on kuin postikortti. Valkoista puuterihiekkaa ja turkoosinsininen Karibianmeri, jonka ylle kurottautuu tuulessa huojuvia palmupuita. Aallot lyövät rantaan lempeinä. Uintiolosuhteet ovat täydelliset, myös lapsilla.

Rannalla maataan joko rantaklubeilla (monilla hotelleilla on omansa eivätkä muut niille pääse). Rantaklubi tarjoaa auringonpalvojalle pedin varjoineen sekä saniteettipalvelut, jotka voivat sisältää suihkun. Auringonpalvoja sitoutuu syömään ja juomaan klubilla, joskus jonkun tietyn summan edestä, mutta useimmiten summaa ei ole määritelty. Riittää, kun nautit pari drinkkiä ja syöt hiukopalaa.

Rannalla voi maata myös ilman palveluita, paikoitellen, mutta se tarkoittaa, että raahaat mukana oman auringonvarjosi ja muut vermeet tai käristyt pelkän pyyhkeen päällä hiekassa. Myös eväät kannattaa tällöin roudata mukaan.

Aah, valkoista hiekkaa ja hellästi huokaileva Karibianmeri!

Rantaviivaa Playacarista (Playan jatkeeksi kasvanut kaunis, mutta tylsä ja kallis all inclusive -hotellialue) kohti Playaa sai taivaltaa lähes omassa rauhassa.

Keskustan ruuhkarannalla aukesi aivan toinen todellisuus.

Puerto Vallartan ranta on pitkä, muttei läheskään yhtä hieno. Pohjoispuolen Playa Camaron – katkarapuranta, meidän kotirantamme – on kapea ja syvenee jyrkästi. Merenpohja on paikoin kivikkoinen, joten aalloista ylös nouseminen on haastavaa ilman vesikenkiä. Aallot ovat usein niin isot, että rannoilla liehuu punainen lippu = uiminen on vaarallista. Virtaukset ovat erittäin voimakkaat.

Keskirannalla, suurin piirtein keskustan kohdalla, on kivikkoista. Itse asiassa tästä osasta rantaa voidaan puhua kivirantana. Olin oikein iloinen, etten asunut tämän alueen hotelleissa, joista on kyllä varmasti hieno merinäköala ja jotka ovat ihan rannassa, mutta huom! KIVIrannassa.

Suosituin ranta kantaa karmivaa nimeä Playa Los Muertos eli kuolleiden ranta. Legendan mukaan tällä rannalla kuoli hamassa menneisyydessä paljon populaa, kun merirosvot hyökkäsivät kaupunkiin. Toisen legendan mukaan ranta on entinen hautausmaa. Auringonottajat köllivät siis ruumajaisten päällä.

Niin tai näin, ranta on leveä ja hienohiekkainen. Aallot ovat vähän pienemmät kuin pohjoisessa ja vedenpohjakin on hienoa hiekkaa. Los Muertos on myös ruuhkainen, lähes täyteen ahdettu.  Rantatuolista – jotka kuuluvat jollekin ravintolalle – saa pulittaa 100 pesoa (noin 5 euroa) per lärvätsalo. Sen jälkeen ravintolapalvelu pelaa.

Palvelu pelaa myös rantakauppiaiden taholta. Ja heitä on paljon. Niin paljon, että välillä ympärillä pörrää kahdeksan kaupustelijaa. Tarjolla on ranta-asua, saronkia, kelloa, rilliä, lasten leluja, koruja, hattuja, kenkiä, päiväpeittoja, pyyhkeitä, riippumattoja,koristepääkalloja ja niin edelleen ja niin edelleen. Rauhassa saa maata vain, jos ummistaa silmänsä tiukasti. Kuolleiden ranta, tosiaankin!

Tahtoisitko maata näillä kivillä?

Entä tässä ruuhkassa? Me tahdoimme, yhden päivän verran. Koko ajan tapahtui niin paljon, ettei malttanut keskittyä lomalukemisiin.

Parhaimmillaan Los Muertos -ranta näyttää tältä. Ihan jees, vai mitä sanotte?

Playa Camaronin loppupäässä on iltaisin näin rauhallista.

