Enää Lontoo – kaksi viikkoa reissun jälkeen – ei tunnu jaloissa, mutta paikan päällä koivet olivat niin kovalla koetuksella, että ne huusivat hoosiannaa nukkumaan mennessä. Jalkapeli on kuitenkin paras tapa tutustua kaupunkiin kuin kaupunkiin, myös Lontoon kaltaisiin metropoleihin. Sivuraiteille eksyminen kuuluu asiaan ja voi avata uusia näköaloja.
Tässä reittiehdotuksia Lontoon koluamiseen:
1.Kuljeksi pitkin Queen´s Walkia
Queen´s Walk seurailee Thamesin etelärantaa South Bankista Southwarkiin. Rundin vetonaula on Euroopan suurin maailmanpyörä, London Eye, jonka kyytiin voi hypätä, jos voi jaksaa jonottaa piiitkässä piljettijonossa. Siinä voi vierähtää parikin tuntia, joten jos mielii nähdä Lontoon 135 metrin korkeudesta, paikka kannattaisi varata ennakkoon.
2. Sukella St. Katharine Docksiin
St. Katharine Docksista puhutaan Lontoon parhaimmin säilyneenä salaisuutena. Mekin pöllähdimme sinne aivan sattumalta Towerin linnasta palatessa, lounaspaikkaa etsiessä London Bridgen liepeiltä.
Bongasimme värikkäiden vaakunoiden koristaman seinän, ja yhtäkkiä humpsahdimme pikkuruiseen huvivenesatamaan. Aivan hurmaava paikka, piilossa suurkaupungin sisällä. Ihan erilaista Lontoota.
Sittemmin kuulin, että St. Katharine Docks on julkkisten suosiossa. Esimerkiksi Hercule Poirotina tutuksi tullut näyttelijä David Suchet asuu satama-altaan ympärillä olevissa ultramoderneissa tornitaloissa.
3. Piipahda Peter Panin patsaalla
En yleensä piittaa patsaista, mutta Peter Panin patsas Kensington Gardensissa on poikkeus. Sen juurella olen kyyristellyt monta kertaa hyräillen Kate Bushin sanoin: Peter Pan steals the kids in Kensington Park…
Niinpä niin, saattaa hyvinkin olla, että pronssista valettu pojanvekkuli pyrähtää lasten kimppuun, kun vanhemmat kääntävät pikkuväelle selkänsä. Minusta on ainakin hauska uskoa niin.
Kensington Gardensissa sijaitsee myös Diana Memorial, joka on nuorena nukkuneen prinsessan ihailijoille pyhiinvaelluskohde. Lisäksi puistossa voi äimistellä Kensingtonin palatsia, jossa Britannian kruunupäät elivät ja kuolivat vuosina 1689-1837. Nykytaidetta puolestaan voi yrittää ymmärtää Serpentine Galleryssa.
Ja toki yli 1000 hehtaarin kokoisessa puistossa voi vain olla ja möllöttää. Sehän on usein kaikkein ihaninta.
Hupia tarjoavat ohitse sänteilevät koirat, kaikenrotuiset, kaikenkokoiset ja kaikenväriset. Niihin voi törmätä myös puiston vessassa: hyväkäytöksiset lontoolaishurtat vartovat wc-kopin oven edessä, kun omistajat asioivat pytyllä.
4. Käppäile Notting Hillissä
Notting Hill on värikäs kaupunginosa, sillä siellä asustaa jos jonkin sortin väkeä, maahanmuuttajista Lontoon julkimoihin. Väriä riittää myös Yrjöjen aikaisten asuintalojen pinnassa. Kokonaiset korttelit saattavat hohtaa sinisinä, vihreinä ja violetteina.
Elokuun viimeisenä viikonloppuna luvassa on myös pukuloistoa, koska tuolloin vietetään Notting Hill -karnevaalia.
Notting Hillin tunnetuin katu on Portobello Road, jossa on ainaiset antiikkimarkkinat. Kaupan on myös muutakin tavaraa, Lontoo-krääsää ja rihkamaa. Kovin kuhina käy lauantaisin, kun sekaan änkeävät vielä hedelmä- ja vihanneskärryt.
5. Saapastele Pikku Venetsiassa
Little Venicea halkovat kanavat ja kaarisillat, ihan kuin isossa Venetsiassa, saapasmaassa. Veden pintaa värittävät asuntolaivat, osa kukin koristeltuina. Yhdessä veneessä (aivan Paddingtonin aseman kupeessa) toimii kirjakauppa, jossa kaupantekoa siivittää saksofonin ujellus.
Koipiaan voi lepuuttaa kanavien varsilla olevissa kuppiloissa tai rantatörmällä puiden siimeksessä. Alleen voi ottaa myös kanavapaatin, jonka kannelta käsin voi tutustua Pikku Venetsiaan – ja aivan omanlaiseensa Lontooseen – istuen.
Lontoon postaukset päättyvät tältä erää tähän. Hotellistamme on tosin tulossa vielä erillinen juttu. Cheerio!
PS. Nyt jos koskaan on hyvä hetki käydä tykkäämässä niceMatkaajasta Facebookissa:
Tuli matkakuume lähteä Lontooseen!!
Matkakuumetta on etenkin näin lomasesongin aikana jatkuvasti ilmassa… Ja siitä paraneminen on vaikeaa, melkein mahdotonta.