Olde Hansa: hyppäys keskiaikaan

Jos olet aina mielinyt pienoiselle aikamatkalle, ota osoitteeksi Tallinna ja ravintola Olde Hansa. Siellä voit nautiskella keskiaikaisista herkuista keskiaikaisessa miljöössä. Varaudu siihen, että tuhdin aterian jälkeen pötsi painaa ja askel voi olla epävakaa. Se on seuraamusta akvavitin liiallisesta siemailusta, mutta älä huoli: siihen sorruttiin taatusti myös 1200-luvulla.
Kaupallinen yhteistyö Storytold (kuljetukset) ja Olde Hansa (ruoka). Mielipiteet, kuten aina, ovat omiani.

Ravintola Olde Hansa lienee monelle Tallinnan kävijälle jo entuudestaan tuttu, mutta meikäläinen vieraili siellä ensi kertaa muutama viikko sitten. Suomalaista ravintoloitsijaa, Auri Hakomaata, kiinnosti kuulla, miksen ollut käynyt koskaan aiemmin. Olde Hansa on palvellut asiakkaitaan Raatihuoneentorin kupeessa jo vuodesta 1999, joten minulla olisi ollut rutkasti aikaa ruokailla siellä useaan otteeseen.

Hyvä kysymys. Johtuisiko siitä, että Tallinna on täynnä houkuttavia ravintoloita, ja vain muutaman kerran vuodessa siellä piipahtava turisti ehtii ruokailla vain murto-osassa niistä? Ainakin näin yritin asiaa selittää. Silläkin lienee merkitystä, ettei ajatus raskaasta keskiaikaisesta ruuasta ollut saanut minua – modernien makujen ylintä ystävää – suoranaisesti syttymään.

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kun sain kutsun lähteä tutustumaan Olde Hansaan muiden bloggaajien kera, tartuin siihen innolla. Sillä sehän on ihan selkeä juttu, ettei yksikään ravintola elä 20 vuotta, ellei se tarjoa jotain spessua.

Siinä se on, komea 1200-luvulla rakennettu “rikkaan cauppiaan talo”, paraatipaikalla aivan Tallinnan vanhankaupungin sydämessä.
Vastaanotto oli vähintäänkin kuninkaallinen. Olde Hansan omat muusikot esiintyvät ravintolassa joka päivä.
Eikä valittamista ympäröivässä arkkitehtuurissakaan. Vuosi voisi olla mikä hyvänsä 1000-luvulta nykyisyyteen.
Olde Hansan terassilla ruokaillaan yrttien tuoksussa – ja huom! päivänvalossa.
Sisätiloissa on pimeää. Pöytiä valaisevat kynttilät, ihan kuten keskiaikana. Niitä palaa vuosittain yli 18 000 kipaletta.

Keskiaika näkyy myös huonekaluissa ja astioissa. Juomalasit ovat käsin puhallettuja ja savikipot käsin dreijattuja. Henkilökunnan vaatteet valmistavat keskiaikaiseen vaatetukseen perehtynyt räätäli ja ompelija.
Ravintolan ylimmän kerroksen kabinetista aukeavat mukavat maisemat.
Ravintolan menu on keittiömestari Emmanuel Willen käsialaa. Tomaattia tai perunaa listalta ei löydy, koska näitä Amerikasta kotoisin olevia aineksia ei tunnettu Euroopassa keskiajalla.
Siinä esimakua tulevasta. Ei ihan tavanomaisia herkkuja, vai mitä tuumaatte? Kasvisruokailijallekin löytyy muutamia vaihtoehtoja, mutta menu on aika lailla lihavoittoinen.
Ensiksi eteemme tuotiin alkuruokavalikoima. Kaikkea en syönyt, mutta kaikki mitä söin, oli hyvää, linnunmaksaherkun ja makean sipulihillokkeen liitto suorastaan taivaallinen.
Tässä esimerkki pääruuasta: hirvenfilettä, spelttiä ja keskiaikaisia pikkupannukakkuja. Erinomaista! Ja koskapa eteemme kannettiin monta muutakin annosta, maha painoi aterian jälkeen tonnin, vaikka vain maistelin jokaista. Toisaalta, niin kai se oli keskiajallakin – mitä paremmat pidot, sitä painavampi pötsi.
Tälle jälkiruualle – ruusuvanukkaalle – tahdon antaa erityismaininnan. Siitä syystä, että suorastaan suli suussa, ja se on paljon sanottu ihmiseltä, joka ei jälkkäreitä harrasta. Meinasin jättää tämänkin väliin, mutta onneksi en jättänyt. Kuin pumpulia pilven päällä, kuten keskiaikainen runoilija muotoilisi.
Älkääkä luulko, että istuimme pöydässä kuivin suin. Eteemme kannettiin urakalla snapsia, olutta sekä keskiaikaisia maustettuja viinejä. Listalta löytyy myös normiviinejä, mutta jos haluat heittäytyä kunnolla keskiaikaiseksi, kulauta kurkkuusi ainakin lasillinen mausteviiniä. Keskiajalla kaukaisista maista tuodut mausteet olivat kalliita ja ne, joilla oli varaa niihin, rehvastelivat rikkaudellaan lisäämällä kanelia, neilikkaa ja sahramia lähes joka paikkaan, viiniinkin.