PS. Parhaat rannat löytyvät Vallertan ulkopuolelta. Niistä lisää myöhemmin.

3.Ruoka

Ruoka on molemmissa paikoissa, kuten koko Meksikossa, uskallan sanoa, IHANAA. Puerto Vallartan ruokapaikoista on tulossa oma postauksensa, joten en tässä pureudu siihen sen enempää.

Voitto tässä sarjassa menee Playalle, ihan yhdestä minun mielestäni hyvästä syystä. Odotin kuola valuen saavani lempiherkkuani katkarapucevicheä, jota olen ammentanut sisuksiini kaksin käsin kahdella edellisellä Meksikon matkalla. Katkaravut ovat aina olleet kauniin punaisia ja kypsiä, vaikka cevichessä kalan kuuluu olla raakaa. Vallartassa myös ravut olivat raakoja (pääsääntöisesti). Glup, minulla oli mennä pupu pöksyyn.

Seuraavana päivänä kökin pöntöllä. Massu ei tykännyt. En tykännyt muutenkaan.

Muuten söimme hyvin, jopa loisteliaasti. Ja pikkurahalla. Mutta tästä pettymyksestä johtuen väitän, että ruoka on Playassa piirun verran parempaa.

Katkarapuceviche à la Playa del Carmen. Nam!

Katkarapuceviche (itämaisilla mausteilla) à la Puerto Vallerta. Muuten mainiot maut, mutta raa´at ravut, yäk!

4.Ostokset

Same same. Sama krääsä ja Meksiko-rihkama on tarjolla molemmissa paikoissa. Ostoskeskuksista (joita on paljon) löytyvät myös samat liikkeet, luksusbrändejä myöten. Minibudjettilaiset seikkailevat Walmartissa ja Mega Martissa ja raharikkaat Vallertassa La Islan muotiputiikeissa. Kaikkea löytyy maan ja taivaan väliltä.

Valuuttakurssikin oli puolellamme. Kun kaksi vuotta sitten 100 pesoa oli noin 7 euroa, oli se nyt vain noin 5 euroa. Halpaa siis oli, mistä johtuen mekin shoppailimme jonkin verran.

Puerto Vallartan suurin ostoskeskus Galerias Vallarta on sijoitettu sopivasti suurten risteilijöiden parkkipaikan läheisyyteen. Vierestä löytyy Walmart.

Turistikrääsää pursuavat sekä Playan (josta kuva) että Vallartan kadut. Näissä kaupoissa kannattaa aina yrittää tinkiä.

Asioin jenkkien Prismassa eli Walmartissa ensi kertaa neljä vuotta sitten Playassa. Kohtaaminen oli näin iloinen.

Myös käynti Mega Martissa, meksikolaisten omassa Prismassa, nostattaa aina hymyn huulille, tällä kertaa Vallartassa, lähellä Sheraton hotellia kaupungin pohjoispuolella. Ensimmäiseksi iskin apteekkiin lääkitäkseni lähes koko loman kestänyttä flunssaani.

5.Retket

Meksikon kansainvälinen retkitarjonta on mahtava. Vastaavaa määrää erilaisia retkiä kulttuurikohteista seikkailupuistoihin ei ole varmaan missään muualla. Jokaiselle todellakin jotakin.

Retket ovat kalliita. Kokopäivän retkistä pyydetään yleensä 80-100 USAn dollaria ja pienimmistä retkistä vähintään 50 taalaa. Maksaa voi toki myös pesoissa. Mutta missään nimessä ei kannata maksaa retkimyyjälle pyydettyä hintaa, vaan siitä pitää tinkiä. Mitä useamman retken myyjältä ostaa, sen enemmän hintaa saa hilattua alas. Hintaan sisältyy usein lounas sekä ainakin alkoholittomat juomat, joskus viinaksetkin. Oppaat puhuvat hyvää englantia.

