niceMATKAAJA

Mitä 007 edellä, sitä Suomi-turisti perässä. Aina siitä asti, kun näin nuorena naisena James Bond -leffan Erittäin salainen, olin unelmoinut ihastelevani Meteoran luostarialuetta kalliopylväineen omin silmin. Viimeinkin haaveesta tuli totta, ja se oli Pargan reissussa kaikkein parasta. 200 kilometrin bussimatka oli totisesti vaivan väärti – ja todellisuus elokuvaa paljon huimempi. Meteora nousi heittämällä upeimpien koskaan näkemieni paikkojen top 10 -listalle.

Mahdollisuus päästä Meteoraan sinetöi Pargaan lähdön. Muuten en olisi kenties lähtenyt, vaan ylipuhunut kaverin matkaamaan jonnekin, jossa minäkään en ollut ennen käynyt. 200 kilometrin bussimatka ei lainkaan hirvittänyt, koska monesti pitää nähdä vaivaa päästäkseen kokemaan jotain ikimuistoista. Kesäreissu Kylmäpihlajan majakalle oli oiva esimerkki tästä.

Varasimme päiväretken Meteoraan paikallisesta matkatoimistosta 65 euron hintaan heti toisena lomapäivänä. Liikenteeseen lähdettiin kello seitsemältä aamulla. Alkumatka meni torkkuen, mutta kahvibreikin jälkeen maisemat muuttuivat niin komeiksi, ettei silmiä raaskinut enää ummistaa. Rantalomailijan Kreikka jäi kauas taakse ja eteen aukesi vuoristo. Ja mikäli ette tienneet, niin 80 prosenttia Kreikasta on vuoristoista, joten aurinkorannat ovat maantieteellisesti sivuroolissa.

Luostarilta luostarille

Meteoran alue sijaitsee Pindos-vuoriston itäosassa. Se on kuulu paitsi 1300-1500-luvuilla rakennetuista luostareistaan, joista kuusi on edelleen toiminnassa, myös erikoisista kalliopylväistään, joiden uskotaan muotoutuneen 60 miljoonaa vuotta sitten. Niitä alueella on toista sataa, suuria ja pieniä. Korkeimmat kohoavat yli 600 metrin korkeuteen.

Kuten arvata saattaa, alue on kalliokiipelijöiden Mekka. Matkailijoita riittää muutenkin ruuhkaksi asti: Meterora on Kreikan toiseksi suosituin nähtävyys Ateenan Akropoliksen jälkeen.

Hikistä hommaa

Great Meteoron luostarissa kuljimme kiltisti oppaan perässä, joka kertoi meille luostarin historiasta ja esitteli sen seiniä peittäviä maalauksia. Meille selvisi, että ensimmäiset munkit saapuivat alueelle jo 1100-luvulla, jolloin he asuivat kallioluolissa. Vasta paljon myöhemmin alkoivat luostarien rakennustyöt. Ne kestivät vuosikymmeniä, koska kaikki rakennusmateriaalit piti hilata köysillä ylös. Moni rakentaja ehti kuolla kumahtaa ennen kuin tuli valmista.

Nykyään tavaran kuljettamisessa voidaan hyödyntää vaijereita, mutta työlästä ja aikaa vievää lienee sekin. Moni matkailija oli läkähdyksissä jo pelkästään askeltaessaan paahtavassa helteessä luostarille vieviä portaita. En tullut laskeneeksi, montako porrasta sinne johti, mutta MONTA. Hikeä puski ja syke nousi hyväkuntoisellakin.

Luostarin pihalta aukeavat aivan järisyttävän upeat näköalat. Niitä olisi voinut jäädä toljottamaan koko päiväksi. Mutta meillä oli jo kiirus Varlaamin luostariin.

Huom! Luostarialueella olkapäät ja polvet on oltava peitettyinä. Naiset eivät liioin saa kulkea siellä pitkissä housuissa, joten jos sellaiset sattuvat olemaan jalassa (kuten kaverilla oli), ne on peitettävä luostarista saatavilla kaavuilla.

