Tiedä sitä, mutta ainakin valkoisin. Enpä olisi uskonut, että vaarana vaanisi lumisokeus, kun Sansibariin läksin (haha!). Matemwe hurmasi myös vähäväkisyydellään. Uskaltaisinkin väittää, että tämän lähemmäs autiota hiekkarantaa ei turistikohteessa ole mahdollista päästä. Ja sehän on biitsierakkona viihtyvällä meitsimandoliinilla aina kiikarissa, kuljin maailmaa missä päin hyvänsä.
Ihan alkuun sananen Suomen talvesta. Se on ollut ankein, synkein ja masentavin ikinä! Ja minä onnekas olen sentään saanut nauttia tammikuussa Sansibarin saarella 10 päivän verran valosta, ilosta ja väreistä – silti olen ollut aivan lamaantunut sateen aina vain lotistessa ja kuran roiskuessa kaduilla. Miten ne, jotka ovat kestäneet tätä non stoppina marraskuusta lähtien, ovat ylipäänsä tolkuissaan? Tosin yksi kaveri sanoi nauttineensa, kun on niin lämmintä, että voi ajaa työmatkan edelleen pyörällä. Meitä on moneen junaan, säänkin suhteen.
Itse olen vannonut, että enää koskaan valita lumen tulosta ja pakkasen paukkeesta. Mutta kenties lumiset talvet ovat meille helsinkiläisille historiaa, ja tätä harmaata vetistä herkkua on tarjolla kaikkina tulevina vuosina. Se tarkoittaa omalla kohdallani jokatalvista pakoa kauas pois, olkoon lentäminen miten suurta syntiä hyvänsä. On kyllä tarkoittanut tähänkin asti, mutta nyt vielä suuremmalla syyllä.
Sansibariin voisin lähteä vaikka tältä istumalta (huolimatta siitä, että juuri nyt meikäläisilläkin levyesasteilla paistaa aurinko) uudestaan, ihan samalle rannalle. Matemwe Beach oli kuin todeksi tullut unelma: yksi ihanimmista rannoista ikinä. Korkeintaan kymmenen turistia kerralla ja hekin kaukana toisistaan. Hienon hienoa korallihiekkaa. Lämpimintä vettä, jossa olen ikinä koskaan missään uinut. Minä, taivas ja meri – yhtä suurta ykseyttä.
Mitä mieltä olette? Nouseeko kuvien perusteella biitsien ykköskastiin? Vai kaipaatteko säksätystä ja actionia, vesijettejä ja populaa ripirinnan?
Snow white Zanzibar style.Turismon on helppo hymyillä. Tai suorastaan hekottaa: Jambo, je-hah-hah-haa!Matemwe Beach toimii myös “valtatienä”. Ja oikein hyvänä sellaisena. Monet oikeat tiet ovat yhtä reikää ja kuoppaa. Takamus on etenkin avolavalla istuessa kovilla. Puhumattakaan, että hiekka pölisee silmissä ja tunkeutuu silmämuniin asti.
Veneelläkin pääsee, jos jaksaa soutaa.Ja tietysti kävellen.
Reippaimmat juoksevat. Aamukuudelta auringon noustessa se lienee myös nautinnollista, koska ei ole vielä liian kuuma. Tekisi mieli huikata, että pole pole, hidasta vähän.Matkailijakin lähtee liikkeelle, Matemwe Beachia ympäröivää koralliriuttaa kohti. Laskuveden aikaan 1,5 kilometrin päähän pääsee jalkaisin.Paikoin on vähän syvempää.Välillä vesi katoaa. Ja mitäs turistin tolvana silloin muuta tekisi kuin kuvaisi omaa ihanaa itseään? Hakuna matata – vailla huolen häivää.Sitten voikin kellahtaa uimaan luonnon muovaamaan laguuniin. Veden lämpötilaksi arvioisin +40 astetta. Joka tapauksessa ilmaa lämpimämpää ja ilmakin on todella lämmin.Matemwen kylä näyttää näin eksoottiselta. Ja kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, siellä ei ole kivaa turistikauppaa, josta voisi ostaa cocista, jätskiä ja suklaapatukoita. Siellä ei ole turisteille YHTÄÄN MITÄÄN.
Kyläläiset viettävät siestaa. Yksi pyörittää ravintolabisnestä eli rannan ainoaa ei hotellissa olevaa kuppilaa, Shadow Restaurantia. Lista on pitkä ja ihan houkuttavakin, mutta ruokaa ei ole suinkaan heti saatavilla. Itse asiassa tilaus tehdään tänään ja syömingit tarjotaan huomenna. Silloin kokki (jossain aivan toisaalla oleva) saa varmasti valmista ja yrittäjä-tarjoilija ehtii kantaa paikalle kuvassa näkyvät tuolit ja pöydän. Sansibarin vallankumouspäivänä (12.1.) kaikilla oli vapaata, joten miehet kerääntyivät rannalle pelaamaan. Vallankumous sai alkunsa tammikuun 12. päivänä 1964, jolloin Sansibaria hallinnut sulttaani Jamshid bin Abdullah Al Said yritettiin pakottaa tekemään itsemurha. Hän kuitenkin pakeni saarelta, jonka jälkeen perustettiin Sansibarin kansantasavalta. Se liittyi kolme kuukautta myöhemmin osaksi Tansaniaa.Vuohetkin lähtivät juhlan kunniaksi kävelylle.Matemwe Beach, kaunis myös ukkosen pimentäessä taivaan.Ja paikoin varsin vihreä. Etenkin sateen jälkeen.Sitten jälleen riutalle, tällä kertaa Masai-oppaiden, Jacksonin ja Pepiton kanssa. Oikein kohteliaita poitsuja, mitä nyt puna-asuinen Pepito yritti saada kaverista seksiseuraa. Hän ei lannistunut, vaikka kaveri väitti olevansa jo isoäiti. Tällä välin meitsi keskusteli Jacksonin kanssa Suomen presidenteistä ja Masai-perinteistä.
Riutan aarteita: komea meritähti ja myrkyllinen merisiili. Ei olisi kiva astua jälkimmäisen päälle. Aiheuttaisi kivuliaan tulehduksen.Tältä meriheinä näyttää huuhtoutuessaan rantaan. Sitä voi olla välillä mustanaan. Ja siksi Matemwe Beach ei ole kaikkien mieleen. Osa matkailijoista kun on sitä mieltä, että kaiken pitäisi olla heitä varten puunattua. Osa myös ilmeisesti kuvittelee, että heinää kasvaa meressä vain heidän kiusakseen.Myös paikalliset naiset suuntaavat riutalle, keräämään meriheinää ja simpukoita. Heinästä punotaan koreja. Jätkänpätkät taas säpisevät keskenään ja antavat äiteen raataa töissä.Iltakävelyn aika. Matemwe Beach on tapansa mukaan autio.Mitä nyt parvi pikkulintuja lentää vastaan… Oi Matemwe, kuinka sinua kaipaankaan!
On kyllä todella valkoinen ja kaunis ranta! Ja ilman muuta rauhallinen ranta on se paras, popula ja vesijetit kyllä pilaavat kokemuksen aika täydellisesti.
Australian rannat on mulla vielä kokematta, mutta pitkäaikaishaaveissa kyllä. Kunpa toteutuisi mahd pik! Ja kyllä, mitä vaikeammin tavoitettava jokin paikka on, sitä paremmin se pysyy aitona ja alkuperäisenä. Isot turistimassat suuntaavat aina sinne, minne pääsee helposti ja aika moni myös matkaa palveluiden perässä. Lukiessani vieraskirjaa majapaikassamme Zanzibar Housessa oikein nauratti yhden irlantilaisretkueen kommentit: olivat järkyttyneitä päädyttyään !eläkeläisten lomakotiin, rannalle, jossa ei ollut pubin pubia”. Näin se on, että yhden paratiisi on toiselle kauhistus.
Joo, paikallisten pukeutuminen on varsin värikästä ja eksoottista turistin silmin. Ja ne muut turistit piileksii kukin tahollansa, valtaosa ihan toisilla rannoilla, ruuhkaakin kuulemma jossain päin saarta piisaa. Meidän hotellissa oli vain 8 huonetta, joten sekin selittää sitä, ettei tuossa kohdassa rantaa näkynyt juuri koskaan ketään.
