Next stop: Dourojoen viinilaakso

Dourojoen viinilaakso on Porton reissun ehdoton kruunu. Matka sinne kannattaa taittaa junalla – näin uskomattoman upeista maisemista pääsee nauttimaan tarvitsematta puristaa mutkaisilla teillä rattia. Viinireitti kokonaisuudessaan on 200 kilometriä pitkä, mikä tarkoittaa rautateitse noin neljää tuntia. Me hyppäsimme kyydistä kahden ja puolen tunnin kohdalla Pinhaossa, jossa vietimme pari hikistä päivää.

Jaahas, johan tässä on ehtinyt vierähtää tovi edellisestä postauksesta, vaikka kuvittelin kirjoittavani kaikki Portugalin kuulumiset syyskuussa. Niin näytti hiljaiselta työrintamalla reissusta palatessa, mutta – hah! -näin ne tilanteet muuttuvat. Eli töitä on tullut vaihteeksi paiskittua urakalla eikä ole ollut aikaa eikä juuri haluakaan istuskella koneen ääressä vapaa-aikana. Meikäläinenhän on siitä harvinainen yksinyrittäjä, että vetää selvän rajan työn ja vapaan välille.

Johtunee varmasti siitä, että en kuulu I love my job – enkä etenkään I love my blog – hurmostelijoihin. Tykkään kyllä työstäni (välillä enemmän, välillä vähemmän), mutta se ei ole elämäni suurin intohimo. Sama koskee tätä blogia. Rustaan sitä rennolla ranteella, silloin kun sattuu huvittamaan. Tänään huvitti – juuri, kun olisi pitänyt kirjoittaa kokonaan toista juttua.

Mutta se siitä – tuskin meikäläisen suhde työntekoon ketään kiinnostaa. Douron viinilaakso sen sijaan saattaa kiinnostella viininystäviä ja Portugali-hurmostelijoita, ja tähän kaartiin itsekin lukeudun. Joten tässä tarinaa junamatkasta sinne ja jokiristeilystä siellä sekä paljon muutakin.

KISKOT NE VIEVÄT…
Douron viinilaakso oli kangastellut unelmissani siitä asti, kun kaveri vieraili siellä “viiniklubinsa” kera – ja tästä on varmaan jo kymmenen vuotta. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tuumasimme toisen kaverin kanssa hypätessämme Portossa Sao Benton rautatieasemalta junaan syyskuun 4. päivänä armon vuonna 2019. Meno-paluupiljetti maksoi 20 euroa.
Alkumatka (vajaan tunnin verran) ei vielä tarjoa simänruokaa, mutta sitten päästään itse asiaan: Dourojoen varteen tällaisiin maisemiin. Istumapaikka kannattaa valita junan oikealta puolelta.
Näkymät paranevat koko ajan. Unescon maailmanperintökohteeksti nimetty Douron viinilaakso avautuu vihreän joka sävyssä silmänkantamattomiin. Junan ikkunat ovat kuitenkin tuhruiset, joten kuvaaminen lasin läpi kannattaa unohtaa ja syventyä vain ihailemaan ohi vilahtelevia maisemia. Nämäkin kuvat on otettu myöhemmin, veneestä.
Pinhaon unelias pikkukaupunki (noin 700 asukasta) on reilussa puolivälissä matkaa. Sen azulejos-kaakelilaatoin kuorrutettua asemarakennusta kehutaan koko Portugalin kauneimmaksi. Se oli myös meidän määränpäämme, siitä hyvästä syystä, että kuulemamme mukaan useille viinitiloille on kaupungista vain kävelymatka, joten Pinhaossa pärjää hyvin autotta. Myös majoitusvaihtoehtoja on ihan (tai ainakin sinne päin, kuten kohta selviää) kaupungin keskustassa.
JALKAA JALAN ETEEN, vol 1
Kuten jo aiemmin kerrottu, lomaamme kuumensi helleaalto. Mittari näytti jo Portossa yli 30 astetta, mutta Pinhaossa se kipusi neljäänkymppiin. Hiki alkoi virrata heti asemalla, mutta mikäs meillä hätänä, kun matkaa majapaikkaan oli vain muutama minuutti.
Tai siis PITI olla. Tässä vaiheessa olimme lompsineet mukulakivisiä katuja pitkin ainakin 20 minuuttia ja ylittäneet joenkin tullen autostradalle. Douron viinilaakso alkoi tuntua suomalaiselta saunalta.
Vaan lopussa (= puolen tunnin patikan jälkeen) kiitos seisoi Dois Lagares Housen muodossa. Varasimme tästä vasta valmistuneesta bed & breakfast – paikasta deluxe-huoneen Bookingin kautta hinnalla 220 euroa/2 yötä. Esittelyn mukaan sijainti oli Pinhaon keskustassa – kattia kanssa! Mainitsematta oli jäänyt myös se, että Dois Lagores sijaitsee aivan autostradan yläpuolella. Tämän toteaminen nostatti hikeä otsallani entisestään: voihan vitura!
Mutta – vastaanotto oli erittäin ystävällinen. Majapaikan nuori emäntä tarjosi meille lasilliset oman tilan roseeta. Silmä lepäsi myös aamiaishuoneesta avautuvassa maisemassa. Douron viinilaakso alkoi vaikuttaa taas ihan hyvältä matkakohteelta.
Sitten ansaittu lepohetki suihkun jälkeen deluxe-huoneen terassilla (unohtakaamme autotie). Muhkeat lepolassit herättivät kateutta muissa asukkaissa, sillä tavallisissa huoneissa oli vain heppoiset klaffituolit, jotka kuulemma hiersivät selkää.

Deluxe-huone itsessään oli varsin suuri, kaapistoja ja lipastoja ja hyllystöjä todella runsaasti, mutta hengareita vain neljä. Ihan ookoo sänky ja pimennysverhot. Tilava hyvin varustettu kylppäri. Liikenteen melua heti kello kuudesta alkaen, joten aivan täysin autotietä ei voi unohtaa.
JALKAA JALAN ETEEN, vol 2
Parasta Dois Lagaressa oli näköala. Tämä kuva on otettu omalta terdeltämme aamukahdeksalta. Annamme koko höskälle arvosanan 8. Ihan kohtuukiva majapaikka kahdeksi yöksi, mutta varautukaa kävelemään, jos ette kulje autolla.
Varautukaa myös siihen, että tie on illalla pilkkopimeä ja siksi kävelijälle vaarallinen. Tasku- tai otsalamppu matkaan mukaan, jos meinaatte näkyä autoilijoille.
Asemarakennusta lukuun ottamatta pinhaolainen arkkitehtuuri on aika vaatimatonta.
Ja paikoin romuttunutta.
Matkalla keskustaan joen toiselta puolelta näkee myös oliivipuita.
Ja tietysti rypäleitä, viinialueella kun ollaan.
Päähän voi pudota myös limetti.
Joen ylitse pääsee useampaa siltaa pitkin.
Ja jokeen itseensä voi tutustua veneestä käsin. Tosin kuvassa oleva paatti on risteilyalus, joita kruisailee joella jonossa. Ne parkkeeraavat yöksi johonkin kaupunkiin, jossa käy sen myötä hetken aikaa kova kuhina.
Pinhaon parhaat ravintolat keskittyvät siitä syystä joen varteen. Me illastimme yhdessä niistä (kuvassa) ja lounastimme toisessa. Ruoka oli ihan hyvää ja hinnat kohtuulliset. Pöytävaraus on suotava, koska paikkoja on vähän ja viinimatkailijoita runsaasti.

Muutama kansankuppila ja kahvila löytyy myös kaupungin pääkadulta, joka kulkee rautatieaseman ohi. Samaisella kadulla on pari ruokakauppaa, joiden valikoima ei ole kovin kummoinen. Kaupat ovat illalla pimeinä, sillä Pinhaossa säästetään ilmeisesti (?) sähköä. Valoja ei näy missään. Tästä syystä me luulimme kauppoja suljetuiksi. Onneksi huomasimme paikallisten puskevan sisään, joten menimme perässä. Hinnat ovat korkeat Porton hintoihin verrattuna.
ASTU LAIVAAN!
Me otimme tuntumaa Dourojokeen turistipaatista käsin. Kahden tunnin river cruise maksoi 20 euroa sisältäen lasillisen portviiniä. Selostus kaikui kännykkään ladattavasta appsista. Harmin paikka, ettei kukaan informoinut tästä etukäteen, jotta mukaan olisi älynnyt ottaa kuulokkeet. Nyt luuria piti puristaa korvaa vasten, jos meinasi kuulla sanaakaan.

Tarjolla olisi ollut myös viinitilaristeilyjä, mutta ne olisi pitänyt buukata jo aikaa sitten netistä etukäteen. Sama koskee muitakin viinitilavierailuja – ilman etukäteisbuukkausta niille ei ole sesonkiaikana mitään asiaa.
Oi ihana Douron viinilaakso! Maisemat olivat läpi matkan aivan huikeat.
Dourossa viiniä viljellään pengerretyillä terasseilla, jotka muokattiin aikanaan käsivoimin. Taistellessaan ravinteista ja vedestä viiniköynnös joutuu tunkemaan juurensa syvälle liuskekiviseen maaperään. Tuntuu aika käsittämättömältä, että moisista olosuhteista sikiää yhtäkään rypäleterttua.
Vaikka viinialueella oltiin, me sammutimme janomme oluella. Että maistuikin 40-asteen helteessä hyvältä! Mutta uskokaa tai älkää, talvisin näissä samoissa maisemissa voi olla -10 astetta pakkasta.
Siellä se menee, juna kohti Pocinhoa nimittäin. Ja tätä Pinhaon ja Pocinhon välistä kyytiä pidetään kaikkein kauneimpana osuutena. Me näimme siitä nyt pätkän veneestä ja oikein harmitti, että loppu jäi näkemättä. Mielessä kävi, olisiko pitänyt hypätä junaan ja matkata Pocinhoon ees taas, mutta koskapa kauneutta oli tarjolla Pinhaossakin yllin kyllin, tämä jäi vain ajatukseksi.

Triviatietona kerrottakoon, että matkalla Portosta Pocinhoon on kaikkiaan 35 siltaa ja 22 tunnelia. Viinitiloja Douron alueella on noin 80 000. Kuulostaa uskomattomalta, mutta näin meille kerrottiin.
Sekin hieman ketutti, etten päässyt lipumaan Douroa pitkin kanootilla, kuten tämä seurue, joka vaihtoi turistipaatin kepeämpään menopeliin sen kääntyessä paluumatkalle Tuan kylässä.
Kaikki vuorten rinteillä häämöttävät kartanot eivät ole viinitiloja, vaan joukkoon mahtuu myös loistohotelleja ja julkkisten piilopaikkoja. Muistaakseni juuri tässä mansionissa majailivat Brad Pitt ja Angelina Jolie, mutta voi olla, että kyse oli täysin toisesta tönöstä ja täysin toisista julkuista. Ei ole muistiin luottamista parin kuukauden jälkeen. Mutta se on varmaa, että Douron viinilaakso kiinnostaa myös kuuluisuuksia.
WINE TASTING
Sitten itse asiaan eli maistelemaan viinejä Symingtonin perheen viinitilalle, Quinta do Bomfimiin, viiden minuutin matkan päähän Pinhaon rautatieasemasta. Symingtonit ovat oikea mahtisuku, joka tuottaa 32 prossaa alueen portviineistä. Ja kuten nimikin kertoo, he ovat lähtöisin Britanniasta, kuten moni muukin portviinin tuottaja.
Mainitsinkin tuossa aiemmin, että etukäteisbuukkaus on must, jos mielii tehdä lähempää tuttavuutta viinintilojen kanssa. No, meillä ei sellaista ollut. Niinpä marssimme Quinta do Bomfimin portista sisään ja kysyimme, voisimmeko maistella viinejä ihan äkkiseltään tilan ravintolassa. Tervetuloa!
Emme halunneet testailla portteja, vaan “oikeita” viinejä. Valitsimme nämä neljä. Erinomaisia joka sortti.
Eikä valittamista näissä maisemissakaan, jossa viiniä siemailimme. Kuumuus oli kuitenkin sitä luokkaa, että vain kuvan ajaksi saattoi siirtyä aurinkoon.
Risteilijä jos toinenkun lipui kohti Pinhaota Quinta do Bomfimin terassilla istuessamme. Ai miten ihanaa olisikaan ollut, jos meillä olisi ollut buukkaus viinitilakierrokselle, jonka olisi voinut päättää picniciin varjoisalla näköalapaikalla korkealla graniittirinteillä. Picnickorin voi senkin varata vähintään 48 tuntia etukäteen netistä ja näkemämme mukaan se oli oikein herkullinen sisältäen myös pullon raikasta valkoviiniä. Hinta 25 euroa per naamari.
Kappas, rypäleet on poimittu ja matkalla survottaviksi.
HIENOSTELUA
Emme saaneet viinistä Quinta do Bomfimissä tarpeeksemme, vaan halusimme lisää, joten marssimme Pinhaon hienoimpaan hotellin, viiden tähden The Vintage Houseen. Luksushotellibongarina tahdoin nähdä, miten raharikkaat yöpyvät Douron viinilaaksossa. Kuvassa hotellin komea silhuetti joelta käsin. Komea oli myös hotelli sisäpuolelta, vanhanajan verkkaista meininkiä loisteliaissa puitteissa.
Leppoisa terassiravintola tarjosi oivan paikan lasilliselle, jota tässä vasta odotetaan, verkkainen kun oli meininki.
Ai että olisi tehnnyt mieli polskahtaa hotellin uima-altaaseen. Mittari näytti yhä neljääkymppiä.
Tämä kaveri oli löytänyt varjoisan paikan Pinhaon pääkadulta. Meidän oli kuitenkin pakko panna jalkaa jalan eteen ja rahjustaa pitkä ja hikinen matka Dois Lagoresiin.
ADEUS!
Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin tämäkin loma. Perjantaiaamupäivällä juna “kiidätti” meidät takaisin Portoon ja sittemmin lentokone Lissabonin kautta Helsinkiin. Olimme yhtä mieltä siitä, että reissu oli ollut mahtava. Pelkkä Portokin olisi riittänyt, mutta Douron viinilaakso kruunasi matkan.

Suosittelen ainakin päiväretkeä, joskaan sillä ei paljoa ehdi. Suosittelen myös buukkaamaan kaikki aktiviteetit etukäteen lounaita ja illallisia myöten. Näin mikään ei mene sivu suun. Meillä vähän meni, mutta toisaalta näimme ja koimme parin päivän aikana silti paljon. Verkkokalvoille levittäytyy yhä Douron viinilaakso ja 50 vihreän eri sävyä.

16 thoughts on “Next stop: Dourojoen viinilaakso

    1. maarit Post author

      Kiitos, olepa hyvä. Toivottavasti päädyt jonain kauniina päivänä Portoon ja sieltä Douron laaksoon – tykkäät taatusti!

  1. Saija

    Junamatkailu Euroopassa kiinnostaa ja vaikutti kohtuuhintaiselta tuo matkaaminen. Parasta vielä viininsiemailu siihen yhdistettynä. Kiitos vinkistä!

    1. maarit Post author

      Jep, erittäin edullinen tapa nähdä Portugalia, ja tämä reitti on kerrassaan hieno. Kannattaa ehdottomasti tehdä, jos joskus eksyt Portoon, vaikka vain päiväretkenä, jos aika ei anna periksi enemmälle. Junalla on muutenkin kiva matkustaa – en muuta tekisikään, jollei täältä Pohjolan perukoilta olisi pakko lentää päästäkseen yleensä niin rajallisessa loma-ajassa yhtään minnekään.

  2. Teija / Lähdetään Taas

    Tuo on sitten niin kaunista seutua! En tosin yhtään tiennyt, että Douroon pääsee Portosta junallakin! Jotenkin ajattelin, että vuokra-auto olisi ainoa väline.
    Olen nyt parin viikon päästä lähdössä Portoon työmatkalle, mutten usko, että ehdittäisiin Douroon asti tällä kertaa. Onneksi Portokin on ihana 🙂

    1. maarit Post author

      Aivan, todella upeaa seutua! Ilmankos syyskuun Mondossa tämä junareitti Portosta Pocinhoon nimettiin yhdeksi Euroopan kauneimmista. Mutta tosiaan, Porto itsessäänkin on niin ihana, että riittää hyvin yhdelle reissulle tai vaikka useammallekin. Ihanaa työmatkaa sinulle – toivottavasti ehdit siinä sivussa vähän chillailla ja fiilistelläkin.

    1. maarit Post author

      Jebulis, todellakin huippuluokan maisemamatkailua! Ja junalla on muutenkin kiva matkustaa: tilaa on riittävästi, tahti leppoisa ja tylsänäkin pidetty reitti tarjoaa taatusti jotain kiinnostavaa. En muuta harrastaisikaan, jos ei olisi suomalaisena pakko taittaa pitkiä siivuja lentoteitse, päästäkseen ylipäänsä eteenpäin.

  3. Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Mitäpä sitä ihminen muuta hyvältä lomalta kaipaa kuin kauniita maisemia, hyviä viinejä ja auringonpaistetta. Kuulostaa ja näyttää niin hyvältä. Tällaisen viinimatkan haluaisin kyllä itsekin tehdä. Toivottavasti joku päivä…

  4. Anna K. - Kaukaa haettua

    Tuolla haluaisin joskus käydä! Oon käynyt Portossa, joka sekin oli ihana, mutta nuo Douron vihreät kumpuilevat maisemat houkuttelee tosi paljon. Ihan mahtavaa kuulla, että sinne pääsee junalla! Tämä tieto sai alueen vaikuttamaan vielä houkuttelevammalta. Risteily olis tietysti myös upea kokemus, mutta varmaan melko tyyris.
    Hurja helle osui teille, mutta eikö kuitenkin parempi kuin sateiset, harmaat päivät.

    1. maarit Post author

      Douron risteilyhinnoista en tiedä, mutta varmastikin melko kallista lystiä. Itseäni hieman huvitti, miten vilkasta liikenne joella oli – aluksia lipui välillä ohi jonossa. Aika lailla sama meininki kuin Niilillä, jossa risteilin vuosia sitten. Ikimuistoinen kokemus ja reissu sekin.

  5. Merja / Merjan matkassa

    Ooh, tässä tuli hyviä vinkkejä vaikka millä mitalla. Portossa en ole käynyt ja mieli olisi tehnyt lähteä sinne syksyllä, mutta Finski lopetti juuri suorat lentonsa enkä viitsinyt pomppimalla lähteä. Koska aikaa oli vain viikonloppu, niin Lissabonin kautta ei olisi ollut mitään järkeä. Johonkin kohtaan tuo olisi mahtavaa tehdä. Viiniristeily varsinkin kuulosti toooodella hyvälle 🙂

    1. maarit Post author

      Suosittelen Portoa lämpimästi. Ja mikäli mahdollista samaan syssyyn ainakin päiväretki viinilaaksoon. Dourojoella voi toki risteillä Portossakin, hienot ovat maisemat sielläkin, mutta ihan erilaiset. Mahtavan monipuolinen matkakohde!

  6. Travelloverin Annika

    Douron laakso on todella kaunista. En kuitenkaan sanoisi junan olevan ehdoton. Ajelin itse autolla, ja minusta se oli erinomainen ratkaisu. Minulle sanottiin jonkin ajamani reitin olevan maailman romanttiisin. Ehkä ihan niin superlatiivein en sitä kuvailisi, mutta nautin kyllä leppoisasta ajelusta tosi paljon.

    1. maarit Post author

      Varmastikin myös autoillessa maisemat ovat upeat. Itse vain olen niin huono ja kokematon kuski, että koko reitti menisi hermostuksissa hikoillessa ja rattia kädet hiessä puristaessa. Joten meitsille juna paras vaihtoehto.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.