Madridin parhaat ravintolat

20160705_185901

Yksinomaan gastrotorit ovat hyvä syy matkustaa Madridiin. Me kävimme kolmessa: Mercado San Miguelissa, Mercano San Antonissa ja Platea Madridissa. Ensimmäisessä ateriointi jäi kesken laukkuvarkauden takia, mutta kahdesta viimeisestä poistuimme suu korvissa, massut pulskina. Muutama sana myös muista Madridin ravintoloista, hyvistä ja yhdestä todella huonosta.

Madridin parhaat ravintolat 1: Preity Raj

Ensimmäisenä iltana ruokailimme Lavapiesin kaupunginosassa, jossa myös asuimme. Valinnan varaa ravintoloiden suhteen oli valtavasti, mutta lähes kaikki olivat intialaisia. SIttemmin meille selvisi, että Lavapies on intilaisten ravintoloiden valtakeskittymä. Niitä on vieri vieressä, ripi rinnan ja suurimmassa osassa näytti olevan myös asiakkaita.

Me valitsimme Preity Rajn Calle del Ave Marialla, ihan siitä hyvästä syystä, että tarjoilija tarrasi meitä hihasta. Ruoka oli erinomaisat ja halpaa eikä palvelussakaan ollut valittamista. Painuimme pehkuihin (kello lähenteli puolta yötä illastamaan tullessamme, joten joo, kyllä väsytti, kun takana oli vielä Suomen lento) oikein tyytyväisinä.

IMG_7740

IMG_7746Ai niin, taidettiin me ottaa kulmabaarissa vielä yhdet navarralaiset yömyssyiksi…

Madridin parhaat ravintolat 2: Mercado San Miguel

Kuten olette jo moneen otteeseen kuulleet, laukkuni varastettiin tässä espanjalaisen gastronomian temppeliksi ylistetyssä kauppahallissa. Se harmittaa yhä sen takia, että ateriointi jäi tämän välikohtauksen takia kesken, emmekä olleet päässeet alkuruokaa pitemmälle.

San Miguelista jäi kuitenkin kaunis muisto: vähän kuin Barcelonan kuuluisa kauppahalli pienoiskoossa. Syötävää ja juotavaa maan ja taivaan väliltä viehättävässä, joskin heinäkuussa hikikuumassa, miljöössä. Tiivis tunnelma = niin paljon ihmisiä, että hyvä kun sekaan mahtui.

Aion ottaa uusiksi, kun menen seuraavaksi Madridiin. Ja sitoa laukkuni itseeni kiinni munalukolla.

IMG_7801

IMG_7802Tähän se tyssäsi. Eikä enempää kuviakaan tullut varkaushässäkän takia lauottua.

Madridin parhaat ravintolat 3: Ma Bonita

Mihinkäs se Meksikon kävijä Madridissakaan muualle menisi kuin meksikolaiseen ravintolaan? Niin mekin, mutta lähinnä siitä syystä, että Ma Bonita oli naapurissa kotikadullamme Calle Olmolla emmekä jaksaneet  sunnuntai-iltana shoppailun ja poliisiasemalla pyörimisen jälkeen askeltaa yhtään pitemmälle.

Muy bueno y muy barato! Hyvä ja halpa tämäkin.

IMG_7841

Madridin parhaat ravintolat 4: Cafe Oriente

Cafe Orienten terassi on kuulemma Madridin kävijälle must, mutta en ihan ymmärrä, minkä takia. Terassi on ihan tavallinen terassi, joskin sijainti kuninkaanlinnan lähistöllä tekee näkymistä tavallista arvokkaampia. Myös hinnat ovat kuninkaallista luokkaa = kakkupala 8 euroa.

Sisäpuolelta ravintola on paljon hurmaavampi. Menneen maailman lumoa kaikilla itämaisilla herkuilla. Tänne voisin tulla illalliselle – jos minulla olisi siihen varaa.

