Kesän viimeinen reissu suuntautui viime viikonloppuna Kaunissaareen, Sipoon saaristoon, ulkomeren tuntumaan, tunnin merimatkan päähän Helsingistä. Ja kyllä, Kaunissaari oli nimensä mukaisesti kaunis ja sääkin suosiollinen.
Lojuimme viikonlopun aikana kiiltävillä kallioilla, pulahdimme saunasta kieltämättä aika hyiseen mereen, grillasimme ja ihastelimme huikaisevaa auringonlaskua. Aika täydellistä, mutta…
Voihan v***tus!
Ja nyt tuleekin ISO mutta ja sen mutan nimi on torppa-jossa-asuimme. Tönössä sinällään ei ollut varsinaista valittamista: neljä makuuhuonetta, tupa ja niin sanottu vilpola. Ja vilpoista oli, etenkin perjantai-iltana saapuessamme paikan päälle.
Se oli kuitenkin pientä se, sillä torppa oli edellisen asukkaan jäljiltä siivottomassa kunnossa. Matot rutussa ja lattiat likaiset, jääkaapissa homeinen sinappitörppö. Sitten alkoivat todelliset ongelmat: emme saaneet nestekaasulla toimivaa jääkaappia toimimaan. Emme vaikka, miten yritimme ja luimme ohjekirjaa, mikä oli vaikeaa, koska oli niin pimeää, ettei tekstiä näkynyt.
(Kaunissaari alkoi tuntua varsin kurjalta paikalta.)
“Se on rikki nyt”
Lopulta päätimme tuupata ruuat yöksi maakellariin ja perehtyä aamulla tarkemmin jääkaapin käyttöohjeisiin. Nälkä oli kova, joten ei muuta kuin grillaamaan. Mukanamme olevat kolme tyttölasta roudasivat kaasugrillin vajasta pihamaalle, ja me aikuiset (kaksi naista) ryhdyimme sytytyshommiin. Ei onnistunut.
Lopulta rohkeampi meistä, eli kaveri, marssi naapuritaloon hakemaan avuksi miesvoimaa. Vaan eipä saanut naapurin äijäkään grilliä sytytetyksi. ”Tämä on tytöt kuulkaas rikki nyt”, hän totesi. Lisäksi grilli oli ällöttävän likainen. Olikohan kukaan vaivautunut pesemään sitä koko kesänä?
(Tässä vaiheessa Kaunissaari tuntui aivan kamalalta mestalta.)
Jeesukselta apua
Seuraavaksi nälkäinen viisikkomme suunnisti läheiselle grillikatokselle, makkarat mukanaan. Oli jo niin pimeää, että hyvä, kun näimme eteemme. Grillikatoksessa olevat puut olivat päivän sadekuurojen jäljiltä märkiä.
Aivan oikein: emme saaneet tulta syttymään. Emme, vaikka huusimme apuun Jeesusta.
Oli pakko palata torppaan ja syödä kylmää makkaraa. Koska oli pilkkopimeää, emme nähneet mennä vessaan, vaan kyykistyimme puskapissalle. Oli myös niin pimeää, ettemme nähneet, minne kyykistyimme, ja nokkoset polttivat persuksemme.
Yöllä oli hyytävän kylmä. Nukuin kolmen täkin alla täydessä verryttelyasussa ja ikävöin pipoa.
(Jos joku ei arvaa, niin Kaunissaari oli minusta maailman pahin paikka ja suunnittelin palaavani kotiin seuraavalla paatilla.)
Uusi päivä, uudet kujeet
Päivän valjetessa löysimme lämmittimen. Se napsahti päälle ensi yrittämältä. Jääkaappikin hyrisi, kiitos naapurin, joka sai sentään sen skulaamaan.
Lauantai olikin paljon parempi päivä, itse asiassa erittäin hyvä. Aurinko ilmaantui pilvestä ja teimme kaverin kanssa suuren saarikierroksen.
Edellisen illan kauhujen jälkeen Kaunissaari näytti varsin mukiinmenevältä.
Ihania rantoja
Kerrottakoon, että aikoinaan virolaisten kalastajien asuttama Kaunissaari on kaksi kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä. Saaressa voi telttailla tai asua vuokramökeissä, joita vuokraavat useat eri tahot. Sähköä ei torpissa ole. Mukavuuksista en tiedä, paitsi, että meidän mökissämme ei ollut yhtäkään.
Rannat ovat kallioisia ja kivikkoisia sekä hienoja hietikoita. Olimme aivan ihastuksissamme. Rundin päätteeksi naukkasimme kylmät juomat saaren ravintolassa, josta saa myös syömistä. Kippis ja kulaus, kohotimme maljan Kaunissaarelle.
Kylmässä kylvyssä
Kello yhdeltä alkoi naisten saunavuoro (4,5 €), jonne kipitimme jonona. Saunalta oli näkymät suoraan avomerelle, ja täytyy sanoa, etten ole koskaan saunonut yhtä hienoissa maisemissa. Oi ihana Kaunissaari, tämä piti ehdottomasti päästä kokemaan!