Me teimme Vallartassa kolme järjestettyä retkeä: automatkan San Sebastianin vuoristokylään, valassafarin Banderasin lahdella, jonne ryhävalaat ilmaantuvat joulu-tammikuussa sekä veneretken Islas Marietas –saarille. Maksoimme kahdesta ensimmäisestä yhteensä 2450 pesoa (n. 120 euroa) per naamari (samalta myyjältä) ja kolmannesta 1300 (n. 60 euroa) pesoa. Kaikkiin meriretkiin lisätäään satamavero, 25,50 pesoa sekä Marietas-saarten retkeen myös ekovero 85 pesoa. Nämä verot pulitetaan satamassa, puerto maritimossa, josta retkipaatit lähtevät. Satamaan mennään omalla kustannuksella, taksilla tai bussilla. Jälkimmäisestä hypätään pois sairaalan/ensiapuaseman kohdalla ennen Walmartia ja Galerias Vallartaa.

San Sebastianin retki oli erinomaisen onnistunut (siitäkin oma postauksensa) ja valassafarilla näimme kiitettävän määrän valaita, delfiineitä ja kilpikonnia. Islas Marietas olisi voinut jäädä väliin, koska Meksikon Galapagos –saariksi lukuisten lintulajien ja merenelävien takia mainostetuilla kolmella saarella ei ollut meidän mielestämme varsinaisesti mitään näkemistä. Pääsimme snorklaamaan, mutta merenkäynti oli kova eikä riutta ollut kokeneille snorklaajille kummoinen. Sitä paitsi vesi oli niin kylmää, että olimme umpijäässä, kun meidät viimein haettiin paatille. Paluumatka oli yhtä juhlaa, kun baari (ilmainen) avattiin, ja osa matkustajista veti kaatokännit.

Toisaalta näimme tällä reissulla pikkuveneestä käsin kaksi valasta noin kolmen metrin päästä. Olimme yhtä mieltä siitä, että kannatti kärsiä muun ajan matkasta. Mutta en suosittele.

San Sebastianin kylä sijaitsee korkealla Sierra Madren vuoristossa. Jo matka sinne on seikkailu.

Whale watching tarkoittaa ennen kaikkea tätä. Kamerat ojossa, laukaisuvalmiina. Ja silti valaiden ikuistaminen on onnen kauppaa.

Siellä on kaksi: äiti ja vauvavalas.

Beibi leikkii.

Pyrstö kuuluu äitiä ja lasta aina saattavalle koirasvalaalle. Se huolehtii siitä, että äiti ja lapsi etenevät turvallisesti ja suojaa niitä vaaroilta. Pyrstön pyöräytyksen jälkeen valas sukeltaa syvälle, 30 metriin, eikä sitä näy pinnan tuntumassa vähään aikaan.

Marietan saaret ovat lintusaaria, mutta turistit eivät pääse niiden pesintää häiritsemään. Yhdelle saarista pääsee silti rantautumaan. Tässä hommassa kastuu päätä myöten, joten kamera on syytä pakata täysin vesitiiviiseen pussiin tai jättää kiltisti emoalukselle (kuten minä tein). Saarella kyhjötetään valkohiekkaisella biitsillä, läpimärkänä. Lisähinnasta pääsee myös vuoroveden niin salliessa uimaan luolassa olevaan laguuniin.

Meikäläinen, vanha kaakki, paheksuu, kun tequila-pullosta kaadetaan viinaa suoraan jenkkituristin kurkkuun. Open bar on niitä asioita, joita kartan jatkossa. Yksi tämän Amerikan seurueen miekkosista hyppäsi satamaan saapuessa laivasta satama-altaaseen vaarantaen kännisen henkensä. Miehistö joutui pelastustöihin ja oli, hyvästä syystä, aivan raivona. Meitsi paheksui jälleen.

Playassa teimme kaksi järjestettyä kansainvälistä retkeä, vuonna 2007 yhdeksi nykymaailman seitsemästä ihmeestä nimettyyn maya-kaupunkiin Chichen Itzaan sekä Tulumin valkoisille rannoille ja raunioille, josta matka jatkui viidakon sydämessä olevalle seikkailuradalle. Viiletimme ensin ilmojen halki köysiradalla, jonka jälkeen laskeuduimme köyden varassa pystysuoraa seinämää alas ja lopuksi snorklasimme luolassa.

