Lontoo – rakkautta ensisilmäyksellä

Otsikko on siinä mielessä harhaanjohtava, etten suinkaan ollut Lontoossa ensikertaa, vaan rakastuin siihen ensisilmäyksellä jo teinityttönä. Tämä rakkaus on kestänyt ja vahvistunut vain. Lontoo on aina ja ikuisesti lempikaupunkini: kiihkeä, villi ja värikäs. Se imaisee mukaansa ja saa sydämen pyrkimään ulos rinnasta. Siitä ei voi saada tarpeekseen, vaan sitä on ikuinen ikävä. Huokaus: milloinkahan pääsen uudestaan?

Mutta stop tykkänään! Vastahan palasin kotiin, ja ajatuksena oli jakaa kanssanne matkan kohokohdat (= kaikki kohdat). Vaikka visiitti oli ties kuinka mones, näimme paljon uutta – ja sehän on juuri Britannian pääkaupungissa parasta. Lontoo yllättää joka kerta. Myös vanhoja muistoja on hauska verestää, ja teimme sitäkin, pienessä mittakaavassa.

Jotakin jäi myös näkemättä, sillä yhdessä viikonlopussa ehtii vain rajallisen määrän, vaikka rasittaisi jalkansa äärimmilleen ja kiitäisi paikasta toiseen aamusta yöhön. Me niceMatkaajat olemme tässä aika mestareita; meitähän eivät pidättele terot ja turot, jotka usein haluavat vain olla röllöttää ja katsoa telkusta futista, tai jotka jumiutuvat mieluiten koko matkan ajaksi lähikapakan kaljatiskille. Sori, jos vähän liioittelen, mutta uskallan väittää, että moni äijä vikisisi, kun me veisimme ympäri maailmaa.

Tahti oli siis tuttuun tyyliin kiivas, mutta olipa ihana irtiotto. Ei yhtään haitannut, että herätys perjantaiaamuna oli kello viideltä. Vaikka silmäluomet painoivat, olimme lentoaseman lähtöportille päästessämme täynnä innostusta (kuten kuvakin kertoo – haha!).

Lontoo, täältä tullaan! Limppu suussa.
Ja kerrottakoon saman tien, että maksoimme British Airwaysin suorista lennoista 132 euroa. Ei huono, sanoisin. Toki tähän on lisättävä taksimatkat Munkkiniemestä lentokentälle, yhteensä 90 euroa. Kuulostaa ja onkin aika hullua: tuhansien kilometrien päähän pääsee lähes samalla rahalla kuin reilut 20 kilsaa koti-Suomessa.

Ja sitten mentiin, kohteelta toiselle. Yrittäkää pysyä perässä.

1.Borough Market, kulinaristin taivas

London Bridge aseman alla piileksivä Borough Market on Lontoon vanhin ruokatori ja kulinaristin toiviokohde. Tarjolla on street foodia jos jonkinmoisilla mausteilla sekä tietysti monenmoisia herkkuja tuliaiskassiin tai hotellissa nautittavaksi.
Aukio-oloajat sun muuta tietoa löydät täältä.
Me aloitimme torikierroksen lasillisella raikasta roseeta.
Sitten syömään. Lounaaksi grillattuja jättirapuja ja cajun-maustettua kalaa lätyn välissä. Arvatkaa, oliko hyvää?
Ja sitten taas juomaan. Tällä kertaa take away -proseccoa = lasin kanssa voi dallailla ympäri toria ja pysähtyä minne vain. Lontoo on tässäkin mielessä huippumesta, vai mitä näin vapautuneesta alkoholipolitiikasta tuumaatte?