For your eyes only

Varlaamin luostarilta puolestaan aukeaa hulppea näkymä Pyhän kolminaisuuden luostarille, joka tunnetaan myös James Bond -luostarina. Se on Meteoran luostareista vaikeapääsyisin: nousua kalliopylvään juurelta on 145 jyrkkää askelmaa.

Eikä Bondikaan sinne oikeasti päässyt. Luostarissa elelevät munkit eivät toivottaneet kuvausryhmää tervetulleeksi, vaan vimmastuivat Hollywood-väen aikeista niin, että tarinan mukaan he paiskoivat Roger Mooren ja kumppanien niskaan likaisia alushousujaan, kun nämä yrittivät kammeta liian lähelle.

Jos joku ihmettelee väliotsikkoa, niin kyseessä on tietysti leffan tunnari, jonka Sheena Easton lauloi.

Parhaat näkymät viimeksi

Viimeiset ja oikeastaan myös parhaat näkymät aukesivat näköalapaikalta Meteoran ulkopuolelta. Tai ei se nyt mikään näköalapaikka ollut; meidät vain tuupattiin bussista tien penkalle kuvia räiskimään. Mutta olipahan maisemat! Iso käsi kuskille ja oppaalle, kun älysivät, että hienoimmat fotot olivat kenties vielä ottamatta. Eikä vastavalokaan ollut enää yhtä paha kuin aamupäivällä.

Siinä kameran kanssa räplätessä ihmettelin itsekseni, mikä saa yhdenkään kuolevaisen luopumaan kaikesta muusta ja asettumaan kalliopilarin päälle jumalaansa palvomaan. Toki paikka on oivallinen, koska taivas on konkreettisesti lähellä, mutta hyvä tavaton, miten yksinäistä elämän täytyy olla. Pienenä huomiona kuitenkin, että wifi toimi alueella erinomaisesti, joten ei sitä nyt ihan irti modernista yhteiskunnasta elellä. Ja omaa viiniäänkin munkit täällä maailman katolla valmistavat, joten kekkulissakin voi valintojaan halutessaan taivastella.

Et ole yksin, kaksin tai edes kolmisin

Tulikin jo mainittua, että Meteorassa riittää matkailijoita ruuhkaksi asti. Siellä ei siis pysty fiilistelemään omassa rikkumattomassa rauhassaan, vaan on kuljettava jonon jatkeena ja sännättävä paikasta toiseen, jos aikoo nähdä enemmän kuin yhden luostarin.

Kaikkia kuutta luostaria on kuitenkin yhteen päivään – ja tuskin kahteenkaan – mahdotonta mahduttaa, koska ne ovat vuoropäivin yleisöltä suljettuna. Mutta kyllä kaksikin meille hyvin riitti. Tosin olisi ollut ihanaa jäädä yöksi läheiseen Kalambakan kylään ja piipahtaa kallioilla vielä uudestaan auringonlaskun sekä -nousun aikaan. Olen nähnyt kuvia tästä luonnon suuresta ilotulituksesta, ja senkin olisin kokenut mielelläni omin silmin.

Mutta hyvä, että palasimme Pargaan, koska seuraava päivä toi vatsataudin eikä Meteora sovellu vaivaisille. Toki siellä vessaan pääsee, mutta se tarkoittaa kahta saastaista jalanjälkeä käymälän lattiassa. Itse asiassa saatoin hyvinkin saada taudin sieltä.

Lopuksi piipahdus Sveitsiin

Reissuun sisältyi myös pikavisiitti Kreikan Sveitsiin, Metsovon hurmaavaan “alppikylään”. Minulla ei ollut aiemmin aavistustakaan, että Kreikassa on laskettelurinteitä, joille lumi sataa lokakuussa ja sulaa vasta keväällä. Mutta kuulemma näin. Joten seuraavalla kerralla sukset mukaan.

En liioin tiennyt, että Kreikan metsissä elelee karhuja ja susia. Mutta tämäkin on totta.

Matkailu todellakin avartaa!