Napanderit (kuvassa) valmistetetaan talossa käsityönä. Makuja on neljä: kumina-akvaviitti, pippuriakvaviitti, yrittisnapsi ja marjasnapsi. Itse en väkivahvoista välitä, mutta muut kyllä – niitä juodaan Olde Hansassa vuodessa 8900 litran edestä.
Aterioinnin jälkeen voi kurvata – jos ähkyltään kykenee – ravintolan kaupassa. Sieltä voi ostaa kotiinviemisiksi Olde Hansan omia erikoistuotteita.
Ravintolan ulkopuolella palvelee myös herkkukärry. Jos siis vielä jaksaisi syödä jotakin…
Ja jos jostain syystä haluaa aloittaa koko kierroksen uudestaan, kyltti opastaa takaisin ravintolaan. Lisäinfoa ja menun löydät tästä.

Oliko visiitin väärti? Jebulis, Olde Hansa oli kiinnostava kokemus ja irtiotto ajasta toiseen. Tunnelmallinen ja hämyisä ravintolamiljöö, joka on parhaimmillaan talviaikaan tai sadesäällä. Kauniina kesäpäivänä terassit vetävät pitemmän korren. Kaikki mitä söin, oli oikein hyvää, mutta aika paljon jätin syömättäkin, nirso ja sitä myötä ruokarajoitteinen kun olen.

Menisinkö uudestaan? Luultavasti en. Tapanani on Tallinnassa ruokailla aina eri paikassa. Ja kuten jo aiemmin totesin, houkuttavia ravintoloita on niin paljon, että tarvetta palata samaan mestaan ei varsinaisesti ole. Siitä syystä Olde Hansa jäänee kohdallani ainutkertaiseksi elämykseksi.

Kenelle suosittelen? Lihansyöjille, raavaille miehille, historiafriikeille ja keskiajan ystäville. Ja kaikille, jotka haluavat kokea jotain erilaista.

10 thoughts on “Olde Hansa: hyppäys keskiaikaan

  1. Sandra Nenonen

    Olde Hansassa tuli käytyä lapsena, mutta ehkä se ei enää valikoituisi Tallinnan ruokapaikaksi. Niin paljon parempia paikkoja edullisimmilla hinnoilla on tullut kuin sieniä sateella. Tarjoilijoille pitää kuitenkin nostaa hattua, he kertovat ruoista niin monella kielellä sujuvasti: suomi, ruotsi, englanti, venäjä, viro ja saksa taittuu ainakin.

    1. maarit Post author

      Joo, sepä se, Tallinna on pullollaan ihania ruokapaikkoja, joista osa on edelleen edullisia hinnoiltaan. Kuten itsekin totesin, tuskin tulee mentyä Olde Hansaan uudestaan – kertakokemus riitti hyvin! Paikka tuntuu kovasti jakavan mielipiteitä. Huomasin sen, kun jaoin tämän postauksen Tallinnan tärpit -facebook-ryhmässä; toiset kehuivat ja ja toiset haukkuivat. Oma kokemukseni on siinä mielessä poikkeava, että olin ravintolassa ravintoloitsijan vieraana, joten tokihan oli selvää, että palvelu pelasi ja pöytään kannettiin parhaita herkkuja. Maksavana asiakkaana tilanne olisi toki voinut olla toisenlainen. Itselleni jäi kuitenkin mukava muisto, mutta ei sen enempää.

  2. Kohteena maailma / Rami

    Kirjoittelinkin hiljaittain postauksen Tallinnan nähtävyyksistä, missä Olde Hansa mainittiin nimen omaan rakennuksena ja “instituutiona”, ei niinkään ruuan puolesta. Itse olen siellä pari kertaa syönyt, ja aina puolet porukasta on ollut tyytyväistä ja toiset eivät niinkään. Kiva tutustuminen keskiaikaan, mutta itse mieluiten nautin rakennuksesta silmilläni ja syön sitten muualla. Mutta tosiaan pari kertaa olen täällä syönyt, ja edellisestä kerrasta on hetki aikaa.

