Pargan reissu ei mennyt ihan putkeen vatsataudin vuoksi. Mutta olihan siellä hyvin kaunista. Katukuva kimmelsi pastellisävyissä, aurinko paistoi ja vesi kutsui syleilyynsä kristallinkirkkaana. Ruokakin maittoi sen ajan, kun maittoi – sitten mentiin lähinnä vedellä. Omanlaisensa kesälomaviikko tämäkin.
Päädyimme Pargaan, koska kaveri tahtoi. Sopi se minullekin, vaikka paikka oli entuudestaan tuttu. Tosin aiemmasta reissusta oli jo vuosia, joten muistikuvat olivat hieman hataria. Päällimmäisenä mielessä olivat värikkäät kujat, siniset vedet ja ei niin perikreikkalainen, vaan pikemminkin italialainen tunnelma. Kuulosti hyvältä.
Ja olikin – niin kauan kuin vatsa menoa kesti. Viikon syyskuussa toteutettuun kesälomareissuun mahtui kolme erinomaisen onnistunutta matkapäivää ja neljä vähemmän onnistunutta, joiden aikana oksensimme, kuumeilimme ja istuimme ahkerasti pytyllä. Epäilen norovirusta tai vastaavaa pöpöä, sillä ruokamyrkytys olisi ollut ohi päivässä kahdessa.
Ihan plörinäksi reissu ei silti mennyt, koska olemme sisukkaita sissejä ja ennenkin maailmalla sitä sun tätä sairastaneita (viimeksi huhtikuisen Ranskan matkan kruunasi korona). Mutta veteläksi – kirjaimellisesti – veti ja voimille otti. En ehkä ihan heti palaa Kreikkaan, jossa vessapaperit heitetään edelleen takavuosien tapaan roskikseen, koska viemäristö ei kykene sulattamaan niitä. Ei ihme, että vatsataudit jylläävät.
Vaan tulipa tehtyä tämäkin (paska)reissu, jonka parasta antia olivat Pargan kirkasvetiset rannat ja dallailu pikkukaupungin pittoreskeilla kujilla. Sekä yksi ihan huikea retki toisaalle Kreikkaan.
Krioneri Beach
Ensimmäisen lomapäivän löhösimme Pargan kaupunkirannalla, joita on kaksi: iso ja pieni Krioneri Beach. Valitsimme ison, koska tupsahdimme sinne ensinnä. Ihan hyvä valinta, olkoonkin, että joka peti oli varattu ja naapurin varpaat melkein tunkivat suuhun. Palvelu pelasi = rantaravintolasta kannettiin eteen kylmiä juomia melkein pyytämättä. Ruokaakin olisi rantaan saanut, mutta nousimme mieluummin pari porrasta ja lounastimme ravintolan terassilla.
Parasta oli polskuttelu Välimeren aalloissa. Vesi kuin linnunmaitoa. Uimme vastapäiselle pikkusaarelle ja kapusimme uima-asusillamme sen näköalapaikalle. Parga aukesi eteemme punaisena, keltaisena ja sinisenä ja meri melkein vihreänä, niin turkoosia se oli.
Huom! Krioneri Beach on pikkukiviranta. Vesikengät kannattaa varata matkaan mukaan: helpottavat kummasti veteen menoa sekä etenkin sieltä takaisin rannalle nousua.
Valtos Beach
Toisena päivänä taivalsimme Pargan kukkulan yli Valtos Beachille. Se on kilometrin mittainen hiekkaranta, jolla vietin paljon aikaa edelliselläkin Pargan reissulla. Tosin silloin se ei ollut täyteen katettu – eli ruuhkaa sielläkin. Lisäksi kaikki mahdolliset vesiurheiluvemputtimet ja -aktiviteetit.
Palvelun suhteen jälleen sama meininki. Ruokaa ja juomaa sai rantaravintolasta rannalle, mutta lounas oli kiva nauttia varjossa ravintolapöydän ääressä. Söin muuten elämäni parhaan hampparin, jonka välissä oli grillattua lohta. Nautin Valtoksesta muutenkin ja suunnittelin palaavani sinne viimeisenä lomapäivänä, jolloin leijuisin rannan yli veneen perässä laskuvarjolla. No, se jäi haaveeksi, mikä edelleen harmittaa.
Kokeilimme sentään kiinalaista rantahierojaa. Pikkuinen rouva möyhensi lihaksia sellaisella voimalla, että teki liiankin kipeää. Pää ei meinannut kääntyä lainkaan seuraavana päivänä. Puolen tunnin höykytys maksoi 30 euroa.
