Olin ensi kertaa Marseillessa, kun Keke Rosberg voitti F1-maailmamestaruuden. Minulla, nuorella neitosella, ei ollut aavistuskaan, kuka Keke oli tai mitä F1 tarkoitti. Youth hostelin isäntä sen sijaan oli formulafani ja ennen kaikkea Keke Rosbergin ihailija.
Hän ei ollut uskoa tuuriaan todeksi: samana päivänä, kun suomalaiskuski kruunattiin autoratojen kuninkaaksi, hän sai vieraikseen kaksi suomalaista tyttöä. Tilanne oli niin juhlava, että kunniaksemme korkattiin punaviinipullo (senkään päälle en tuolloin ymmärtänyt).
Muita muistikuvia Marseillesta minulla ei ollut. Vietimme hostelissa vain yhden yön, jonka jälkeen jatkoimme matkaa Nizzaan. Marseille, pahamaineinen ja mustanpuhuva, ei untuvikkoja sen enempää kiinnostanut.
Tälläkin kertaa saavuin kaupunkiin urheilullisissa tunnelmissa. Marseillen Omnisport-areenalla miteltiin paremmuudesta taitoluistelun GP-finaalissa. Suomalaisedustusta ei kilvassa ollut, mutta taitoluistelu on siitä mainio laji, että siinä voi fanittaa minkä maan urheilijoita hyvänsä. Omat suosikkini – tällä hetkellä – löytyvät Espanjasta ja Yhdysvalloista.
Mais oui, kyllä Ranskan jäätanssiparikin on huippuhyvä, mutta samaa ei voinut sanoa kisapaikasta. Varsinainen läävä = harjoitushalli, pieni ja pimeä. Tuoleissa ei ollut selkänojia. Tv-skriineissä oli röpelöinen pinta. Paikat (kalleimpia lukuun ottamatta) eivät olleet numeroituja. Ohjelmavihkosia oli tarjolla vain harvoille ja valituille, jos heillekään. Minulle jäi ikuiseksi arvoitukseksi, miksi juuri Marseille – kalastajien kaupunki – oli valittu taitoluistelun näyttämöksi.
Team Finland, aina hymyssä suin.
Japanin Yusuru Hanju ei luistellut täydellisesti, mutta korjasi miesten sarjan potin. Pehmoleluja satoi jäälle pienen tavaratalon verran.
Tosifanit ikuistavat joka hetken. Ja somettavat perään.
Meikäläinen vilautti myös Finlandia Trophyn räpsytintä. Suomessa kuulkaas osataan järjestää kisoja. Bienvenue a MM-kisat ensi keväänä!
Se luistelusta. Ehdimme neljässä päivässä paljon muutakin, kun panimme rientomarssiksi.
Tässä Marseillen matkailulliset tärpit:
1.Aurinko
Se paistaa kuulkaas joulukuussakin! Ja meidän vierailumme aikana mittari kipusi niin kesäisiin lukemiin, että jotkut paistattelivat päivää bikineissä uimarannalla. Uskaliaimmat kävivät myös pulahtamassa Välimeressä.
Minunkin olisi tehnyt mieli, mutta uima-asun sijasta olin pakannut mukaan toppaliivin. Noo, sillekin oli illalla jäähallissa käyttöä.
Aurinkoista joulua!
Jos pimenee, otetaan kristallikruunut avuksi.
2.Vanha satama ja merimaisemat
Parasta ja ehdottomasi kauneinta Marseillessa on le vieux port eli vanha satama. Siellä on solkenaan purjeveneitä, mutta sekaan lipuu myös kalastuspaatteja, joiden lasti puretaan kaiken kansan edessä paraatipaikalla. Satamassa on myös maailmanpyörä, joka nostaa matkailijat korkealle kaupungin kattojen ylle.
Hienoja maisemia tarjoaa myös satamasta lähtevä rantatie. Me huristelimme sitä pitkin turistibussin kyydissä. Reitin varrella ovat kaupungin hulppeimmat talot, hotellit ja ravintolat sekä mainitsemani uimaranta. Rannan edustalla kohoaa pahamaineinen Ifin linnake, kaupungin matkailuvaltti, jossa kuvitteellinen Monte Criston kreivi virui vankina vuosikausia.
Toisaalla Marseille on ihan erinäköinen. Lähinnä mieleen tulee Helsingin Pasila. Paitsi että Marseille on likaisempi, uhkaavampi ja pahimmillaan täyttä ghettoa. Sight seeing –bussit kiertävät nämä alueet kaukaa, mutta matkalla lentokentälle tästä toisesta todellisuudesta näkee oivan viipaleen.
Yläilmoissa nauratti niin, että näkö hämärtyi,
Siinä se on, Monte Criston kreivin kauhukammio.
3.Ruoka ja ravintolat
Marseille on kuulu bouillabaissesta, kala-äyriäiskeitosta. Oikeasta tavasta tehdä ja syödä kyseistä soppaa käydään jatkuvasti kalabaliikkia. Toisissa paikoissa liemi tarjotaan eri kulhosta kuin kalat ja toisessa taas kaikki raaka-aineet nakataan samaan kattilaan. Niin tai näin, bouillabaisse hivelee makuhermoja, JOS on vahvanmakuisen kalan ja sen seitsemän sortin äyriäisten ystävä. Minulle maku oli liian vahva, mutta kaverit pistelivät keittoa poskeensa hyvällä halulla.