    Mutta arkkitehtuurisena helmenä rakennus on upea! https://kohteenamaailma.fi/eurooppa/top-10-tallinnan-nahtavyydet-ja-arkkitehtuurin-helmet/

    1. maarit Post author

      Luinkin sinun juttusi ennen tätä matkaa, ja jälkikäteen nauratti, sillä Olde Hansa näyttää tosiaa jakavan mielipiteitä. Sain tästä esimakua, kun julkaisin oman postaukseni Tallinnan tärpit -facebook-ryhmässä: toiset haukkuivat ja toiset kehuivat. Itsestänikin parasta oli itse rakennus, sisältä ja ulkoa. Menu olisi tuskin houkuttanut minua ravintolaan ruokailemaan. Mutta tulipas nyt kerralla maisteltua useampaa sorttia ja sen perusteella voin sanoa, että tuhdin liharuuan ystävä voi yllättyä iloisesti, mutta kevyen kasvisruuan ystävä kaikkea muuta. Hatun nosto ravintolalle joka tapauksessa siitä, että on pitänyt pintansa Tallinnan koko ajan kasvavassa ravintolatarjonnassa 20 vuoden ajan. Tässä valossa voisi kyllä kuvitella, että niitä tykkääjiä on ollut enemmistö.

  3. Virpi/Hätälasku matkablogi

    Tämä ravintola kyllä pistää silmään aina Tallinnassa, keskiaikaiseen tyyliin pukeutuneet tarjoilijat siinä edustalla jne. Ruokalistaakin olen muutaman kerran silmäillyt ja todennut sen melko tuhdiksi ja ei nyt ihan halvimmasta päästä paikka.
    Ehkä tämä kuitenkin joskus täytyy kokeilla.

    1. maarit Post author

      Joo, tuhtia on ruoka, isoon nälkään tarkoitettua. Siksipä massu painoikin maata kohti, kun taivalsin ravintolasta kohti laivasatamaa. Mutta kiinnostava kokemus ja kaikki mitä söin, oli oikein hyvää. Toisaalta tarjolla olisi ollut paljon enemmänkin, sellaisia ruokalajeja, jotka eivät houkuta minua vähääkään. Eli paljon jäi myös syömättä, koska tiesin jo etukäteen, ettei ole minun juttuni.

  4. Outi / Maa Quzuu-matkablogi

    Ravintola on varmasti elämyksenä hauska ja toimii varmasti mukavana aikamatkana. Lihavoittoisuus ei kuitenkaan kuulosta omaan ruokavaliooni sopivalta ja toisaalta myös, paikasta tulee helposti sellainen turistirysä fiilis. Ruoka voi silti olla mainiota, sitä en epäile! Ehkä tämäkin täytyisi silti joskus käydä testaamassa, ihan vaan että tietäisi mistä puhuu.

    1. maarit Post author

      Juurikin näin. Hauska aikamatka, mutta tuskin olisin tullut sitä tehneeksi, ellen olisi saanut kutsua ravintolaan. Näin jälkikäteen olen miettinyt, miksen ole Olde Hansaa aiemmin noteerannut – johtuisiko siitä, että olen kiertänyt tarkoituksella kaikki Raatihuoneen torin ympäristön rysät siitä syystä, että olen pitänyt niitä ylihintaisina turistirysinä… Sitähän toki ovatkin, mutta toisaalta Olde Hansa tarjosi aika autenttisen keskiaikaisen miljöön ja tunnelman, jos sellaisesta on kiinnostunut.

  5. Tiina Johanna / Kookospalmun alla

    Mielenkiintoisen oloinen ravintola. En tiedä tulemmeko koskaan paikassa syömään, mutta täytyy pistää ainakin vaihtoehtolistalle. Edullisen ja hyvän kasvisruuan ystävänä en tiedä onko minun paikkani, mutta mies toki voisi tykätä lihansyöjänä. Kokemus varmasti ainakin ollut mielenkiintoinen ja Tallinna ylipäänsä kaupunkina ja Viro maana todella ihania paikkoja! 🙂

    1. maarit Post author

      Aivan, Tallinna on ihana ja sieltä löytyy aina uutta (tai tällä kertaa kyllä vanhaa eli tämä Olde Hansa) joka reissulla. Viroa muuten tunnen aika vähän, olen vuosia sitten käynyt Saarenmaalla ja Pärnussa ja viime syksynä Rummun louhoksella. Viimeksi mainittu oli aivan maaginen paikka, jota suosittelen lämpimästi, ja kuulemani mukaan sinne nykyisin pääsee jo vähän helpomminkin. Saarenmaasta jäi sateiset muistot ja Pärnusta päällimmäisenä ihana ranta, Viron Hanko. Täytyneekin alkaa suunnitella seuraavaa reissua…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.