Ihan mieletön trippi, kuten Chichen Itzakin mayapyramideineen. Molemmilla reissuilla oli huippuopas, joita muistelen yhä lämmöllä. Hintoja en enää muista, mutta saattavat löytyä aikaisemmista Meksikon postauksista.

Kyllä mayat osasivat.

Tulumin rannat ovat Riviera Mayan kauneimmat.

Tässä lentää entinen syöpäpotilas, joka raskaiden syöpähoitojen aikana (vuosi sitten) haaveili juuri tästä hetkestä.

Tasapeli tässäkin sarjassa, vaikka melkein tekisi mieli nostaa Playan retket ykkössijalle. Kaikki Vallartan retket voi muuten tehdä suomalaisoppaan johdolla, jos ostaa retket Aurinkomatkoilta (jonka kyydissä mekin Vallartaan matkustimme). Tällöin hinnoissa on tuskin tinkaamisen varaa. Mutta saapahan opastuksen omalla kielellä.

6.Möykkä

Erikoinen kategoria, mutta ei sittenkään, kun puhutaan Meksikosta. Meksiko on nimittäin möykän ja metelin supermaa. Muzakki soi kaikkialla, lujaa ja tauotta, välillä kaoottisesti naapurin muzakkiin sekoittuen. Meksikossa myös paukkuu, rätisee ja pärisee. Äänetöntä on tuskin koskaan.

Tämän sarjan voitto menee itseoikeutetusti Playa del Carmeniin. Samalla se on häviö, koska ainakaan minä en nauti mekkalasta, vaan kuuntelisin mieluummin aaltoja tai tuulta tai vaikka kaveria, jonka ääntä on rantaklubeilla maatessa tai baarissa istuessa taustamelulta vaikea erottaa.

Kovin melske on Playan baarikaduilla, joita voi kutsua disco infernoksi. Auta armias niitä, jotka asuvat tämän alueen hotelleissa. Toki Vallartastakin diskoja löytyy, lähinnä El Maleconin rantabulevardilta, ja myös ne huutavat ämyrit täysillä. Vastaan tulee niin ikään jenkkijuottoloita, joissa mäiske ja kännäys alkaa jo aamulla. Mutta meno on varsin hillittyä Playaan verrattuna.

Yöjalassa Playa del Carmenissa.

Valllartassa paukkui myös ilotulitteiden muodossa, vuodenvaihdetta kun elettiin. Lisäksi paukkuivat aseet, joilla lauottiin uudenvuodenaattona ilmaan, huvin vuoksi. Ei ehkä ihan turvallisin tapa juhlia.

7.Ilma

Tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa vuonna 2018 Vallartassa olivat sään puolesta upeita. Mittari näytti joka päivä 28-30 astetta ja taivas hohti muutamaa pilven hahtuvaa lukuun ottamatta sinisenä. Aurinko laski puoli seiskalta, jonka jälkeen viileni. Pitkähihainen oli tarpeen kaikkina iltoina. Myös ennen auringon nousua (klo 7.30) oli viileää ja oikeastaan vielä sen jälkeenkin klo 9 asti. Pitkähihaista tarvittiin siis myös aamulla.

Tammikuun kahtena viimeisenä viikkona vuonna 2014 sää Playassa oli pääsääntöisesti hieno. Ensimmäisinä päivinä tuuli raivokkaasti ja taivaalla leijui pilven lonkkia. Muistaakseni tihutti myös muutama pisara vettä. Sitten sää muuttui selkeäksi. Illalla oli viileää, kuten aamullakin. Pitkähihaisella oli käyttöä. Lomaan taisi mahtua myös yksi täysin pilvinen päivä, ja viimeisenä lomapäivänä kastuimme litimäriksi, kun taivaalta ropahti trooppinen sadekuuro. Se tuli ja meni eikä haitannut meitä.

Muistakaa nyt kuitenkin pakata mukaan huppari/villatakki/pusakka. Sekä pitkät housut, ettei kintuille tule kylmä. Myös merellä on aamusella kylmä, joten retkille kannattaa varustautua kunnolla. Pelkällä uikkarilla ei pärjää, vaikka miten tahtoisi.