Merenherkkuja on tarjolla muissakin muodoissa, eikä ole tarvis tyytyä vain katkarapuihin ja simpukoihin. Marseillessa kitaan kulautetaan ostereita sekä merisiilejä, ihan normilounaaksi. Ravintoloita on joka kulmassa, ja rantabulevardi suorastaan pullistelee niistä.
Syvemmällä Marseillen keskustassa ravintolat muuttuvat pohjoisafrikkalaisiksi. Marseille on paitsi Ranskan vanhin, myös afrikkalaisin kaupunki. Vajaat 20 prosenttia asukkaista on maahanmuuttajia. Laivaliikenne Algeriaan ja Tunisiaan käy kuumana, vähän kuin meiltä Tukholmaan tai Tallinnaan.
Afrikkalaiset ravintolat ovat taatusti hyviä, mutta me onnistuimme aterioimaan tulopäivänä niin huonossa paikassa, että vieläkin puistattaa. Eteemme kannettiin sahajauhoa (olevinaan couscousia), vetisiä vihanneksia ja suonikohjulihaa. Mikään ei maistunut miltään, paitsi pahalta. Pisteenä i:n päälle jouduimme huuhtomaan ruuan alas colalla. Alkoholia ei tarjottu.
Herkkua on siinä monenlaista…
Le Toineau oli ravintolakokemus parhaasta päästä.
Siinä sitä piisaa, bouillabaissen tykötarpeita.Minä ja sisko vetelimme aniksella maustettuja jättirapuja. Takit ovat päällä sen takia, että istuimme ulkona.
Sunnuntai-iltapäivänä väkeä oli liikkeellä kuin pipoa.
4.Shopping
Marseille yllätti ostosmahdollisuuksillaan, sillä en ollut tajunnut pääseväni basaariin tai oikeammin basaarikauppoihin, joita kaupungissa on jonoksi asti. Tästä kiitos kuuluu tietysti afrikkalaisille. Ja jokainen basaarissa käynyt tietää, että tarjolla on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hinnat ovat halvat, mutta nahka on tekonahkaa ja merkkituotteet väärennöksiä.
Les Terrasses du Port – kauppakeskuksessa homma menee päinvastoin. Kaikki on kohtalaisen kallista, mutta sitä itseänsä. Hempassa ja Maukassa tai Zarassa voi toki tehdä edukkaampiakin ostoja. Yläkerran ravintolamaailman eteen aukeaa ostarin vetonaula: mellevät merimaisemat suoraan ulapalle.
Lisää ostoksia voi tehdä kaupungin pääkadun, Canabière Boulevardin, liikkeistä. Katu on kuulemma pienoiskuva Pariisin Champs Elyséestä, mutta minun oli vaikea löytää niistä mitään yhtäläistä. Tavallista leveämpi väylä tämäkin ja koristuksena jokunen puu, mutta muuten aivan perusraitti.
Eniten minua ilahdutti C&A:n liike, josta teen aina hyviä ja halvahkoja löytöjä. Niin tälläkin kertaa. Nautimme myös kadulla kuumaa jouluviiniä churrojen kera. Tämä tuntui vähän hullulta kesäisessä auringonpaisteessa, mutta maistui erinomaiselle.
Joulukuusi ja pelargoonit sulassa sovussa.
Hyviä ostoksia tehty. Ilmankos silmät lurpattavat.
5.Marseljeesi
Marseille on lainannut nimensä Ranskan kansallislaululle Marseljeesille. Väliäkös sillä, että laulu sävellettiin Strasbourgissa Reinin armeijalle. Tunnetuksi se tuli vasta, kun marseillelaiset marssivat Pariisiin tukemaan vallankumousta ”marchez, marchez” mylvien.
Meitäkin laulatti kovasti, silkasta ilosta. Neljä päivän miniloma tarjosi paitsi maailman parasta taitoluistelua, myös ihanan annoksen valohoitoa, hyvää ruokaa (pääsääntöisesti), pullo kaupalla raikasta Provencen roseeta ja jokusen paketin pukinkonttiin.
Bonuksena asuinpaikkamme, joka ylitti hurjimmatkin odotuksemme. Mutta tästä herkusta lisää myöhemmin.
Hulppeimmat näköalat aukeavat Notre-Dame de la Garden kirkolta. Pyhätölle pääsee kätevästi hop on, hop off -bussin kyydissä.
Pyhä isä valvoi kulkuamme Marseillen katedraadlista käsin.
Kuin myös tämä seurakunta, kirkkoa vastapäätä.
Itse katedraali oli näin komea. Bysanttilais-roomalaista arkkitehtuuria.
Aika ottaa hon on, hop off -selfie. 14 pysäkin bussikierros maksoi 15 euroa ja oli ehdottomasti hintansa väärti. AINA hyvä tapa tutustua vieraaseen kaupunkiin.
Merci Marseille! Kivaa oli.