Olen valmis myöntämään, että tuo on todella kaunis. En muista noin valkoista hiekkaa nähneeni koskaan. Myös tuo rauha on juuri se, mitä arvostaisin, ja paikallisten läsnäolo, elämänmenon seuraaminen.
Minulle sanottiin vuosi sitten, että saisin nähdä maailman kauneimman rannan. Tämä on aivan erilainen, mutta siellä ollessani olin valmis olemaan samaa mieltä. Mitä tuumit tästä? https://www.travelloverblogi.fi/maailman-kaunein-ranta/
Tosiaankin erilainen, mutta aivan upea! Olen samaa mieltä, ettei rannan tarvitse olla hiekkaa eikä sen yllä tarvitse huojua palmuja, vaan se voi olla karu ja kallioinen ja silti äärettömän kaunis. Tykkään muutenkin jylhistä ja jyrkistä maisemista. Mutta toki valkoinen paratiisibiitsi on välillä parasta, mitä maailma tarjoaa, ja tämä Matemwen ranta tässä sarjassa huippuluokkaa ennen kaikkea eristyneisyytensä ja autiutensa vuoksi.
Oiii miten ihana, tänne on pakko päästä joskus! Tämä taisi singahtaa nyt aika korkealle sankolistalla 🙂 Australiassa on tosiaan paljonkin tosi valkohiekkaisia rantoja, joista esim. Jervis Bayn rantoja on sanottu maailman valkoisimmaksi. Uudessa-Kaledoniassa oli myös tosi valkoista puuterihiekkaa.
Komias on ranta, olin itsekin juuri Karibialla valkohiekkaisella rannalla eikä siinä todellakaan mitään vesijettejä tarvita. Levottomana sieluna en kuitenkaan viikkoa pidempää aikaa jaksa hiekasta nauttia.
Tasan viikko mekin tuolla vietettiin ja oli juurikin passeli aika. Sitten siirryimme Stone Townin vilinään ja vilskeeseen, ihan kokonaan toiseen maailmaan. Tämä kombo toimi loistavasti ja etenkin näin päin, että ensin lepo ja rauha, sitten action.
Kaunista on, täytyy myöntää. ☺️ En minäkään mitään aktiviteettia tuonne kaipaisi, mutta joku pieni kyläkauppa tai kioski olisi kiva. Asuiko tuolla alueella sitten niin vähän ihmisiä, ettei sellaista ei kannattanut perustaa?
Haha, this is Africa, mitä matkailijan on ehkä etukäteen vaikea käsittää. Minustakin kauppa tai kiska ois ollut TOSI kiva, mutta Matemwen kylä on pelkkä peltihökkelikylä ja todellakin pieni sellainen. Kukaan ei ainakaan toistaiseksi ollut katsonut tarpeelliseksi palvella turisteja. Kuvittelisin, ettei moni turismo ees uskaltanut kylän raitille astella, sen verran outolintuna siellä olisi saanut dallailla. Mutta hotellin antimilla pärjäsi kyllä hyvin, joskin kaipasin zero cocista, jota pääsin ryystämään vasta Stone Townissa. Ja hinnat ainakin meidän hotellissa olivat varsin kohtuulliset.
Olet jo kolmas, joka mainitsee tässä yhteydessä Australian. Ihan pakko päästä sinne pikaisesti! On ollut toivelistalla vuosia, mutta jäänyt haaveeksi pitkän matkan ja ison budjetin vuoksi. Kuvittelisin myös, että reissussa pitäisi olla vähintään 3 viikkoa, kun sinne asti lähtee, ja meikäläisen on todella vaikea järkätä niin pitkää vapaata mihinkään vuoden aikaan. Tai vapaata kyllä, mutta omalla kohdallani merkkaa palkatonta sellaista, koska en freelance-toimittajana loma-oikeuden piiriin kuulu ja se nostaa budjettia huimasti entisestään. Mutta jonain päivänä…
Uulalaa, no nyt on hieno ranta! Ja parasta, että siellä on paikallista elämää eikä montaakaan turistia. Voisin viihtyä tuolla 🙂 Muutenkin Sansibarin alue on alkanut vähän kiinnostaa. Täytyypä lukea siitä lisää!