Valtokselle pääsee myös Pargan satamasta taksiveneellä. Suosittelen kuitenkin taittamaan kaksi kilsaa pitkän matkan ainakin kertaalleen jalan, koska näkymät reitin varrelta ovat upeat. Matkalla on myös monta kivaa kauppaa, ravintolaa ja baaria. Lisäksi jyrkkää nousua ja laskua. Pohkeet saattavat huutaa hoosiannaa, ainakin seuraavana päivänä.
Piso Krioneri
Neljäntenä lomapäivänä testasimme Piso Krionerin eli Pargan pikkurannan. Ai, että mihinkä kolmas päivä tästä välistä hurahti? No, silloin hyppäsimme bussiin ja matkustimme Meteoraan, 200 kilometrin päähän Pargasta. Siitä on luvassa oma postauksensa ja vihjaan jo tässä vaiheessa, että se oli loman ehdoton kohokohta, jonka takia kannatti tulla Pargaan paskomaan ja oksentamaan. Onneksi saimme sen kokea ennen kuin tauti iski. Ja se muuten iski juuri tänä neljäntenä lomapäivänä Piso Krionerilla.
Tämä biitsi on todella pieni, kivinen ja vähän rähjäinen yleisolemukseltaan. Rantatuolit olivat enemmän ja vähemmän rikkinäisiä, mutta silti väkeä pötkötti joka penkillä. Meluisaa. Ei juomatarjoilua rannalle. Olin hyvin äkäinen, kun rantatuoli rojahti kymmenettä kertaa asentoa vaihtaessani niskaani.
Mutta vedestä käsin aukesi toinen maailma: aivan heittämällä parhaat näkymät Pargaan, kun vain jaksoi kauhoa tarpeeksi kauas rannasta. Olisipa ollut kamera matkassa mukana. Ja mikä rauha, koska ulapalle uskaltautuivat vain todelliset vesipedot. Perfecto!
Lounaalle kapusimme Piso Krionerin isosta Krionerista erottavalle kukkulalle, jonka huipulla on viehättävä Atrium Bar -ravintola, josta sieltäkin on huikeat näköalat. Minulla oli kuitenkin jo tässä vaiheessa huono olo. Söin kyllä vesimelonifetasalaattini, mutta viini jäi juomatta (siis TODELLA huono olo!). Lounaan jälkeen lähdimme laahustamaan takaisin hotellille. Matkalla kävi kalpaten ja oksensin oliivipuun juurelle.
Enempää ette halua tietää. Mutta sanonpa vain, että edessä oli perkeleellinen ilta sekä yö.
Kaupungin kujilla
Palataanpa suosiolla aikaan ennen oksutautia – Pargan pastellisävyisille kapeille kujille. Silhuetiltaan Parga on kuin Italian Positano: sinivalkoinen Kreikka-meininki puuttuu lähes täysin. Se saattaa olla jollekin pettymys, mutta itse ihastuin juuri siihen jo ensimmäisellä Pargan reissulla. Vaikka olen hypellyt Kreikassa saarelta toiselle, vain Santorinilla siniset ovet ja valkoiset talot ovat saaneet sydämeni sykkimään kiivaammin. Perinteinen Kreikka ei oikein ole minun juttuni.
Myös kaveria ihastutti Pargan värikylläisyys sekä italialainen atmosfääri, mikä näkyi paitsi arkkitehtuurissa myös italialaisina turisteina sekä italialaisena ruokana lähes jokaisessa ravintolassa. Aikoinaan Parga olikin osa venetsialaisten valtakuntaa, josta muistona on kaupungin kattojen ylle kohoava venetsialainen linnoitus. Se rakennettiin 1300-luvulla suojelemaan Pargaa turkkilaisten hyökkäyksiltä.
Pargan kissat
Eläinystävänä täytyy sanoa tämä: Pargassa on kissaongelma, vaikka kissoille on siellä täällä ruokintapisteitä. Kissat kuitenkin lisääntyvät vapaasti eivätkä kaikki voi lainkaan hyvin. Keski-ikä lienee varsin lyhyt.
Mieleeni jäi jääkaappimagneetti, jossa tepasteli kolme hölmön näköistä kattia. Do you want to take us home, kysyttiin tekstissä. Niinpä niin, sillähän se Kreikan kissapulma ratkeaisi, kun turistit adoptoisivat heidän kissansa. Minua suututti, vaikka teksti oli tarkoitettu vitsintyyppiseksi tai joksikin…
Hotel Elena – never again
Eikö näytäkin alla olevassa kuvassa kivalta? Ihana uima-allas, seesteinen vuorinäkymä ja siistinoloinen hotellirakennus.
Jepjep, uima-allas hyvin hoidettuine auringonottoalueineen olikin ihana ja syy, miksi valitsimme Tjäreborgin äkkilähtöhotelleissa Elenan. Sijaintikin ihan hyvä: vajaa kilometrin matka Pargan keskustaan.
Mutta siihen se sitten jäikin ja nyt tulevat miinukset:
-kulahtaneet hotellihuoneet.
-hirvittävän kova kuhmurainen patja ja jos mahdollista vielä kovempi ja kuhmuraisempi tyyny.
-liikenteen melu häiritsi ympäri vuorokauden. Sinällään jännää, koska hotellin edustalla kulkeva katu on hyvin pieni, mutta silti sitä pitkin puskevat niin roska-autot, täydessä lastissa olevat kuormurit, prätkät ja ylipäänsä kaikki liikennevehkeet, jotka pitävät KOVAA pärinää.
-huono äänieristys myös huoneiden välillä, joten naapureilta ei pääse pakoon, vaikka miten yrittäisi. Ja mikäli röökaavat parvekkeella, saat osasi nikotiinista.
-vessanpönttö veti, jos veti. Arvatkaa, miten siinä kävi, kun pytyllä piti ravata yhtä soittoa sata kertaa? Ja ravaajia oli kaksi.
-jääkaappi oli viime vuosituhannelta ellei peräti 1800-luvulta. Kuin myös liesi sekä keittiövarustus.
-ilmaistoinnista piti maksaa erikseen, about 40 euroa/viikko.
-ilmainen wifi vain uima-allasalueella. (Meitä tämä ei varausta tehdessämme huolettanut, koska meillähän on puhelimissa EU-liittymä. Mutta kappas – se ei toiminut kuin satunnaisesti Elenan hotellihuoneissa. Sen sijaan kun astui kadulle, aivan parvekkeemme eteen, pääsi nettiin saman tien.)
Joten: älä valitse tätä hotellia, jos haluat nukkua yösi hyvin ja somettaa silloin kuin huvittaa. Uima-altaalle kuitenkin kymmenen pistettä. Se oli pelastuksemme, kun toinen kykki vessassa ja toinen oli sen verran paremmassa kunnossa, että saattoi siirtyä aurinkotuoliin makaamaan. Huomattavasti pehmeämpi, mukavampi ja viihtyisämpi vaihtoehto kuin hotellin sänky.
Eikä mikään virkistä reissussa rähjääntynyttä turismoa ihanammin kuin pulahdus viileään veteen.
Olipa harmi, että vatsatauti osittain pilasi reissun. Parga kuitenkin kuulostaa todella kiinnostavalta kaupungilta, jossa haluaisin päästä vierailemaan. Ja heh, jos tuonne tulee lähdettyä, niin Hotel Elena ei meidän valintamme.
Suosittelen Pargaa kyllä lämpimästi: todellakin kiva ja kiintoisa lomakohde. Majapaikka kannattaa valita huolella – keskustan hotellit saattavat ainakin sesonkiaikaan olla meluisia, mutta jo vähän ulkopuolelta löytyy hyvätasoisia paikkoja omassa rauhassaan. Myös Pargaan vievän päätien hotelleissa lienee aikamoinen pärinä, koska liikenne on kovaäänistä, vaikkei olisi vilkasta.
Voi harmi. Kipeänä huonekin merkkaa – ja etenkin ilmastointi. Ei kiva, kun yli puolet lomasta menee myttyyn
Joo, sairaana majoituksella on todella väliä! Kaipasin omaa pehmeää tyynyäni niin, että melkein itku pääsi. Ilmastointi sentään pelasi, kun siitä oli valmis maksamaan, mutta muuten oli kohtalaiset kurjat oltavat.
Maisemat ovat kyllä ihania, toisaalta rannat näyttävät kovin ruuhkaisilta. Ja tuo vatsatauti ei ollut todellakaan kiva, tuli oitis mieleen Intian reissuni.
Mulla on ollut vatsatauti niin monta kertaa ja niin monessa maassa, etten pysy enää laskuissa perässä. Onneksi yleensä päivän parin juttu, mutta tokihan se lomapäiviä verottaa ja ottaa pattiin. Paremmalla onnella toivottavasti ensi kerralla.