2. Queen´s Walk – kävelyreittien kuningatar

Thamesin etelärantaa South Bankista Southwarkiin seurailevaa kävelytietä kutsutaan mahtipontisesti Queen´s Walkiksi. Ja mikäpäs siinä – joen varren maisemat ovat komeat. Me lähdimme liikkeelle Southwarkin katedraalilta, josta suunnistimme kohti Tate Modern – taidemuseota. Kuvassa oleva paatti on sekin museo.
Terasseilla istui jo porukkaa, vaikka ilma oli kohtalaisen kolea ja tuuli kovaa.
Matkan varrella vastaan tuli paitsi populaa, myös Winchesterin palatsin viehättävät rauniot. Lontoo on täynnä historiaa, joskaan kyseinen linna ei ollut meille mistään yhteydestä tuttu.
Juuri tässä kohdassa olisi tehnyt mieli pitää oluen mittainen tauko.
Ja tässä olisi melkein himottanut kastaa samoissa kengissä monta tuntia hautuneet varpaansa hyiseen veteen.
Alunperin ajatuksenamme oli tehdä Shakespeare´s Globe Exhibition -teatterissa, joka on tarkka kopio alkuperäisestä 1600-luvun Globe-teatterista, opastettu kierros. Ajat eivät kuitenkaan sopineet aikatauluumme. Eikä aikakaan olisi antanut sille periksi.
Tsekkaa ajat ja hinnat täältä.

3.Tate Modern: taidetta ja ilmainen näköalapaikka

Tasan tämän valoteoksen verran näimme taidetta Tate Modernissa, jossa on vaihtuvia näyttelyitä monessa kerroksessa. Mutta me emme menneetkään sinne taiteen vuoksi, vaan halusimme tsekata museon kaupan sekä etenkin kymppikerroksen näköalatasanteen. Moni muu oli samalla asialla, ja hissiin mahtuakseen oli ensin laskeuduttava pohjakerrokseen, koska se täyttyi jo siellä. Sitten vasta pääsi siirtymään museon katolle.
Ylhäälle päästessämme taivas oli peittynyt uhkaaviin pilviin, jotka vihmoivat vettä. Mutta näköala oli aika huima.
Etenkin Thamesille ja sen ylittävälle kävelysillalle.
Jebajee, Lontoo näytti hyvältä harmaana ja sateisenakin, lintuperspektiivistä. Ja mikä parasta, tästä lystistä ei täytynyt maksaa mitään. Tarkoituksenamme oli katsastaa myös The Garden at 120 -kattopuutarha, jonne sinnekin pääsee ilmaiseksi, mutta tämä jäi toiseen kertaan. Tarinaa tästä upouudesta näköalapaikasta löydät Ansku BCN -blogista täältä.

4.Yöjalassa

Aikaisesta herätyksestä huolimatta olimme perjantai-iltana täydessä iskussa. Kohteena oli Soho. Ensin intialainen dinneri, sitten Bowie-baari. Follow me.
Teimme pöytävarauksen Masala Zone Sohoon jo hyvissä ajoin Suomesta käsin. Paikkaa oli kovasti kehuttu meille. Vaikka kyseessä on ravintolaketju, ruoka oli kuulemma autenttista ja hintataso lontoolaisittain huokea. Paikkansa piti: alkuruoka, pääruoka ja pullo viiniä, noin 100 euroa kahdelta hengeltä. Ja oli myös erinomaista. Suosittelen.

http://www.masalazone.com
Sitten välkkyvien yövalojen alle Sohon sihinään.
Määränpäänä jokaisen Bowie-fanin must-baari, Ziggy´s, Hotel Cafe Royal -loistohotellissa. Mister Bowie oli aikoinaan Cafe Royalin kanta-asiakas, ja vuonna 1973 hän järkkäsi siellä kaikkien aikojen bileet. Ziggy´s on ihkauusi, mutta tunnelma on kuin vanhalla hyvällä 80-luvulla. Ämyreistä soi tietysti Bowie sekä muutama muu legenda.
Baarimikot osaavat asiansa, liiankin kanssa, huomasimme seuraavana aamuna. Pieni päänsärky oli kuitenkin pieni hinta yhdestä maailman hauskimmasta illasta.

https://laurentatcaferoyal.com/ziggys/
Mutta ei siitä tässä sen enempää. What happens in London, stays in London.

5.Covent Gardenin kukkaloistoa

Lauantai käynnistyi kävelyretkellä Covent Gardeniin. Sama trippi on tehty monta kertaa, mutta ei koskaan turhan päiten. Covent Gardenin aukiolla ja tyylikkään holvigallerian alla sielu kummasti virkistyy. Vaikka – uskokaa kokemuksen syvää rintaääntä – edellinen ilta olisi venähtänyt pikkutunneille asti ja askel olisi sen johdosta tavallista raskaampi.
Kappas, siinähän ovatkin eilisiltaiset poikaystävämme, tai ainakin osa heistä. Nätisti nipussa, myynnissä äreällä setämiehellä, joka ei tykännyt siitä, että hänen kojuaan kuvattiin.
Covent Gardenissa valmistauduttiin jo pääsiäiseen. Keväinen kukkaloisto nosti virneen väsähtäneellekin naamalle.
Nämä HÄÄKAKUT saivat virnuilemaan vielä leveämmin. Til death do us apart. Aika hilpeää – jos olisin avioaikeissa, ostaisin taatusti.

6.The Waitress – paras musikaali ikinä!

Tässä tulee nyt koko matkan juju: lähdimme Lontooseen nähdäksemme jonkun huippuluokan musikaalin. Päätös tästä syntyi uudenvuoden aattona nähtyämme loistavan Kinky Bootsin Helsingin kaupunginteatterissa. Tuumasimme, että tätä herkkua on saatava lisää, ja koska sitä ei ole Suomessa enempää tarjolla, on lähdettävä Lontooseen. Ihan sama, mitä siellä näemme, koska West Endin teattereissa menee harvoin mitään huonoa.

Piljetit ostimme saman päivän aamuna Leicester Squaren Tkst-kioskista, kuten on ollut ennenkin tapana. Jonoa ei ollut nimeksikään, vaikka puuskutimme paikalle vasta puoli
tuntia avautumisajan jälkeen – tai ehkä jono oli jo ehtinyt huveta. Päädyimme Waitressiin, jota tähditti American Idolsista musiikkimaailman taivaalle ponnahtanut Katherine McPhee. Musikaali ei ollut eddes nimenä tuttu, mutta se oli saanut huikeat arvostelut. Maksoimme ensimmäisen parven piljeteistä 58 puntaa eli reilut 70 euroa.

Tkts palvelee ma-la klo 10-19 ja su klo 11-16. Parhaimmillaan lipun saman päivän näytökseen saa 50 prosentin alennuksella.
Ja oli muuten paras musikaali, jonka olen koskaan nähnyt! Koskettava tarina ja niin loistavaa laulantaa, että katsomo seisoi ja tömisti ja huusi bravoa kurkku suorana.
Mielipiteensä esityksestä saattoi kirjata millepäs muulle kuin tarjoilijan muistilapulle ja kiinnittää pyykkipinnalla teatterin seinään. Meiltä loppuivat laatusanat kesken jo ennen musikaalin puoliaikaa. Palasimme hotellille häikäistyneinä, ja vielä seuraavana aamunakin fiilis oli mahtava. Hyvää teatteria saa aivan liian harvoin, mikä johtuu omalla kohdallani kyllä siitä, että teatterissa tulee käytyä vain kerran kaksi vuodessa. Arvatkaa huviksenne, mistä tämä johtuu. No tietysti siitä, että kaiki rahat menevät matkustamiseen.

7.The Shard: kohti korkeuksia

Siinä se siintää: vuonna 2012 valmistunut 310 metriä korkea Shard. Sinne oli tarkoitus kavuta jo ensimmäisenä lomapäivänä, mutta suunnitelmat muuttuivat ja Shard jäi sunnuntain iloksi.
Saavuimme paikalle poliisisaattueessa johtuen siitä, että sunnuntaina Lontoota riepotti myrskytuuli. Se paiskoi rojua talojen katoilta kaupungin kaduille, mistä syystä poliisin oli eristettävä tiettyjä osia liikenteeltä. Meidänkin kulkureittimme oli suljettu, mutta ei hätää – vahtivuorossa ollut komea konstaapeli kuljetti meidät kädestä pitäen määränpäähän. Kylläpä nauratti, paitsi kaveria, joka paheksui avointa flirttiä.
Pilvenpiirtäjän aulassa korkeapaikankammoista jännitti niin, ettei hän meinannnut huomata, miten hilpeässä miljöössä odotti pääsyä turvatarkastukseen. Sieltä sitten hissiin ja 72. kerroksen näköalaterassille 244 metrin korkeuteen. Jännitystä lisäsi myrsky, joka sai rakennuksen huojumaan. Näin kuuluukin olla, koska muuten se katkeaisi. Tosin tätä kaveriraukka ei tuolloin tiennyt…
Yläilmoissa odotti jättimäinen kukkasydän. Oi Lontoo, sydämeni valittu ja suuri rakkauteni!
Näkymät olivat huikeat. Kannatti ehdottomasti maksaa 20 puntaa. Tosiasiassa sisäänpääsy maksoi 37 puntaa, mutta meillä oli Booking.comin kautta kännykässämme apsi, jolla sai alennusta tietyistä nähtävyyksistä. Tosi kätsä juttu, jonka sai hotellin varaamisen yhteydessä.
Paria kerrosta alempana palvelee näköalabaari. Hinnat ovat kovat, mutta kerrankos sitä kilistää koko Lontoo allansa.

8.Tower Bridge & Jamie Oliver

Tower Bridge ei varsinaisesti kuulunut matkaohjelmaamme, mutta sekin tuli jälleen kerran nähtyä matkalla lounaalle Jamie Oliverin Italian London Bridge ravintolaan.
Komea näky kaikkine pilvenpiirtäjineen tämäkin jokivarren maisema.
Jaksaa jaksaa, vaikka jalat painavat.
Ja ei kun tankkaamaan.
Meininki Jamien italialaisessa oli rento, tunnelma lämmin ja ruoka loistavaa. Herraseuraakin oli tarjolla.

https://www.jamiesoliver.com/italian/restaurants/london-bridge/

***

Lopuksi hellät hyvästit. Sunnuntai-ilta koitti ihan liian nopeasti. Toisaalta olimme niin poikki, ettemme olisi jaksaneet yhtään enempää. Mutta silti – olisin NIIN halunnut viipyä pitempään.

Lontoo, kiitos ja näkemiin!
Kohti Heathrown lentoasemaa Heathrow Express -junalla Paddingtonin asemalta. Meno-paluu 37 puntaa eli noin 44 euroa. Lipun voi ostaa heti kentälle saapuessaan koneesta purkautuvia matkalaisia odottavalta lippumyyjältä.
Ei mulla muuta.
Paitsi, että tästä jutusta jäi jotain pahasti puuttumaan. Nimittäin Bermondseyn trendialue ja South Point Suites -hotelli, jossa asuimme. Nappivalinta, josta on luvassa oma postauksensa heti, kun ehdin taas kynään tarttumaan. Stay tuned.

22 thoughts on “Lontoo – rakkautta ensisilmäyksellä

  1. Rauni

    Hauskaa luettavaa! Lontoo on todella ihana kaupunki! Osin samoja kokemuksia ja vähän enemmänkin ehti viidessä päivässä nähdä ja kokea. Ja paljon jäi to do-listalle!

    1. maarit Post author

      Kiitos, Rauni! Lontoo ON ihana, voisin lähteä heti uudestaan. AIna jää jotain hampaan koloon, mikä toisaalta on kivaa, koska on hyvä syy palata uudestaan, mutta toisaalta raivostuttavaa, kun tietää, ettei pääse takaisin ihan heti. Edellisestä reissusta oli neljä piiitkää vuotta, ja voi olla, että tässä hurahtaa toiset piiitkät vuodet ennen kuin on siellä seuraavaksi. Toki tämä on valintakysymys: ravatako jatkuvasti samassa kaupungissa vai antaako muillekin mahdollisuuden. Omalla kohdallani seuraava kohde on Granada, vuosia sitten päivän verran nähty, ja odotan siltäkin suuria 🙂 .

  2. Sateenmuru

    Hauska postaus! Pakko oli taas tulla katselemaan Lontoon kuvia. : ) Kävin monta kertaa viikossa kymmenen kilometrin kävelyillä Lontoossa asuessani, aina kamera mukana, ja aina jotain uutta löytäen, mahtava kaupunki!

    1. maarit Post author

      Kiitos Sateenmuru kommentistasi! Olen täsmälleen samaa mieltä, että Lontoo tarjoaa aina uutta. Olenkin ottanut tavakseni asua aina eri puolella kaupunkia, koska pelkästään se avaa uusia ovia ja näyttää kaupungin erilaisessa valossa. Tällä kertaa tutuksi tuli Bermondsey, todella viehättävä ja trendikäs alue, jossa olisi voinut viettää koko viikonlopun. Siitä on luvassa oma postauksensa, jahka ehdin taas kirjoitella.

  3. Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta

    Lontoosta on tullut minulle vakituinen viikonloppukohde, kun tytär muutti sinne opiskelemaan. Kotikaupunkini Rooman vastapainoksi on niin ihana käydä suurkaupungissa, jossa kaikki toimii (lue: joukkoliikenne), kadut on siistejä ja ravintoloissa on oikeasti vaihtoehtoja kaiken maailman keittiöistä. Ja tietenkin musikaalit ja pubit! Kiitos vinkeistä!

    1. maarit Post author

      Lontoo & Rooma – ei ollenkaan hassumpi kombo, ihan kateeksi käy… Ymmärrän hyvin tuon vertailun: Roomassa kaikki on italialaista ja italialaiseen tyyliin sotkuista ja vähän sinne suuntaan (kärjistetysti sanottuna), kun taas Lontoossa on kaikkea kaikkialta ja homma pääosin pelittää. Mahtavia paikkoja molemmat, mutta kuten jutustakin käy ilmi, Lontoo on mun lempikaupunki, joka peittoaa Roomat ja muut mennen tullen. Kiva, jos vinkeistä oli hyötyä – itsekin keräilen vinkkejä muiden blogeista, lehdistä ja muualta ja suunnittelen reissuja sitten niiden pohjalta :).

  4. Lilja Lumilla

    Kylläpä ehditte tehdä ja nähdä paljon! Haluaisin itsekin käydä katsomassa Waitress -musikaalin, olen kuullut siitä todella paljon hyvää! Kiitos myös kun muistutit Garden at 120 -kattoterassista! Kaverini oli juuri luonani Lontoossa kylässä eikä saatu lippuja Sky Gardeniin, niin tuo oli aivan kelpo vaihtoehto sille! 🙂

    1. maarit Post author

      Kiitos kommentista, Lilja! Suosittelen Waitressia täydestä sydämestäni – oli aivan käsittämättömän hyvä musikaali, joka meni heittämällä mun “nähdyt musikaalit maailmalla ja muualla” -listan kärkeen. Ja olen kyllä nähnyt huippumusikaaleja ennenkin. Kattoterassit jäivät nyt meilläkin toiseen kertaan ja kenties ovatkin kukkeimmillaan kesällä (jolloin varmaan myös ruuhkaisimpiakin). Mutta pitäähän sitä olla vähintäänkin yksi hyvä syy palata kohteeseen.

  5. Merja

    Miten paljon saitte tehtyä ja nähtyä yhdellä reissulla! Laitan vinkit talteen, Lontooseen olisi ihana päästä. Olen ollut vain kerran ja silloin kaikki kolme lasta olivat vuoronperään vatsataudissa! Onneksi ehdittiin käydä Harry Potter studiolla, joka oli pääkohde. Muuten tuli vietettyä aika paljon aikaa hotellissa 😂

    1. maarit Post author

      Joo, kyllä kaksi aikuista naista ehtii – kun panee jalkaa jalan eteen ja on liikkeellä minuuttiaikataululla. Ei vaideskaan, kyllä me ehdittiin ottaa rennostikin välillä. Lasten kanssa on tietysti aina eri juttu, koska silloin mennään lasten ehdoilla. Mutta olipa huono tsägä, kun olivat sairaina. Olen kyllä kerran itsekin ollut Lontoossa vatsataudissa, juotuani eltaantunutta Baileys-likööriä pubissa. Haha! Silloin tosin ei yhtään naurattanut…

  6. Anmarien

    Lontoo on myös itselleni yksi lempikohteita, johon rakastuin 10 vuotta sitten ensimmäistä kertaa vieraillessani. Tämä ihastus johti myös siihen, että tällä hetkellä asun Briteissä, tosin Brightonissa. Lontoosta löytyy aina uusia paikkoja ja tekemistä ja tästäkin postauksesta sai taas uusia vinkkejä mihin voisi mennä ja mitä nähdä!

    1. maarit Post author

      Kiitos, Anmarien, kommentista! Meitä Lontoo-faneja on todellakin paljon, joskin juuri eilen juttelin tyypin kanssa, jota Lontoo ei sytyttänyt millään lailla. Eli kaupunki jakaa myös mielipiteitä ja hyvä tietysti niin, muutenhan olisi ätysin turvoksissa, jos kaikki ryntäisivät juuri sinne. Brightonkin kuulostaa ihanalta, on ollut matkalistallani jo vuosia. En ole nähnyt nähnyt Briteistä Lontoon lisäksi kuin Bournemouthin sekä Skotlantia sitten vähän laajemmin. Kaikista paikoista olen tykännyt kovasti ja tekisi mieli nähdä lisää. Harmin paikka, että maailma on niin täynnä houkuttavia matkakohteita, ettei millään ehdi joka paikkaan…

  7. Sari / matkalla lähelle tai kauas

    Kiva juttu. Nyt iski Lontoon matkakuume, koska niin paljon sellaista erilaista, jota emme ehtineet omalla reissulla näkemään. Nuo näköalapaikat näyttää niin mielenkiintoisilta. Pitää palata tähän juttuun, kun Lontoon matka on edessä.

    1. maarit Post author

      Lontoossa ei koskaan ehdi kaikkea kerralla – ja sehän siinä juuri on jujuna. Aina jää jotain hampaan koloon ja on pakko palata uudestaan. Näköalapaikkojakin on vaikka millä mitalla, mutta valtaosa maksaa aika paljon. Siksi olikin kiva löytää muutama täysin ilmainen vaihtoehto, joista toinen jäi meilläkin seuraavaan kertaan. Mutta kyllä Shardin näkymistäkin kannatti mielestäni maksaa, joskin normihinta 37 puntaa on aika huima. Eli kannattaa kartoittaa ensin mahdolliset alennusliput. Booking.comin kautta saa tosiaan hotellivarauksen yhteydessä kätevän nähtävyyspassin, jolla tuokin lippu maksoi vain 20 puntaa. Aika iso ero perushintaan.

  8. Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Huh, oottehan te aika tavalla ehtineet. Vaan eihän tuo ihme, sillä Lontoo vaan on niin IHANA. Se imaisee ja vie mennessään. Sillä mitä Lontoossa ei ole, sitä ei tarvita 🙂 Yksi huono puoli sillä vain on, hintataso. Harmittaa monesti, että vaikka lentoliput saisi halvalla, majoitus ja eläminen maksaa sen verran paljon, ettei ihan minibudjetilla pysty kaupunkiin matkaamaan.

    1. maarit Post author

      Kyllä, Lontoo tosiaan vie mennessään. Ja olen ihan samaa mieltä, että mitä siellä ei ole, sitä ei tarvita. Hinnat on toki korkeat, mutta edukkaitakin vaihtoehtoja löytyy, kun jaksaa tsekkailla ja ottaa asioista selvää etukäteen. Esimerkiksi Borough Marketilla voi syödä erinomaisen hyvin 10-15 punnalla. Ja lasi prosessoa maksaa 3-4 puntaa. Ei paha, mun mielestä. Voin myös suositella intialaista ruokaa tarjoavaa Masala Zone -ketjua: autenttisia makuja tyylikkäässä ympäristössä eri puolilla kaupunkia kohtuuhinnalla. Majoituksista puheen ollen Paddingtonin aseman liepeillä on pieni kiva hotelli ja halvahko nimeltä Piccolino. Asuimme siellä edellisellä reissulla ja olimme oikein tyytyväisiä. Tällä kertaa maksoimme vähän enemmän South Point Suites -hotellista, josta on luvassa seuraavaksi oma juttunsa. Oli jokaisen pennin väärti :). Mutta joo, minibudjetti + Lontoo = ei oikein onnistu.

  9. Pirkko / Meriharakka

    Monesti on tullut Lontoossa käytyä, mutta ei nyt ihan viime aikoina.
    Hienointa tässäkin suurkaupungissa on se, että siitä on niin moneksi.
    Osa mainitsemistasi kohteista tai ideoista, kuten musikaali, on tullut käytyä/toteutettua, mutta mukana oli myös uusia. Väittäisinkin, että helposti kymmenen matkabloggaajaa voisi kirjoittaa Lontoosta 10 kohdan listan ja lopputuloksena olisi ainakin 50 eri juttua!

    1. maarit Post author

      Pirkko, olet aivan oikeassa: jokaisella on Lontoosta – kuten muistakin metropoleista – oma näkemyksensä ja omat kokemuksensa. Olisikin joskus hauska pläjäyttää joukko bloggaajia yhtä aikaa samaan paikkaan, josta jokainen kirjoittaisi jutun. Taatusti syntyisi monenmoisia tarinoita ja varmaan jossain määrin erilaista kuvamatskuakin. Jokainen kun näkee asiat omalla tavallaan ja toki intressitkin ovat erilaisia.

  10. Teppo/Tämä matka

    Kyllä, sieltä löytyy aina uutta ja maistuvaa. Waitress menee seuraavan vierailun listalle. Just kävin kuuntelemassa Motownin – huippu bändi ja kunnon solistit.

    1. maarit Post author

      Suosittelen Waitressia tosiaankin lämpimästi! Oli aivan mahtava kokemus. Toisaalta Lontoon musikaalit taitavat olla kaikki hyviä, eli pettymisen vaara on pieni. Ainakaan niin ei ole käynyt koskaan itselleni. Edellisellä reissulla näin The Commitmentsin ja sekin oli ihan huippu. Tämän vuoksi uskallankin jättää lipun oston aina samalle päivälle: oli tarjolla mitä tahansa, tiedossa on ikimuistoinen elämys.

  11. Suvi / Suvin matkassa

    Oih ihana Lontoo, se on yksi minunkin lempikaupungeista!! Kivaa oli lukea teidän reissusta, paljon kerkesitte tekemään ja näkemään. Juttu herätteli taas omaakin reissukuumetta Lontooseen.

    1. maarit Post author

      Kiitos kommentista, Suvi! Minusta ei ole Lontoon voittanutta, mitä kaupunkikohteisiin tulee, mutta onhan niitä ihan valtavasti muitakin ihania kaupunkeja. Maku- ja intressikysymys viime kädessä. Ensi viikolla lähden ihan toisenlaiseen kaupunkiin, Granadaan, ja odotukset tältäkin reissulta on suuret. Perästä kuuluu sitten täyttyivätkö.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.