Suosittelen! Hyppäys toiseen maailmaan ainakin itselleni, jolle vain Pohjois-Afrikan maat olivat entuudestaan tuttuja. Paikoitellen tunsit olevasi ainut valkonaama koko saarella, jota tultiin oikein joukolla ihmettelemään. Toisaalla taas italialaisia turisteja riesaksi asti (näin meille kerrottiin). Oli onnea rannan valinnassa.
Ihanan näköistä ja kuuloista. 🙂 kivan elävästi kerrot tarinaa. 🙂 Tuo Suomen loskaisuus on kammottavaa kyllä. Että terkut vaan talvipakolaiselta täältä Indonesiasta. 😀
Voi sua onnekasta! Tosin takana täälläkin aurinkoinen viikonloppu ja vähän jo kevättä rinnassa. Mutta kyllä kelpais lämpimämpikin ilma – johan on Sansibarin reissusta kohta kaksi piiitkää kuukautta. Nauti sinä auringosta ja ihanasta Indonesiasta (tosin mulla kokemusta vain Jakartasta ja Balista) munki puolesta!
On kyllä todella valkoinen ja kaunis ranta! Ja ilman muuta rauhallinen ranta on se paras, popula ja vesijetit kyllä pilaavat kokemuksen aika täydellisesti.
Australiassa on myös paljon valkoisia rantoja, kuten tämä: https://www.matkallamissamilloinkin.com/airlie-beach-ja-whitsunday-saari/ Sinne ei pysty itse menemään, vaan veneretki on ainoa keino päästä tuonne. Tämä on siinä mielessä hyvä, että ranta pysyy rauhallisena.
Australian rannat on mulla vielä kokematta, mutta pitkäaikaishaaveissa kyllä. Kunpa toteutuisi mahd pik! Ja kyllä, mitä vaikeammin tavoitettava jokin paikka on, sitä paremmin se pysyy aitona ja alkuperäisenä. Isot turistimassat suuntaavat aina sinne, minne pääsee helposti ja aika moni myös matkaa palveluiden perässä. Lukiessani vieraskirjaa majapaikassamme Zanzibar Housessa oikein nauratti yhden irlantilaisretkueen kommentit: olivat järkyttyneitä päädyttyään !eläkeläisten lomakotiin, rannalle, jossa ei ollut pubin pubia”. Näin se on, että yhden paratiisi on toiselle kauhistus.
Hienot vetimet on kyllä oppailla ja muillakin tyypeillä kuvissa! Missäs ne muut turistit sitten piileksii, kun tuolla on noin autiota?
Joo, paikallisten pukeutuminen on varsin värikästä ja eksoottista turistin silmin. Ja ne muut turistit piileksii kukin tahollansa, valtaosa ihan toisilla rannoilla, ruuhkaakin kuulemma jossain päin saarta piisaa. Meidän hotellissa oli vain 8 huonetta, joten sekin selittää sitä, ettei tuossa kohdassa rantaa näkynyt juuri koskaan ketään.
Olen valmis myöntämään, että tuo on todella kaunis. En muista noin valkoista hiekkaa nähneeni koskaan. Myös tuo rauha on juuri se, mitä arvostaisin, ja paikallisten läsnäolo, elämänmenon seuraaminen.
Minulle sanottiin vuosi sitten, että saisin nähdä maailman kauneimman rannan. Tämä on aivan erilainen, mutta siellä ollessani olin valmis olemaan samaa mieltä. Mitä tuumit tästä? https://www.travelloverblogi.fi/maailman-kaunein-ranta/
Tosiaankin erilainen, mutta aivan upea! Olen samaa mieltä, ettei rannan tarvitse olla hiekkaa eikä sen yllä tarvitse huojua palmuja, vaan se voi olla karu ja kallioinen ja silti äärettömän kaunis. Tykkään muutenkin jylhistä ja jyrkistä maisemista. Mutta toki valkoinen paratiisibiitsi on välillä parasta, mitä maailma tarjoaa, ja tämä Matemwen ranta tässä sarjassa huippuluokkaa ennen kaikkea eristyneisyytensä ja autiutensa vuoksi.
Oiii miten ihana, tänne on pakko päästä joskus! Tämä taisi singahtaa nyt aika korkealle sankolistalla 🙂 Australiassa on tosiaan paljonkin tosi valkohiekkaisia rantoja, joista esim. Jervis Bayn rantoja on sanottu maailman valkoisimmaksi. Uudessa-Kaledoniassa oli myös tosi valkoista puuterihiekkaa.
