niceMATKAAJA

Odotukset olivat kovat, mutta Porto täytti – tai itse asiassa ylitti – ne kaikki. Värikäs, vilkas ja rosoisen kaunis matkakohde! Portviinin ystävää minusta ei tullut, vaikka yritys oli hyvä, vaan vannon edelleen ihan tavallisen viinin nimeen. Ja oi mitä viinejä…

Tiesittekö, että Porto on myös rantalomakohde? Matkaa historiallisesta keskustasta Matosinhosin uimarannalle on metrolla vain puoli tuntia, ja yhä ollaan samassa kaupungissa. Ei kyllä uskoisi, sillä maisema muuttuu niin täysin: Matosinhos on sekoitus Atlantin aaltoja, valkoista hiekkaa ja laumoittain lokkeja sekä…

Dourojoen viinilaakso on Porton reissun ehdoton kruunu. Matka sinne kannattaa taittaa junalla – näin uskomattoman upeista maisemista pääsee nauttimaan tarvitsematta puristaa mutkaisilla teillä rattia. Viinireitti kokonaisuudessaan on 200 kilometriä pitkä, mikä tarkoittaa rautateitse noin neljää tuntia. Me hyppäsimme kyydistä kahden…

Kahta ilman en matkusta: passia ja matkavakuutusta. Ensimmäinen on tietysti itsestäänselvyys, jos meinaa ylipäänsä päästä kotimaan rajojen ulkopuolelle. Toinenkin on ihan must, ainakin itselleni, jolle reissussa aina sattuu (välillä kirjaimellisesti – auts!) ja tapahtuu. Porton matka ei ollut poikkeus, vaan…

En ole Italia-fani eikä minusta luultavasti sellaista ikinä tule. Seuraavassa jutussa selviää miksi. Silti aion lähteä intopiukeana ensi viikolla Torinoon. Tiedetään, tiedetään, nyt moni tuumaa, että onpas ääliö – ei ymmärrä hyvän päälle. Italia on ihana, älä tolvana yritä väittää…

Jouluinen Torino yllätti Italia-skeptikon iloisesti ja kohta kuulette miten ihmeessä näin pääsi käymään. Toki mukaan mahtui muutama vähemmän kivakin ylläri, mutta kaiken kaikkiaan reissu oli ihan huippu – ja voin suositella Torinoa muillekin. Minusta se peittoaa Milanon mennen tullen ja…

Majapaikalla on totisesti väliä, kun viettää viikon eristyksissä, niin kaukana kaikesta, että vesipullokin on ostettava hotellista. Zanzibar House syrjäisellä Matemwen paratiisirannalla oli lottovoitto: hurmaava, hupsu ja ah, niin italialainen! Mitäs siihen sanotte – Italian viikon sen kun jatkuvat, vaikka matkakohde…

Tiedä sitä, mutta ainakin valkoisin. Enpä olisi uskonut, että vaarana vaanisi lumisokeus, kun Sansibariin läksin (haha!). Matemwe hurmasi myös vähäväkisyydellään. Uskaltaisinkin väittää, että tämän lähemmäs autiota hiekkarantaa ei turistikohteessa ole mahdollista päästä. Ja sehän on biitsierakkona viihtyvällä meitsimandoliinilla aina kiikarissa,…

Olo oli haikea, kun Stone Town jäi taakse. Kahdesta syystä: 1) olisin voinut viettää kiehtovassa kaupungissa pitemmän aikaa, 2) plakkarissa ei ollut ainuttakaan uutta matkaa – tulevaisuus näytti tylsältä. Noo, kuten hyvin tiedätte, tämä osoittautui onnenpotkuksi, kun korona teki selvää…

Eikös se niin ole, että mikään ei ilahduta ankeina aikoina yhtä lailla kuin KIVAT ELÄINKUVAT? Niitä siis, tällä kertaa Sansibarista. Se ei ole safarikohde, mutta näimme silti YHDEN TODELLA SUUREN ja paljon pieniä. Vähän nauratti, kun reissuun lähtiessä joku hymiöi…

Ihan sama vaikka satoi. Eikä väliä sillä, että kohde oli entuudestaan hyvinkin tuttu. Ja että reissun päällä oltiin vain päivä. Sain kuitenkin kaivaa passin esiin ja tarttua kuvainnollisesti matkasauvaan. Alla liplatti Itämeri ja horisontissa häämötti Tallinna. Pressimatkan tarjosi Tallink Suomi…