Muistakaa myös, että lomalla, Meksikossakin, voi sataa koko ajan. Niin kävi kaverille Playassa maaliskuussa kaksi vuotta sitten. Vettä tahkoi taivaalta taukoamatta lähes kahden viikon ajan. Pakatkaa mukaan myös sattari. Ihan varmuuden varalta.

(Tässä sarjassa ei jaeta voittoja, koska sää on sattuman kauppaa. Molemmat kohteet ovat sen puolesta erinomaisia talviloma/aurinkokohteita, sillä yleensä ilma on kerrassaan suurenmoinen.)

Summa summarum: aika lailla tasapeli. Palaisin silti PALJON mieluummin Vallartaan pelkästään hurmaavan kaupunkimiljöön takia. Playaan olen jo kertaalleen palannut päiväretken verran (kts. Paluu Playa del Carmeniin) ja todennut, että kiitos ei, tämä on jo koettu, enkä halua kokea uudestaan.

Tästä huolimatta suosittelen Playaa lämpimästi lapsiperheille, bilehileille sekä Pera Perusturisteille. Ensimmäisille pelkästään upeiden rantojen takia, toisille takuuvarman överimöykän sekä bailabaila-meiningin vuoksi ja kolmansille, koska Playa on siinä mielessä täydellinen turistikohde, että sieltä löytyy kaikkea (hyvässä ja pahassa), mitä turismo voi halata. Se on myös helppo paikka aloittaa Meksikon matkailu.

Puerto Vallarta sopii niille, jotka haluavat kokea kaupunki- ja rantaloman yhdellä iskulla kuin myös niille, jotka haluavat nähdä lomallansa aitoa Meksikoa (sitä rumaa ja rähjäistäkin) sekä niille, jotka tykkäävät Las Palmasista (!). Vallartasta lisää luvassa heti seuraavassa postauksessa, jossa selvitellään tarkemmin, millainen mesta se on ja mitä kaikkea se pitää sisällään – ja miksi sitä sopii verrata Las Palmasiin. Hasta luego, pysykäätte kuulolla.

Ja kertokaa ihmeessä omista kokemuksistanne: kumpi on parempi, Vallarta vai Playa?

4 thoughts on “Puerto Vallarta vai Playa del Carmen?

  1. Ritu Tuomi

    Mulle kelpais kyllä molemmat kohteet. En ole koskaan käynyt Meksikossa mutta miehen kanssa haaveillaan siitä. Kiva lukea näitä tarinoita ja kuulla tästä uudesta lomakohteesta. Kiitos!

    1. maarit Post author

      Toivottavasti haaveestanne tulee jonain kauniina päivänä totta. Meksiko on mahtava lomamaa ja matkailukohde, yksi suosikkimaistani. Ennen ravasin Aasiassa, mutta nyt jo kolmatta kertaa siellä. Ja voisin kyllä mennä vielä uudestaankin, maahan on valtavan iso ja näkemistä kyllä riittää. Ehdottomasti paras paika – so far – on ollut Holboxin saari (josta aiemmissa postauksissa). Se tarjosi täydellisen irtioton arjesta ja oikeastaan koko muusta maailmasta. Sinnekin pääsee muuten ymmärtääkseni TUI-matkoilla, jos omatoimimatkailu ei innosta, mutta pienimuotoinen saarielämä kiinnostaa.

  2. Jane

    Moi,

    käytiinkö tolla Islas Martietas retkellä siellä ”hidden beach” rannalla? 🙂 Tämä ”aukko” jossa on ranta.

    Tuota retkeä ollaan harkittu mutta pitääpi miettiä uudestaan!

    1. maarit Post author

      Hidden beachille pääsi lisähinnasta. En enää muista, paljonko piti pulittaa, mutta ihan halpaa ei ollut. Näitä retkiä on tietysti monenlaisia ja joihinkin hidden beach kuuluu mukaan, mutta retken kokonaishinta sitten luonnollisesti suurempi. Meille tämä reissu oli pettymys, koska varsinaisesti se ei tarjonnut mitään nähtävää. Mutta ehkä meillä oli vain huonoa tuuria tän retken suhteen. Ja nähtiin sentään paluumatkalla valaita ja delfiinejä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.