IMG_7870

IMG_7871

IMG_7872

IMG_7873On jo ennenkin tullut mainittua, että meidän matkassa lentelee aina perhosia. Niin Madrissakin.

Madridin parhaat ravintolat 5: Cocina de San Anton

Lähdimme tapamme mukaan liikenteeseen niin myöhään, että kun ehdimme Chuecan kaupunginosassa olevaan Mercado San Antoniin, alakerran ruokakojut olivat jo pääsääntöisesti kiinni. Vaan ei hätää, yläkerrassa palveli ihan oikea ravintola, Cocina de San Anton, tyylikkään kattoterassibaarin kera.

Juuri meidän paikkamme ja pöytäkin järjestyi, vaikkei meillä ollut varausta. Ruoka oli huippuhyvää ja viini vielä parempaa ja palvelu pelasi kerrankin sujuvalla englannin kielellä. Olimme otettuja ja onnellisia. Seuraavalla kerralla sitten alakertaan tapastelemaan.

20160704_235145

IMG_7979

IMG_7980

IMG_7982

20160704_235017

20160705_001358_LLSOne more for a road läheisessä gay-kuppilassa. Ei ollut tungosta Priden jälkeen, kun sateenkaariväki kärvisteli krapulassa. 

Madridin parhaat ravintolat 6: Platea Madrid

Vanhaan elokuvateatteriin rakennettu ravintolamaailma oli huikea kokemus: Michelin-kokkien tekemään ruokaa neljässä kerroksessa. Aloitimme sisääntulokerroksessa cavalla ja pienillä lohiburgereilla ja jatkoimme salmorejolla eli kylmällä mausteisella tomaattikeitolla.

Sitten siirryimme alakerran food courtiin, jossa söimme neljän ruokalajin menun a la bella Italia. Menu sisälsi myös lasin viiniä ja maksoi 12 euroa. Ei huono, kuten Jorma Uotinen sanoisi.

Olimme vielä illallakin sen verran täynnä, että kuittasimme dinnerin tapas-paloilla omassa köökissämme. Hyvää sekin, ja tästä keittiöstä sekä asuinpaikastamme muutenkin lisää myöhemmin.

IMG_8062

IMG_8025

IMG_8029

IMG_8033

IMG_8032

IMG_8035

IMG_8038

IMG_8040

IMG_8044

IMG_8045

Ja yksi huono

Lopuksi varoituksen sana: Madridissa, kuten kaikkialla maailmassa ja etenkin Espanjassa, voi syödä myös todella huonosti. Me koimme kauhun väristyksiä, kun “nautimme” kansankuppilassa menu del dia -lounaan matkalla kohti Francisco de Goyan kuolintemppeliä Paseo de la Floridan varrella.

Alkuruuaksi pöytään paukatiin rasvalehikäisen sisään ahdettuja minimaalisen pieniä katkarapuja. Pääruuaksi eteeni kannettiin niin kuivahtanut entrecote (my ass!), että kengänpohjakin olisi ollut mehevämpää. Kun valitin, sain puolen tunnin odotuksen jälkeen hieman paremman pihvin, mutta niin paha sekin, että jäi syömättä. Kaveri jatkoi rasvaisella linjalla: tiristettyä mustekalaa, joka oli runsaasta rasvasta huolimatta täysin mautonta.

Noo, onneksi navarrallainen oli hyvää ja sitä kaadettiin reilulla kädellä.

Täytyy vielä mainita, että kaikki tämä kärsimys tuli koettua ihan turhan takia. Goyan kuolintemppeli oli vetäytynyt siestalle sinne saapuessamme, joten emme nähneet sitä kuin ulkopuolelta. Olisi pitänyt katsoa aukioloajat opaskirjasta, mutta minkäs teet, kun kirja oli laukussa, jonka voro pölli edellisenä päivänä.

IMG_7886Heppulei ja kaikkea muuta kuin hellät tunteet! Menu del dia on aina riski. Parhaimmillaan erinomainen ja pahimmillaan sanonko mitä…

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.