Nyt se on sitten nähty, vuonna 2007 yhdeksi nykymaailman seitsemästä ihmeestä nimetty maya-kaupunki Chichen Itza. Oli todellakin monella tapaa ihmeellinen paikka; vuonna 900-1200 kulta-aikaansa eläneiden maya-intiaanien rakennustaidon näytteet – jotka liittyvät ajanlaskun ja taivaankappaleiden liikkeisiin – ovat raunioinakin mestarillisia. Como es posible (kuten espanjaksi ihmetellään), että ne on saatu aikaiseksi ilman nykyteknologiaa?
Neljän tunnin ajomatka
Matka kohti Chichen Itzaa alkaa auringon noustua, kun Easy Toursin minivan noutaa meidät hotellilta. Olemme valinneet Easy Toursin ihan sattumalta, lukuisien muiden paikallisten matkanjärjestäjien joukosta. Valinta osoittautuu heti kättelyssä hyväksi: yhdistetty autokuski ja matkaopas Carlos on miellyttävä, osaa kohtuullisesti englantia ja puhuu vain asiaa.
Matkaa Chichen Itzaan on Playa del Carmenista noin 220 kilometriä, mikä tarkoittaa täkäläisillä teillä yhden vessatauon kera neljää tuntia. Paikan päällä meitä odottaa paikallisopas Armando – tai itse asiassa me odotamme hetken aikaa häntä, mutta odotus palkitaan, sillä Armando on Carloksen tapaan mies paikallaan. Englannin taito on hyvä ja puhe luistaa letkeästi.
Salaperäisiä voimia
Mahtavin nähtävyyksistä on Castillo de Kukulcan, sulkakäärmejumalalle pyhitetty pyramidi, joka toimi mayoille kalenterina. Sen huipulle johtaa kaikkiaan 365 porrasta, neljältä puolelta käsin. Huipulle ei saa kuitenkaan kiivetä, sillä kuusi vuotta sitten yksi kiipeilijä menetti hommassa henkensä. Myöskään pyramidin sisälle olevaan pienempään pyramidiin ei pääse enää tutustumaan, joten upeaa rakennelmaa on tyydyttävä tuijottamaan vain ulkopuolelta. Samalla voi imeä siitä viisautta ja positiivista energiaa, jota ainakin maya-astrologiaan hurahtaneet uskovat pyramidista huokuvan.
Kerrotaan myös, että Castillo de Kukulcanilla on salaperäisiä voimia, jotka voivat käydä kielteisesti latautuneiden ihmisten kimppuun. Yhdenkin amerikkalaisen kurttunaaman kamera lopetti kuulemma toimintansa, kun tämä yritti kuvata pyramidia. Valoisamman elämänkatsomuksen omaavan kaverin kädessä aparaatti toimi sen sijaan moitteetta.
Uskomaton akustiikka
Mielenkiintoinen on myös pallokenttä, jossa mayat pelasivat pok-ta-pok-pallopeliä. Kukaan ei oikein tarkalleen tiedä, millaisesta pelistä oli kysymys, mutta se on yleisesti tunnettu fakta, että kentällä on loistava akustiikka. Normaalilla äänellä lausutut sanat voidaan kuulla kentän jokaisessa päädyssä. Tämä mahdollisti sen, että kuninkaat kuulivat alamaistensa mietteet liikahtamatta paikaltaan.
Loistavaa akustiikkaa on testattu myös nykymaailman tähtiäänillä. Ensin Chichen Itzassa esiintyi Luciano Pavarotti, sitten Placido Domingo, sitten Sarah Brightman ja viimeksi Elton John. Kukaan heistä ei tarvinnut avukseen äänimiehiä, sillä ääni kantoi sellaisenaan, peräpaikoille asti. Ihmeellistä, vai mitä tuumaatte?
Melkein ilmaista
Kun historialliset nähtävyydet on katsastettu ja Armando tipitetty (tipitys kuuluu meksikolaiseen kulttuuriin ja tippiä tulee antaa paitsi ravintolaväelle, myös autokuskeille, oppaille ja joskus jopa kenkäkaupan myyjille), on ostosten aika. Kauppiaita lymyää joka kulmassa ja tarjolla on kaikkea mahdollista meksikolaista tingeltangelia.
Tinkiminen on osa kaupantekoa, vaikka lähtöhinnatkin ovat suomalaisittain huokeat, almost free, kuten kauppiaat kailottavat. Pakkohan sitä on ostaa keraaminen maya-kalenteri, hintaan 6 €.
Kaljapullo päässä pyörien
Chichen Itzan jälkeen suunnistetaan lounaalle, joka kuuluu matkan hintaan ruokajuomia lukuun ottamatta. Seisovasta pöydästä tarjottava ateria on runsas ja hyvä, ja ateriointia siivittää kansantanssiesitys. Tanssijat pyörivät vinhaa vauhtia kaljapullo päässä, ja esityksen jälkeen odotetaan – luonnollisesti – tippiä.
Pulahdus pyhään veteen
Ruokataukoa seuraa uimatauko, ja tämä on minusta koko reissussa parasta. Pääsemme uimaan cenoteen eli luolalampeen. Jukatanin niemimaa koostuu kalkkikivestä ja ohuen kalkkivuoren alla virtaa maanalaisia jokia. Tuhansien vuosien aikana sadevesi on haurastuttanut kalkkikiveä niin, että se on sortunut, ja sortumakohtiin on muodostunut avoimia luonnonkaivoja. Nämä kaivot olivat mayoille pyhiä paikkoja, koska he uskoivat, että cenoteista oli suora yhteys jumaliin. Kaivoihin heitettiin myös ihmisiä, uhrilahjoiksi jumalille.
Muualla maailmassa – edes muualla Meksikossa – cenoteja ei ole, joten ne ovat ihan ainutlaatuinen juttu. Ja voi miten ihanaa onkaan hypätä jyrkänteeltä vilpoisaan veteen (olkoonkin, että lampi kuhisee uimareista) ja antaa katseensa nousta kohti taivaan portteja. Samalla katse kohtaa yläilmoissa kurkkivan turistilauman. Kuinkahan monta kameraa, älypuhelinta ja tablettia on pudonnut syvyyksiin?
Jesus te ama
Viimeinen pysähdys on siirtomaa-ajan kaupungissa, Valladolidissa. Siellä olisi tarkoitus maistella tequilaa, mutta me piipahdamme kaupungin katedraalissa. Siellä makaa lasiarkussa Jeesus-patsas, jolle paikalliset ovat rustanneet kirjallisia viestejä: toivomuksia ja rukouksia tyyliin “rakas Jeesus, paranna syöpäni”.
Jeesus on läsnä katolisessa maassa ihan kaikessa, jopa autojen rekkareissa. Vai mitä sanotte alla olevasta kyltistä: Hymyile! Jeesus rakastaa sinua.
Huikean hieno paikka! Omalla reissullamme emme ehtineet pysähtyä Chichen Itzan lisäksi kuin vessatauolla. Harmi sinänsä, koska pulahdus viileään veteen olisi virkistänyt mukavasti!
Aivan! Meksiko on kyllä muutenkin huikea matkailumaa ja samalla yksi lempimaistani. Olen käynyt kolme kertaa ja taas olisi uusia paikkoja, joinne himottaisi päästä, mielessä. PS. Oottekin ensimmäiset, jotka tätä postausta on koskaan kommentoineet, vaikka lukukertoja näyttää olevan lukuisia. Kiva, kiitokset pelin avauksesta :)!