Olen käynyt Lontoossa monta monituista kertaa, mutta en ole koskaan tehnyt siellä perinteistä turistikierrosta. Vaan tulipa tämäkin tilanne korjattua viime perjantaina, kun nousin Marble Archin kulmalta Big Bus´iin, joka kierrättää matkailijoita Lontoon nähtävyydeltä toiselle.
Meidän päämäärämme oli Towerin linna, jonka muurien sisäpuolella emme olleet ennen käyneet. Muista nähtävyyksistä riitti, kiitos, vain vilaus, sillä nehän oli jo nähty lompsiessa Lontoon katuja aiemmilla reissuilla.
Mutta kiva se oli bussin kattokerroksesta nähdä Lontoon tututkin paikat ja verestää samalla vanhoja muistoja: Oxford Street, Piccadilly Circus, Trafalgar Square, London Eye, St. Paulin katedraali, London Bridge ja niin edelleen. Juuri tuolla tuli istuksittua interrail-aikana ja exactly tuolla hiippailtua huulet mustaksi maalattuna yöjalassa ja tuolla juostua pää kolmantena jalkana työmatkalla.
The Shardin, Lontoon korkeimman pilvenpiirtäjän, näin ensi kertaa, kuten myös Walkie Talkieksi ja Cucumberiksi muotonsa mukaan nimetyt ultramodernit rakennukset.
Kidutusvehkeitä ja giljotiineja
Bonuksen bussiturneeseen toi Frank-niminen opas, joka tarinoi Lontoosta hauskalla tavalla (siis oikeasti; vain yksi huono vitsi ja sekin Mick Jaggerista, josta en ole hirveästi koskaan tykännyt). Frank neuvoi meitä myös ostamaan Towerin linnan pääsylipun hänen Tower Hillillä partioivalta kollegaltaan (20 £). Näin säästyimme jonottamasta lippuluukulle, josta osasimme olla kiitollisia, etenkin kun linna-alueella piti jonottaa joka paikkaan.
Tästä johtuen Towerissa vierähti useampi tunti. Mutta pakkohan se oli nähdä kidutusvehkeet, mestauspaikat ja asekokoelmat sekä lueskella vankeina viruneiden kansalaisten muureihin kaivertamia (viimeisiä) voivotuksia.
Tukka oli nousta itsellänikin kauhusta pystyyn, kun kuvittelin vankien kärsimyksiä.
Eritoten minua mietityttivät Henrik VIII:n vaimot, joista kahdelta katkaistiin pää, aviorikoksen tähden. Mitähän olivat daamit, Anne Boleyn ja vain 18-vuotias Catherine Howard, ajatelleet kallistuessaan giljotiinille?
Kiviä ja korppeja
Synkästä historiastaan huolimatta Towerin muurien sisään mahtuu myös runsaasti loistoa, sillä linnan uumenissa säihkyvät kruununjalokivet, Koh-I-Noorit ja Afrikan tähdet. On siinä kivillä kokoa ja näköä, mutta en ihan kamalasti tahtoisi kantaa päässäni niillä koristettua kruunua, koska sen täytyy painaa useita kiloja.
Myös kultaa hohkaavat paraativaatteet näyttivät niin raskailta, että ihme, ettei kukaan ole lyyhistynyt niiden alle (tai ties vaikka olisi, mutta nolo tapaus on poistettu historiankirjoista).
Kiinnostavinta minusta, eläinystävästä, Towerissa olivat korpit. Niitä on kuulemma aina asustanut siellä, ja jos ne jonain päivänä päättäisivät jättää asuinsijansa, seuraisi kauhistus ja Lontoon sekä koko kuningaskunnan tuho. Jotta näin ei pääsisi käymään, korppien hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä huolehtii kuninkaallinen korppimestari.
Saavatkohan syödäksensä sisäfilettä vai millä keinoin ne pidetään ruodussa?
Suurkaupunkiväsymystä
Kun Tower oli koluttu, talsimme London Bridgen yli vastarannalle, jossa naukkasimme vahvistavat lasilliset The Draft House – nimisessä mainiossa pubissa. Sen jälkeen nousimme jälleen Big Bus´in kyytiin. Parlamenttitalo, Westminster Abbey ja Buckinghamin palatsi vilahtivat ohitsemme, mutta enää emme jaksaneet bussista poistua.
Jalkoja painoi suurkaupunkiväsymys, joka iskee kaikissa maailman metropoleissa, koska liikkeellä ollaan aamusta iltaan ja nähtävää on niin paljon, ettei kaikkea ehdi saman tien sulattaa.
Täytyy tosin tunnustaa, että kurvasimme hotellille Lontoon halvimman – ja kamalimman – kaupan, Primarkin, kautta. Mutta se onkin kokonaan toinen tarina: Primarkista ja muista Lontoon ostospaikoista lisää seuraavassa postauksessa…
***
Big Bus -sight seeing-bussit liikennöivät aamusta iltakuuden korville. Valittavana on Classic Red Tour ja Big Blue Tour. Hintaan sisältyy myös River Cruise Westminster-London Eye-Tower-Greenwich. Vastaavia turistikierroksia, tismalleen samalla hinnalla (29 £), tekevät myös muut bussiyhtiöt.
(Ja kyllä, Big Bus -rundi kannatti ehdottomasti tehdä. Helppo tapa hahmottaa kaupunkia, etenkin ensikertalaiselle, mutta kierros tarjosi kokeneelle Lontoon-kävijällekin uusia näkymiä.)
Korppien siipisulat on typistetty. Ne eivät yksinkertaisesti voi lennellä pois ja tuomita kuningaskuntaa tuhoon. Nykyisten korppien nimet ovat Gwylum, Thor, Hugine, Munin, Branwen, Bran, Gundulf ja Baldrick 🙂
Johan selvisi tämäkin: Anna, kiitos kaikkien lukijoiden puolesta tästä tiedosta!