Noloin tilanne ikinä!

20170629_121617

Kerrankos sitä sattuu, että erehtyy osoitteesta ja murtautuu toisen matkustavaisen hotellihuoneeseen? Me annoimme kirveen, vasaran ja moukarin laulaa Kroatiassa.

Lomailin joitakin vuosia takaperin Jelsan kaupungissa Hvarin saarella Kroatiassa. Saavuimme hotellillemme keskellä pilkkopimeää yötä. Takana oli muutaman tunnin mittainen lento Helsingistä Splitiin ja perään laivamatka Splitistä Hvarille. Väsytti, joten kävimme välittömästi nukkumaan. Emme ehtineet rekisteröidä majapaikasta muuta kuin että se sijaitsi kukkulan rinteellä ja koostui isosta päärakennuksesta sekä useasta rivarinpätkästä, joista yhdessä mekin asuimme.

Aamulla oli hirveä nälkä, koska edellisen päivän syömiset olivat jääneet varsin vaatimattomiksi. Eikä mukanamme ollut muuta evästä kuin tax freestä ostettua Fazerin sinistä ja pari viinipulloa. Päätimme juhlistaa ensimmäistä loma-aamua syömällä aamiaisen hotellissa. Joten ei muuta kuin rientomarssia päärakennukselle (jonne oli muuten aikamoinen kävelymatka ja koko reitti yläviistoon). Aamiaisbuffa oli katettu terassille uima-altaan ääreen.

20170629_121627Aamiaista nautittiin mellevissä merimaisemissa. Nopeimmat olivat jo altaassa.

Aurinkoinen alku

Munia ja pekonia kitaamme lappaessa ihastelimme maisemia. Meri liplatti kristallinkirkkaana ja taivas kaartui yllemme säteilevän sinisenä. Varjoa kallioiselle rannalle tarjosivat vihannat mäntypuut. Kyllä täällä kelpaisi viettää viikon, olkoonkin, että aamunkajossa hotellihuoneemme oli näyttänyt aika ankealta. Mutta hei, talo sijaitsi melkein rantsussa ja meillä oli käytössämme iso parveke.

Aamiaiselta palatessa suunnistimme suoraan betonitasanteelle (tyypillisiä kaikkialla Kroatiassa, jossa valtaosa rannoista on kalliorantoja), jolta pääsi uimaan. Pulahdus Ahdin kitaan antaisi voimia tehdä pienen kierroksen Jelsassa, jonka jälkeen olisi uuden uintilenkin ja auringonpalvonnan vuoro.

20170629_121526Tällä tasanteella tuli maattua monta kertaa. Vedessäkin puljattiin ahkerasti, myös snorkkelin ja räpsyjen kera. Kroatia on yksi Euroopan parhaista snorklaus- ja sukelluskohteista.

Ovi ei auennut

Saavuimme talolle vettä valuvina ja virkistyneinä. Tungin avaimen oveen, mutta en saanut sitä millään sovitettua lukkoon. Väänsin ja käänsin ja sitten oli kaverin vuoro. Hänellä ei ollut parempaa onnea. Ovi oli ja pysyi tiukasti kiinni. Johan nyt perhana!

Ei auttanut kuin kivuta takaisin päärakennukselle (ja johan tuli taas hiki). Vastaanottovirkailijaa respassa harmitti, kun joutui lähtemään matkaamme. Hän oli vakuuttunut, että olimme niin pöljiä, ettemme osanneet käyttää avainta. Vaan kuinkas kävi – hänkään ei saanut ovea auki.

Lukosta tehtiin silppua

Seuraavaksi paikalle lantusti huoltomies. Hän ei puhunut sanaakaan englantia, mutta elekieli kertoi, mitä mieltä hän oli suomalaisturismoista, jotka kehtasivat häntä vaivata. Mutta eipä saanut hänkään avainta sopimaan oveen. Onneksi mukana oli saha, kirves, hohtimet ja muita meisseleitä. Ja eipä aikaakaan, kun äijä oli tehnyt lukosta silppua. Ovessa ammotti valtava reikä, mutta mitäs me siitä – pääasia, että se viimein aukesi. Kiitimme ja kumarsimme ja toivoimme, että ukko tulisi myöhemmin korjaamaan oven. Nyt hän karkasi äkisti toisaalle.

Sisällä oli hämärää, koska verhot olivat kiinni, vaikka olisin voinut vannoa, että avasimme ne heti noustessamme. Vaan kerrankos sitä muisti pätkii… Tässä tilanteessa alkoi äkisti tehdä mieli suklaata ja kurkkasimme jääkaappiin. Mutta mitä ihmettä? Missä se Fazerin sininen oli? Entä missä olivat viinit, jotka olimme suurella vaivalla Suomesta roudanneet? Ja mistä ihmeestä hyllylle oli ilmestynyt paketillinen salamia ja pullollinen tequilaa?

20170702_100233Tällaisissa maisemissa tehtiin murtokeikkaa. 

Väärässä huoneessa

Kylmä hiki kirahti otsalle. Kaverikin oli kalvennut. Katsoimme ympärillemme tarkemmin. Oven suussa lojuivat valtavat lenkkarit. Eivätkä ne olleet kummankaan meistä. Keittosyvennyksen pöydälläkin oli tavaroita, joita emme tunnistaneet omiksemme. Ja sängyn vieressä oli ihan tuntematon matkalaukku.

Apua, olimme väärässä huoneessa! Tarkemmin sanottuna olimme murtautuneet väärään huoneeseen. Minulta meinasi lirahtaa peljästyksestä pissat pöksyyn.

Siirryimme hitaasti takavasemmalle, ulos rikkinäisestä ovesta. Suljimme sen takanamme tiukasti, mutta siihen moukaroitu reikä tuijotti meitä syyttävästi. Voi Tsiisus! Olimme kokonaan väärässä talossa. Meidän talomme oli tuossa yläpuolella.

Tapaus jäi selvittämättä

Lähdimme vauhdilla lätkimään. Tällä kertaa avain sopi oveen hyvin. Olimme oikeassa huoneessa, kotona, turvassa. Puolta tuntia myöhemmin näimme parvekkeeltamme, kuinka alatalon asukkaat palasivat kämpille. Ällistys oli melkomoinen, kun he näkivät särjetyn oven. Taas alkoi juoksu respaan ja takaisin. Ensin rikospaikalla kävi vastaanottovirkailija, sitten huoltomies. Me lymyilimme näkymättömissä huoneessamme, emmekä olisi avanneet ovea, jos joku olisi siihen kolkuttanut.

Mutta kukaan ei koskaan lähestynyt asialla meitä. Tapaus jäi selvittämättömäksi, ikuiseksi arvoitukseksi. Emme joutuneet siitä vastuuseen. Luultavasti tämä johtui siitä, että hotelli oli suuri ja asukkaita paljon, eikä yrmeä vastaanottovirkailija älynnyt ottaa nimiämme ylös. Emme kylläkään käyneet se koommin respassa ennen kuin oli aika luovuttaa avain pois. Ja silloin siellä istui aivan toinen virkailija, hymyssä suin.

Alatalon ovi tuli aikanaan korjatuksi. Hipsimme yön hämärässä tarkistamaan asian ja totesimme, että reikä oli paikattu ja ovessa komeili uusi lukko.

20170702_100317Hehheh! Jälkikäteen nauratti, mutta h-hetkellä meinasi päästä poru.

Kannattaa katsoa kahdesti

Mitä tästä opimme? 1) Että me olimme kelvottomia matkailijoita, jotka jättivät jälkensä korjaamatta. 2) Että kannattaa katsoa kaksi kertaa, mihin on laukkunsa kantanut. Puolustukseksemme on sanottava, että taloja ei ollut merkattu millään tavalla, ei numeroilla eikä kirjaimilla, ja ne olivat kaikki täysin identtisiä. Osoitteesta erehtyminen oli ihan inhimillistä, etenkin kun olimme saapuneet paikalle yöllä eikä meillä ollut muuta käsitystä sijainnistamme kuin että olimme rannan tuntumassa.

Mutta kyllä minua vieläkin vähän hävettää. Noloin tilanne ikinä! Mitään vastaavaa en ole aiemmin tai myöhemmin kokenut. Vaan ehkäpä ensi viikolla, kun matka jatkuu kohti Irlannin nummia…

20170702_100405

PS. Jelsa oli muuten ihana matkakohde ja koko Hvarin saari aivan fantastinen paikka. Lue reissusta lisää aiemmasta postauksesta Hvar, la dolce vita kroatilaisittain. Suosittelen lämpimästi, mutta jättäkää kirves kotiin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *