La Vegueta on Las Palmasin vanha sydän, täynnä historian havinaa ja väriloistoa. Itse asiassa se on minikaupunki keskellä kanarialaista metropolia. Se on ehdoton MUST, jos haluaa nähdä Lapan lomalla jotain aitoa ja alkuperäistä, kivenheiton (= 20 minuutin bussimatkan) päässä Las Canterasin rannasta. Nostakaatte siis hiekkaiset persuksenne ja seuratkaa minua La Veguetan sokkeloisille kujille. Niillä on kulkenut itse Kolumbuskin.
La Veguetan tunnetuin maamerkki on Santa Anan katedraali. Sen rakennustyöt alkoivat heti espanjalaisten valloitettua Gran Kanarian itselleen 1400-luvun lopussa (älkää nyt kysykö kenelle saari kuului sitä ennen – en ole mikään historianopettaja), mutta valmista tuli vasta 1800-luvun viime metreillä. Tästä johtuen arkkitehtuuri on yhdistelmä goottilaista, uusklassista, renessanssia sekä paikallisia tyylisuuntia.
Lyhyesti ja ytimekkäästi: komea pytinki, jota ympäröi komea piha.
Kirkonkellot kutsuvat kansaa messuun kolmesti päivässä ma-pe ja neljästi la-su.
Koira-aukio vartioi katedraalia. Se on myös suosittu chillauspaikka.
Tossua pannaan toisen eteen mukulakivikujilla.
Kiinnostavinta pihalla olivat minusta koirat. Tai siis koirapatsaat, eivät ne eläviä olleet. Niitä on kahdeksan, ja legendan mukaan Kanarian saaret ovat saaneet niiltä nimensä.
Ai, ettekö tajua? Antakaas, kun kaltaiseni kielinero selittää: Kanarian saaret ovat espanjaksi Islas Canarias ja on oletettavaa, että tämä nimi juontaa juurensa latinaan. Tällöin puhutaan Insula Canariasta, joka tarkoittaa koirasaarta.
Siitä minulla ei ole mitään tietoa, kuhisivatko saaret villikoirista, kun espanjalaiset saapuivat, vai minkä takia saarille annettiin nimi juuri koirien mukaan. Koirapatsaat ovat joka tapauksessa arvokkaanoloisia rotukoiria, joita on tuskin juossut jonossa valloittajia vastaan.
Tässä lähäri ihmisen parhaista ystävistä La Vegueta -style. Tosin vain kaksi mahtui kuvaan.
Eläviäkin hurttia tuli vastaan.
Tässä ihmisen paras ystävä kakun muodossa. La Vegueta on täynnä viehättäviä kaffiloita.
Toinen supernähtävyys on Casa de Colón, Kolumbuksen talo. Nimi lupaa kyllä liikaa, sillä Kristoffer Kolumbus ei ole koskaan asunut kyseisessä tönössä, vaan ollut siellä vain vieraisilla. Sekään ei ole ihan varmaa, mutta otaksutaan, että hän yöpyi siellä vuonna 1492 matkallaan Intiaan, joka päättyikin Amerikkaan.
Samapa tuo, ainakin minulle, talo on kaunis kuin koru. Aiemmin se toimi kuvernöörin palatsina ja nykyisin museona.
Täällä Kolumbus yöpyi tai sitten ei.
Se on kuitenkin fakta, että meikäläinen on piipahtanut näillä huudeilla. Voisiko talon nimen muuttaa Casa Mariaksi? Tai Casa niceMatkaajaksi?
Klik klik! Hekin ovat vierailleet La Veguetan kaduilla.
Myös muut La Veguetan ikiaikaiset talot ovat kertakaikkisen hurmaavia. Ne helottavat kaikissa pastelliväreissä ja niitä koristavat puiset parvekkeet ja erkkerit. Ei todellakaan uskoisi olevansa Las Palmasissa, jonka rannoilla kärisee tonneittain turistin lihaa.
Onhan La Vegueta myös omanlaisensa turistirysä, mutta sinne ei kukaan eksy uima-asussa eikä vastaan örvellä lomakännääjiä. Pieni alue on nopeasti kierretty, mutta halutessaan puiden varjostamille ihanille aukioille voi jäädä istuksimaan ja unelmoimaan menneen maailman lumosta.
Ain laulain (ja soittain) työtäs tee. Ja joku tekeekin.
Pääosin nämä talot ovat ihan tavallisia asuintaloja.
Kaverikin antoi kameran laulaa. Luulin, että otti selfieitä itsestään, mutta kuvasikin kuulemma arkkitehtuuria.
Jos mieli palaa kävelyrundin jälkeen acticon pariin, La Trianan vilkkaat kauppakadut – aika hurmaavia nekin – ovat ihan kulman takana. Matka San Telmon puistoon ei ole liioin pitkä, ja siellä kannattaa käydä kioskin takia. Kyseessä on vuonna 1923 rakennettu, keraamisilla laatoilla kuorrutettu kaunotar, joka toimii tätä nykyä kahvilana. Yksi Las Palmasin tunnetuimmista rakennuksista muuten.
La Veguetan laitamilla näkyy jo autoja.
Sekä Veguetan kauppahalli. Komea ulkoa, mutta pettymys sisältä. Ei tapasbaareja kuten Mercado del Puertossa. Pelkästään vihanneksia.
Mutta istahdusta Kioskin terassille ei oltu odotettu turhaan. Ensinnäkin aurinko sattui juuri silloin porottamaan kuumasti, mitä ei tapahtunut kertaakaan sen jälkeen eikä sitä ennen. Toiseksi, Kioski itsessään oli upea, kuin vaaleansininen vaahtokarkki kaikilla krumeluureilla.
Olen käynyt monta kertaa Las Palmasissa, mutta en koskaan täällä. Aina sitä tulee jäätyä rannalle röhnöttämään tai hotellin uima-altaalle. Ensi kerralla lupaan parantaa tapani. Kiitos tästä kirjoituksesta ja hienoista valokuvista.
Ehtiihän sitä myöhemminkin 🙂 . Kyllä mekin oltais maattu rannalla, jos sää olisi suosinut, mutta huonon kelin takia saimme lomasta enemmän irti. Itse asiassa tuli otettua koko kaupunki haltuun viikon aikana.