Suosittelen lämpimästi (ja lämpöä noilla taajuuksilla myös riittää)! Itselläni taas hinku päästä Ausseihin kasvaa entisestään…
Komias on ranta, olin itsekin juuri Karibialla valkohiekkaisella rannalla eikä siinä todellakaan mitään vesijettejä tarvita. Levottomana sieluna en kuitenkaan viikkoa pidempää aikaa jaksa hiekasta nauttia.
Tasan viikko mekin tuolla vietettiin ja oli juurikin passeli aika. Sitten siirryimme Stone Townin vilinään ja vilskeeseen, ihan kokonaan toiseen maailmaan. Tämä kombo toimi loistavasti ja etenkin näin päin, että ensin lepo ja rauha, sitten action.
Kaunista on, täytyy myöntää. ☺️ En minäkään mitään aktiviteettia tuonne kaipaisi, mutta joku pieni kyläkauppa tai kioski olisi kiva. Asuiko tuolla alueella sitten niin vähän ihmisiä, ettei sellaista ei kannattanut perustaa?
Haha, this is Africa, mitä matkailijan on ehkä etukäteen vaikea käsittää. Minustakin kauppa tai kiska ois ollut TOSI kiva, mutta Matemwen kylä on pelkkä peltihökkelikylä ja todellakin pieni sellainen. Kukaan ei ainakaan toistaiseksi ollut katsonut tarpeelliseksi palvella turisteja. Kuvittelisin, ettei moni turismo ees uskaltanut kylän raitille astella, sen verran outolintuna siellä olisi saanut dallailla. Mutta hotellin antimilla pärjäsi kyllä hyvin, joskin kaipasin zero cocista, jota pääsin ryystämään vasta Stone Townissa. Ja hinnat ainakin meidän hotellissa olivat varsin kohtuulliset.
On kyllä kaunis ranta, kelpaisi mullekin hengailu tuolla. 🙂 Mutta kyllä Australiasta löytyy aika hyviä haastajia, esimerkiksi Whitehaven Beach.
Olet jo kolmas, joka mainitsee tässä yhteydessä Australian. Ihan pakko päästä sinne pikaisesti! On ollut toivelistalla vuosia, mutta jäänyt haaveeksi pitkän matkan ja ison budjetin vuoksi. Kuvittelisin myös, että reissussa pitäisi olla vähintään 3 viikkoa, kun sinne asti lähtee, ja meikäläisen on todella vaikea järkätä niin pitkää vapaata mihinkään vuoden aikaan. Tai vapaata kyllä, mutta omalla kohdallani merkkaa palkatonta sellaista, koska en freelance-toimittajana loma-oikeuden piiriin kuulu ja se nostaa budjettia huimasti entisestään. Mutta jonain päivänä…
Uulalaa, no nyt on hieno ranta! Ja parasta, että siellä on paikallista elämää eikä montaakaan turistia. Voisin viihtyä tuolla 🙂 Muutenkin Sansibarin alue on alkanut vähän kiinnostaa. Täytyypä lukea siitä lisää!
Suosittelen! Hyppäys toiseen maailmaan ainakin itselleni, jolle vain Pohjois-Afrikan maat olivat entuudestaan tuttuja. Paikoitellen tunsit olevasi ainut valkonaama koko saarella, jota tultiin oikein joukolla ihmettelemään. Toisaalla taas italialaisia turisteja riesaksi asti (näin meille kerrottiin). Oli onnea rannan valinnassa.
Ihanan näköistä ja kuuloista. 🙂 kivan elävästi kerrot tarinaa. 🙂 Tuo Suomen loskaisuus on kammottavaa kyllä. Että terkut vaan talvipakolaiselta täältä Indonesiasta. 😀
Voi sua onnekasta! Tosin takana täälläkin aurinkoinen viikonloppu ja vähän jo kevättä rinnassa. Mutta kyllä kelpais lämpimämpikin ilma – johan on Sansibarin reissusta kohta kaksi piiitkää kuukautta. Nauti sinä auringosta ja ihanasta Indonesiasta (tosin mulla kokemusta vain Jakartasta ja Balista) munki puolesta!