Ikävää, että matkalla sairastaminen varasti lomapäiviänne. 😬 Onneksi ennätitte käymään Meteorassa. Se on niin häkellyttävän hieno paikka.
Parga itsessään kohteena ei ollut ihan meidän juttu, vaikka se kaunis kaupunki onkin. En tiedä, oliko se juuri se kreikkalaisuus, mitä olisi kaivannut enemmän, vai harmittiko vain kokoonsa nähden liian kansoitettu paikka. Ehkä vähän molempia.
No, reissussa välillä rähjääntyy, siihen on totuttu. Onneksi tauti ei iskenyt matkalla Meteoraan – en tiedä, miten siitä ois selvitty. Eli viime kädessä parhain päin tämäkin meni.
Harmi, että sairastuit :/
Ja täälläkin nousi “karvat pystyyn” noista kissoista 🙁 Ei pulma tosiaan ratkea sillä, että turistit tuovat niitä mukanaan kotiin… Tällaiset saavat olon aina surulliseksi.
Niinpä, eläinkohtalot on maailmalla usein surullisia, joskus nousee tippa linssinkin. Paljon parannusta on toki monissa Euroopan maissa tapahtunut, mutta joissakin paikoissa eletään edelleen ihan pellossa eikä eläinten henki ole minkään arvoinen.
Tuttuja maisemia ja luulin jo,että olimme olleet myös kyseisessä hotellissa, mutta se olikin Enetiko, sitä voin suositella jos mielit joskus uudestaan😊
Vaikka olemme olleet usein löhölomalla ,emme koskaan ole tavanneet rannalla , ,jossa lapsiperheitä , puoli alastomia henkilöitä. No,meilleppä niin kävi ja he parkkeerasivat viereemme. Onneksi,emme kovin isoon ääneen kommentoineet tilannetta,sillä hetken päästä huomasimme,että he olivat suomalaisia🤭Seuraavana päivä otimme etäisyyttä, sillä ravunpunainen pariskunta oli aina samalla rannalla,samassa kohtaan.
Jännä juttu, Piso Krionerin rannalla mekin näimme pari yläosattomissa aurinkoa ottavaa daamia. Tuntui ihan paluulta 80-luvulle, jolloin paljaat rinnat olivat muotia. Luulisi, että nykyisin jokainen olisi edes jossain määrin tietoinen melanoomasta ja siksi pitäisi edes arimmat paikkansa piilossa, mutta valistus ei näytä tavoittaneen kaikkia. Nämä naiset olivat kyllä kielestä päätellen kreikkalaisia.
Voihan vatsatauti! Onneksi koko loma ei mennyt sen takia pilalle. Parga on tuttu vain nimeltä, mutta mukavan näköistähän siellä on. Kreikassa ei ole tullut käytyä aikoihin ja olisi jo vähän ikävä. Olisin halunnut nyt syksyllä mennä Ateenaan, mutta lennot eivät sopineet omiin aikatauluihin.
Itse seikkailin Kreikan saarilla nuorena ahkerasti ja vietin pariin otteeseen aikaa Ateenassakin, mutta sitten jotenkin kyllästyin ja siirryin muihin maisemiin. Viisi vuotta sitten palasin Santorinille, joka on edelleen mulle se ihanin Kreikka-unelma, ja nyt sitten vuorossa oli Parga. Oikein erinomainen lomakohde, mutta eiköhän kaksi kertaa mulle riitä koko loppuelämäksi. Ja koko Kreikkakin taas vähäksi aikaa…
Harmillista se kun sairastuu reissulla! Onneksi et kuitenkaan koko reissua sairastanut. Pohdin, että onko rantahierojan taksa noussut, jos otti puolesta tunnista 30 e.
Ilmeisesti koko tuon puolen Kreikka on saanut vaikutteita Italiasta. Korfukin on niin italialais-tyylinen.
Totta, sama huomio Korfusta. Mulle tämä italialainen viba sopii kyllä hyvin, etenkin ravintoloissa. Syötiin myös järjettömän hyvää gelatoa. Kreikan jäätelöistä en paljoa perusta.
Oi, Pargahan vaikuttaa ihan mielettömän upealta kohteelta – kiitos vinkistä! 😍
Ollos hyvä. Parga on tosiaan näkemisen väärti. Viikko riittää hyvin, mutta tokihan kaksikin siellä vierähtää, jos haluaa retkeillä lähisaarilla tai maata vain rannalla pitempään.