Uimaankin uskaltauduin kahdesti, vaikka vesi oli kuulemma vain 13-asteista. Nuorisoa vähäiset asteet eivät haitanneet, vaan tytöt pärskivät meressä useaan otteeseen.
Upea auringonlasku
Löylyjen jälkeen istuksimme hetken Saunaniemessä saunajuomia siemaillen. Sen jälkeen palasimme edelliseltä illalta tutulle grillikatokselle, ja nyt saimme tulen helposti syttymään kuivilla klapeilla, jotka pöllimme saunalta.
Söimme itsemme ähkyyn siltä varalta, että tuli ei syttyisi enää seuraavana päivänä. Jaksoimme kuitenkin vyöryä ruuan jälkeen rantakallioille iltaa istumaan. Ja se olikin ihana ilta hyvien ystävien seurassa!
Huikean kaunis auringonlasku kruunasi hienon päivän. Kaunissaaressa olikin mukavaa…
Silkkaa hulluutta
Sunnuntaikin valkeni aurinkoisena, mutta huomattavasti tuulisempana. Kiersimme saaren toiselta puolelta, jonka jälkeen kaveri lähti poimimaan kanttarelleja ja meikäläinen suunnisti rannalle aurinkoa palvomaan.
Kiertelin myös telttailijoiden asumuksilla. Näytti siltä, että osa oli viettänyt Kaunissaaressa koko kesän, koska telttojen ympärille oli viritetty kasvimaita, kukkaistutuksia ja riippumattoja. Silkkaa hulluutta, jos minulta kysytään, mutta kukaan ei kysynyt.
Pyörät sökönä
Lounaan jälkeen putsasimme paikat ja pakkasimme tavarat. Tavaroiden roudaaminen puolentoista kilometrin päässä olevaan satamaan tapahtui kottikärryillä (ja tässä vaiheessa Kaunissaari alkoi tuntua taas tylsältä paikalta).
Voin vakuuttaa, että kärryjen työntäminen tai vetäminen, miten päin vain, oli varsin raskasta. Etenkin tullessa, kun painolastia oli enemmän. Pyörät olivat nimittäin sökönä. Eivätkä vain meidän kärryissämme, vaan kaikissa satamalaiturilla odottavissa menopeleissä. Tekisi mieli reklamoida, kun keksisin, kenelle valitukseni osoittaisin.
Ensi kerralla päiväretkelle
Kotiin palasin väsyneenä, mutta hyvällä mielellä. En aio uusia tätä kokemusta = asua koskaan enää vastaavassa vailla kaikkia mukavuuksia olevassa vuokratorpassa, sillä minkään sortin mökkeily ei ole minun lajini. Kaunissaari oli kuitenkin niin kaunis, että voin palata sinne päiväretkelle. Tämä onnistuu hyvin, sillä paatti kulkee sinne Vuosaaresta kahdesti päivässä, toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin.
Eli vieläkin pääsee, jos joku mielii kanttarelleja. Voin vinkata, että apajat ovat erinomaiset. Kalavedetkin ovat ilmeisen hyvät; tämän päättelen onkijoiden ja virvelillä varustautuneiden retkeilijöiden määrästä.
Kuulostaa just mun paikalta. Tietty kylmyys ja kylmä makkara ei houkuta, mutta muuten. Täällä Hyvinkäällä voisin esitellä sulle kytäjän upeita maisemia, grillipaikkakin löytyy ja kuivia puita 🙂
Hehheh, mun osalta tän vuoden eräretkeilykiintiö on nyt täyttynyt. Ehkä sit ensi kesänä Kytäjälle (ja yöksi kotiin!)… Ja hei, noita Kaunissaaren mökkejä voi ymmärtääkseni vuokrata kuka tahansa. Tämä mörskä oli Pienperheyhdistyksen kautta, ja tätä en suosittele, mutta ehkä löytyy parempiakin. Ainakin ulkoisesti muut torpat oli paremmassa kunnossa, ruoho leikattu ja pihamaa siistitty, osassa oma ranta.
Toi sun käyttämä mörskä kuuluu yhdistyksen hoitoon, PPY, eli sinne valitukset.
Stadilla on saaressa 3 mökkiä mitä vuokrataan kaikelle kansalle.
Muut saaressa olevat talot on erilaisten yhdistysten jäsenten käytössä.
http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/ulkoilu/saaristossa/kaunissaari
Jos haluu jonkun tietyn ajan niin kandee varata heti ku se puhelinaika alkaa, ne menee aika nopsaan.
Joo, kaveri vuokrasi mökin just tosta yhdistyksestä ja teki sinne heti reissun jälkeen valituksen. Toivottavasti asiat ovat ensi kesänä paremmin… Ihana paikkahan Kaunissaari joka tapauksessa on, ja näin jälkikäteen kaikki siellä viime elokuussa koettu naurattaa makeasti.