Lissabon on yllättävän hyvä ruokakaupunki. Lähes kaikki keittiöt ovat edustettuina, ja halvallakin voi syödä hyvin. Esittelyssä omat suosikkini, ja myös se, jonka jälkeen juoksin vessassa.
Lissabonin parhaat ravintolat 1: Marisqueirat Tejon toisella puolen
Ihan ensimmäiseksi on syytä todeta, että Lissabonin parhaat ravintolat ovat oikeastaan Lissabonin ulkopuolella, Tejo-joen toisella puolen. Ainakin näin väittävät paikalliset, jollaisena voidaan pitää kaupungissa 26 vuotta asunutta suomalaista rouvaa, jolle kaveri nakkasi tuliaisina kassillisen ruisleipää, sillä vaikka valikoima on hyvä, sitä ei löydy Lissabonin lukuisista leipomoista. Myös hinnat joen toisella puolella ovat edullisemmat kuin Lissabonin sydämessä.
Omakohtaista kokemusta näistä ravintoloista minulla ei ikävä kyllä ole. Tarkoitus oli syödä loistava kaladinneri kaikkein parhaassa marisqueirassa, kun palaisimme illalla auringonpalvontamenoista Costa da Caparicasta, vaan kuinkas kävi. Edellisenä iltana syömäni sushi pani meikäläisen massun sekaisin, ja illallinen jäi kokonaan syömättä.
Kyllä otti pattiin, vaan minkäs teet (paitsi juokset vessassa). Seuraavalla kerralla sitten.
Nimeä en älynnyt kirjata ripulipäissäni ylös, mutta kuvassa näkyvä rafla on se kaikkein paras . Helppo löytää; heti satamassa.
Ei hassumman näköistä esikaupunkialuetta ja ravintolaa vieri vieressä. Joen toiselle puolelle kannattaa ehdottomasti tulla.
Kaupungin lukuisat sushibuffat sen sijaan kannattaa ehkä kiertää helteellä kaukaa… Kaverin maha tosin ei reagoinut millään tavalla, ja minustakin kaikki syömäni kala oli tuoretta, joten on mahdollista, että syytän väärää puuta. Muutakaan puuta ei kuitenkaan ole.
Lissabonin parhaat ravintolat 2: Mercado da Ribeira Nova
Mercado da Ribeira Novan eli kauppahallin kyljessä oleva food court oli ravintola-alalla työskentelevän kaverin must-listalla. Hyvästä syystä, sillä paikkahan on aivan mahtava! Toistakymmentä (ellei enemmänkin) ruokakioskia, jotka edustavat Lissabonin laadukkaimpia ravintoloita, mukaan lukien kuuluisimpien kokkien köökit. Kiitos tästä kaikesta hyvästä kuuluu Time Out Lisboa –lehdelle, jonka aikaansaannosta ruokakioskit ovat.
Ikävä kyllä, minä toivuin edellisillan vatsataudista, joten en uskaltanut haukata kuin palan pizzaa, hyvää sekin, ja päälle pari macaronia. Kaveri sen sijaan herkutteli äyriäisrisotolla, joka kuulemma suli suussa, sekä kylmällä gaspacho-tyyppisellä keitolla sekä sardiinileivällä.
Myös kioskeissa myytävät viinit olivat erinomaisia. Minäkin uhmasin vatsanpuruja ja join lasillisen roseeta.
Ois maistunu mullekin…
Kotiin viemisiksi!
http://www.lisbonlux.com/lisbon-shops/mercado-da-ribeira.html
Lissabonin parhaat ravintolat 3: Casanostra
Lauantai-iltana illastimme Bairro Altossa, 1500-luvulla syntyneessä ”yläkaupungissa”, joka tunnetaan nykyisin Lissabonin yöelämän keskuksena, bilettäjien suosikkipaikkana. Päädyimme Casanostraan, koska mielemme teki italialaista. Ruoka oli hyvää ja viini vielä parempaa, ja ilma niin lämmin, että tarkenimme ruokailla ulkona.
Ja kunhan katseen piti visusti pöydän antimissa, eivät terassia vastapäätä tönöttävät roskikset ja kaakeliseinään maalatut iskulauseet häirinneet sen suuremmin.
Silkkaa sitruunaa. Nam!
http://www.restaurantecasanostra.com/cnostra/site/index.php
Lissabonin parhaat ravintolat 4: Honorato
Piti syödä lounaaksi salaattia, mutta söimmekin artesaaniburgerit. Ihan vain sen takia, että nälkä oli Honoraton kohdalle eksyessämme niin kova, että oli parempi kurvata sisään kuin haahuilla eteenpäin. Sitä paitsi paikka näytti kivalta: musta ja moderni ja ikkunoista hienot näkymät.
Laajalta listalta valitut burgeritkin olivat erinomaiset, eikä yhtään harmittanut, että salaatti jäi toiseen kertaan. ”Kyllä on eroa pikaburgerilla ja gourmetburgerilla”, totesi kaveri ja olin tismalleen samaa mieltä.
Myös drinkkilista oli laaja ja ginivoittoinen.
http://www.honorato.pt/honorato.html
Lissabonin parhaat ravintolat 5: O Poleiro
Löysimme tämän viehättävän churrasquarian läheltä Campo Pequenon härkätaisteluareenaa opaskirjan innoittamina. Ovi oli saapuessamme lukossa (paikallisten salainen paikka?), mutta kun kolkutimme, meille avattiin. Onneksi, sillä ruoka oli hurjan hyvää. Se myös tarjoiltiin vatitarjoiluna ystävällisen palvelun kera.
Olimme todella tyytyväisiä, etenkin kun kyseessä oli ensimmäinen iltamme Lissabonissa, ja kuten hyvin tiedätte, juuri ensimmäisenä iltana tulee monesti mentyä hätäpäissään huonoon ravintolaan, kun ei ole matkakohteesta vielä mitään tolkkua. Sittemmin totesimme, että Entrecamposin alue, jossa Vip Executive Zurich –hotellimme (ihan ok, perus-bonanzaa, mutta bonuksena uima-allas) sijaitsi, oli varsin kelvollinen ravintola-alue. Bongasimme useita kivannäköisiä ruokapaikkoja, mutta söimme vain tässä yhdessä.
Miten sitä onkin lyhyenkin lentomatkan jälkeen aina puusta pudonneen näköinen?
Lissabonin parhaat ravintolat 6: Museu da Cerveja
Uuvahdimme ihan sattumalta juuri Museu da Cervejan terassille, mutta sinne kannattaa suunnistaa varta vastenkin. Jääkylmä olut tarjoillaan mainiosta lasista, ylöspäin käännetystä pullosta, jonka voi myös ostaa turistihinnalla omaksensa.
Sisällä oleva ravintola on huipputyylikäs, joten sitä voi suositella illanviettoa varten. Niin, ja onhan siellä se museokin, jossa oluen ystävä voi tehdä aikamatkan oluen valmistuksen historiaan.
Hienot, vai mitä?
Ja hieno tämäkin.
http://www.museudacerveja.pt/index_eng.html
Lissabonin parhaat ravintolat 7: A Brasileira
Vuonna 1905 perustettua kahvilaravintolaa väitetään Chiadon kaupunginosan hienoimmaksi johtuen sen kauniisti maalatuista katoista ja puuleikkauksista, joille kattokruunut luovat valoaan. Ravintolan ulkopuolella istuu runoilija Fernando Pessoa, pronssiin valettuna, ohikulkijoita tarkkaillen.
Lähes kaikki turistit istahtavat runoilijan viereen tullakseen valokuvatuiksi. Jos matkassa ei ole selfiekeppiä, ei hätää, koska niitä myydään kaikkialla Lissabonin kaduilla. Minäkin melkein ostin oman, mutta en sittenkään. En myöskään änkenyt Pessoan syliin, vaan tyydyin katsastamaan kansaa ravintolan terassilta käsin.
En osaa sanoa, kannattaako Brasileirassa syödä, koska join vain lasillisen viiniä. Samalla opin, että Lissabonissa samalla tuotteella on kolme hintaa: pystybaarihinta, ravintolahinta ja terassihinta. Terassilla kaikki maksaa eniten. Myös ruualla on usein kaksi hintaa ja kokoa: pienempi hinta on naisten hinta ja isompi tarkoitettu miehille.
http://www.lisbonlux.com/lisbon-cafes/cafe-a-brasileira.html
Paras kahvila: Padaria Granier
Aamiaista söimme joka aamu samassa paikassa, hotellimme naapurissa olevassa pullapuodissa, Padaria Granierissa. Jono oli aina yhtä pitkä ja parhaimmillaan omaa vuoroaan sai odottaa puoli tuntia.
Mutta odotus oli vaivan väärti, sillä niin leivät, pullat kuin baakelsit olivat aivan erinomaisia. Myös halpoja: aamiainen eli kahvi, tuorepuristettu mehu ja täytetty patonki maksoi 2,5 euroa. Eurolla sai lisäksi muhkean muffinsin tai donitsin. Ja jos halusi isomman leivän, kuten minä yhtenä aamuna halusin, piti pulittaa kaksi egeä.
www.facebook.com/pages/Padaria-Granier/359077264249927
Ennen näkemätöntä
Ja vielä viimeiseksi: kokenutkin matkaaja kohtaa usein maailmalla jotain sellaista, jota ei ole koskaan ennen nähnyt. Vuosi sitten näin Genevessä elämäni ensimmäisen selfiekepin (mikä ihme toi on?) ja nyt Lissabonissa ensi kertaa sumuttavat päivänvarjot. Piti mennä tarjoilijalta tarkistamaan, sumuttivatko varjot terassilla istuvien päälle viinaa vai vettä.
Kyse oli kuulemma vesihöyrystä. ”Viilennystarkoituksessa. Koska on niin kuuma. Kokeilkaa tekin.”
