Parasta Krakovassa: kiehtova Kazimierz

Krakovan vanhakaupunki  ihana, mutta mielestäni parasta Krakovassa on juutalaiskaupunginosa Kazimierz. Sekin on vanha, jo 1300-luvulla perustettu, mutta se ei ole kaunis ja kukkea, vaan pikemminkin rouhea ja rähjäinen. Ja juuri siinä piilee sen viehätys: Kazimierzia ei ole kiillotettu, vaan se on juuri sitä, mitä se on – pienoinen Berliini keskellä Krakovaa tai – ihan miten haluatte – Krakovan Kallio.

Me päädyimme asumaan Kazimierziin sattumalta. Emme tienneet majapaikkaa valitessamme, että Kazimierz olisi trendikäs ja kiehtova kaupunginosa. Valitsimme sen, koska löysimme sieltä kivan ja halvan asunnon ja koska se oli riittävän lähellä (meidän vauhdillamme noin 20 minuutin kävelymatkan päässä) vanhaakaupunkia.

Ihastuimme heti, sekä asuinpaikkaamme että Kazimierziin itseensä. Ihastus syveni rakkaudeksi, kun tutustuimme alueeseen paremmin. Saimme tietää, että alun perin Kazimierz oli oma kaupunkinsa, josta kehittyi juutalaiskeskus, kun kuningas Juhana Albert määräsi juutalaiset muuttamaan sinne vuonna 1495. Kazimierz kukoisti aina toiseen maailmansotaan asti, jolloin natsit pakottivat juutalaiset siirtymään Podgorzen gettoon Veiksel-joen toiselle puolelle. Valtaosa sai sittemmin surmansa geton hävityksessä tai keskitysleireillä.

1990-luvulla Kazimierz nousi otsikoihin siitä syystä, että siellä kuvattiin Steven Spielbergin Schindlerin listaa. Kaikki leffan tapahtumat eivät suinkaan sijoittuneet sinne, mutta yhtä kaikki, Kazimierz toimi tapahtumien näyttämönä.

Nykyään Kazimierz on Krakovan yöelämän keskus ja se suorastaan pullistelee kahviloista, baareista ja ravintoloista. Se on myös täynnä museoita, kirjakauppoja, käsityöläispuoteja sekä tietysti synagogia. Kesäkuussa siellä järjestetään juutalaisen kulttuurin festivaali, joka on yksi maailman suurimmista.

Meille Kazimierz jäi mieleen kiintoisana ja  kiehtovana. Sekä rentona ja leppoisana. Toisaalta myös traagisena. Toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat kuplivat yhä iloisen pinnan alla – ja hyvä niin. On asioita, joita ei ole syytä unohtaa.

Ensinäkymä lomakodistamme, Luxury Apartments Wawrzyncasta,  Wawrzynca-kadulla oli tämä, joskaan taivas ei ollut sininen, vaan satoi kaatamalla. Siniseksi taivas muuttui vasta viimeisenä lomapäivänämme. Mutta majapaikkamme oli tuo keltainen, vanha tehdasrakennus, joka oli muutettu moderniksi asuintaloksi. Meillä oli käytössämme kaksi huonetta keittosyvennyksellä. Kaikkian reilut 50 neliötä.

Kurkkaus kotikujalle.

Ja sitten sisäpihalle.

Olohuoneessa oli Ikeaa.

Köökkikin taisi olla Ikean mallistoa. Kaikki tarvittava löytyi astianpesukonetta myöten. Ja kaikki toimi erinomaisesti. Kylppäristä ei ole kuvaa, mutta se oli iso ja ihana.

Myös Makkarin puolella vanha tuttu = Ikea. Kyllä ruotsalaiset osaavat! Tarjolla on myös parivuoteellisia huoneita, joten majapaikka sopii myös lempiväisille.

Partsilla oli käyttöä vasta viimeisenä päivänä, jolloin joimme siellä meitsin nimppariskumpat ja liotimme reissussa rähjääntyneitä jalkaparkojamme Wielizckan suolakaivokselta tuodulla suolalla maustetussa jalkakylvyssä. Kintut mahtuivat juuri Ikean isoihin kattiloihin, jotka toimittivat paremman puutteessa vadin virkaa. Ja kuten tarkkasilmäisimmät taatusti huomaavat, istuimme Ikean parveketuolleissa.

Kaikesta Ikeasta huolimatta olimme oikein tyytyväisiä ja voin lämpimästi suositella Luxury Apartments Wawrzynckaa. Me varasimme sen Booking.comin kautta ja kaikki toimi alusta loppuun moitteetta. Yhteyshenkilö oli superystävällinen ja järjesti meille pääsyn asuntoon jo paljon ennen check in -aikaa. Hän järjesti meille myös kuljetuksen lentokentälle, kun emme jaksaneet kävellä laukkuinemme aamulennolle lähtiessämme juna-asemalle. Eikä maksanut paljoa: vain noin 50 euroa per yö. Todella hyvä diili! Ja aivan loistava sijainti, jonka ansiosta Krakovan reissu sai uuden ulottuvuuden.

Näin aurinkoinen näky (ilman aurinkoa tosin) odotti heti lomakodin toisella puolella.

Kuten myös tämä ruokarekka-alue. Söimme täällä hodarit, jotka olivat jättiläismäisen suuret. Toinen jäi aamiaiseksi.

Kazimierz on muraalien Mekka. Ja minä tykkään, kuten tiedätte.

Szeroka-katu lukuisine ravintoloineen on Kazimierzin sydän ja samalla sen siistein alue. Taustalla häämöttää vanha synagoga 1500-luvulta, joka toimii nykyisin juutalaisen kultturin museona.

Sitten sukelletaan vähän rähjäisemmille kaduille. My kind of Kazimierz.

Puolan mahtihenkilöt, kuten entiset kuninkaalliset, ovat yhä läsnä Kazimierzin kaduilla.

Seuraava ruokarekka-alue odotti kulman takana. Tällä kertaa hotkimme japanilaisia ja italialaisia makuja. Ja HYVÄÄ oli. (Krakovan ravintolat ovat erikseen esittelyssä Oliko sateinen Krakova visiitin väärti -postauksessa.)

Katutaidetta a la Kazimierz.

Perään ravintolataidetta.

Menorassa eli juutalaisessa kynttilänjalassa on seitsemän haaraa. Se symboloi Mooseksen näkemää palavaa pensasta.

Takaisin Szerokalla. Ravintola Arielia pidetään Krakovan perinteisimpänä juutalaisravintolana, mikä merkitsee aika raskasta ja rasvaista ruokaa. Me illastimme Hotelli Rubinsteinin ravintolassa, modernisti ja trendikkäästi. Söimme viiden ruokalajin menun, josta enemmän ensimmäisessä Krakova-postauksessa.

Klezmer-musiikki soi kaikkialla Kazimierzissa. Ilmaiseksi kaduilla, mutta rahalla kuulee kokonaisia konsertteja.

Hotelli Rubinsteinin Sky Barista aukevat mahtavat näköalat Kazimierzin ylle.

Kiitos Kazimierz ja näkemiin! Toivomme tapaavamme pian uudestaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *