Oi ihana Ahvenanmaa!

Stop tykkänään, sinä, joka suunnittelet ensi kesäksi Mallorcan matkaa. Ja sinä, joka haaveilet saarihypelystä Kreikassa. Miksi ihmeessä lähtisit niin kauas, kun Ahvenanmaa on aivan (tai ainakin melkein) nenän edessä? Ja vaikka sekin täyttyy lomakuukausina matkailijoista, siellä ei ole samanlaista tungosta kuin Etelän ruuhkarannoilla. Sitä paitsi se on maisemallisesti ihan yhtä upea kuin mikä hyvänsä maailman matkakohteista.

Se saattaa myös yllättää, ainakin minut, koska löysin sieltä unelmieni saaren – ja se on paljon sanottu muikkelilta, joka on sahannut saaria ympäri maailmaa. Astukaa siis laivaan (lentäenkin pääsee) ja seuratkaa jalanjälkiäni. Upean meriluonnon lisäksi Ahvenanmaa tarjoaa paljon muutakin kivaa. Följa mig, var så god!

Yhteistyö Silja Line, Ålandhotels ja Visit Åland

Tuut tuut, täältä tullaan Ahvenanmaa! Me matkustimme sinne Siljan Galaxylla Turusta. Matka kestää vain viitisen tuntia ja se taittuu mukavasti aamiaista tai brunssia laivalla syöden Turun ja Ahvenanmaan saaristoa ihastellen.

Tässä teille onnellinen reissunainen. Ei uskoisi (eihän?), että herätys oli puoli viideltä aamulla, sillä päästäksemme kello 8.15 lähtevään laivaan, meidän piti ensin päästä Helsingistä Turkuun. Kotiin palasimme Silja Serenadella, jonka kyytiin hyppäsimme puolilta öin  Maarianhaminassa. Painuimme suoraan pehkuun ja aamulla olimmekin Helsingissä, Ahvenanmaa kauniina muistona mielissämme.

1.Idyllinen Maarianhamina

Maarianhamina oli minulle tuttu entuudestaan, sillä vierailin siellä ensimmäistä kertaa vuonna 1989. Apua! Moni teistä ei ollut varmaan syntynytkään silloin. Muistikuvissani Ahvenanmaan ainoa kaupunki oli paljon suurempi – nyt se näytti pikkuruiselta. Vain pari hassua kadunpätkää ja siinä se. Hyvin hiljaistakin oli, koska kesäsesonki – jolloin Maarianhaminan väkiluku (11 000) kolminkertaistuu – oli jo takana. Vilkas vierasvenesatamakin oli hiljentynyt ja sen ravintolat sulkeneet ovensa.

Idyllistä, mutta kuollutta, ehdin jo tuumata. Sitten vastaan koikkelehti joukko jätesäkkeihin pukeutuneita viiniä ryystäviä nuoria. ”Ihan normitorstai-iltapäivä täällä”, naureskeli pressi- ja bloggariryhmäämme opastava Niko Ålandshotelsista. Tosiasiassa kyse oli opiskelijoiden fuksiaisista, mutta päätin unohtaa sanan kuollut Maarianhaminan yhteydestä.

Kuvassa näkyvä pyörä mainostaa hyvinvointipalveluja, mutta fillarit ovat Ahvenanmaalla kovassa käytössä. Polkien pääsee näppärästi paikasta toiseen ja pyöräreitit on hyvin merkitty.

Viktor Krafts & Design on hurmaava puoti täynnä hurmaavia tavaroita Torigatanilla. Se on kaupungin pääkatu, jonka varrella on useampia pikkukauppoja. Kauppakeskuksia Ahvenanmaalla on vain yksi, hieman Maarianhaminan ulkopuolella. Sekin on varsin pieni manner-Suomen isojen kaupunkien ostoskeskuksiin verrattuna, mutta jos et voi elää ilman Hemppaa & Maukkaa tai Clas Ohlsonia, suunnista sinne.

www.viktor.ax

Törmäsimme tähän paattiin matkalla  Sjökvarteret-merikortteliin itäsatamassa. Kyseessä ei ole mikä tahansa jahti, vaan Golden Eye -Bond-leffassa esiintynyt ökyvene. Sen omistaa vaasalainen raharikas, joka pitää sitä parkissa Maarianhaminassa, koska parkkimaksu on paljon halvempi kuin Vaasassa. Jahti on muuten myynnissä hintaan 5 miljoonaa euroa.

Jonkin sortin merimerkki, maakravulle kerrottiin.

Tervetuloa (rosmotkin ha-ha!) merikortteliin. Sieltä löytyvät käsityöläistalo Salt, korupaja Guldviva sekä museo ja veneveistämö. Ja muutama upea pursi, kuten alla olevasta kuvasta huomannette.

Salt tarjoaa kaikkea kaunista, merihenkisissä sävyissä. Ja muissakin.

www.salt.ax

Taivaalle nousi muutama uhkaava pilvi, joista ropahti jokunen tippa vettäkin, mutta pääasiassa mentiin upeassa auringonpaisteessa. Ahvenanmaa täytti toiveet tässäkin suhteessa.

Sitten kaffelle.

Ja kakulle. Njam!

Paikkana Bagasstugan, täynnä menneen maailman lumoa. Ja tiski täynnä toinen toistaan houkuttavampia leivonnaisia.

Täällä vartioin minä. Voisiko olla somempaa näkyä?

Mutta kappas, ei Maarianhamina pelkkää idylliä ole. Silläkin on takapihansa.

2.Stallhagenin olut

En ole olutsieppo, mutta tykkään kyllä naukata kylmän huurteisen kuumana kesäpäivänä tai saunan jälkeen. Enkä pannut pahakseni olutmaistiaisia Stallhagenin pienpanimossa lämpimänä syyspäivänäkään. Itse asiassa janotti.

Vuonna 2004 perustettu Stallhagen sijaitsee Godbyssä erittäin kauniilla paikalla veden äärellä noin 18 kilometrin päässä Maarianhaminasta. Tuotantotilojen yhteydessä on ravintola ja pubi.

www.stallhagen.com/fi

Perillä kohteessa.

Eikä muuta kuin pubiin. Teimme kyllä ensin kerroksen panimossa ja kuulimme kaiken mahdollisen oluen valmistamisesta. Jano yltyi yltymistään.

Skål! Maistelimme neljää olutta, joiden kera tarjolla oli pientä purtavaa. Oluet olivat hieman kitkeriä minun makuuni, mutta minähän en tiedä oluista mitään enkä ymmärrä niiden hienouksien päälle, vaan juon mieluiten ihan tavallista lageria. Nyt laseissa oli muun muassa hunajalla ja sitruunalla ryyditettyä mallasta.

Panimon kaupasta voi ostaa kotiin viemisiä. Oijoi, miten kivan näköisiä pulloja! Ahvenanmaa innoittaa näköjään taiteilijoita panemaan peliin parastaan.

3.Tyylikäs Hotelli Pommern

Me asuimme Maarianhaminan keskustassa hotelli Pommernissa ja voin suositella samaa muillekin. Pelkistetyn tyylikkäät huoneet, mukavat sängyt ja trendikäs aula viinibaareineen, ravintoloineen ja oleskelutiloineen. Äänieristyskin pelasi – ainakaan minä en kuullut älämölöä viereisistä huoneista tai käytävältä. Tämä on erittäin tärkeä juttu herkkäuniselle, joka on valvonut matkaillessa lukemattomia öitä paperinohuiden seinien ja puutteellisen (usein olemattoman) äänieristyksen takia.

Modernista ulkoasustaan huolimatta hotelli on palvellut matkailijoita jo 60-luvun lopusta. Syksyllä 2013 alkoivat peruskorjaustyöt, joiden aikana hotellin vanhimmat osat pantiin maan tasalle. Tilalle nousi 95 uutta, modernia huonetta. Avajaisia vietettiin maaliskuussa 2015.

www.alandhotels.fi

Illallista söimme hotellin Kvarter5-ravintolassa. Alkuruuaksi tarjottiin Ahvenanmaan lammasta itämaisella tvistillä. Vei kielen mennessään. Ja antoi odottaa paljon pääruualta.

Se oli kuitenkin pienoinen pettymys. Ihan perusmättöä, joka ei maistunut oikein miltään.

Suklaan ja vadelman liitto on match made in heaven. Niin tälläkin kertaa. Olen tosin syönyt saman jälkkärin aika monessa paikassa.

4.Satumainen Silverskär

A) Klobben = ihanin saari ikinä

Vierailu Silverskärin saarilla  – joita on kolme: Silverskär, Klobben ja Sviskär – oli minulle koko Ahvenanmaan matkan kohokohta. Osasin arvata sen etukäteen, mutta en arvannut, että Klobbenin kalasavottaluoto saisi minut melkein kuolemaan (ja kuolaamaan) onnesta. Siinä se oli: sielunmaisemani täydellisenä viimeistä piirtoa myöten.

Kerrottakoon niille, jotka eivät sielunmaisemaani tunne, että se on varsin paljas, pelkkää merta ja kalliota. Muuta ei tarvita. Olen aina ollut sitä mieltä, että puut ovat vähän turhia. Muutama vielä menettelee, mutta metsät eivät ole minun juttuni. Eikä ruohikko. Puhumattakaan pöpeliköstä, jossa on ruohoa, aluskasvillisuutta sun muuta sikin sokin sekalaisen puuston kanssa. Eli jos saari on kovin vihreä, se ei ole minun saareni.

Klobben oli.

Jo vartin venematka Silverskäriin oli elämys. Samalla viimeisetkin unet karisivat silmistä. Meri-ilmalla ei turhaan väitetä olevan elävöittävä vaikutus.

Ensinäkymä aamuauringossa kimmeltävästä Klobbenista mykisti.

Olimme liikkeellä isommalla veneellä.

Tässä vaiheessa olin jo ekstaasissa, joka kasvoi askel askeleelta. Siis miten voi missään olla näin kaunista?

Saisinpa viettää päivän tuossa torpassa. Mielellään hyvän kirjan ja punkkupullon kera.

Ainut “ongelma” Klobbenilla on se, että siellä ei voi haaveksia yksinään. Saarta vuokrataan vain ryhmille. Siellä voi pitää niin kokouksia kuin viettää häitäkin.

Klobbenin mökit on rakennettu männystä. Ne lämmitetään puukamiinoilla.

Tältä torpissa näyttää sisältä. Jokaisessa on makuutilat 3-4 hengelle. Mökkejä on kymmenen.

Toisella puolella saarta kallio on rosoisempaa ja maisemat jylhemmät. Ahvenanmaa näyttäytyy taas uudessa valossa.

Näköalapaikalla on omassa rauhassaan hirsistä veistetty kahden hengen mökki. Sen leveä parisänky toimii usein häävuoteena. Mikä paikka aloittaa yhteinen taival avioparina!

Vielä viimeinen vilkaisu Klobbeniin ennen kuin vene kiidättää meidät pääsaarelle. Huokaus: en luultavasti koskaan palaa tänne. Mutta mitä jos pääsisin joskus Sviskäriin? Siellä on vain yksi mökki, jossa on makuupaikat neljälle. Sen voisi vuokrata pienellä porukalla. Ja se jäi nyt näkemättä (mikä hieman harmittaa, itse asiassa sorvin ääreesä kotona istuessa aika paljonkin).

B) Silverskär

Myös saarikolmikon isoin saari, Silverskär, on ihana, mutta aivan eri tavalla kuin piskuinen Klobben. Se on maisemallisesti vehreä, sillä sen keskusta on metsän peittämä. Tämä metsä saa minunkin hyväksyntäni, sillä se on charmanttia saaristometsää, jossa valo siivilöityy puiden lävitse eikä kulkija tunne tukahtuvansa kasvillisuuteen.

Täällä ei liioin ole vaarassa törmätä susiin, kuten ”manner-Ahvenanmaan” metsissä. Siis ihan oikeasti. Sinne saapui viime talvena jäitä pitkin kolme sutta, ja nyt elelevät siellä kaikessa rauhassa. Ainakin toistaiseksi. Jos ne käyvät lampaiden kimppuun, niillä saattaa olla äkkilähtö edessä. ”Ammu, hautaa ja ole hiljaa” (tai jotain sinne suuntaan) on Ahvenanmaalla tapana sanoa.

Ahvenanmaan vaarallisin eläin on kuitenkin punkki. Niitä on runsaasti ja ne levittävät sekä puutiaisaivokuumetta että borrelioosia. Oppaamme Niko kehottikin tekemään punkkitarkastuksen viimeistään illalla, kun siirryimme saunan puolelle.

www.silverskar.ax

Kyllä kelpaa saapua tähänkin rantaan.

Meitä odotti lasillinen likööriä ja lautasellinen Ahvenanmaan kuulua pannukakkua. Kehtaanko sanoakaan, etten ole likööri-ihmisiä, mutta en sen puoleen pannari-ihmisiäkään. Onneksi vieruskaveri söi ja joi minunkin annokseni.

Meitä tervehtivät myös hauen päät. Huh, mitä vonkaleita!

Silverskärin sydän on vanha saaristolaistila, jossa asuttiin 1950-luvulle asti. Nykyisin tilan rakennukset toimivat neljän tähden majapaikkoina. Vuoteita on 47. Paikalle tullaan jälleen vain ryhminä, työn tai juhlien merkeissä.

Saunoa voi niin perinteisesti kuin höyrysaunassakin. Terassilla porisee poreallas.

Mikä ei kuulu kuvaan? No, Veuve Cliquotin keltaiset kalusteet tietysti.

Mutta entäs jos kuuluvatkin? Meren syvyyksissä Silverskärin edustalla on käynnissä tunnetun samppanjatalon tutkimushanke: pohjaan on varastoitu legioona samppanjapulloja. Ai että, miksikö? Koska kesällä 2010 Ahvenanmaan vesistä löytyi samppanjaa täynnä oleva hylky, ja  vaikka pullot – joista osa oli ehtaa Veuve Cliquotia – olivat maanneet meren sylissä 170 vuotta, juoma oli yhä juotavaa. Tämä sai Veuve Cliquotin edustajat arvelemaan, että samppanjaa kannattaisi jatkossakin säilyttää 40-50 metrin syvyydessä samoilla huudeilla. Itse asiassa näin maku voisi jopa entisestään jalostua.

Joten ei muuta kuin putelia häkkiin, häkki lukkoon ja meren alle. Sitten Veuve Cliquotin lippu salkoon (sittemmin varastettu) ja mainoskamaa Silverskäriin. Summa summarum: kaikki tässä kuvassa kuuluu kuvaan. Ahvenanmaa tunnetaan nykyään myös kuplajuomasta.

Juhannus on aikaa sitten juhlittu, mutta juhannussalot puretaan vasta juuri ennen seuraavaa jussia.

Silverskärissä voi yöpyä merihenkisesti sinisen ja valkoisen sävyin.

Kaikkialla on kauniita yksityiskohtia.

Ei hullumpi maisema herätä uuteen aamuun.

Juhlatiloissa kippistellään konjakkilasikruunun alla.

Lounaaksi tarjottiin ahvensoppaa. Ja oli muuten hyvää!

Sitten metsän halki kohti Silverskärin toista puolta.

Kuulin viisaammiltani, että naava on puhtaan metsän merkki.

Veuve Cliquot näkyy keltaisina tyynyinä myös näköalapaikan tuvassa.

Ja onpahan jälleen näkymät. Enkä nyt tarkoita itseäni.

Silmä nauttii ja mieli lepää. Sydän jäi näillekin kallioille.

5.Oivalliset omenat

Pakko tunnustaa, että en erikoisesti tykkää ompuista. Lähdin silti mielelläni Öfvergårdsin omenatilalle. Sillä vaikka omenien maku ei miellytä minua, niiden punaposkinen olemus kyllä.

Öfvergårdsissa meitä vastassa olivat Anna ja Jan, jotka pyörittävät tilaa kahdestaan. He kierrättivät meitä viljelmillään kertoen samalla omenabisneksen saloista. Minusta tuntui kuin olisin viinitilalla, paitsi, että rypäleiden sijaan lehvistössä kasvaa omenoita. Eri värisiä, kokoisia ja makuisia. Kaikki nättejä kuin karamellit.

Ahvenanmaa tunnetaankin omenien valtakuntana, sillä siellä viljellään yli puolet Suomen omenasadosta. Valtaosa myydään manner-Suomessa. Ofvergårdsista voi kuka tahansa myös vuokrata oman omppupuunsa 60 euron hinnalla. Anna ja Jan huolehtivat puusta ja vuokraaja kerää sadon. Aika kiva tapa viettää kesäpäivä ja hyvä syy matkustaa Ahvenanmaalle. Mikäli oikein muistan, vuokraajia on Espanjaa myöten.

ofvergards.ax

Omenamehumaistiaiset olivat minulle iloinen yllätys. Mehuthan olivat hyviä (!) – ihan toisenmakuisia kuin markettien perusjuissit. Ja joka kuppi maistui erilaiselta. Suosikikseni nousi Discovery-lajike. Ostin putelin siitä tehtyä mehua tuliaisiksi.

6.Maittava Smakbyn

Odotin vierailua Smakbynin makukylään vesi kielellä. Ihan siitä hyvästä syystä, että Smakbyn on kuulun tv-kokin Micke Björklundin luomus. Vuonna 2012 avatussa makukylässä on 180-paikkainen, isolla terassilla varustettu ravintola, kokoustilat, omenaviinaa ja muita viinoja sekä liköörejä valmistava tislaamo, ahvenanmaalaisia tuotteita myyvä puoti sekä juomakellari – kaikki saman katon alla.

Ruokalistalla on paikallisten pientuottajien tuotteita sekä tietysti tuoretta kalaa. Micke järjestää myös ruuanlaittokursseja, ja ainakin meidän näkemämme mukaan kurssilaisilla näytti olevan oikein hauskaa. Kokkaamisen ohessa sipiteltiin viiniä syyskesän auringosta nauttien.

Varsin hurmaava paikka, myös ympäristöltään. Smakbyn sijaitsee kivenheiton päässä Kastelholman linnasta ja Karslgårdenin ulkoilmamuseosta. Taustalla vilkkuu meri, kuten aina Ahvenanmaalla.

smakbyn.ax/fi/

Kastelholman keskiaikainen linna on Ahvenanmaan suuria nähtävyyksiä. Siellä voi kierrellä oppaan kanssa, ruotsiksi ja suomeksi, juhannuksesta elokuun ensimmäiselle viikolle.

Karlsgårdin ulkoilmamuseota voi verrata Seurasaareen. Paljon kauniita talonpoikaisrakennuksia kauniissa miljöössä.

Sitten syömään! Smakbynin ravintolasali näyttää tältä. Meidän ryhmä rämämme istuu ensimmäisessä pöydässä.

Alkuruuaksi tarjottiin (taas) lammasta. Se oli hyvää, mutta hävisi vertailussa Kvarter5:n lampaalle.

Pääruuaksi oli turskaa – ja ikävä kyllä, minä en ole turskan ystävä (senhän jo tiedättekin, etten tykkää myöskään pannarista, likööristä ja ompuista = olen siis se nirso perkule, jolle ei mikään kelpaa, joten minun mutinoistani on turha välittää). Söin silti puolet kalasta ja totesin, että annoksessa olivat maut kohdallaan – peittosi Kvarterin kalan mennen tullen.

Jälkkärikin noudatteli edellisillan kaavaa: suklaata ja vadelmaa, tällä kertaa jäädytetyn maitosuklaamoussen muodossa. Ja tämä oli kertakaikkisen ihanaa (vaikka en todellakaan ole moussen ystävä, yllätys yllätys, mutta jäädytettynä se maistui minusta taivaalliselta). Eli pisteet Smakbynille. Saisiko lisää, kiitos!

Micke Björklund on paitsi huippukokki, myös showmies. Kannattaa ehdottomasti lähteä hänen perässään kierrokselle makukylän eri osioihin. Mies puhuu vähän suomea ja paljon ruotsia ja loppu hoituu elekielellä. Erinomaista viihdettä.

7.Uljas Uffe på berget

Viimeinen stoppimme oli kirjaimellisesti huippujuttu. Kapusimme Uffe på berget –näköalakahvilalle, joka sijaitsee korkealla yläilmoissa Färjsundetin salmen ja sillan tuntumassa Godbyssa. Emme kahvitelleet, nautimme vain huikeista maisemista.

Korkeammallekin olisi päässyt, jos aika olisi antanut periksi Höga C –näköalatorniin kiipeämiseen. Sen huipulta voi nähdä hyvällä kelillä viiteen pitäjään. Tuulisella säällä torni huojuu, joten siihen liittyy ihan omanlaisensa jännityselementti. Ahvenmaa on täynnä yllätyksiä.

www.visitaland.com/fi/nae-koe/nahtavyydet/nakotornit/

Ties kuinka monennenko kerran tällä matkalla silmä lepää. Vastarannalla pilkottaa muuten keskiajan noitavainoihin liittyvä paikka. Noidilta katkaistiin kaula, minkä jälkeen ruumis poltettiin roviolla. Näin ainakin Camilla Läckbergin Noita-kirjan mukaan, jonka luin sopivasti juuri ennen reissua.

Huojuvaan torniin pääsee kahvilasta.

Kyltissä lukee saksaksi, ettei paikalle saa tuoda alkoholijuomia. Ovatkohan sakemannit käyneet riehumassa täällä? Me sen sijaan käyttäydyimme siististi. Olimme näkymistä niin mykistyneitä, ettemme juuri saaneet sanaa suustamme. Vähän myös väsytti, koska takana oli kaksi tiivistahtista, mutta ah niin hienoa, päivää. Ahvenanmaa tarjosi meille totisesti parastaan ilmaa myöten.

Kiitos, ihana Ahvenanmaa! Toivottavasti näemme pian uudestaan. Kiitokset myös mahtavasta matkasta Ålandhotelsille, Silja Linelle sekä Visit Ålandille.

Tässä vielä matkanjohtajamme Marikan kooste reissusta:

www.youtube.com/watch?v=oIe0CBSgw80

PS.Toki Mallorca ja Kreikan saaretkin ovat visiitin väärti, mutta aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

2 thoughts on “Oi ihana Ahvenanmaa!

  1. Hannele Seppänen

    Tulin siihen tulokseen, että ehdottomasti ensi kesänä matkaan lomalle Ahvenanmaalle.
    Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jo 20 vuotta. Muistan kyllä , että maisemat olivat huikeat silloinkin.

    Nämä mainitsemasi 3 saarta on kyllä jäänyt näkemättä. Kuten sanoit miksi mennä merta kauemmaksi kalaan😊

    1. maarit Post author

      Hyvä päätös, suosittelen lämpimästi! Ahvenanmaa on todellakin hieno matkakohde, jossa voisi käydä vähän useamminkin kuin 20 vuoden välein. Noille saarille et ikävä kyllä taida päästä, koska kuten todettua Silverskär ja Klobben ottavat vastaan vain ryhmiä. Mutta Sviskär sen sijaan on yksittäisen matkailijankin tavoitettavissa. Ja kyllähän saaria Ahvenanmaan saaristossa riittää ja itse pääsaarikin tarjoaa paljon kaunista nähtävää ja koettavaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *