niceMATKAAJA

No siksi, että Dublin on rento ja boheemi. Ei ehkä maailman kaunein kaupunki, mutta iloinen, vilkas ja viriili. Ja jos minulta kysytään, Dubliniin kannattaa matkustaa myös värikkäiden ovien, kukkivien katujen ja komeiden siltojen takia. Pitäkää kiinni pipoistanne – nyt kiidetään nähtävyydeltä toiselle.

1)Liffey-joki & sillat

Liffey-joki jakaa Dublinin eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Viikinkiaikaan ja vähän myöhemminkin eteläpuoli oli rikkaiden valtakunta ja pohjoinen köyhien temmellyskenttä. Kahtiajako näkyy jossain määrin tänäänkin: eteläpuolella asuvat yhä ökyrikkaat, kuten U2-yhtyeen Bono ja muut Dublinin julkkikset. Puolelta toiselle pääsee 24 siltaa pitkin, joista jokainen on mukavasti erilainen. Niiden ali pääsee jokiveneellä, jonka kannelta voi ihastella Dublinia ihan omanlaisestaan näkökulmasta.

Kompaktinkokoinen Dublin on helppo ottaa haltuun jalan, mutta bussillakin pääsee sujavasti alueelta toiselle. Hop on, hop off -turistibussi on näppärä ja hauska tapa hahmottaa koko kaupunki muutamassa tunnissa. Osassa busseja selostuksessa vastaa ihkaelävä opas, joka tekee matkanteosta kaksin verroin antoisampaa. Turistibussit lähtevät kaupungin pääkadun, O´Connell Streetin, loppupäästä. Hinnat alk. 15 euroa.

Irlantia vuosina 1846-52 koetellut suuri nälänhätä näkyy yhä Dublinissakin, nälänhädän uhreille ja siitä selvinneiden kunniaksi kyhätyissä muistomerkeissä, jotka löytyvät joen rannasta läheltä Custom Housea. Pronssiset patsaat riipaisevat sydäntä: miten hirvittävä nälkä, miten hirvittävän kylmä ja miten harva onnistui pääsemään Amerikan laivaan ja aloittamaan rapakon takana uuden elämän! Ja kaikki tämä kurjuus perunaruton takia, perunan, joka oli maalaisten ainut ruoka.

2)Dublin doors

Puhukoot ovet puolestaan. Minulla ei ole mitään lisättävää. Paitsi että keitähän näiden takana asuu? Ja minkä värisen oven valitsisit omaan kotiisi?

3)Dublin walls

Ensin vastaan tuli orava.

Sitten kukkaloistoa.

Seuraavaksi kasvogalleria.

Lopuksi art decoa.

4)Kukkivat kadut

Ei sellaista pubia, jota ei olisi kuorrutettu kukilla. Mallia näyttää kaupungin vanhin pubatsu, Brazen Head, kaikkien janoisten matkailijoiden määränpää.

Kyllä kelpaisi asustaa näin komeissa taloissa. Ihan istutustenkin takia.

Temple Barin turistirysä on kesällä kuin kukkatarha. Tuskin sinne kukaan kuitenkaan kukkien takia könyää, mutta antavathan ne kaljottelemisellekin oman lisänsä. Paikalliset särpivät olutta mieluummin toisaalla, halvemmalla ja väljemmissä vesissä.

5)Tuhat ja yksi pubia

Slainte (äännetään slontse), kuten iiriksi kippistellään.

Dublinissa on tuhat (siis oikeasti!) pubia. Asukkaita on puoli miljoonaa, joten voisi olettaa, että vaikka olisivat kaikki kerralla liikenteessä, kukaan ei kuolisi janoon. Pubimeininkiin kuuluu myös live-musiikki, joka saa parhaimmillaan sukat pyörimään jaloissa.

6)Kellsin kirjat

KAIKKI haluavat nähdä maailmankuulut Kellsin kirjat, josta johtuen jono Trinity Collegen kirjaston näyttelyyn on aina pitkä. Se kuitenkin liikkuu vikkelästi, tai ainakin me selvisimme puolella tunnilla. Ja mitäkö sitten ovat nämä oivat opukset? Kyse on yhdestä hienoimmaista keskiaikaisesta evankeliumikäsikirjoituksesta, jonka jokainen arkki – joita on yhteensä 340 – on taideteos. Ei voi kuin hämmästellä, miten 700-luvulla eläneet munkkiveljet osasivat… Sisäänpääsy 14 euroa.

Itse kirjasto on sekin uskomattoman kaunis. Ja kirjoja on tuhatmäärin. Tai tarkemmin sanottuna neljä miljoonaa, jos kampuksen muidenkin kirjastojen teokset lasketaan.

Tässä pieni välähdys itse Kellsin kirjoista. Kuin tauluja, vaikka ovatkin evankeliumikirjoituksia. Ja jos nämä taidepläykset eivät riitä, niin lisää taidetta löytyy juuri entiseen loistoonsa restauroidusta National Gallerysta, jossa on pysyviä (ilmaisia) sekä vaihtuvia (maksullisia) näyttelyitä.

Trinity Collegessa opiskelee 13 000 opiskelijaa. Arkkitehtuuriltaan kampus on kopio Oxfordin yliopistosta. Kaikki rakennukset ovat komeita ja arvokkaita, ja vaikka ollaan keskellä hälyistä kaupunkia, melske ja vilske jää Trinityn porttien taakse. Pääsimme tosin todistamaan mustiin viittoihin sonnustautuneiden opiskelijaneitosten ja -nuorukaisten välistä kirkunalla ryyditettyä takaa-ajoa, mutta tämä taisi olla turistien iloksi taiottu näytös, koska se toistui säännöllisin väliajoin.

7)U2 & muut kuuluisuudet

Dublinin Wall of Fame muistuttaa siitä, millaisia staroja Irlanti on maailmalle tuottanut. Ylimpänä tietysti U2, maan menestynein rock-bändi.

Menestyjät = U2:n Bono ja The Edge pyörittävät omaa loistohotelliaan, The Clarencea, jonka julkisivu on niin vaatimaton, että kuljimme kolmesti sen ohi. Sisältä käsin hotelli on pelkistetyn tyylikäs. Ikkunoista avautuvat urbaanit näkymät Liffey-joelle. Octacon-baarissa puolestaan nautitaan drinkit kahdeksankulmaisen kupolin alla. Näin mekin teimme, tässä (minulle) pyhiinvaelluskohteessa. Mikä parasta, hinnat eivät olleet yhtään korkeammat kuin muissakaan baareissa.